Tuli paha mieli tämänpäiväisestä Hesarin päivähoitojutusta.

Miten ihmeessä olet pystynyt selittämään asian itsellesi tuolla tavalla?

Että 10 kk ikäinen nauttii 10 tunnin hoitopäivistä, kaipaa virikkeitä ja sosiaalisia suhteita??????????????????????????



Ymmrrän jos jonkun on pakko (olkoon vaikka rahalliset syyt tai oma mielenterveys) mennä töihin kun lapsi on alle vuoden, mutta älä tule selittämään tuota paskaa lapsen parhaasta.

Jos 10 kk ikäisen paras paikka on päivähoito niin silloin teillä on kotiasiat kyllä todella huonolla tolalla!

mutta päivien pituuten kommentoin: on aikamoista palapeliä saada päivistä lyhyitä, jos molempien vanhempien työaika on 8h (plus siihen pienet venymiset, koska kaikista töistä ei oikeasti voi tiputtaa kynää, kun päivä tulee täyteen) eikä kummankaan työpaikka ole päiväkodin nurkan takana. Välillä tuntuu, ettei päiväkodin aukioloaika edes riitä (7-17), jotta ehtisi töihin ja takaisin ja vielä tehdä vaaditut työt. mielestäni eineksit on hyvä ratkaisu, eipä ole ruuanlaitto aika sitten pois lapselta sen lyhyen illan aikana. Toisaalta voi lämmitellä tähteitä, mutta harvoin siinä on oikeasti aikaa alkaa mitään tuoretta tehdä. Ja tosiaan, pian syömisen jälkeen sitten iltapesut ja nukutukset. Ei paljon mieleen tule, että missä vaiheessa jompi kumpi vanhemmista ehtii harrastamaan, toinen hoitaa nukuttamisen ja toinen tekee pakolliset kotihommat. Aika lailla lasten nukahdettua sitä on jo tasaraha itsekin nukkumaan. Että minä kyllä suon vanhemmille sen itsensä huolehtimisajan (=liikunta), jos vain ehtivät tehdä sen hoitoajan puitteissa. Tuskin kuitenkaan on jokapäiväistä.

VAIKKA olen osittain samantyyppinen kuin tuo Kaiuksen äiti. Siis meillä lapsi meni hoitoon 1,5-vuotiaana ja meilläkin syödään osittain eineksiä. Ero meillä on kuitenkin se, että lapsen hoitopäivä yritetään pitää 8 tunnissa, lasta ei viedä hoitoon ennen klo 8 ja muutenkin mahdollisuuksien mukaan pyritään välillä erilaisilla järjestelyillä helpottamaan lapsen "hoitotaakkaa".



Kieltämättä tuli sellainen olo, että äiti ei edes HALUNNUT viettää paljon aikaa lapsensa kanssa, tuliko tuossa nyt 1-1,5 tuntia päivän aikana, joka on kyllä tosi tosi vähän.



Asian vierestä vielä: HS:ssa hassusti sanottiin, että kenelläkään äidillä ei jäänyt omaa aikaa, mutta mielestäni KAIKILLA jutun äideillä jäi aikaa myös omille jutuille päivän aikana.

Tuohon hoitopäivän pituuteen kommentoin sen verran, että se voi tosiaan olla joillakin ihan mahdottomuus pitää hoitopäivät noin 8 tunnissa. Itsekin jos tekisin täyttä päivää niin hoitopäivien pituus olisi pakosta tuo 10 tuntia, mutta onneksi minulla on mahdollisuus tehdä 6 tuntisia työpäiviä, jolloin lasten hoitopäivän pituudeksi tulee 8 tuntia. Tosin tämä järjestely tietää aika kovatahtista työntekoa ja jatkuvaa muistuttamista työkavereille, että työpäiväni loppuu tuntia aikaisemmin kuin muilla.



Mutta mitä harrastamiseen tulee, niin kyllä minä olen harrastuksistani luopunut (tai ainakin noista säännöllisistä tanssitunneista). Haluan illat viettää lasteni kanssa, kyllä se oma aika sitten tulee kun lapset hieman kasvavat. Itse en siis ymmärrä, miksi pitää siitä omasta ajasta kynsin ja hampain kiinni.



Ja ei se ruoanlaitto oikeasti paljoa aikaa vie, jos vaan hieman käyttää aikaa suunnitteluun. Meillä syödä eineksiä edes arkena, itse kun en voi sietää niiden makua edes.



Pitänee lukea tuo Hesarin juttu.

äiti joka suhtautuu omaan jälkikasvuunsa noin. Suhtautuuko yhtä "antaumuksella" myös opettamiinsa lapsiin?

Itselleni tuli jutun luettuani vähän sellainen olo että ehkä ko. äiti halusi vaan kohahduttaa ja tarkoituksella kärjisti asioita. En tiedä miksi, mutta tekstistä tuli vähän sellainen vaikutelma että tämä äiti voisi olla sitä ihmistyyppiä jonka on aina pakko metelöidä omista asioistaan mahdollisimman kärjistäen. Voi tosiaan olla että olen väärässä, mutta vähän tuollainen fiilis tekstistä välittyi.

hoidossa,kun on käyty kauppa ja tehty ruoka niin saa alkaa suunnittelemaan nukkumaanmenoa,se on normaalia työssäkäyvillä ihmisillä. Suomessa kun ei arvosteta kotiäitiyttä niin,että sillä rahalla pystyy perheen elättämään.



t. monta vuotta kotona ollut ja työelämään pakosta palannut

Äkkiseltään en Hesarin sivuilta löytänyt.

olen yh ja koulutuksessa, joten päiviä ei pysty lyhentämään. Ei siinä paljoa aikaa jää lapsen kanssa oloon, kun klo 19 pitää laittaa lapsi nukkumaan. Sitten kaupassakäynnit yms.

kannattaa harrastaa lasten kanssa. Työntää heitä rattaissa tai pyöräilee lapset kyydissä, nuo nyt niin kuin esimerkkinä.

ei se lapsen hoitopäivää pidentänyt, isä haki lapsen kotiin. Vaikka äiti ei sinne jumppaansa olis mennyt, niin ei olis ennen isää lasta kerennyt hoidosta hakea.

niin totta ihmeessä hoitopäivä lyhenisi. Mikä tässä on niin vaikeata?

isä haki lapsen vasta klo 16.25. Ja jos äiti olisi hakenut lapsen hoidosta, olisi ehtinyt viettämään vähän enemmän aikaa lapsensa kanssa! Tai pitäisikö sanoa että olisi JOUTUNUT viettämään aikaa oman lapsensa kanssa...

Lapsia tehdään kun niin kuulu olla. Heidän kanssaan ei kuitenkaan jakseta olla. t. pph jolla 4:stä hoitolapsesta 2:lla on ainakin yksi vanhempi kotona (usein kaksi)

minuakin kyllä säälittää kun noin pieni joutuu olemaan noin pitkään päiväkodissa, mutta noita on paljon. Lapsilla on useinmiten pitempi päivä kun vanhemmilla. Tiedän montakin tapausta, jossa isät vievät lapsensa hoitoon työmatkalla 07.00 ja äiti kotona vauvan kanssa ja isä myös hakee lapsen tullessaan töistä klo 17.00 ja joskus hakevat ihan yhdessä... tai sitten isä vie lapset aamulla töihin mennessä ja äiti tulee kotiin aikaisemmin, mutta ei voi hakea lapsia kun hänen pitää ulkoiluttaa kotieläimet ja hakee lapset kun päiväkoti menee kiinni . en sitä sano etteikö päiväkodissa olisi hyvä olla. tuntuu näiden perheiden kohdalta ainakin että hyvä kun ovat kun vanhemmat ovat haluttomia olemaan lastensa kanssa.. Monikaan ei vietä lapsensa kanssa aikaa. kun haetaan päiväkodista käydään kaupassa syödään ja nukkumaan näin se menee ja lapsella ei ole edes kesälomaa vanhemmilla kyllä, mutta lapset painavat hoidossa 12kk vuodessa ei ihme että voidaan huonosti, pienestähän se alkaa............

Lapset ovat ympäri vuoden hoidossa vaikka vanhemmilla on lomaa. Kesällä saattaa olla viikko, jolloin eivät ole ja joulun tienoilla pari päivää, ja silloin valitetaan että on niin vaikeata keksiä mitä tekisi ruoaksi kaksi kertaa päivässä.

Usein, kun perheeseen syntyy toinen lapsi, niin päiväkodissa olevan esikoisen päivät pitenevät. Isä tuo ja hakee, äitiä vauvoineen ei näy ei kuuulu. Jotenkin talviaikaan vielä tuon ymmärtää, onhan kova homma pukea vauvalle kaikki talvitamineet ja kulkea rattaiden hanssa hangessa. Mutta näin keväisin, mikä olisi ihanampaa esikoisesta, kun äiti tulisi vauvan kanssa vaikkapa välipalan jälkeen hakemaan kotiin.

Päiväkodissani on käynyt usein niin, että viimeinen kotiinlähtijä on lapsi, jonka äiti on kotona mutta lasta hakee isä työmatkallaan n.klo 17.20. Aiemmin lapsi lähti kotiin klo 16.00, äidin työpäivän jälkeen.

Vaikka toiminkin ammatillisesti ja keksin kivaa tekemistä/ lukemista lapsen kanssa isää odotellessa, niin kyllä mielessä pyörii, että voisi äitikin jo ruveta hakemaan, kun vauvakin on jo puoli vuotias.

Eikä siinä taustalla tarvitse olla mitään äidin ilkeyttä tai syvää pahuutta, pelkkä kiintymyssuhteen häiriö riittää oikein hyvin.



Tuollaisesta jutusta paistaa todella vahvasti läpi se, että äidin ja lapsen suhde ei ole ihan normaali. JOs noin vähäisellä päivittäisellä yhdessäololla viikonloputkin tuntuvat olevan liikaa, pitäisi äidillä hälytyskellojen soida oikeasti ja kovaa!



Eikä se mene edes niin, että onnellisen äidin lapsetkin ovat onnellisia. JOs äidin onni syntyy pelkistä itsekkäistä ratkaisuista, se ei varmasti ole lapsille parhaaksi.

hoidossa,kun on käyty kauppa ja tehty ruoka niin saa alkaa suunnittelemaan nukkumaanmenoa,se on normaalia työssäkäyvillä ihmisillä. Suomessa kun ei arvosteta kotiäitiyttä niin,että sillä rahalla pystyy perheen elättämään.

t. monta vuotta kotona ollut ja työelämään pakosta palannut

jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja työaikataulut eivät ole hirveän joustavia. Mutta ei tuo mielestäni ole pahimpia asioita perheissä, pahalta tuntuu sellaisetkin tapaukset, joissa äidin on väkisinkin jäätävä kotiin vaikkei olisi siihen varaa ja tästä johtuen vanhemmat riitelevät rahaongelmiensa vuoksi koko ajan. Terveellisempää usein on toimia siten, että molemmat käyvät sitten töissä.

Tähän kommenttiin, ettei Suomessa arvosteta kotiäitiyttä niin, että rahalla pystyisi perheen elättämään, on pakko mainita, että juuri jokin aika sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Suomi on johtavia kotiäitimaita Euroopassa. Ei siitä äitinä olemisesta muuallakaan mitään suuria summia taideta maksaa, eikä pidä maksaa Suomessakaan. Eikös kotiäitien pääasiallinen mahdollistaja ole yleensä se hyvätuloinen puoliso, ei valtio/kunta?

se kolmen lapsen opettajaäiti ruokalistoineen kuulosti pahimmalta. Tuli mieleen se Tahdon asian Nenna, vai mikä olikaan se Tiina Lymin esittämä perfektionistiäiti. Kaikki mintunlehdetkin piti muistaa raportoida, ja uunin lämmitykset! Se nuori makkarakeittoäiti kuulosti paljon kotoisammalta.



Enkä tajua, jos ihminen on hankkinut koulutuksen, ja meinaa olla kotona vuosikausia. Isä käy vain kääntymässä työmatkoiltaan. Miestä on kai tarvittu lähinnä lasten siittäjäksi ja perheidyllin rahoittajaksi, muuten tuo supermamma viihtyy keskenään oikein hyvin.



Veikkaan että Kaius-poika tulee pärjäämään elämässä paremmin.

Jos äidin työmatka kestää 40 minsaa, ja työt loppui 15.45, niin ei se olis kerennyt hakemaan lasta ennen 16.25, ja silloin isä oli jo lapsen hakenut.