Lue keskustelun säännöt.
Tuli paha mieli tämänpäiväisestä Hesarin päivähoitojutusta.
04.05.2009 |
Tai oikeastaan juttu käsitteli erilaisten äitien päivärytmejä. En missään nimessä ole mikään fanaattinen kotihoidon puolustaja, itsekin suunnittelen laittavani lapset hoitoon kunhan kuopus on 1,5 v.
Mutta tuli melkein itku silmään kun luin jutun 1v5kk ikäisen Kaiuksen äidistä. Lapsi viedään päiväkotiin heti kun se aukeaa eli klo 07, ja haetaan klo 16.30, äiti tulee kotiin vasta klo 17 jälkeen, ja jo klo 19 jälkeen lapsi menee nukkumaan. Ruokaakaan ei jutun mukaan ehditä laittaa vaan syödään eineksiä. Eihän niissä mitään pahaa ole, mutta että joka päivä?
Kaiken lisäksi tuntui pahalta kun äiti (opettaja) kertoi ajattelevansa usein sunnuntaisin että pääsee huomenna "töihin lepäämään", ja että kotona ollessa päivät olivat vain sitä että "tuliko kakka ja missä on palikka". :(
Kukin tietenkin tyylillään, mutta oma esikoiseni on nyt 1v7kk enkä voisi ikinä laittaa sen ikäistä noin pitkiksi päiviksi hoitoon ja viettää vain vajaata 2 tuntia lapseni kanssa päivittäin! Tiedän että joillekin tuo on hyvä ratkaisu, enkä tuomiste ketään, sanonpahan vaan että tuli paha mieli lapsen puolesta.
Okei, voitte kivittää minut nyt, kun kerran olen mielipiteeni ilmaissut!!
Kommentit (160)
että lapsi heräsi tosi aikaisin,mutta ei saanut mitään syötävää aamulla kotona.
Tarhan aamupala alkaa vasta klo 8.00 eli väh. 1,5h joutuu olemaan nälässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...voi ikinä tehdä.
Kotimamma on kellottamassa portinpielessä, montako minuuttia olisit säästänyt, jos olisit hakenut lapsen ensin päiväkodista ja raahannut hänet sitten työ/hoitopäivän jälkeen kauppaan, jonne olisi 10 minuutin piipahdus matkalla töistä päiväkodille. Tai spekuloidaan, miten kaukana äidin työpaikan on oltava, että hän lähtiessään 15:45 ehtisi hakea lapsen hoidosta ennen kuin isä ehtii sinne 16:25.
Mutta osa oli kyllä aivan eri pohjalta liikkeellä tässä keskustelussa ja niitä siis kritisoin. Onhan tämä työssäkäyvien äitien syyllistäminen Suomessa aivan valtavaa.
toi juttu oli myös vastenmielinen. Ja opettajana ihmettelen todella suuresti, että lapsen pitää olla noin pitkiä päiviä. Itse kun olen kokenut suurimpana etuna tässä ammatissa, että lapset voivat usein olla lyhyempiä päiviä päiväkodissa ja teen sitten töitä jonkin verran kotosalla. Todella outo juttu oli kyllä.
En ole vielä yhtään niin kilttiä/passiivista taaperoa nähnyt että hän ei tekisi edes jotain vaarallista päivän aikana. Suurin osa kun on, terveen lapsen lailla, kiinnostunut ympäristöstään ja ETENKIN vanhempien tavaroista. Epäilen että kukaan antaa vaikkapa arvokasta kirjakokoelmaansa saati astioita lapselle? Niinpä. Silti se ei estä lasta yrittämästä saada niitä ITSE...meillä ainakin touhukas 2-vuotias on "minä itse"-iässä ja kaikkea mahdollista yrittää. Ei tietenkään selviydy yksin kaikesta ja sen takia pitääkin juosta perässä koko ajan. Joten kyllä, taaperon vanhemman rooli ON väsyttävä (ainakin meidän perheessä). Rajat on pistetty vauvasta saakka mutta uhmaikäinen testaa niitä satoja kertoja viikossa.
...ja tuli siinä ehkä tarpeettomastikin korostaneeksi helpottuneisuuttaan, kun pääsi takaisin töihin. Tuskinpa tilanne on ihan niin, että äiti ei kaipaa Kaius-parkaa elämäänsä laisinkaan. Juttu nyt vaan täällä on taas haluttu tulkita niin. Sen jälkeen onkin hyvä taas siunailla - ja kököttää tyytyväisenä himassa kotiäitinä. ; D
toi juttu oli myös vastenmielinen. Ja opettajana ihmettelen todella suuresti, että lapsen pitää olla noin pitkiä päiviä. Itse kun olen kokenut suurimpana etuna tässä ammatissa, että lapset voivat usein olla lyhyempiä päiviä päiväkodissa ja teen sitten töitä jonkin verran kotosalla. Todella outo juttu oli kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jotkut äidit ja isät haluavat pitää lastaan päiväkodissa järjettömän pitkiä päiviä ja vielä kovin pieniä lapsia. Itse haluan viettää kaiken mahdollisen 8ja mahdottomankin) vapaa-aikani omien lasteni kanssa. En edes raaski tai pysty tekemään ylitöitä tai vapaa-ajalla harrastamaan. Minä urheilen sitten lasteni kanssa (esim juoksen rattaita työntäen) Ikävöin poikiani NIIN kovasti työpäivän aikana ja heidän päiväkodissa viettämänsä 2 päivää viikossa on ihan maximi täälä hetkellä ja tuolla iällä. (pojat ovat molemmat alta 3v)
Todella outoa havaita, että jotkut äidit eivät vaan halua olla kotona lapsen kanssa...tai siis lapsen kanssa ihan missä vaan!
Tuota hesarin kirjoitusta en ole lukenut, mutta pakko kyllä myöntää, että lehtien kirjoitukset on usein aika sontaa. Tuskin puoletkaan totta!
En voi käsittää, miksi äidin täytyy mennä punttisalille suoraan töistä. Hän olisi voinut hakea lapsen ensin hoidosta ja mennä tarvittaessa illalla punttikselle, kun lapsi voisi olla isän kanssa. Minulle tuli kuva jutusta, että lapsi ei ole suinkaan tärkein vanhempien elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos ihan seitsemäksi heidät sinne vietiin.
että lapsi heräsi tosi aikaisin,mutta ei saanut mitään syötävää aamulla kotona.
Tarhan aamupala alkaa vasta klo 8.00 eli väh. 1,5h joutuu olemaan nälässä.
perhekohtaisesti, minkä ikäisenä lapsen vie hoitoon.
Mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa: kuulostaa pahalta, jos joku äiti selvästi sanoo, ettei jaksa olla lapsensa kanssa, vaan kokee sen rasitteeksi. Niinhän tuo kyseinen äiti sanoi, vaikkei ehkä aivan suorin sanoin. Pitää kotonaoloa tylsänä ja lastaan "vaativana", julistaa että viikonloppuna kaipaa töihin - eikä selvästikään ponnistele pitääkseen hoitopäivät lyhyinä.
PS: pieni yksityiskohta, mutta kiinnitin huomiota sellaiseenkin, että onko tosissaan yleistä, että lapsi herää noin kuudelta, eikä hänelle anneta kotona mitään aamupalaa? Eihän sitä aamupalaa tarhassa syödä ennen kuin vasta klo 8-8.30. Kuulostaa äkkiseltään hurjan pitkältä ajalta (kaksi tuntia) ilman suupalaakaan.
No juu. Tietenkin tavallaan rohkeaa, että joku naamallaan ja nimellään kertoo tuollaisia, mutta kyllä se oudoksutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhekohtaisesti, minkä ikäisenä lapsen vie hoitoon.
Mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa: kuulostaa pahalta, jos joku äiti selvästi sanoo, ettei jaksa olla lapsensa kanssa, vaan kokee sen rasitteeksi. Niinhän tuo kyseinen äiti sanoi, vaikkei ehkä aivan suorin sanoin. Pitää kotonaoloa tylsänä ja lastaan "vaativana", julistaa että viikonloppuna kaipaa töihin - eikä selvästikään ponnistele pitääkseen hoitopäivät lyhyinä.
PS: pieni yksityiskohta, mutta kiinnitin huomiota sellaiseenkin, että onko tosissaan yleistä, että lapsi herää noin kuudelta, eikä hänelle anneta kotona mitään aamupalaa? Eihän sitä aamupalaa tarhassa syödä ennen kuin vasta klo 8-8.30. Kuulostaa äkkiseltään hurjan pitkältä ajalta (kaksi tuntia) ilman suupalaakaan.
No juu. Tietenkin tavallaan rohkeaa, että joku naamallaan ja nimellään kertoo tuollaisia, mutta kyllä se oudoksutti.
Olen tämän ketjun ap. Kaiuksen äiti, pahoittelen tämän ketjun tuomaa mielipahaa jos asiat ovat niin kuin kirjoitit. Kuulostaa aika törkeältä ettet saanut luettavaksesi LOPULLISTA versiota kirjoituksesta!
Jotenkin sen kyllä arvasi että esimerkkipäivä saattoi olla kärjistetty esimerkki. Mutta juttu oli ikävän sävyinen, sitä lukiessa tosiaan kävi sääliksi Kaiusta. Todella väärin sinua kohtaan jos juttu antoi epätodellisen kuvan elämästänne.
Toivottavasti olet antanut palautetta Hesarin toimittajalle.
Hyviä vointeja perheellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin menevän äidin lapset fiksumpia? No sä olet sitten varmaan kotiäidin lapsi? Noin tyhmää en ole aikoihin lukenut...
Älykkyys koostuu monesta tekijästä..ei pk tee lapsesta fiksua! Se on kuule ihan geeneissä, ympäristössä, kotioloissa..niin monta tekijää...Mitenhän mun kotiäiti sai maailmalle peräti 4 akateemista..ja mitenhän mun kotiäitianoppi on äiti 5.lle fiksulle?? Miten meidän suvussa, jossa moni äiti on ollut kotona, kunnes lapsi menee kouluun on lääkäreitä, psykologeja, erityisopeja, kieltenopeja..pistää miettimään..
Olet typerä ja omituinen!!!
heti seitsemältä kun tarha aukeaa. Ja vielä puoli yhdeksän jälkeenkin, jos sattuu jonain aamuna olemaan vähän myöhässä.
Eihän sitä aamupalaa tarhassa syödä ennen kuin vasta klo 8-8.30. Kuulostaa äkkiseltään hurjan pitkältä ajalta (kaksi tuntia) ilman suupalaakaan.No juu. Tietenkin tavallaan rohkeaa, että joku naamallaan ja nimellään kertoo tuollaisia, mutta kyllä se oudoksutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on jokaiseen junaan. Itse olin raskauden aikan sairaslomalla ennenaikaisten supistelujen takin 5 kk ja kun lapsi oli 10kk palasin töihin. Olin onnellinen ja helpottunut. Olin täysin kyllästynyt kotona olemiseen. Omaa lastani rakastan mutta jotta olisin parempi äiti oli minun päästävä tekeään aivoillani.
Kiva, että olet itse ollut onnellinen. Mutta kuka ajattelee lapsen etua, kun vanhemmat juoksevat omien tarpeidensa perässä, ja kuvittelevat olevansa vallan loistavia vanhempia sen 2 h päivässä, jona lastaan näkevät?
Etkö välitä lainkaan lapsen psyyken kehityksestä?
Eikö se ole aikuinen, jonka tulisi sietää välillä tylsyyttäkin ja sitä, ettei pääse jatkuvasti toteuttamaan itseään, ja tekemään juuri sitä, mitä haluaa? Mitä se lapsi tekee sillä aikaa, kun äiti "on onnellinen ihanassa työssään"? Kaipaa vanhempiaan, JOUSTAA ja SOPEUTUU. Meluun ja melskeeseen, ikävään, siihen, että on vain yksi laumassa jne. Kun se saisi olla vanhempi, joka joustaa ja sopeutuu. Siihen, että hänellä on lapsi, ja hän on nyt tarpeineen kakkossijalla omassa elämässään.
Joskus on pakko miettiä miksi vanhemmat hankkivat lapsia, elleivät kestä elämää pikkulapsen kanssa kuin pienissä erissä. Eivätkä vaivaudu edes kunnolla yrittämän.
PS: pieni yksityiskohta, mutta kiinnitin huomiota sellaiseenkin, että onko tosissaan yleistä, että lapsi herää noin kuudelta, eikä hänelle anneta kotona mitään aamupalaa? Eihän sitä aamupalaa tarhassa syödä ennen kuin vasta klo 8-8.30. Kuulostaa äkkiseltään hurjan pitkältä ajalta (kaksi tuntia) ilman suupalaakaan.
Ja lapsetkin varmaan tottuu tuohon rytmiin aika nopeasti. Omat lapseni heräävät n. 1½ tuntia ennen päiväkodin aamupalaa. Ja juovat aamumaidot/kaakaot kotona. Eivät syö mitään. Saisivat leivät, jos haluaisivat, vaan eivät halua. Eivät kotipäivinäkään -> Kauhea nälkä iskee ennen ruoka-aikaa ;) Mutta sehän on meän vanhempien typeryyttä, kun emme vain viitsi patistaa lapsia aamupalalle. Ehkä tässä vielä opimme....
Juuri opettajilla vielä sitä joustomahdollisuutta yleensä olisi. Tuntemani opettajat ainakin kiirehtivät koulusta hakemaan lapsia kotiin ja tekevät vähän enemmän töitä sitten iltaisin lapsen mentyä nukkumaan, mikäli muuten uhkaa liian pitkä tarhapäivä.
Noin pienelle lapselle tarhapäivä on kovin pitkä vaikka olisi miten sosiaalinen.
Minusta on myös ikävää, että äiti kokee lapsensa niin rasittavana eikä tunnu nauttivan tämän seurasta.
niin tiesittekös sitä, että sen lapsen seuraava hoitopäivä ei ehkä olekaan yhtä pitkä tai sillä saattaa olla jopa vapaapäiviä keskellä viikkoa? Jutussahan puhuttiin vain yhdestä päivästä, ja opettajien päiväthän nimenomaan ovat eri pituisia.
aamupalaa saa muulloin kuin 8-8.30 ja meidän pk:ssa taisi olla niin että 8.20 piti tulla että ehtii aamupalalle. Kiire oli viedä aamupalaastiat pesuun, että keititiön täti ehti pestä astiat ennen lounasta ja siinä välissä luutusi lattioitakin.
Itse olen korkeastikoulutettu ja koen olevani melkoisessa ristipaineessa. Urasta huolimatta olen hyvin lapsirakas. Halusin siis lapsia siksi että koen että pystyisin tarjoamaan niille hyvät eväät elämään, en siksi että niitä nyt vaan kuuluu tehdä. Ratkaisin asian niin että menen lasten välillä osa-aikatyöhön (4 pv/vko). Lapsi hoitoon pph:lle reilu 1v ja ehti olla siellä vuoden kunnes jäin äitiyslomalle. Pidettiin kaikki lomat miehen kanssa vuorotellen, säästin raskauden aikaiset lomat ja käytin ne tämän vuoden aikana, toinen vei, toinen haki, kaikki illat (n. 6 h/ilta yhdessä), nukuttiin perhepedissä, luovuin kaikista harrastuksista, ihan kaikista menoistani eli kaikkemme tehtiin jotta lapsella olisi mahd. hyvä. Silti syyllistettiin, kaikki jotka vaan kehtasivat niin leimasivat minua välinpitämättömäksi äidiksi ihan vaan siltä pohjalta että käyn töissä sen kummemmin asioistamme tietämättä.
Sitten kun jäin äitiyslomalle alettiin kummastella että etkö vie esikoista hoitoon? Sehän sopisi kuvaani. Eipä olisi tullut mieleenikään ja ihmettelin suorastaan tuollaisia kysymyksiä, koska niitä tuli kymmeniltä. Nyt kun aion olla näiden kahden kanssa 3v kotona, niin on alettu jo kauhistella että onko siitä tullut laiska ja työtävieroksuva. Aika moni on jo kysellyt että onko sinulla enää sitä työpaikkaa ollenkaan. Huh, huh. Sekin että haluamme tehdä kaikki lomamatkat koko perheen voimin, on tuntunut aiheuttavan hämmästystä.
Eli kyllä niitä panettelijoita aina riittää.
Ei se minusta välttämättä tarkoita että naisten pitäisi luopua urastaan vaikka lapsiaan rakastaakin yli kaiken. Olen huomannut että ihmiset yrittävät väkisin lokeroida äidit: uhrautuviin kotiäiteihin ja kylmiin uraäiteihin.
jos ne piltit on ihan oikeesti sosiaalisia ja kaipaa kavereita!