Keskeytyneen keskenmenon "oireet"?!

Ihan sama tunne, olen varautunut pahimpaan, mutta kuitenkin pienen pieni toivon pilkahdus..

Kamala että sulla on ollut noin raju ja dramaattinen keskenmeno! Olen kyllä kanssa lukenut kaiken mahdollisen ja silti tuntuu että itsessähän se vika on - vaikka ei pitäisi olla. Miksi ihmeessä pitää aina itseään syyllistää..

Kiitos kaikista ohjeista! Täytyy tosiaan varautua raudan syöntiin, koska muutenkin menee helposti anemian puolelle. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, jota tosin kontrolloidaan säännöllisesti.

Viimeiset menkat alkoi 13.4. ja plussa näkyi äitienpäivänä 13.5. Ironistako...

Mutta turha kai tätä nyt on vielä surra.. täytyy vain odotella..

Mulla on nyt sellainen olo, että kesken se on mennyt, vaikka 2 päivää oli positiivisempi olo. Kun mä ajattelenkin työasioita tms. musta tuntuu, että joku neulalla pistäisi suoraan suoneen stressihormoonia. Ja heti tulee armoton vitutus...



Mulla muuten meni siinä edellisessä raskaudessa kaksi viikkoa menkkojen pois jäämisestä ennen kuin näkyi plussaa. Ekat testit tein viikon sisään kuukautisten pois jäännistä ja sitten vielä viikon päästä yhden, kun olin ihan varma, että olen sittenkin raskaana... Ja niin kuin olinkin.



Nyt pitäisi jaksaa vielä...

Iski silmään tuo että "teinipissisten" helpot raskaudet saa vihaiseksi. Olen itse 17, ja juu vahingossa tulin raskaaksi, mutta se on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Nyt kuitenkin pelkään että sikiö on kuollut. Minullakaan ei enää muuta oireta ole, kuin väsymys. Ei ole enää edes nälkä, ei paha olo, ei mitään. Olen nyt rv 15+6, eli periaatteessa oireiden kai kuuluisi loppua, mutta ei näin totaalisesti. Vatsanikaan ei enään kasva, ja nythän sen kuuluisi alkaa kunnolla kasvamaan. Minulla on lääkäri keskiviikkona, eli nyt sitten jännitän siihen asti, että kuuluuko sydänäänet vai ei..



Ymmärrän toki että voi pistää vihaiseksi kun teinejä tulee tosta noin vain raskaaksi, mutta ei se aina ole ihan vain niin, meilläkin on näitä ongelmia. En tiedä mitä teen jos lapsi on kuollut.. Rakastan sitä jo nyt niin paljon. Koirani myös lopetettiin eilen, joten en tiedä kuinka kestäisin toisen vielä pahemman menetyksen viikon sisällä..

Anteeksi. Vaikutat ihan kyllä siltä, että kannat vastuusi ja olet valmis kypsymään vanhemmaksi. En todellakaan arvannut, että joku ottaisi sanani henkilökohtaisesti. Toivotaan, että teillä on kaikki hyvin. Keskviikkoon ei onneksi ole enää kovin pitkä aika, vaikka aika varmasti kuluukin matelemalla. Itselläni aika ylihuomenna, olen tosiaan henkisesti valmistautunut kaikkeen. Pahoittelut vielä.

Täällä kävi nyt niin ikävästi että pikkuisemme joutui enkeliksi pilven reunalle :´( Vuoto voimistui loppuviikosta ja perjantaina päivystykseen. En ihan ehtinyt kontrolliultraan. Kyllä se niin oli että itse sisimmässäni tiesin että kaikki ei ollut hyvin ja oireetkin rupesivat häviämään. Tunteet vaihtelee kovasta surusta hyväksymiseen - näin oli varmasti käytävä. Onneksi pienen ei tarvinut kuitenkaan kärsiä. Häntä emme unohda ikinä vaikka pieni alku olikin. Nyt on aika surulle ja sitten myöhemmin toivotaan että saisimme pikkuisemme terveenä syliin saakka.

Onnea ja tsemppiä kaikille muille odotukseen - paljon tarrasukkia pikkuisille!

Olen tosi pahoillani puolestasi! Kyllä se ajan kanssa helpottaa, kokemuksesta tiedän. Kuitenkin pitkään voi tuntua tyhjältä, kun raskaus ja odotus on täyttänyt ajatukset jo jonkin aikaa. Uutta yritystä kehiin, sitten kun olette valmiita. Selviät kyllä. Mulla on se kontrolliultra huomenna, mutta olen henkisesti jo ihan valmistautunut siihen, että huomenna on myös lääkkeellinen keskeytys. Mies tosiaan lähtee neljäksi päiväksi ulkomaille. Tulen kuitenkin kertomaan, miten kävi. Mulla on ollut tänään sellaisia vatsakipuja, että olen odottanut koko päivän josko se keskenmeno kohta menisi "loppuun" :(

Kiitos! Ikinä ei anneta periksi, niin kauan kuin pientäkin toivoa on.

Toivotan aivan mahdottoman paljon tsemppiä huomiselle!! Koita saada unta kuitenkin.

Alkio oli kutistunut niin, että kokoa oli enää vain pari milliä. Muodostakaan ei oikein saanut enää selvää. Olisin saanut lähetteen tyhjennykseen, mutta lääkärin mielipidettä kysyttyäni päädyin odottelemaan, että se tulisi ulos ihan luonnonmukaisesti. Oma kokemuskun on se, että lääkkeellisessä keskeytyksessä kivut on ihan omaa luokkaansa... Lääkärikin piti tätä järkevänä vaihtoehtona, kunhan vaan mulla kärsivällisyys riittää odottelemaan. Voi tosiaan viedä aikansa, mutta on ehdottomasti kivuttomin ja luonnonmukaisin vaihtoehto. Kyllä mulla kärsivällisyys riittää ja hän arveli, että tällä systeemillä kaikin tavoin kevyempi kokemus. Päätökseen vaikutti sekin, että näin itsekin miten kohtu on pienentynyt, joten ei tässä varmaan viikkoa kauempaa mene. Olen ihan sinut tämän asian kanssa jo. Päätin vähän aikaa sitten, että jos keskenmeno tulee, aloitan uuden harrastuken ja tämän päätöksen aion pitää. Tää on mun tapa vaikuttaa niin, että "ikävistä asioista voi seurata jotain hyvääkin". Se on omasta asenteesta kiinni... Tarvittaessa saan puhelinsoitolla lähetteen keskeytykseen joten sekin kortti on vielä jos alkaa näyttää siltä, ettei mitään tapahdu...

Voi surku :( Otan osaa! Toivotaan että tulee pian itsestään pois. Itsellänihän alkoi spontaanisti vuoto perjantaina, mutta kun kaikki ei tullut ulos heti, ollaan nyt useampaan kertaan koitettu lääkkeillä. Eivät oikein tahdo tehota, mutta odotellaan vielä josko loputkin tulee ja toivon että ei tulisi tulehduksia. Hoitaisipa luonto nyt tehtävänsä kunnolla että pääsee eteenpäin asian kanssa - niin siellä kuin täälläkin.

Harmillista. Onko se ihan välttämätöntä, että kohtu tyhjenee kerralla? Onhan siinä se tulehduksen vaara tietenkin olemassa, mutta mitä lääkäri sanoi? Eikö lääkkeet kuitenkin aiheuta niitä supistuksia? Onko sulla sama, kuin mulla viimeksi eli "raskausmateriaalia on poikkeuksellisen paljon". Mistä tuo voi johtua, oletko saanut lääkäriltä selvyyttä asiaan?

En usko että kaiken tarvitsisi tulla kerralla, mutta jos raskausmateriaalia jää kohtuun niin on tosiaan suuri riski kohtutulehdukselle. Lääkkeet ei oikein aiheuttaneet supistuksia ja vuoto oli ensimmäisen päivän jälkeen aika niukkaa. Ultralla näkyi että sikiöpussi oli edelleen kohdussa. Toivon että olisi pikkuhiljaa tullut pois kun välillä on tullut pieniä hyytymiä. Jospa se tästä..

Tai miten sen nyt ottaa. Minulla oli vähäistä verenvuotoa muistaakseni rv8-rv9, mutta neuvolassa sitä pidettiin harmittomana eikä suostuttu sen takia ultraamaan. Varasimme ajan yksityiselle ja siellä näkyi elävä alkio ja kaikki todettiin normaaliksi. Verenvuoto oli koko ajan hyvin niukkaa, lähinnä vaan pyyhkiessä tuli ja se kesti yhteensä ehkä viikon ja loppui sitten. Sen jälkeen ei mitään hälyttävää. Mitään kipuja ei ollut missään vaiheessa. Ensimmäiset mielihalut vasta alkoivat. Mutta sitten rv.12 ultrassa vauvan todettiin kuolleen rv. 10. Eli mielihalutkin tulivat vasta kun lapsi oli jo kuollut. Mutta siis kehohan ei aina tajua lapsen olevan kuollut ja siksi ne juuri ovatkin keskeytyneitä keskenmenoja, koska keho ei huomaa sikiön kuolemaa eikä siksi ala luonnollisesti poistamaan sikiötä, vaan asia joudutaan tekemään sairaalassa tai jos raskaus on hyvin alussa niin kotona.



Eli ikävä kyllä sitä ei aina huomaa mitenkään ja sikiö voi kuolla vaikka olisi vielä ultrassa ollut kaikki hyvin. :(



Tää tosin on jo vanha ketju, eli aloittajalle tästä ei enää hyötyä, mutta tiedoksi muille asiasta kiinnostuneille. Ei sitä kai koskaan voi muuta kuin toivoa parasta.

mullakin tosiaan kun oli toi sikiö kuollu viikol 10 ja asia huomattiin rv 12 ja seuraavana päivänä sit käynnistettiin supistukset ja vauva tuli ulos kokonaisena ja istukka tuli repaleisena, mut sen jälkeen tuli vielä hyytymiä, joten luulin, et se olis sit siinä ja mut päästettiin kotiin. Mut sit about viikon päästä alko kamalat kivut ja mulla tuli aika iso 9cm pitkä ja 4cm leveä istukanpala viel ulos ja sit seuraavana päivänä viel hiukan pienempi mötikkä. Ja ne jo hais ihan mädäntyneeltä, mutta mitään tulehdusta ei onneks ehtiny tulemaan.



Kun soitin asiasta sairaalaan ne ei uskonu mua! Ne sano ettei sieltä enää voi tulla mitään niin isoa! :O Mutta menin sit terveyskeskukseen ja siel sellaselle naistentauteihin erikoistuneelle lääkärille ja näytin kuvan isommasta mötikästä ja se oli kans sitä mieltä, et se oli istukkaa.

Mulla alkoi eilen ihan hirveet supistukset eli pari viikkoa sen jälkeen, kun km. oli todettu ultrassa. Sellaista tiputteluahan on ollut kokoajan, mutta eilen tuli jotain hyytymiä (isompia) ja sitten vuoto lakkasi, mutta tänän taas hirveet kivut ja supistelut ja vuotoa. Ei sitä ennenkään kohtua voitu tyhjentää keskenmenneen keskenmenon jälkeen eikä siltikään ihmiset pahemmin kärsineet komplikaatioista. Kaikki tulee ulos viimeistään seuraavien menkkojen aikana? Mikä sulla on fiilis noin muuten? Itse huomaan olevani vähän masentunut. Huomesin, eilen, että jalkalampun johto ei ollut seinässä ja se oli melkin maailmaloppu. Niin uuvuttavaa... Piti tunti sen jälkeen vaan maata! Siis naurattais jos ei itkettäis. Siis ihan pienet asiat tuntuu maailman suurimmilta ponnistuksilta. Olen muuttunut myös tosi hiljaiseksi. Mut ehkä nää on ne hormoonit...

Minulla tuli tiputteluvuotoa pari viikkoa ennen vkn 12 ultraa, sitten ultrassa huomattiin että oli mennyt kesken jo viikolla 7+2. Meillä oli molemmilla mieheni kanssa tunne, että nyt ei ole kaikki hyvin. Mieskin huomasi että olin erilainen rv 7 jälkeen.



Älä pyöri täällä keskenmeno palstalla huolehtimassa, vaan koita nauttia ja ajatella jotain muuta! Rentoutuminen on tärkeää.

Viime kesänä tähän ketjuun kirjoitin ja nyt alkaa selvitä syy keskenmenoon. Hiukset on lähteneet syksyn aikana (noin yksi kolmas osa hiuksista jäljellä), jatkuva jano ja vapina, palelu, kalpeus, unettomuus... Kilpirauhasen vajaatoimintahan se. Ja se aiheuttaa keskenmenoja. Ajattelin kertoa jos jollain muulla samanlaisia oireita.

Itse 3 ekaa lasta sain ongemitta-tulin raskaaksi suht heti ja terveet muksut sain syliin synnytysten jälkeen. Sitten alkoi ongelmat. Keskenmeno keskenmenon jälkeen,tuulimunia ja norm.keskenmenoja. Viiden km:n jälkeen en enää uskonutkaan että saadaan elävä lapsi. Mutta niinpä noita ipanoita on jo viisi (4tyttöä&1poika). Kyllä kaikilla voi tuuri käydä!!!

mulla todettiin eilen np-ultrassa (rv 12+1) keskenmeno. Sikiö oli kuollut rv 7+jotain. Rv 7+6 kävin alkuraskauden ultrassa, jolloin sydän löi vahvasti, tosin sikiö vastasi viikkoja 7+2.



Nyt jälkeenpäin ajateltuna selkein oire oli 3 päivää tuon varhaisultran jälkeen alkanut jumalaton hartiakipu, koskaan ei ole vastaava ollut. Kesti pari päivää ja loppui itsestään. Silloin luin hartiakivun liittyvän kohdunulkoiseen, mutta ajattelin (ja tiesin) ettei minulla voi sitä olla koska olin juuri sikiön itsekin nähnyt oikeassa paikassa sydän sykkien.



raskausoireina ollut pahoinvointi, väsymys ja rintojen arkuus jatkui viikolle 10+ asti. Kun oireet helpotti ajattelin sen johtuvan vain siitä että nyt niiden on aikakin helpottaa. Eilen ultrakäynti oli shokki. Juuri otin Sytotecit ja nyt vain odottelen helvetillisiä kipuja ja kohdun tyhjentymistä.



Taustaa sen verran, että takana on 2 normaalia raskautta ja synnytystä ja toiveissa vielä se kolmas pikkuinen kunhan tästä selvitään :'(

Koko raskauden ajan olin aika epäileväinen. Varhaisultran jälkeen, kun syke näkyi yritin olla huolehtimatta. Ennen keskenmenon toteamista olin kuitenkin ihan varma, ettei alkio ole hengissä. Olo oli vaan erilainen. Selkä ja vatsa olivat vähän kipeänä. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei olisi voinut selittää normaalilla raskaudella. Jotenkin oli vaan aavistus, ettei kaikki ole hyvin. Lopulta pääsin neuvolaan eikä sydänääniä kuulunut. Julkisella puolella eivät silti suostuneet ultraamaan. Yksityisellä sitten todettiin keskeytynyt keskenmeno, joka oli tapahtunut jo useampi viikko sitten.

Menin normaalille neuvolakäynnille rv 16+5 edelleen pahoinvoivana ja väsyneenä. Sydänääniä ei sitten kuulunut, eikä näkynyt neuvolan ultrassa. Katottiin vielä tarkemmalla ultralla, jossa näkyi, ettei sydän lyö, eikä veri virtaa, sikiö kuollut muutamia päiviä aiemmin, lääkärin mielestä alle viikko oli kuolemasta. Mitään oireita ei siis ollu, mutta 16+0 odottelin jo kärsimättömästi, että tuntisin liikkeet, mutta ei vain tuntunut..