Keskeytyneen keskenmenon "oireet"?!

Oli ollut noin puoltoista viikkoa kuolleena, ennen kun ultrassa (yksityinen) huomattiin.. Mulla oli raskauden ajan todella voimakkaat pahoinvoinnit ympärivuorokauden ja heikotusta/pyörrytystä koko ajan.. Hieman pahointointi lieveni juuri puoltoistaviikkoa aiemmin, mutta ei todellakaan loppunut! Eli toisin sanoen, ei mitään oireita keskeytyneestä keskenmenosta minulla - joten shokki oli järkyttävä, kun tuli ilmi :(



Kaikkea hyvää sinulle!

Ja pahoittelut keskenmenosta! :(



Juuri tuota minä pelkään, että ultrassa selviäisi kuin salama kirkkaalta taivaalta, ettei kaikki olekaan hyvin. Näin minullekin kävi kun kohdunulkoinen todettiin alkuraskauden ultrassa. Vaikka eipä sillä, että "tavallistakaan" keskenmenoa haluaisin, sekin on takuulla todella raskas kokemus!



Löysinkin jotain tästä aiheesta googlettamalla, ja näyttää siltä, että usein se tulee ihan yllätyksenä, vaikka toisilla oireet olivatkin hieman vähentyneet alkion menehtyessä.



Vielä pahoittelut kaikille, joilla on huonosti päättyneitä raskauksia!



Killa

muistan sinut ensikkoketjusta, aloitimme suunnilleen samoihin aikoihin kuumeilun, minä muutaman kuukauden myöhemmin. Nimimerkkini oli Maitikka, ja minun on pitänyt jo useasti tulla onnittelemaan sinua!! Toivotan siis onnea plussasta, toivon todella että kaikki menee hyvin!



Mutta siis kysymykseen, minulla oli kkm maaliskuussa. Raskauden piti olla viikoilla 7+3 alkuraskauden ultrassa, mutta alkio vastasi vain noin neljää viikkoa. Kolme ja puoli viikkoa siis ehdin olla raskaana tietämättä, että alkio oli jo kuollut. Vuoto tuli vasta viikkoa myöhemmi, eli ilman alkuraskauden ultraa olisin luullut vielä viikon pitempään odottavani marraskuun vauvaa. Minulla ei ollut juuri lainkaan raskausoireita, mutta en osannut aavistaa mitään koska ekassakaan raskaudessa ei ollut mitään. Tosin viikolla 7+0 alkoi ihan pieni, ruskea tuhru, joka oli ainoa erilainen oire verrattuna ensimmäiseen raskauteeni.



Eli, välttämättä ei ole mitään oireita, ja oireet voivat vaihdella raskauden aikana. Voisitko mennä neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä. Millä viikoilla nyt olet? Toivotan vielä paljon onnea matkaan!

Hei!



Mulla ei ollut raskaana ollessakaan paljoa oireita, joten mitään en aavistanut ja kuvittelin vaan olevani hysteerinen. Jostain kuitenkin sain rv 11 päähäni, että jospa pikkuisen kehitys on pysähtynyt, mutta ei vaan ole tullut ulos. Ultraan lähdin samoin tein ja tulos oli shokki. Alkio vastasi viikkoja 8 eli olin ollut kolme viikkoa hyvässä uskossa ja ekassa ultrassa viikolla 7 kaikki oli oikein hyvin. Toivottavasti sulla kuitenkin kaikki hyvin. Miten Amalia-79 oikein selvisit km tunteista? Musta ainakin tuntuu tosi pahalta, kun lasta on toivottu jo 6 vuotta emmekä saa tulosta ilman lääketiedettä.

Minulla oli kkm viikoilla 14, sikiö vastasi viikkoa 9. Eli olin 5 viikkoa kantanut pientä kuolleena sisälläni. Ekassa neuvolassa kaikki oli hyvin, sydän löi. Minulla pahoinvointi helpotti, mutta ei kadonnut ihan kokonaan. Minulla on sitten sellainen erikoisoire koko raskauden ajan, että nenä on tukkoinen ja aina aamuisin tulee veristä räkää. Tuon oireen loppumistä ihmettelin kaikkein eniten joskus viikolla 12. Sitten sellaisen oireen huomasin että mahani katosi. Kyllä noilla viikoilla yleensä jo minunkin maha on vaikea saada piiloon, mutta tuolla viimeisellä viikolla ajattelin ettei minulla ole ollenkaan raskausmahaa.



Pelkäsin todella ettei kaikki ole kunnossa, mutta niin olen aina pelännyt. Siksi en lähtenyt esim. ennemmin neuvolaan. Järkytys oli aivan kamala, kun pientä ei löytynytkään kun lääkäri ultran laittoi mahalle. Tiesin heti ettei siellä elävää vauvaa ole. Lääkäri löysi sikiön vasta alakautta tutkiessa.



Eli kyllä minulla oli noita merkkejä, sanoinkin lääkärille jälkitarkastuksessa et jos nyt tulisi sama tilanne niin kyllä hälytyskellot soisi ennemmin.



Toivotaan että sinulla on kaikki hyvin. Huolestuneisuus kuuluu aina jossain määrin raskauteen. KAIT se on luonnollista äidille. Itse pelkään ihan loppuun asti nykyään, minulla on kuusi lasta ja tuntuu ettei enää yksikään raskaus voi onnistua niin hienosti kuin kaikki on tähän asti menneet.



Voimia sinulle!

Iuiu

Kjt-78, kysyit miten selvisin km:sta. Olen mielestäni selvinnyt aika hyvin, luultavasti paremmin kuin moni muu. Minulla auttoi se, että meillä on jo yksi lapsi, 1 v 8 kk, ja että tulin jo kolmannella kierrolla raskaaksi (ensimmäisen lapsen saimme Clomifenin avulla yli vuoden yrityksen jälkeen). Uskon siis, että odotan taas pian uudestaan. Lisäksi, vaikka sanotaan, että raskauden kestolla ei ole mitään merkitystä siihen, miten vaikeaksi asian kokee, minulla varmasti tällä oli vaikutusta; raskaus oli kuitenkin tosi alussa. Jos olisin ehtinyt vaikka vain muutaman viikon eteenpäin, olisi asian jo sisäistänyt eri tavalla ja sikiökin olisi ollut paljon isompi.



Tosin, nyt kun tänään on kp2, on taas aika epätoivoinen ja ahdistunut olo, ja lasken koko ajan, millä viikolla olisin (tänään olisi 14+1) ja tiedostan että vatsa jo näkyisi ja liikkeet ehkä tuntuisivat kohta jne. Aion aloittaa taas Clomifenin tässä kierrossa, vaikka en ole lääkärissä käynytkään, niin epätoivoisesti haluan taas raskaaksi. Menen sitten yksityiselle ultraan.

ja joka kerta olen tiennyt lakata toivomasta parasta kun vähäisetkin raskausoireet ovat hävinneet. Eli alussa on jonkin aikaa ollut lievää pahoinvointia ja väsymystä, mutta ne ovat loppuneet ja sit viikon-parin päästä on alkanut vuoto.

Tutkimuksia on jo tehty mut niissä ei selittävää ole löytyny. Lääkärin mukaan luultavasti kyse on vain huonosta tuurista, mikä kyllä tuntuu aika uskomattomalta!

Eilen plussasin jälleen mut en vähääkään uskalla iloita. Pahoinvointia on kyllä tuntunut jo muutamia päiviä, täytyy toivoa että se jatkuu..



-Poikavalta-

Minulla ollut yksi keskeytynyt km rv8+5, todettiin eka ultrassa rv9+5. Toinen oli ns.tuulimunaraskaus, sekin todettiin samoilla viikoilla. Molemmissa se ero normaaleihin raskauksiin että raskaustestiin en saanut vahvaa viivaa ja pahoinvointi oli paljon lievempää. Muutoinkin siis lievemmät oireet loppuivat lähes kokonaan juuri tuolloin 8+ viikolla. Näin minulla, mutta me olemme erilaisia. Tiedän ihmisiä, joilla pahoinvointi jatkunut vielä pitkään km:n jälkeen. Nyt olen taas pelko persuuksissa, kun plussasin ja nyt rv 4+5. Ei juuri mitään tuntemuksia, siksi pelkään tuulimunaa tms. Tosin en kyllä muista onko aiemmissa raskauksissakaan ollut näin aikaisin oireita. Pahoinvointi on aina alkanut vasta rv7. Sitä jäädään "odottelemaan". Aika masokistista... ;)

Sain testiin hennon viivan 19.7, mutta 22.7. siinä ei ollut mitään. Toivoin, että siinä olisi ollut virhe, mutta tänään kävin verikokeessa ja sen näytti negaa. Nyt kuulemma odotellaan pari viikkoa, että vuoto tulisi itsellään. On siis aivan alussa raskaus, muutenkin yllätti, kun nappasi heti ekasta kierrosta.



Mutta siis oireet. Minulla ei ole ollut yhtään mitään oiretta. Takana on kaksi raskautta eikä niissäkään ollut alussa mitään oireita. Ainoastaan kuopusta odottaessani tuli tuhrua kolmena ekana kuukautena. Tässä raskaudessa tuli alussa ihan pientä tuhrua, mutta ajattelin sen olevan normaalia. Olisin halunnut ultraan tai jotain, mutta nyt pitää odotella kuollut alkio mahassa.

15 vuotta lasta kaivannut ja jo lapsettomuuteen "sopeutunut"... Lokakuun loppupuolella saimme tietää olevamme raskaana, marraskuun 2. päivä ultrassa näkyi pieni häive sykkeestä. 11.päivä uusi ultra ja sykettä ei enää näkynyt. Keskeytynyt keskenmeno oli tuomio, eikä mitään oireita ollut. Nyt keskenmeno hoidettu lääkkeillä loppuun 2 pv sitten. Mieli maassa...

Toivottavasti sinulla on ollut parempi onni pienen ihmisalun kanssa eikä pelkosi ollut aiheellinen.

Itselläni oli kkm keväällä. Mentiin ihan normaalisti neuvolaan 18. vkolla ja sydänääniä ei kuulunutkaan.. 100 km päähän ultraan vain katsomaan elotonta sikiötä. Vastasi viikkoja 15, eikä minkäänlaisia muutoksia oireissa ollut huomattavissa.. laittoivat vielä sairaalasta kotiin ja pääsin vasta parin päivän päästä lääkkeiden voimalla synnyttämään, koska sikiö oli jo liian iso kaavittavaksi.



Vaikka asiasta puhuin ja juttelin, siitä seurasi kuitenkin se, että sairastuin masennukseen. Hoidon ja lääkityksen ansiosta ajatukset ovat taas kirkastuneet ja olen uudestaan raskaana. Uusi raskaus ei kuitenkaan minun kohdallani helpottanut asiaa, ennemmin aiheutti enemmän ahdistusta, itseasiassa lääkkeet aloitin vasta kun olin raskaana (on miedot ja paljon tutkitusti turvalliset ja varmasti turvallisemmat kuin jatkuva äidin masennus)



Nyt on helpompaa koska tuntee jo pikkuisen liikkeet! Olen viimein ymmärtänyt, ettei näihin asioihin voi itse vaikuttaa, se tapahtuu mitä on tapahtuakseen. Tapahtunutta ei ikinä unohda, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Voimia teille kaikille