^^ TAMMITENAVIEN viikonloppu ^^
Uusi pino viikon lopuksi.
Täältä löytyy edelliset keskustelut:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11008782&p=&mpage=1&tmode…
Kommentit (25)
Kotidopplerista on ollut kyselyä. Googlella löytyy ainakin muutama nettikauppa, jos hakee hakusanalla: kotidoppler
Allu: Mulla oli Patrician tukivyö. Ei jousta juurikaan, mutta kiinnityshakasia oli useampi rivi ja edessä säätökappale, joilla sen sai ihan mukavaksi. Tuki hyvin. Ainoa miinuspuoli, että vahvikkeet, jotka pitävät vyön muodossaan, erottuvat kohoumina läpi ohuesta vaatteesta, esim. sellaisista housuista, joissa on ohuehko joustava kangaspussi mahalle.
Voi apua, tänään tuntuu, että maha on jotenkin kutistunut ja navan alla on vaan entisten raskauksien jättämät makkarat. Ihan kun ei raskaana oliskaan. Helppohan se on mukamas päättää uskoa, että kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan, mutta vielä kun saisi pään lisäksi sydämen uskomaan sen saman...
Strutsi 16+2
Oltiin yli viikon reissussa Saksassa ja kaikki meni hienosti, oli vaan ihan älyttömän lämmin, koko ajan yli 30 astetta ja sellanen kostea ilma, eli heti kun pisti pään ulos ilmastoidusta hotellista niin oli jo hikinen. Ällöä. Juoda piti ihan hirveästi koko ajan (ja oli muuten kallista, 0,75l vesi maksoi yleensä noin 7e kun taas olutta sais litran noin 4 eurolla, törkeää kiskontaa), mies nauroikin että reissun avainsanat olivat kuumuus ja vessassa käynnit. Ei mennyt varmaan tuntia päivässä että en olisi tahtonut vessaan, alkoi itseäkin vähän naurattaa se =)
Vieläkään en oikeastaan tunne liikkeitä, mutta kaipa ne jossain vaiheessa tulee, kotidopplerilla olen kuunnellut silloin tällöin ääniä ja hyvin kuuluu, nykyään jotenkin paljon paremmin ja useammasta kohdasta, tai siis että ei tarvitse etsiä niin paljon vaan on heti kuuluvilla.
Rakenneultraan on vielä pari viikkoa, sen jälkeen olen ajatellut kertoa enemmän kavereille raskaudesta, nyt olen vielä ollut hiljaa. Ja tavaroita en ole vauvalle edes ajatellut ostaa, olin jopa ihan loukkaantunut kun anoppi soitti miehelle ja sanoi ostaneensa vaatteita ja jotain leluja. En tiedä miksi siitä niin loukkaannuin mutta mielestäni on vaan aikaista sellaiselle.
Tänään alkoi 20. raskausviikko, on aika mennyt nopeasti :)
Aamulla olin tosi iloinen ja innossaan että jes nyt on viimenen työpäivä ja sit saa huilia kaksviikkoa ennen koulun alkua. mutta se ilo loppu siihen ku äiti soitti että pappa on kuollut... Pää on räjähtämis pisteessä ku itku on niin lähellä. tosin olen nyt töissä ettei täälä oikeen kehtää pillittää mut varmaan lähen kohta kotia. Jotenki niin voimaton olo.
onneksi sentään masu vaavi potkii mahassa ettei sillä ole mitään hätää.
hyvät viikon loput kaikille.
Pipali + masumyllertäjä rv19+2
Ihanaa tosiaan kun alkaa taas viikonloppu, jännittää kyllä jo etukäteen ensiviikon työt.... nooh kyllä ne siitä!
Justus: Löysin name it:n valkoisen haalarin ja maksoin siitä 5 euroa! Haalari on kuin uusi, ja siinä on kaksi vetoketjua edessä, ihan lahkeisiin saakka. Hihansuut saat käännettyä tumpuiksi, oikea löytö siis! Olen kyllä ihan koukussa kirppareihin, ja kiertelenkin niitä ahkerasti (pk seudulta niitä löytyy kohtuu paljon).
Masukipuja oli minullakin edellisessä raskaudessa, ja jouduin niistä ihan tarkkailtavaksikin synnärille. Vauva voi valtavista kivuista huolimatta koko ajan hyvin, hänellä tosin oli koliikki synnyttyään. Stressiä kyllä oli, voihan se olla että sillä olisi jotain yhteyttä asiaan? Tosin mulla on kyllä aina jonkun verran kun olen tämmöinen hermoilija luonne ;). Mies on meillä sitten se viilipytty, paitsi suuttuessaan.
Pore: Ompas sinulla ISO maha! Mulla oli edellisessä raskaudessa kohdunpohjankorkeus tuota luokkaa vkolla 28! Mulla oli kyllä tosi pikkuinen maha, muistan synnytysvalmennuksessa kun muut epäilivät että olen eksynyt väärään ryhmään pikkumasuni kera :(.
Strutsi: Tervetuloa suureen joukkoomme! Ihan hyvän nimen keksit, jää mieleenkin helposti :).
Sammermanni: Onnea tyttösestä!!! Ihanaa!!!!
Ne H&M housut oli ihan kamalat, niihin tarttui koirankarvatkin alta aikayksikön joten takaisin joutavat, höh! Yhdet mustat hyvät housut olisi saatava mihin ei karvat tarttuisi (ainakaan niin helposti!) olisiko kellään vinkkejä?
Oho! Täytyypä kiiruhtaa tapaamaan ystävätärtä, pääsen tänään kertomaan siis vauva uutisia <3
Terkuin Mantelihammas
Raskaana ollessa tuntemukset ovat niin paljon tunnepitoisemmat kuin normaalisti (ainakin mulla), joten tsemppiä!
Mun mummo kuoli ekan raskauden aikana, enkä päässyt edes hautajaisiin kovien vatsakipujen ja pitkän matkan vuoksi. Juuri luin sen ajan tuntemuksia päiväkirjasta (tapahtui silloin, kun olin rv19). Onneksi olin nähnyt mummon 2 viikkoa aiemmin!
Siittä pitikin vielä kirjoitella, jotta piti heti hakea kaupasta maksamakkaraa, kun kuulin sen uutisen että sitä saisi syödäkin. Neuvolassa olivat vielä alkukesästä vahvasti sitä mieltä, että ei yhtään maksaruokia. Mielenkiintoista kuulla heidän kommenttina syyskuussa :).
Oli oikeastaan asia mikä hyvänsä, niin parempi nautiskella hieman silloin tällöin kuin kerralla hurjia määriä. Mulla meni viime raskauden jälkeen monta (isoa) maksamakkarapötköä pienen ajan sisällä, ihan sairasta (ei maistunut edes hyvälle, lopulta).
Joku mietti tuplarattaiden hankkimista. Meillä ei ole sellaisille tarvetta, mutta meillä oli käytössä matkarattaat, joissa etupyörät joko kääntyi tai sai lukittua. Pyörien halkaisija oli n.15cm ja oli aivan ihanaa kaupassa, kun rattaat kääntyivät pienessä tilassa. Mutta niiden kanssa oli työläämpi kulkea pitkiä matkoja, kun joutui ohjaamaan enemmän (toisesta pyörästä meni lukitus rikki). Voisin siis suositella, että joko testaa miltä kääntyvä pyörä tuntuu tai kannattaa tutkia saako lukittua.
Nyt oon maanantaiaamuun asti hiljaa! Rupatelkaa te toiset :).
Muakin on huvittanut tuo maksamakkarakeskustelu. Just on pari viikkoa tehnyt mieli maksamakkaraa ja nyt sitä sitten saakin syödä. :-) No joo, meinasin kyllä jo muutenkin syödä, kun eihän siinä sitä A-vitamiinia niin hurjasti ole, jos nyt ei kilokaupalla ala syödä. Mä en muutenkaan jaksa olla täysin ehdoton näissä ruokavalioissa, vaikka tietty kaikkea esim. listerioosia aiheuttavaa vältänkin.
Mulla on ollut taas välillä huonoa oloa, mutta menee nopeasti ohi. Luulen että johtuu pääasiassa rasvaisista tai muuten epäsopivista ruuista.
Oliko se Pipali jonka pappa oli kuollut, osanottoni. Itselläni oli sama tilanne pari viikkoa sitten ja tiedän kyllä tasan kuinka herkässä itku on ja muutenkin tunteet myllertää.
Mä en myöskään osaa vielä hankkia mitään vaatteita tai muuta. Jotenkin haluan vielä odottaa muutaman viikon ja nähdä että kaikki etenee ok. Onhan tuonne sydäntalveen vielä aikaa.
Viikonloppuja!
Lily 17+0
Oltiin aamulla rakenneultrassa ja kaikki oli hyvin. Kauan aikaa kätilö mittaili ja tutkaili vauvaa, ja lopulta pikkuinen hermostui ihan totaalisesti. Kamala melskaaminen alkoi ja vauva yritti mennä alta pois. Saatiin sivuprofiilikuvat ja lähikuvat kädestä ja jalasta :) Sukupuolta siitä heiluvasta kuvasta ei ainakaan tällainen amatööri olisi pystynyt edes arvaamaan, enkä tiedä saiko kokeneempikaan mitään käsitystä. Eikä me varmaan oltais haluttu tietääkään kumpi on tulossa. Laskettuaika ei muuttunut ja koko vastasi viikkoja. Nyt on helpottunut olo!
plumeria rv 20+2
Pipalille tosi kovat surunvalittelut. Noi on kovia juttuja :( Tuntuu varmasti hirveän pahalta. Onneksi se vauva siellä masussa antoi merkkiä itsestään. Lohdutti.
Minä olen tilannut kotidopplerin. Monesta varmaan aika turha hankinta, mutta musta se tuntui hyvältä, itseni tuntien. Toivottavasti opin käyttämään sitä ilman, ettei aiheuta lisähuolta.
Onkos kukaan teistä hankkinut sellaista. TIlasin sen Kuuntelevauvaa.fi-sivuilta. Toivottavasti tulee, on se jo maksettukin
Eilen kirjoittelinkin tänne, kun töissä huomasin ruskehtavaa tuhrua tulleen, mitä ei aikaisemmin ole tapahtunut. Minun terveydenhoitaja sanoi, että mahdollisia verenpurkautumia kohdussa. Tosin pyysi, että otan yhteyttä jos vuoto lisääntyy ja tulee voimakkaaksi. TÄytyy koputtaa puuta, mutta tänään on kaikki ollut normaalimmin.
Onnittelut muuten hyvistä ultrauutisista, niitä oli taas tullut lisää :)
Allu taisi mainita letut.... pakko varmaan alkaa tehdä pannaria täällä päässä :p
Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua teille!
Jee mä olen tuntenut nyt selkeät liikkeet uudestaan,,,ja nää ei ole enää pikku hipasuja :)
Hyvä, koska ne " kuukautiskivut" todella huolestutti. Ja kyllä...stressiä työssä todella kovasti eli siitä johtuu varmasti. Mun pitäs olla varovainen kun esikoinen syntyi keskosena, uskon syyksi juurikin sen että meillä oli raskausaikana kova taloudellinen ahdinko, sain potkut koeajalla työssä ja olimme korviamme myöten veloissa. Se stressi varmaan laukaisi ennenaikaisen synnytyksen. Nyt stressitaso ei onneksi ole lähelläkään sitä, mutta näköjään elimistö reagoi jo pienempäänkin.
Meidän äiti uskoo, että jos joku läheinen ihminen kuolee kun uusi elämä kehittyy mahassa, niin sen kuolleen ihmisen sielu siirtyy tähän mahassa olevaan asukkiin. Oletteko huomannut, että usein jonkun kuollessa on joku läheinen ihminen raskaana. Ties vaikka tuo pitäisi paikkansa? Oma isäni kuoli kun äiti oli raskaana ja pikkusiskosta tulikin jollain tavalla pikku-isä. Tuohon on ainakin mukava uskoa!
Neuvola ensiviikolla...toivottavasti kuulen ne ihanat sydänäänet ensimmäistä kertaa!
Milla+chiquita rv 16+3
Ensinnäkin mistä te noita tukivöitä ostatte? Ei voi ensikertalainen tietää... Mä oon vasta hommannut muutamat alushousut, joissa tukevampi vatsaosa, mut varmaankin tulen tarvitsemaan vielä lisätukea.
Strutsille tervetuloa joukkoon. Nyt täällä ainakin vaikuttaisi olevan ihan täyspäiväisiä/-päisiä ihmisiä täällä Vauva-palstalla ;)
Justus kyseli ennenaikaisten supistusten syistä; ei voi stressiäkään kieltää. Taloa rakennetaan ja vuorotyössä ollaan eli aika haipakkaa on elämä ollut jo toista vuotta. Supistelu kuitenkin pahinta työssä. Teen kohtuu raskasta tehdastyötä ja kuumuus ensinnäkin (35-40 astetta ja enemmänkin) on tänä kesänä tuottanut ongelmia. Lisäksi vaikka olen kevyempään (ja myrkyttömämpään) työhön vaihtanut raskauden alussa, joudun toimimaan koneen tahdissa eli nopeita ylösnousuja istumasta, kurottelua mahan varassa, kiipeämistä tikapuilla yms. Tosin meidän työterveyshuolto on todella ihanaa ja tietää työnlaadun eli jos ongelmia on, sinut otetaan tosissaan. Mutta nyt siis ainakin 2 viikkoa saikkua alkuun ja sitten katsotaan miten edetään. Ja olen myös mahalla oireileva ihminen.
Pipalille osanottoni. Lämmin ajatus sinne ja voimia.
Milla me ajatellaan samoin tuosta kuolleen sielusta. Miehen pappa kuoli keväällä ja muutaman viikon kuluttua huomattiin odottavamme Papusta... Ei sitä voi koskaan tietää...
Mantelihammas; minulla ON tosi iso maha! Olen aivan jäkyttynyt itsekin. Kaverille nauroin kun täälläkin jotkut vielä miettii et joko kertoa töissä... no mulla ei sitä ongelmaa ole kun ei tällä mahalla voi valehdellakaan, ei ole voinut yli kuukauteen... Ja nyt on räjähtänyt rinnatkin...
Iitan ja Lilyn kanssa ollaan samoilla linjoilla eli ei saa hankkia vielä mitään, liian aikaista. Loppu vuodesta sitten tai ainakin lokakuulle pitää malttaa...
Plumerialle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista. Mekin yritetään väistellä sukupuolijuttua :)
Omaan napaan ei sen kummempaa kuin mitä aikaisemmin tuli mainittua. Mies töissä illan ja yön eli kai otettava sitten koira kainaloon sohvalle.
Ihanata viikonloppua kaikille tammimammoille!
Pore&Papunen 19+5
Perjantaikin alkaa pikkuhiljaa käynnistellä viimeisiä tuntejaan, pienimmäinen on jo nukkumassa, isommat tulivat juuri kotiin shoppingista, jossa olivat syömässä ystäviensä kanssa¿
Juu ja siis mun on pitänyt sanoa siitä dopplerista vaikka kuinka monta kertaa, mutta tämä raskaus-atsalea sen kun pahenee vain ;) Eli meillä on käytössä juuri tuo AngelSoundin doppleri ja vaikka se muotoilu ei mistään parhaasta päästä olekaan, niin hyvin sillä jumpsutukset on bongattu! Eli voin suositella lämpimästi!
Tukivöitä voi käsittääkseni ostaa ihan alusvaateliikkeistä + äitiysvaatteita myyvistä paikoista, ehkäpä jopa hyvin varustelluista tavarataloista löytää tätä nykyä¿? Ja merkkejä on siis useita ja tahtoisin juuri niistä tietoa, kalliita kun vyöt ovat niin ei viitsi ihan sikaa säkissä ostaa. Korkeita pikkareita en yksinkertaisesti osaa pitää, joten siksi tuo vyö olisi parempi vaihtoehto minulle¿
Iitalle tervetuloa takaisin reissun päältä! Ja totta, vesi on todella kallista eikä se Keski-Euroopassa edes maistu mielestäni hyvälle =/
Pipalille surunvalittelut¿ en oikein muuta osaa sanoa, aina se on yhtä raskasta kun läheinen ihminen kuolee¿ *halaus* Lily oli myös kokenut vasta läheisen menettämisen, halaus sinullekin¿
Tuplarattaita emme mekään osta, täällä kun ei voi ratastella kunnolla kuin shoppingissa ja uskoisin että Rasmus tahtoo jo vauvan syntymän aikoihin tepastella yksisteen, kun ei kerran pitkiä matkoja tehdä ;)
Plumerialle onnea hyvistä rakennekuulumisista!
Magda_lena, myös se että istukka on kokonaan valmis juuri noilla viikoilla voi aiheuttaa jonkin verran ¿vanhan veren¿ pois vuotamista, joten toivotaan että kyse olisi juuri tuosta! Tsemppiä!
Mekään ei olla vielä ostettu Pupuselle mitään, yllättävää kyllä! =) Rasmukselle ostin aivan älyttömästi vaatteita pitkin raskautta, toki Suomen reissukin sattui sopivasti loppuraskauteen ja kun laatu on siellä ihan eriä kuin mitä täällä, niin ostin sitten kunnolla vaatteita pienelle! Mutta nyt siis ei olla vielä laitettu mitään¿ eikä kyllä paljoa tarvi laittaakaan, varsinkaan jos poika tulee =)
Eipä muuta, Piiperölle taitaa tulla hampaita kun on raukka niin nuhainen :( No, parempi että nyt kiukkaa kuin viikon päästä kun on ne 1-v. synttärit! Tänään ostin kartonkia + muita tykötarpeita, ajattelin suurennuttaa yhdestä hymynaamakuvasta 20x30 kuvan ja teen siitä ikäänkuin suuren auringonkukan silkkipaperien ja kartongin avustuksella ulko-oveen! Ja samoin teen sisälle seinille aika paljon koristeita kartongista ja softiksesta. Isot velut aikoivat avustaa mammaa, vaikka ilmapalloja eivät suostuneetkaan puhaltamaan ;)
Siinäpäs uusimmat täältä, mukavaa viikonloppua kaikille!
-Allu ja Pupu rv17+
Täältä myös pahoittelut pipalille suru-uutisen vuoksi! =(
Eipä oikeastaan mitään uutta kuulumista ole täältä päin... Normaali viikonloppu, lasten kanssa ollaan kotona. Esikoinen on kaverin synttäreillä ja kuopus päiväunilla ja tuossa yritin siivota hieman. Vein matot ja petivaatteet ulos, ehtivät olla muutaman tunnin kun alkoi satamaan ja eikun takaisin raahaamaan niitä kiireellä! =D
Tilasin uudet matot olohuoneeseen ja olen nyt muutenkin hieman yrittänyt panostaa sisustamiseen tulevan syksyn kunniaksi! Verhojen väri on mietinnän alla tällä hetkellä.
Muuten olen ollut jännityksessä nyt viimeiset pari päivää! Ystäväni on sairaalassa, hänellä on synnytys käynnistetty jo monta päivää sitten mutta mitään ei ole tapahtunut... tänään tuli viesti että ovat synnytyssalissa! Heillä vielä erityisesti jännättävää, kun kyseessä on sydänsairas-vauva =( eli tulevat päivät ovat vielä täysin arvoitus!
Yritän rukoilla (vaikken mikään uskonnollinen olekaan) heidän puolestaan, ettei huono onni kohtaisi! Ovat niin hartaasti odottaneet tätä pienokaista jo monen monta vuotta!
Nyt vetäydyn sohvalle neulomaan pieniä villahousuja! =)
Mukavaa viikonloppua!
t.vilmahilja, rv tasan 18
Osanotto läheisiään menettäneille. Oma äitini kuoli aikoinaan ennen kuin ehti nähdä lapsenlapsistaan ainuttakaan ja joskus on häntä kova ikävä, vaikka asiasta on jo 13vuotta.
Minäkin olen jo tuntenut kunnon liikkeitä taas!!!
Mulla oli 4vrk vatsa tuhannen sekaisin, mut nyt rauhottunut. Johtui ilmeisesti magnesiumista.Heti kun aloitin sen ,seuraavana aamuna oli pakki sekaisin ja kun en enää eilen ottanut, rauhottui vatsa. No, nyt on sitten pakko kärsiä lavottomista jaloiusta ja suonenvedoista. On valittava kahdesta pahasta pienempi.
Mukavaaa viikonloppua!!!
Hei taas!
Nyt oon minäkin käynyt mahani kans rakenneultrassa. Lääkäri oli aika omituinen, ei siitä enempää, mutta pääasia on, että kaikki oli mahassa hyvin lekurin mukaan :) Näytti enemmän tytöltä kuin pojalta, kertoi hän kysymättä edes haluanko kuulla.. (Eipä silti, olisinkin halunnut sukupuoliveikkauksen kuulla.)
Mulla on nyt alkanut ne pirulliset yölliset suonenvedot jaloissa! Pelkele! Toivoin, ettei niitä nyt ois tullut. On kamala herätä siihen kipuun, viime yönäkin kesti ja kesti, sitte ei saa unta, ja nyt vielä seuraavanakin päivänä se suonenvetokohta tuntuu jalassa. Kattelin jonkun verran netistä apua suonenvetoon, magnesium yksi ja yösukat toinen keino. Käyköhän siihen siis mitkä tahansa sukat vaan pitääkö olla millaset töppöset? Onko kellään hyviä vinkkejä suonenvedon hoitoon?
Minullakin kuoli lähisukulainen alkukuusta.. Hautajaiset parin viikon päästä. Ärsyttää, kun on itku NIIN herkässä nyt, vaikkei se tietysti mitään haittaa, itkee jos itkettää. Normaalisti en ole lähellekään näin itkuherkkä kuin nyt raskaana. (Johanna Kurkelan " Ei sun särkyä anna mä en" on erityisen paha.. Tykkään siitä kovasti, mutta tuskin oon kertaakaan kuunnellut kyynelehtimättä) Osanottoni muille läheisen menettäneille.
Takaisin maallisimpiin asioihin: toinen asia, mitä en olisi halunnut suonenvedon lisäksi on närästys.. Yritän välttää kahvia, maustettuja ruokia jne. Ei oo vielä kuitenkaan kovin paha, haluan selvitä jos mahdollista ilman lääkkeitä.
Oon nyt kuus vuotta vanhempi kuin edellisen kerran odottaessa, ja kyllä sen kropassa tuntee.. Tai nyt on aikaa enemmän omia tuntemuksia kuunnella, kun ei ole ihan pieniä huolehdittavana.
Vielä pari tuntia töissä ja kotiin, ja taas kuudeksi töihin.. Voin lohduttautua sillä, ettei tämä työ enää kauan kestä! Jatkoja kaikille!
Hei kaikki,
viimeksi kirjoittelin odottajien sivuille viitisen vuotta sitten - ja yllättäen totesin vanhan käyttäjätunnuksen olevan vielä voimassa:) Silloin ei ollut mitään pinoja, joten mulla ei ole kauheasti tietoa pinoetiketistä... Mutta ajattelin, että joukkoon varmaan pääsee mukaan ihan vain kirjoittamalla vastauksen ketjuun..??
Nyt siis odotellaan toista kertaa, esikoinen on jo viisivuotias ja tämän kakkosen laskettu aika on 23.1.07.
Ihan helpolla tällä kertaa ei olla päästy: Ekassa raskaudessa ei ollut raskauspahoinvointia, mutta nyt meni kesä- ja heinäkuu oirehtiessa suht raskaasti. Sitten np-ultrassa löydettiin kohonnut riski kromosomipoikkeamiin ja nyt on odoteltu ahdistuksensekaisin tuntein lapsivesitutkimuksen tuloksia 3 viikkoa.
Olis niin ihanaa alkaa odottaa jo tosissaan ja ruveta vaikkapa katselemaan kaikkia ihania vauvanvarusteita, mutta kun ei oikein uskalla sitoutua vielä mihinkään. On outo fiilis kun mieli kieltää toivomasta liikoja ja haaveilun vauvasta. Tänään kuitenkin rohkesin ostaa äitiysvaatteita, kun kaapista kerta kaikkiaan ei löydy kohta ainoatakaan alaosaa, joka mahtuis päälle. Äippävaatteiden hankinta kyllä kohotti mieltä, koska se tuntui askeleelta luottamukseen päin sille, että kaikki menee hyvin.
Tällaista täällä, viikon päästä varmaankin viisaampana.
t. ei-niin-easy-rider-tällä-hetkellä + masuvauva 17+3
Pipalille pahoittelut myös täältä. :(
Pore: Täyspäiseltähän täällä tosiaan vaikuttaa. Vai taloa rakennatte. Meillä taloprojekti on muutamaa pikkujuttua ja lopputarkastusta vaille valmis. Eihän hommat talon kanssa lopputarkastukseen lopu, mutta kyllä se jonkinlaisena maalina häämöttää useamman vuoden puristuksen jälkeen.
Sammermanni: Öisiin suonenvetoihin mulla on auttanut villasukat jalassa nukkuminen - niin ärsyttävää kun se onkin. Villasukat on kuitenkin vähemmän inhat kuin h...tilliseen pohjekramppiin herääminen. Muistelisin kuulleeni, että lämpö auttaa levottomiin jalkoihinkin. Kas, Anhikin kärsii samasta vaivasta. Voithan kokeilla erilaisia sukkia, josko froteesukat vaikka riittäisi.
Anhi vielä: meillä onkin näemmä samat vaivat. Mulla iskee joka ilta ja joskus jo iltapäivästä karmea närästys. Renniet ostin jo, mutta vielä olen sinnitellyt ottamatta. Pikkupurkki jogurttia illalla auttaa aika hyvin. Terkkari kehotti välttämään illalla syömistä (ei tunnu vaikuttan, nytkään en ole mitään syönyt neljän jälkeen ja närästää ihan yhtä paljon kuin muulloinkin) ja tarvittaessa syömään vaikka pari lusikallista jätskiä. Niin joo, mullakin on se kuusi vuotta edellisestä raskaudesta.
Ezrider: reteästi toivotan sut tervetulleeksi kun itsekin liityin joukkoon vasta muutama päivä sitten. Toivottavasti saatte hyviä uutisia pian punktiotuloksista! Meillä todettiin kolmannen kohdalla rakenneultrassa kohonnut riski Edwardsin syndroomaan, mutta emme menneet punktioon koska todennäköisyys oli kuitenkin vain samaa luokkaa punktion keskenmenoriskin kanssa. Mulla oli silloin muutenkin hyvin vahva tuntemus siitä, että vauva oli kunnossa ja terve poikahan siitäkin tuli. Valitettavasti mulla ei nyt ole yhtä luja luottamus vauvan terveyteen. Päivittäin epäilen, onko ketään edes hengissä kohdussa. Saisi potkia vähän lujemmin niin voisi olla liikkeistä varmempi.
Onko näitten keskustelupalstojen kautta ollut tapana järjestää livetapaamisia? Edellisten raskauksien aikoihin verkkoklinikalla keskustelevat pääkaupunkiseutulaiset ja kaiketi Tampereen ja Oulun seudullakin asuvat tapasivat toisiaan joissain kahviloissa tai vastaavissa paikoissa. Niistä keskusteluista ja tapaamisista on jäänyt joitain pysyviä ystävyyksiäkin.
Strutsi 16+3
Jee, ekaa kertaa pinoa aloittamassa!
Tervetuloa uudet palstailijat!
APPUJAPUPU kyseli tukivyöstä. Ostin aikanaan Anita-merkkisen mikrokuitutukivyön (saksalainen), enkä muita edes ajatellut. Siinä on tarranauhakiinnitys, joten asentoa ja kireyttä voi aina muokata. Se on mukavan pehmeä. Yhtään negatiivista asiaa ei ole. Muistan vain kun ihan eka kertaa laitoin sen päälle, niin ihan suutuin kun en saanut sitä laitettua kunnolla :). Nyt se menee kuin itsestään päälle, eli muutaman harjoittelukerran ja säätämisen jälkeen oppi löytämään oikean kireyden ja paikan sille.
En muuten pystyisi edes kuvittelemaan kantavani jotain vähänkään painavampaa ilman tukivyötä. Ja mulla tosiaan kans tuntui aivastuksetkin masussa tosi ilkeältä.
Sitten vielä noista menkkamaisista kivuista ja ennenaikaisista supistuksista. Mähän siis kärsin noista ekassa raskaudessa. Alkuraskaudesta oli menkkamaista kipua kuukauden päivät (kipu potenssiin miljoona). Parin viikon tauon jälkeen (nämä olivat raskauden ainoat ajat, kun olo tuntui " normaalilta" ), alkoivat supistelut. Jälkeenpäin kun olen itse asiaa pohtinut ja neuvolassa & gynekologillakin keskustellut, olen tullut siihen johtopäätökseen, että supistelut johtui stressistä. Siksi kysynkin teiltä, joilla tällaisia tuntemuksia on nyt tai on ollut aiemmin, että keksittekö syytä miksi sattuu/supistelee?
Mulla oli ekan raskauden aikaan rankkaa töissä ja päiväkirjasta pystynyt vieläkin aistimaan sen ahdingon ja stressin määrän, mikä silloin oli. Olen siis normaalistikin stressaavaa tyyppiä (oirehdin juuri mahalla) ja aikalailla täydellisyyteen pyrkivä (tietyissä asioissa). Huvittavinta ekassa raskaudessa oli se, kun ehdin olla sairaslomalla 20 viikkoa ja kun äitiysloma alkoi, supistelut loppuivat kuin seinään! Silloin ei enää tarvinnut koko ajan pohtia joutuuko vielä palaamaan töihin, riittääkö Kelan sairaspäiväraha elämiseen, syntyykö vauva ennenaikaisesti, ym.
Tulipahan taas paasattua. Kuten huomaatte, en osaa kirjoittaa lyhyesti ja melkein joka asiaan pitää ottaa kantaa. Suullisesti en näin tekisi, kirjoittaminen on helpompaa :).
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!
Justus rv18+3