Keskeytyneen keskenmenon "oireet"?!

Minulla keväällä todettiin kkm. menin tuhruvuodon takia ultraan rv 8+. Eihän siellä mitään ollut kuin eloton papu vo viikolta 6+5 lähtien. Mulla loppui raskausoireet km:n aikaan, eli rv 6, mutta en osannut pelätä mitään kun oli eka raskaus menossa.



Nyt taas raskaana 7+. Viime viikolla näkyi syke, mutta pelko on mieletön. Olen vuotanut koko alkuraskauden ajan, enkä tiedä mitä ajatella. Välillä tulee hyviä hetkiä ja välillä epätoivo. Antaisin miljoona euroa pahoinvoinnista, että tietäisin että edes jotain tapahtuu. Ensi viikolla jälleen ultra, kumppa selviäisi sinne asti selväjärkisenä. Mutta, niinkuin joku viisaasti aiemmin sanoikin, nämä on asioita, mihin ei voi vaikuttaa.

Mulla oli järjetön selkä kipu, kyyneleet valui,ku teki niin kipeää.Luulin sitä iskiakseen,sitten 3 viikon päästä ultrassa rv9+3 selvisi ,että just silloin ma:na viikolla 6+3 sikiä kuoli. En osannut heti yhdistää.nyt tiedän,että oli huono merkki

Täällä keskenmeno huomattiin nt-ultrassa rv 12+3, tällä viikolla. Ultratessa löytyi kaksi vesipussia, joissa molemmissa oli eloton sikiö. Vastasivat viikkoja 6-7. :( 

Lääkäri kovasti ihmetteli, etteikö mulla mitään oireita ole ollut. Vastasin että on toki, pahoinvointia ja muitakin raskausoireita. Mikään ei viitannut keskenmenoon. Dopplerilla yritin kuunnella kotona sydänääniä, mutta niitä en löytänyt. En kuitenkaan siitä huolestunut..

Heti ultran jälkeen, alkoi pieni tuhruvuoto. Sain ajan naisten klinikalle ja sieltä sain sitten Cytotecit. Eilen otin suun kautta pillerit, koska vuotoa oli jo jonkun verran.. Nyt odotellaan, että vuodon loppumista ja seuraavia menkkoja.. 

Seuraavassa raskaudessa saan sitten varhaisultran viikolla 6-7, koska tämä oli kaksosraskaus (mikä selvisi vasta ultrassa) ja siihen taipumusta tulee sekä mun että miehen puolelta..

Täällä raskausviikoilla 6+5 yksityisellä gynellä huomattiin että kaikki ei ole kunnossa (alkio pieni 2,6mm, ruskuaispussi litistynyt). Sairaalaan lähetteellä samana päivänä hakemaan tyhjennystä varten lääkkeet. Sairaalassa lääkäri oli sitä mieltä että otetaan vielä varuiksi verikoe josta tarkistetaan arvot raskaushormonin osalta. Sitten 4 pv päästä uudelleen sairaalaan. Verikokeissa hormonit eivät olleet nousseet samalla tavalla kuin normaalissa raskaudessa. Ultrassa näkyi kuinka kohtu lähtenyt pienentymään.

Nyt sitten 8 panacodin ja 8 cytotecin voimin pitäisi huomen aamulla käynnistää lääkkeellinen tyhjennys kotona (rv 7+3). Homma hirvittää jo valmiiksi mitä on lukenut muiden kokemuksia lääkkeellisestä tyhjennyksestä, mutta onneksi lohdutukseksi olen löytänyt myös muutamia joilla homma on mennyt hyvin.

Raskautuminen omalla kohdalla tapahtui k2:lla ja kohdun sisällä, joten voi olla kiitollinen että raskautuminen yleensä on mahdollinen sillä olen syönyt yli 15v e-pillereitä ehkäisyyn. Nyt vaan toivotaan että kaikki vuotaisi hyvin pois ja ei joutuisi kaavintaan/kohtutulehdus. Yhdet menkat kuulemma olisi hyvä olla välissä ja sitten vaan uutta yritystä kehiin.

Noista oireista: raskausoireet vähenivät, rintoja ei kivistänyt enää, vatsa alkoi painua "kasaan" (jopa -8-10 cm viikon sisällä), ei aamupahoinvointia, venymisen tunne kohdussa loppui. Tuli sellainen seminormaali olo. Diagnoosin jälkeen olo oli tyhjä, surullinen, lannistunut ja toivoton. Uskon että kun kkm fyysinen osuus on takanapäin voi henkinen parantuminen alkaa. Katseen suuntaaminen uuteen yrityskierrokseen.

Voimia kaikille jotka olette keskenmenon joutuneet kokemaan <3 <3
Toivon että jokainen meistä saisi oman vauvan tuhisevana syliinsä.

// Toiveissani82

Eilen menin ekaan seulontaultraan. Pelkäsin, että kaikki ei ole ok. Raskausoireet olivat ehkä hieman helpottuneet, mutta ajattelin, että se johtuu siitä, että oikeasti raskausviikkoja alkoi olla jo 14. Mulla oli kolmen viikon ajan ajoittain vessassa käynnin jälkeen pientä veristä vuotoa. Soitin neuvolaan silloin, mutta sanoivat, että ota myöhemmin yhteyttä, jos tulee kipua. Ei tullut kipuja.

Eilen sitten heti näin, että kätilö ei löydä sydänääniä. PIkkuinen oli muutenkin erilaisessa asennossa kuin ensimmäinen tyttöni. Jotenkin kamalan näköinen, kun se vaan kellui kohdussa jalat suorana. En varmaan sitä kuvaa unohda koskaan. Pikkuisen sydän oli pysähtynyt jo r-viikolla 9..

Sain tuntien odottelun jälkeen lääkkeen. Kotiin päästyäni vain oksensin koko illan. Hain illalla vielä uuden lääkkeen, kun ei se eka varmaan ehtinyt imeytyä. Toisen lääkkeen jälkeen sama tilanne - oksentamista. Nyt kauhulla odotan huomista, kun menen koko päiväksi osastolle ottamaan toisia lääkkeitä kohdun supitelun aikaansaamiseksi.

Ainut mikä auttaa on se, että meillä on ihana 1½v tyttö ennestään!!

Olen raskausviikolla 9. Huomenna ensimmäinen neuvola, ja kauhea huoli, ettei pikkuinen ole hengissä. Multa on tullut nyt 4 päivää runsasta veristä vuotoa. Kävin gynellä vuodon takia, koska tk-lääkäri kertoi minulle raskauden menneen kesken, koska ei löytänyt pikkuiseni sydän"ääniä".Kuitenkin gynelle mennessäni huomattiin, että pikkuinen elää ja sydän sykkii. uusi gyne-aika keskiviikkona.. kauheaa jos pikkuiseni on kuollut. Itselläni jo 2,5 vuotias tytär, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Mutta silti on kauhea pelko päällä.

Mulla kanssa täällä epäilykseni... Aiempi kokemus on, että sikiö oli sisälläni vielä kuukauden sen jälkeen, kun oli kuollut. Nyt ihan alussa tämä raskaus, mutta kaikki oireet hävisi kuin sinään. Silloin edellisellä kerralla, kun raskaus meni kesken ja olin autuaan tietämätön asiasta niin minun ainoa oireeni oli se, että olin KUOLEMAN väsynyt. Väsymys oli jotain aivan järkyttävää, koska se KAATOI minut sänkyyn, en jaksanut mitään, en yhtään mitään. Jälkeenpäin tajusin, että se KUOLEMAN väsysymys oli todellakin kuolema. Kohta mä meen ostmaan uuden testin, en tosiaankaan usko, että olen raskana...

Löysin tämän 11 päivää sitten kirjoittamani viestin. Tämän pistän paniikin ja aiempien kokemusten piikkiin, koska kyllä ne raskausoireet tuntui vielä selvästi, kun tuon kirjoitin. Tein muutama päivä sitten digitaalisen testin (ei aamuvirtsasta) ja se näytti heti raskaana 3+ eli yli 5 raskausviikkoa plussaa. Se on tarkin tai korkein viikkotulos mikä noilla testeillä voi tulla. Nyt pitäisi laskujeni mukaan olla rv 7+3. Pari päivää sitten (päivänä jona tein testin) olin töissä ja heti aamusta tosi stressaantunut, riitelin pomon kanssa työmäärästä, jonka sanoin olevan todella kohtuuton, lopputulos työmäärää vähennettiin. Menin töiden jälkeen ostoksille ja tunsin kohdudsssa krampin, tuli tunne, että pitää juosta lähimpään vessaan, koska sikiö syöksyy ulos. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, muuta kuin käsittämättömän voimakkaita kuumia aaltoja (mielestäni ne ei tosiaankaan kuulu raskauteen), mulla on kuumia aaltoja aina ennen menkkojen alkua mikä liittyy hormoonitasojen laskuun kierron tietyssä vaiheessa.



No, kaikki raskausoireet on muutaman päivän aikana hävinneet. Rinnat ei ole arat, ei ole turvotusta, väsymystä ei mitään. Ei yhtään mitään. Näissä keskusteluissa virheellisesti ajatellaan, että pahoinvointi on se raskausoire ja sen puuttumisesta ei kannata huolestua. Pahoinvointi johtuu siitä, että sopeutuminen raskauteen on yksilöllistä. Sen puuttumisesta en olekaan huolissani vaan niistä kaikista muista oireista.



Teen tänään uuden testin ja huomenna vielä yhden aamuvirtsasta. Jos molemmilla kerroilla tulos vastaa viikkoja laitan tämänkin panikoinnin piikkiin. Jos ei vastaa toisella tai molemmilla kerroilla, menen lääkäriin. Nyt on vkl enkä voi asialle oikein mitään, vai voinko?



Työtilanne on edelleenkin sellainen, että mahdollisuutta mihinkään saikkuihin ei ole jos keskenmeno tulee. Työmäärä on sellainen. Pomo jäi 3.5 kk pois ja teen yksin kahden ihmisen työt... Vähennys oli tilanteen saattaminen siihen, että nippanappa selviän. Hirvittää, koska tiedän, etten saisi yhtään stressata.

"Samaa minäkin mietin..." otsikoitu viesti on siis minun kirjoittama viesti, mihin viittaan.

Eka testi tehty. Tein testin siis ns. väärin eli en aamuvirtsasta ja testi näytti ahaisempia viikkoja mitä pitäisi. Näytti "Raskaana 2-3", vaikka pitäisi olla "Raskaana 3+".Ei kiva. Aamulla sitten uusi testi. Sen pitäisi sitten näyttää 3+, mutta jos ei niin sitten alan kyllä luopua kaikesta toivosta... Ikävää. Olen muuten ollut viime päivät aika alakuloinen, masentunut suorastaan. Se on mulle sekein merkki siitä, että hormonitasot on laskeneet suorastaan romahtaneet. Jos tää on nyt keskenmeno niin onpa kiva, kun "keskenmeno" voi tapahtua missä vaan milloin vaan. Elämäni nöyryyttävimpiä kokemuksia kun on tajuttomuus julkisen vessan lattialla edellisen keskenmenon kanssa.

Jatkan yksinpuhelua... Mä kävin ilmeisesti aamulla/aamuyöllä vessassa, koska herättyä ei ollut pissahätää ollenkaan. Olen pidättänyt sen jälkeen niin, että tulos olisi mahdollisimman luotettava (pissaamatta ainakin 6 h). Entistä enemmän on sellainen olo, että oireet on hävinneet.



Olen löytänyt netistä monta ketjua tästä samasta aiheesta ja haluan korostaa, että pahoinvoinnin puuttuminen ei ole yhtä kuin raskausoireiden puuttuminen. On varmasti niin, että on olemassa tiettyjä raskausoireita, jotka on kaikilla ihan riippumatta.



Äkilliset kuumat aallot, mielialan lasku, ärtyneisyys ym. tuskin on raskausoireita vaan keskenmenon oireita. Keskeytyneeseen keskenmenoon voi kuulua pahoinvointi! Ns. etova olo, vaikka ei oksentaisikaan (ruokahaluttomuus, ainakin itsellä), siihen voi liittyä myös väsymys.



Rintojen arkuuden, valkovuodon ja onnellisuushormonien puuttuminen sen sijaan on hälyttävää.. Näin itse ainakin koen.



Jos kuitenkin ajattelee: Minullahan on kaikenlaisia tuntemuksia... Niin kyllä keskenmenoonkin kuuluu kaikenlaiset tuntemukset, ei sekään täysin normaali tunne ole!



Palaan raportoimaan myöhemmin testin tulosta ja myöhemmin sitä, millaisen vastauksen saan kunhan huomenna maanantaina saan varattua ajan... En tosin tiedä mihin varaisin sen, olisiko paras mennä yksityiselle gynelle vai mitä?

Tein testin ja se näytti taas korkeampia raskausviikkoja, viikot tuli näkyviin heti, mutta samaan aikaan huomasin, että vuoto on alkanut. Se ei kyllä ole kirkasta, mutta kuitenkin... Ja mulla on ihan selkeät menkkakivut. Ja mikä parasta, meille on tulossa vieraita, ovat jo matkalla, ei voi oikein peruakaan (appiukko ja anoppi plus lapsivieraita...). Voi olla, että emäntä istuu vessassa kun sikiö ym. raskausmateriaali tulee ulos vesiputouksena. Tässä tämän päivän kauhuskenaario. Sanoin miehelle, että pakko sitten on varmaan sanoa ihan suoraan, että mistä kana pissii jos näin käy. En aio yrittää mitenkään huomaamatta. Olen aika surullinen, koska mietin sitä, että käykö kolmannellakin kerralla näin (jos sellainen tulee9. Olen ollut kolme kertaa raskaana ja jokainen raskaus on tärpännyt ekasta kerrasta. Ongelmia raskaaksi tulemisessa ei siis ole. Tämä raskaus vahvisti tietoani siitä, että haluan lapsen. Odotan yhdet kuukautiset ja yritämme sitten uudelleen. Aion välttää kaikkea mahdollista stressiä ja pyytää päästä tarkempaan seurantaan, neuvolaan menen yksityiselle joten jos se menee kesken voidaan puhua toistuvista keskenmenoista ja sitä kautta varmasti pääsen paremmin tutkimuksiin ja lapsettomuushoitoihin. Täytän kohta 33 vuotta.

Tänään maanantaina olen koko päivän kerännyt rohkeutta tk:n neuvolan ajanvaraukseen soittamista varten. Soittoaika klo 12-13. Lopulta päätin soittaa Mehiläiseen ja ajanvarauksen mies oli niin ystävällinen ja empaattinen, että aloin itkeä jos pelkästään hänen ystävällisyydestään. Nyt ei sitten itkusta meinaa tulla loppua, mutta sain kuitenkin ajan ja se on pääasia. Aika on gynelle varhaisraskauden ultraan, let's see onko siellä sykettä. Joku osa mussa toivoo, että olisi. Toinen puoli tietää tasan tarkkaan, ettei toivoa ole ja se tekee tästä rankaa. Selvyys tulee tänään siitä olen varma ja sitten pitää todennäköisesti itkeä vielä monet itkut.

Kävin tänään alateitse tehtävässä ultrassa ja gyne sanoi, että viikot olisi 6+1, sykettä ei kuitenkaan löytynyt, mutta ei tuo tuosta tuntunut erityisesti huolestuvan. Antoi uuden ajan viikon päähän. Koko vastasi pari päivää pienemmän kokoa. En vielä heitä kaikkea toivoa. Näki myös, ettei kohdussa ole minkäänlaista vuotoa. Tärkeää on myös tietää, että sikiö on siellä missä pitääkin eikä esim. kohdun ulkoinen. Myös tuulimuna voitiin sulkea pois eli nyt sitten odotetaan viikko...

Täällä myös sydän syrjällään... Ensimmäinen raskaus kyseessä ja eilen illalla vaaleanpunaisen liman hätäännyttämänä varasin/sain tänään ajan ultraan. Omien laskujen mukaan pitäisi olla 7+3, mutta lääkäri sanoi, että alkion koko vastaa viikkoja 5-6 eikä sydänääntä löytynyt. Sanoi että voi olla että laskelma vain pielessä ja kontrolliultra pitäisi tehdä viikon päästä - siihen mennessä alkion olisi pitänyt kasvaa reippaasti. Nyt sitten odotellaan... Jos oma laskelmani oli oikein, olisi pienen kehitys lakannut jo ehkä pari viikkoa sitten :´( En mitenkään ymmärrä miten laskelma voisi ollan noin paljon pielessä - vaikka sydämeni pohjasta niin toivonkin! Miten tämän kestää... Ihan kamalaa!

Tsemppiä myös yksinpuhelijalle - toivon että kaikki siellä kunnossa!

Juu ei täällä asiat ainkaan yhtään paremmin ole, koska tänän eli päivä ultran jälkeen alkoi vähäinen, mutta kirkas verinen vuoto. Odottelen josko se sieltä tulisi ulos sitten? Päätä särkee aivan helvetisti. Vatsa- tai alaselkä kipuja ei ole...



Se on kumma juttu, mutta netin raskauslaskureihin ei ole ollenkaan luottamista. Sun kohdalla kaikki voi olla vielä ihan hyvin. Ovulaatiossa menee aikaa, kun munasolu ensin kulkee munajohtimimeen, hedelmöittyy ja kulkeutuu kohtuun eli kiinnittyy, siinä voi menn useampikin päivä. Sikiön ikä on aika hedelmöittymisestä plus 2 viikkoa. Tosi paljon on kiinni siitäkin miten pitkä on väli edellisten menkkojen alun ja hedelmöittymisen välillä. Älä vielä huolestu, huolestu vasta, jos vuoto on veristä ja kirkasta.

Kiitos myös rohkaisusta! Todella toivon että laskelmat on pielessä, mutta jotenkin oma vaistokin sanoo että kaikki ei ole kunnossa :( Tuntuu myös että raskausoireet on lieventyneet reilusti - niitä ei kyllä alunperinkään ollut paljon; rintojen arkuus ja väsymys vain.



En tiedä lohduttaako yhtään, mutta olen tässä lueskellut monta tarinaa, jossa verta tullut useampaankin otteeseen oikein kunnolla (alkuraskaudessa), mutta silti ultrassa löydetty sydänääni. Hurjimmissa tapauksissa ollut jo lähete tyhjennykseen, kun siellä sitten viimeisessä ultrassa löydettykin syke.



Itellä ensimmäinen neuvola torstaina (piti alunperin olla iloinen tapahtuma), ja tuolloin ilmeisesti varataan kontrolliultra ja toivon että saadaan mahdollisimman pian.



Koitetaan kestää ja jaksaa kontrolliultraan saakka. Sen jälkeen voi sitten vasta varmuudella valmistautua tulevaan.

Joo minäkin olen lukenut kaiken mitä lukea saattaa. Tosiaan se, että moni nainen, luulee, että ovulaatio on 14 vrk edellisen menkkojen alusta on aika väärä luulo. Käsittääkseni siinä voi olla useampi päivä heittoa jompaan kumpaan suuntaan, plus itse hedelmöittymiseen menevä aika. Koskaan ei voi tarkkaan sanoa, milloin alkio on kiinnittynyt kohtuun.



Koska sulla alkoi edelliset menkat?



Mä tiedän, että vuoto voi olla ihan normaaliakin ja kuukautisetkin voi tulla ihan normaalisti, mulla saattaisi just olla normaali kierron mukaan kuukautiset nyt. Pääasia on tosiaan se, ettei hätäile.



Mulla se seuraava kontrolli ens maanantai aamuna. Mies lähtee just työmatkalle sinä aamuna, melkein toivon, että Finski peruisi just sen lennon, jos saan lääkkeet keskeytystä varten, koska edellisellä kerralla seurauksena oli tajuttomuus ja aivan järkyttävä vuoto. En halua pelotella, mutta mulla oli näin.



Olen ihan varautunut siihenkin, että siellä näkyykin syke. Olen vaan huomannut, että aika monessa tapauksessa raskaus on saattanut mennä kesken sitten esim. viikolla 8 tai 9. Eli epävarmuutta jatkuu ihan sinne viikoille 12-13 saakka, sille ei mahda mitään. Edellinen keskeytynyt keskenmeno oli traumaattinen kokemus, ajattelin etten koskaan kestäisi sitä uudelleen. Mut ehkä en tällä kertaa syyttele niin paljon itseä tapahtuneesta, kun tiedän ettei se kannata. Toivottavasti sinäkin voisit keskenmenon sattuessa jättää itsesyytökset minimiin.



Mä uskon, että mulla noin yleisesti on ihan ok. arvostelukyky, mutta silti huomaan lankeavani tiettyihin älyttömyyksiin, kuten miettimään kaikkia teinipissiksiä, huumeäitejä ja tiesketä, jotka saa lapsia "tosta noin vaan" ja olen vihainen. Sallin itselleni nämä tunteet, mutta katkeraksi en aio tulla. Aion sallia kaikki älyttömätkin ajatukset ja tunteet, koska tiedän, että sitä nopeammin pystyn tarvittaessa hyväksymään tapahtuneen.



Mä en aikanaan tiennyt tätä termiä "keskeytynyt keskenmeno" ja se olisi auttanut paljon, luulin olevani joku luonnon oikku. Suorastaan, että tämä on jotenkin ainutlaatuista, että näin voi käydä. Ei tullut googletettua, kuin hakusanalla "keskenmeno" ja silloin kaikki info mitä sain liittyi spontaaniin keskenmenoon... Nyt tiedän enemmän, tiedän esim. sen, että oireet voi jatkua ihan normaalisti, vaikka raskaus olisikin mennyt kesken.



Jos nyt ajattelee, että joutuisit kokemaan keskenmenon niin kannattaa alkaa syömään heti tiedon saatuasi rautaa, koska pahan anemian riski on aika korkea. Toinen juttu on se, että jos vuoto jatkuu pitkään pitää mennä lääkäriin! Mulle sanottiin, ettei mun tarvitse mennä enää mihinkään tarkastukseen ja se oli virhe. En nimittin mennyt, vaikka syytä olisi ollutkin. Kolmas asia on se, että keskenmenon jälkeen hormoonit heittää todella paljon, mielialanvaihtelut on tosi voimakkaita, loputkin hormonitasot romahtaa. Alkoholia on syytä välttää pitkään, seuraavat menkat kannattaa katsoa ensin, koska pienikin määrä viiniä voi tehdä ihan sekopäiseksi. Yhdet menkat kannattaa odottaa myös ennen kun yrittää uudelleen raskaaksi (lääkärin ohje voi olla kolmekin kiertoa). Foolihapon syömistä kannattaa jatkaa niin, että ennen seuraavaa raskautta olisi syönyt vähintään 3 kk 400ug päivässä (auttaa solun jakautumistaa, vähentää keskenmenon riskiä, ennalta ehkäisee viivästynyttä puheenkehitystä jne.), liian vähäinen a-vitamiinin syönti saattaa myös aiheuttaa keskenmenoa. Ihmiset välttelee a-vitamiiniä liikaa! Porkkanoita on hyvä syödä.



Itse olen harrastanut koko tämän raskauden ajan liikuntaa (poislukien viimeinen 1.5 viikkoa). Olen pyöräillyt ja kävellyt, siitä ei pitäisi olla mitään haittaa... Aion jatkaa liikunnan harrastamista. Toipumiseen varmaan voi itse vaikuttaa eli kannattaa "hoitaa" itsensä kuntoon eli noudattaa mahdollisimman terveellistä elämäntapaa.



Toivottavasti mun puheet keskenmenosta ei loukkaa sua? Lähinnä itseäni varten tässä kertaan asioita. Keskenmenosta toipuu, se miksi mun keskenmeno oli niin traumaattinen johtui myös hyvin paljon parisuhteesta ja siitä todellisuudesta, missä tuolloin elin. Nyt tilanne on täysin toinen, mulla on ihan erilainen elämäntilanne.



Mutta siis kuten sanottu, ihan yhtä mahdollista on, että siellä on sikiön lisäksi myös syke eli kai tässä vähän niin kuin varautuu molempiin vaihtoehtoihin ja välttelee sitä, että olisi kovin varma mistään ennen ensi viikkoa. Tavallaan sitä haluaa nyt yrittää hyväksyä sen, ettei tiedä, ei voi tietää. Kaikki selviää kyllä.

Se, että olet lääkärin mukaan viikolla 6 niin tiedäthän, että 6+1 on seitsemäs raskausviikko? 7+3 on kahdeksas viikko. Mä luulen, että yleensä virhe tulee tässä..



Itse siis olisin nyt 6+3 eli seitsemännellä viikolla.

Ihan sama tunne, olen varautunut pahimpaan, mutta kuitenkin pienen pieni toivon pilkahdus..

Kamala että sulla on ollut noin raju ja dramaattinen keskenmeno! Olen kyllä kanssa lukenut kaiken mahdollisen ja silti tuntuu että itsessähän se vika on - vaikka ei pitäisi olla. Miksi ihmeessä pitää aina itseään syyllistää..

Kiitos kaikista ohjeista! Täytyy tosiaan varautua raudan syöntiin, koska muutenkin menee helposti anemian puolelle. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, jota tosin kontrolloidaan säännöllisesti.

Viimeiset menkat alkoi 13.4. ja plussa näkyi äitienpäivänä 13.5. Ironistako...

Mutta turha kai tätä nyt on vielä surra.. täytyy vain odotella..