Lue keskustelun säännöt.
Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa.
26.04.2009 |
Moi vaan,
oon jo pitkään miettinyt, että millä palstalla tästä aiheesta olisi parasta käydä keskustelua. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja aika monen vastaavan miehen kaveri. Omassa parisuhteessa seksi tyrehtyi ensimmäistä lasta odottaessa, sitten tietysti sitä todistettavasti oli jotta toinen saatiin aikaan. Mutta että vaikka parisuhteemme niin ulkoisesti, taloudellisesti kuin materiaalisesti on varmasti "kadehdittava", niin seksiä meillä ei ole ollut enää moneen vuoteen juuri kuin nimeksi.
Tästä on seurannut se, että itselläni on ollut useita, useita rakastajattaria. Yksikään heistä ei ole ollut mitään sellaista, että mielessä olisi edes käynyt ajatus oman perheen hajoittamisesta - eikä sellaista eteeni koskaa n edes tule, koska en vain halua hajottaa perhettäni seksin takia. Mutta ilmankaan en missään nimessä voi olla, mies kun kuitenkin olen. Ja vielä näin jälkikäteenkään en tekojani itseni kannalta kadu - mutta toki monta kertaa mietin, kuinka typerää on kuluttaa melkoisesti aikaa järjestääkseen itselleen seksiä, samalla kun asuu kuitenkin AVIOLIITOSSA. Ja siitähän seuraa eräänlaista "kahdensuuntaista pettämistä". Vaimon ei tietenkään tule saada asiasta tietää, mutta myös se rakastajatar on varjeltava monelta totuudelta. Yksinkertaisin tarina on kertoa, että elää parisuhteessa jossa ei vain ole seksiä. Monimutkaisempaa on tietysti jos sitä että on parisuhteessa, pitää ylipäätään piilotella.
No, monet teistä varmasti jo repivät hiuksiaan raivosta. Mutta sen enempää puolustautumatta on kerrottava, että koko tämän kirjoituksen syy ei ollut niinkään omat tekoni kuin se, että USEAT nuoret isät kaveripiirissäni ovat saman asian edessä. "Meillä oli seksiä viimeksi vuosi ja 2 kuukautta sitten". "Näinkö se seksi sitten loppui, vaikka ennen me pantiin joka päivä ja monta kertaa". "Mulla ei oo mitään valittamista mun perheestä, mutta mä TARVIN seksiä enkä mä sitä kotona saa". Nämä siis kolmen eri kaverini suusta kuultuna ja kaikki erittäin luottamuksellisesti ja kahden kesken kerrottuna, siis.
Olen oppinut tajuamaan, että ongelma ei ole mitenkään poikkeuksellinen tai "outo". Kyse on faktasta mikä on vaivannut ja tulee vaivaamaan miehiä aina: Seksiä on saatava vielä neljänkympinkin iässä yllättävän usein. Useampia kertoja viikossa. Ja sitten jos sitä ei kotona saa, niin hetken voi toki vetää käteensä, mutta sitten se alkaa olla aivan liian nöyryyttävää. Pää ei kestä sitä, mihin on itsensä ajanut velkoineen ja ajankäyttöineen - ja sitten ei saa seksiä enää omassa kotona. Ja vaikka te varmasti sanotte, että "keskustelkaa vaimonne kanssa", minkä toki ymmärrän, niin tekin varmasti ymmärrätte tämän:
On erittäin itsetunnolle käyvää, jos seksiä saa vain palaverin kautta. Eli siitä tehdään virallisen keskustelun kautta jotenkin "parisuhteeseen kuuluva asia" - ja sen jälkeen sitä sitten harrastetaan "koska se kuuluu parisuhteeseen". Paskat. Jokainen sinkku ainakin tietää, että seksi on sellaista, mitä HALUTAAN eikä sen harrastamisesta "sovita erikseen". Ja jos sitä ei, jumalauta sentään, omalta VAIMOLTA saa ilman eri sopimusta, niin onko oikeasti outoa, jos miehillä on rakastajattaria tai että he käyvät maksullisissa? Niin, nuo maksulliset olivatkin asia joista en ajatellut edes puhua. Mutta ilmiönä ne ovat tavallisempi ratkaisu ongelmaan kuin se rakastajatar edes...
Noh, ehkä tämä ei johda mihinkään muuhun kuin tämän kirjoituksen ja minun sättimiseen. Mutta loppuun totean silti, että en elä puutteessa. Enkä maksa rakastajattarilleni - eli suhde heidän kanssaan on aina perustunut molemmin puoliseen haluun.
Mutta eikö ole mielipuolista, että minä yhtenä monista olen tilanteessa, jossa metsästän seksiä muualta, kun sitä ei kotona saa? Ja uskokaa tai älkää arvon äidit - on hyvin tavallista että mies pettää juuri silloin kun lapsi on syntymäisillään tai vasta syntynyt. Inhottavaa ja ällöttävää, myönnän. Mutta miehelle seksi on kuitenkin viime kädessä tarve siinä missä tarve käydä vessassa. Eikä sitä kerta kaikkiaan pysty pidättelemään kuukausia - jos ette usko, niin pidätelkääpäs kakkahätäänne muutama kuukausi, arvon naiset. Ja tokihan mies voi käteen vetää mutta.. ..ette edes usko kuinka nöyryyttävää se on miehelle muutaman kerran jälkeen, kun kuitenkin nukkuu naisen vieressä, jonka vuoksi on vannonut "uskollisuusvalan"sa, heh.
No, kuten jo sanoin, ilmiön yleisyys ällistytti minut täysin. Ja siitä tuli tarve, että ehkä tästä olisi kuitenkin syytä nostattaa keskustelua - ja ehkäpä juuri tällä sivustolla.
Kommentit (298)
Minusta tuntuu todella pahalta lukea näitä. Luen silti ja kärsin.
Olen itse sellainen uskollinen avovaimo. Haluan miestäni ja hän ei taida haluta minua. Olemme olleet yhdessä nyt kohta kolme vuotta...
Olen aika samanlaisessa tilanteessa, joskin olen mies ja meillä ei ole lasta. Menin nykyisen vaimoni kanssa naimisiin 2,5v sitten ja meillä on ollut seksiä yhden käden sormilla laskettava määrä ja sekin ns. "kylmän kalan" kanssa että puistattaa. Olen kysellyt ja koettanut vaikka mitä että saisin hänet syttymään, mutta syynä taitaa olla se että hän ei pidä minua ns. "miehenä" vaan olen se turvallinen nojapuu joka tukee ja ylläpitää hänen elämäänsä (teen muuten 90% kotitöistä ja hän on vieläpä työtön kun itse käyn töissä). Olen alkanut saamaan aika lapsellisia kiukuttelukohtauksia (oikeastaan sisäisesti raivokohtauksia) ja pää alkaa hajota. Vaimo sanoo että kysessä on hänen ongelmansa ja hän haluaa korjata sen, mutta parannusta ei näy. Pitäisikö viedä avioeropaperit tänään kotiin mukana?
Torjuntoja on ollut jo niin monta etten uskalla enää edes lähestyä häntä koska jos hän vielä torjuu minut pelkään että näen punaista ja rikon tavaroita seinille. Toisaalta, hän saattaa tulla sänkyyn kiehnäämään ja jos vaikka saa minut vähän syttymään, hän ei voisi vähempää välittää. Kerran yhden riidan aikana kun kysyin miksi hän on pitänyt tätä tilannetta yllä naimisiinmenosta saakka, hän sanoi että "Ensimmäisen vuoden aikana hän ei tiennyt että seksi olisi niin tärkeää miehelle". Se sattui. Kaiken sen yrittämisen ja miellyttämisen jälkeen hän kuittasi sen sanoilla "Hän ei tiennyt".
Nykyään on aika sekainen olo, kun vuoron perään mielessä on kuinka voisin kostaa ja kuinka sellainen ei auta mitään ja varmasti tuhoaisi viimeisenkin toivon avioliiton pelastamisesta.
Ai niin, kerroinko että tiedän hänen pitävän hieronnasta, annoin useasti hänelle hyvän pää/selkä/jalkahieronnan jotta hän voisi vaikka syttyä. Hän pääosin nukahti hierontaa tehdessäni. Joka ilta hän antaa jalkansa syliini jotta voisin hieroa niitä. Toimituksesta josta ennen nautin, tunnen pelkkää vastenmielisyyttä nyt ja vältänkin sitä parhaani mukaan.
Kotona vietämme aikaa eri huoneissa eikä meillä edes ole puhuttavaa toisillemme. Suhteemme on todella kuollut ja tuntuu että olen siinä mukana vain sen takia kun avioehdon takia joudun hänelle maksamaan suurehkon summan rahaa.
Kaikkein pahinta asiassa on että hän kategorisesti kieltäytyy kaikesta avioliitto/seksuaaliterapiasta jota olen useasti ehdottanut ratkaistakseni ongelman. Minulla taitaa vaihtoehdot olla aika vähissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin vain tuota, että olet sitoutunut avioehdossa maksamaan hänelle jotakin, jos suhde päätyy eroon. Minkälaisesta järjestelystä oikein on kyse? Avioehdon ajatuksena on kai on suojella osapuolten taloudellista hyvinvointia mahdollisen eron jälkeen, ei sitoa tai painostaa. No, en halua moralisoida vaan etenen asiassani.
Itse olen lomautuksen vuoksi taloudellisesti riippuvainen vaimostani. Tuloni riittävät laskuihin ja asumuksemme vuokraan. Ei muuhun. Suhde on ollut vaikea jo vuosia; seksistä kiikastaa ja muistakin asioista, ja kaikki tietenkin vaikuttaa kaikkeen. Vaimoni lopetti ehkäisyn, minä lopetin seksin, koska en halua lasta hänen kanssaan, jos muut asiat eivät ratkea. Sitä paitsi minulla ei ole varaa maksella elatustukia, eikä edes halua maksaa sellaisia arvostetussa ammatissa hyvää palkkaa nauttivalle ihmiselle. Etäisyys ei tule kuuloonkaan, ainakaan tässä tilanteessa.
Minulla on uusi tyttöystävä, joka tietää tilanteeni. Suhde on alkuvaiheessaan, joten muutamia viikkoja, ehkä joitakin kuukausia, on varaa tietynlaiseen haihatteluun. Mutta lopulta käytännönasioiden on järjestyttävä. Tästä pitää päästä: joko töitä on löydyttävä, tai sitten pyrittävä selvittämään, kestääkö uusi suhde velkahelvetin ja kaikki ne raskaat käytännönseikat, jotka nykyisen liiton päättymisestä koituu.
Niin surullista kuin se onkin, saattaa uusi suhde kariutua ja tämä nykyinen tuska jatkua hamaan siihen asti, että saavutan jälleen taloudellisen itsenäisyyteni. Ja kävipä naisasioissa kuinka kävi, jossakin vaiheessa tästä on pakko edetä - vaikka sitten erittäin tuskallisten vaiheiden kautta.
Näin. Toivottavasti sain kerrottua, että samassa veneessä ollaan. Taloudelliset syyt pitävät kiinni kurjassa suhteessa. Minulla on tosin sosiaalisia syitäkin. En väitä, että vaimoni olisi minulle vieläkään pelkkä painolasti, vaikka viikko viikolta kyllä etäännyn hänestä.
(Kohta joku h****tin viisas tulee ja käskee mun mennä töihin... Töitähän riittää. Mutta halunneeko tuo viisaskaan maksaa palkkaa...)
Avioehdon tarkoituksena on suojella varakkaamman osapuolen varoja. Jos on avioehto, esim velat eivät ole avioerotilanteessa yhteisiä, vaan enemmän velkaa lyhentäneellä on tietysti suurempi osuus asunnon arvosta. Avioehtojakin voi toki olla monenlaisia, mutta yleinen käytäntö on suojata esimerkiksi toisen osapuolen saamaa perintöä ja muutakin varallisuutta.
Ihmettelin vain tuota, että olet sitoutunut avioehdossa maksamaan hänelle jotakin, jos suhde päätyy eroon. Minkälaisesta järjestelystä oikein on kyse? Avioehdon ajatuksena on kai on suojella osapuolten taloudellista hyvinvointia mahdollisen eron jälkeen, ei sitoa tai painostaa. No, en halua moralisoida vaan etenen asiassani.
Lupasit palata kommentoimaan, kunhan olet ehtinyt pureksia vastauksiamme.
Eipä ole kuulunut sinusta enää ap; missä nyt mennään elämässäsi?
Niin, olen tosiaan ollut hiljaa jonkun aikaa. Käynyt kyllä näitä lukemassa, mutta jotenkin ei halua aukoa suutaan silloin kun tuntuu, että omat ajatukset eivät ole tarpeeksi jäsentyneet.
Ihan ensiksikään en halua vähätellä kenenkään tilannetta, sillä vaikka mitä väittäisimme, niin seksi on meistä jokaiselle erittäin merkittävä ja henkilökohtainen asia. SEKIN, että voi sanoa "ettei koe tarvitsevansa seksiä kovinkaan paljon" on yhtälailla iso kannanotto kuin että "ei saa sitä tarpeeksi".
Monet täällä odotetusti hyökkäsivät kirjoitustani vastaan, kehoittivat hoitoa yms ja mielestäni on vain hyvä, että yhä löytyy paljon sellaisia periaattellisia, jotka eivät edes siedä koko aloitustani. Kiroavat minut helvettiin, vähättelevät teinipojaksi tai muuta sellaista. Sallin sen, enkä pahastu. Sillä on hienoa, jos yhä löytyy paljon niitä ritareita ja prinsessoja, joille avioliiton ulkopuolinen seksi on sula mahdottomuus jo ajatustasolla. Niinhän tämän elämän kuitenkin pitäisikin mennä, eikös vaan?
"Paskalla käynti"-metaforani vaikutti suututtavan monia. Mutta siihen sanoisin, että me kaikki käymmme paskalla, kakalla, tarpeillamme - eli mitä nyt termiä sitten kukakin haluaa käyttää. Se on välttämätöntä ja etenkin pitkän tuskailun jälkeen jopa nautinnollista mielestäni, heh. Mitään VÄHEKSYTTÄVÄÄ siinä ei mielestäni ole - siitä ei vain puhuta ja jos puhutaan, niin yleensä niin, että se on jotenkin ironis-sävytteistä. Ja mitä siihen ja ainakin näin miehen tarpeisiin tulee, niin toistan vielä: seksi on miehelle viime kädessä vastaava fysiologinen tarve. Siis, huom, viime kädessä. Viime kädessä mies masturboi, vaikka ei olekaan rakastunut käteensä tai halua erityisesti tuottaa kämmenelleen nautintoa. Ja toki on totta sekin, että esim. maksullisissa käymisen voi rinnastaa "runkkaamiseen", totta. Mutta rakastajattaren kanssa ei ainakaan omasta mielestäni ole samasta asiasta kyse. Siinä molemmat haluavat kokea niitä muitankin tunteita joita eivät muuten saa: Halutuksi tulemista, haluttuna olemista, haluamista, antamista, saamista, sitä tunnetta että on "haluttava" jonkun tietyn silmissä eikä vain siksi, että tuo tietty saa maksun palveluistaan. Seksiin liittyy toki paljon romantiikkaa, välittämistä ja hellyttä, mutta kyllä kaikkien pitäisi silti ymmärtää olla valehtelematta itselleen liikaa tuossa mielessä: Viime kädessä sukupuolivietti edustaa eläimellistä puolta meissä. Meillä oli siihen kutsumus jo vuosituhansia ennenkuin kukaan edes puhui rakkaudesta tai parisuhteesta tai avioliitosta tahi rakkausavioliitosta. Tämä EI oikeuta ketään mihinkään, mutta silti tätä ei pidä unohtaa. Seksissä on paljon kyse myös vallasta. Niin, VALLASTA. Olla jollekin se ainoa, se jota se joku yksinomaan haluaa. Ja jos tuon valta-aseman menettää - eli toinen osapuoli ei enää halua - niin se kirpaisee niin miestä kuin naistakin ja kovaa. Senhän nämä saamani vastaukset muun muassa kertovat. Itse uskon, muuten, että muutamat perhetragediat jopa liittyvät tähän problematiikkaan. Eli kun sosiaalisesti kyvytön ja kiivasluonteinen mies pahoinpitelee puolisonsa muun muassa siksi, että kokee, että nainen ei enää halua häntä. Siihen ripaus mustasukkaisuutta ja alkoholia ja murhenäytelmä on valmis.
Yhtäkaikki, kyllä minun mielestäni parisuhteessa pitää saada seksiä osana parisuhdetta. Siis silloinkin kun sitä ei edellä tuntikausien viettelyseremoniat. Ja jos ei saa, niin sitten asia pitää olla ratkaistavissa jollain muulla järjestelyllä. Seksistä ja etenkin sen puutteesta kun voi tulla todella kaiken tuhoava patouma parisuhteeseen - kuten olemme tässäkin ketjussa saaneet jo monta kertaa lukea. En edelleenkään rikkoisi perhettäni vain seksin puutteen takia, sillä mitään itsekkäämpää en edes kykenisi ajattelemaaan lapsilleni tehtävän. Ja siksi näin lopuksi sanon jotain, mitä ehkä teistä monien on vaikeinta ymmärtää:
Oma ratkaisuni toimii. Se ei ehkä kestäisi päivänvaloa, mutta toimii. En voisi elää ilman seksiä, mutta en myöskään elä seksin vuoksi. Niinpä hoidan seksin tarpeeni tavalla jonka olen valinnut. Se ei jyskytä päässäni kaikenaikaisesti, mutta silloin kun jyskyttää, hoidan sen pois. Aivan kuten tuhannet ja taas tuhannet kaltaiseni sen tekevät.
Niin en todellakaan ole poikkeusyksilö. Vain yksi tuhansista ja taas tuhansista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa kummallinen kirjoitus tuo viimeinen ap:n. Jos hän on löytänyt toimivan ratkaisun kaiken tämän keskustelun jälkeen olisi todella huomaavaista jakaa tieto meillekin, jotka siis kamppailevat saman ongelman kanssa.
Ihan kiva, jos olet löytänyt ratkaisusi, mutta mites ne tuhannet toiset hoitavat jyskytyksen pois? Loukkaamatta vaimoaan/miestään, loukkammatta kakkossuhdetta? Häh?
että teen kuten itse itselleni parhaaksi koen. Arkeni on töissä käyntiä, perheestä ja etenkin lapsista huolehtimista kaikella mahdollisella tavalla. Olen mukana harrastuksissa. Näytän heille maailmaa, opetan asioita, kannustan eteenpäin siinä mikä heitä kiinnostaa ja koitan innostaa kiinnostumaan uusista asioista. Eli kuten kuka tahansa vastuuntuntoinen vanhempi käsittääkseni. Eikä sillä, että kaikki tapahtuisi vain "vastuuntunnosta". Ei. Se tapahtuu siksi, koska rakastan heitä ja viihdyn heidän seurassaan. Ilman että rahtuakaan liioittelisin sanon, että arasta laatuaikaa on olla, leikkiä ja pelata omien lapsiensa kanssa. Kuin myös tavata kavereita ja niin edelleen. Kaikkea hyvin normaalia siis.
Mutta mitä seksiin tulee. Siitä en luovu. En tarvitse sitä joka päivä, en välttämättä joka viikkokaan. Saattaa tulla muuta kuukausikin taukoa, jos on muita kiireitä tai ei vain huvita vähään aikaan. Mutta yhtäkaikki - tarvitsen sitä. Ja se on minun luxus vapaa-aikaani. Minun irtiottoani. Joskus se on aikaa rakastajattaren kanssa. Joskus satunnaisemmassa seurassa.
Enkä aio siitä enää luopua, kun olen jo päässyt sen makuun. Miksi luopuisin? Tällä tavoin vältän katkeruuden, riidat, erot ja muun. Sen on kuitenkin vain seksiä. Ja sitä se on myös sille vastapuolelle, jonka niissä merkeissä tapaan.
Ei varmasti hyväksyttävää, ei varmasti oikein, eikä varmasti kestä päivänvaloa.
Mutta ompahan on elämäni. Kerran täällä vain ollaan, melko lyhyen aikaakin jopa - ja ilman seksiä en vain yksinkertaisesti suostu tuota aikaa elämään.
Se on minun valintani. Ja siinäpä se.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n vaimolle? Kysynpähän vaan.
Jos vaimo sitä mieltä, ettei ap osaa tyydyttää, niin saisiko hän lähteä rakastajansa luokse? Tai jos ap:llä ei ota eteen, niin saako hän kaivaa dildon esille?
Mä luulen, että ap kuvittelee olevansa jotain muuta, kun hän onkaan.
Elä toki niinkuin haluat, mutta turha sitten itkeä, kun vaimo lähtee.
91 olettaa aika paljon, millä perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin tuota 90:n eli ap:n viestiä.
Perhe-elämä siis ei nyt kärsi, kun mies on muuten läsnä perheensä kanssa paitsi että käy sitten purkamassa paineensa muualla.
Onko teillä järjestetty avioliitto? Jonka kumpikin on hyväksynyt niin, että ajattelette taloudellisten etujen olevan yhteiset ja taustanne sopivan yhteen? Kenties vanhempanne ja isovanhempanne olivat jo naapureita ja liikekumppaneita, ja nyt sitten on sopivaa, että lapsetkin avioituvat, jotta piiri pieni pyörii ei hajoa eikä sinne pääse epäsopivia kumppaneita?
No, leikki leikkinä. Mutta panipa vain miettimään.
Minusta ap:n tilanteessa ja hänen ratkaisumallissaan ei ole sinänsä mitään kummallista. Jos ap on selkeästi ilmaissut vaimolleen, että tämän tarjoama seksi ei riitä tyydyttämään hänen nälkäänsä ja että hän aikoo hakea tyydytystä muualta, jos ei vaimo tätä tyydytystä pysty antamaan. Jos vaimo hyväksyy tämän, on minusta asia selvää pässinlihaa.
Silloinhan kyse on avoimesta liitosta.
Mutta jos mies antaa vaimon kuvitella olevansa tyytyväinen avioliittonsa seksielämään ja olevansa uskollinen mies vaimolleen, on minusta ap:n toiminta enemmän kuin härskiä, sillä hänen vaimonsa ei omalta osaltaan saa mahdollisuutta hakeutua ihmissuhteeseen, joka tyydyttäisi puolestaan vaimon.
Sitä paitsi lapset ovat saakelin herkkää porukkaa ja aistivat aivan varmaan, että isällä ja äidillä ei ole emotionaalisella tasolla tasapainoista yhteiselämää. Toivottavasti ap edes aavistaa, minkälaista vauriota hän on lapsilleen tässä petaamassa lasten tuleviin ihmissuhteisiin.
Jos vähänkään rakastat lapsiasi, et toimi heille valheellisena roolimallina.
Minä kyllä väitän että mielummin kannattaa olla yhdessä lasten takia kun lähtä erilleen etsimään "lapsille oikeanlaista roolimallia tuleviin ihmissuhteisiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos se vaimo jossain vaiheessa saa tietää asiasta, niin väitän, että juuri se salarakkaan nussiminen on sen eron aiheuttaja.
Jos ei vaimo ei anna tai ole mitenkään kiinnostunut seksistä muutamaan VUOTEEN, niin onko tuo nyt niin mahdottoman suuri yllätys, jos ukko käy purkamassa paineensa jossain? Mikä ihme tässä seksi-höpötyksessä on mennyt näin pieleen? Kyllä jokainen aikuinen ihminen tietää jo biologian oppikirjoista, että miehillä kivekset jauhaa siittiöitä eläkeikään saakkaa. Se generoi sitä, että miehiä panettaa. Ei tietenkään ole oikein rampata vieraissa, mutta jumalauta: jos on itsensä, koko arkisen elämänsä ja taloutensa sitonut johonkin naiseen, niin mikä siinä on, että se mikä oli seurusteluaikana ja liiton alkuvaiheessa itsestään selvää toimintaa, muuttuu yhtäkkiä jotenkin ehdolliseksi. Lukekaa naistenlehtiä ja niiden parisuhdesepustuksia ja naurakaa keuhkonne pihalle. Niillä myydään hyvin lehtiä toki, mutta ei ne silti muuta tätä hyvin hyvin yksinkertaista asiaa: Kun panettaa, pitää saada panna. Jonkin aikaa homma hoituu masturboinnilla, mutta pidemmän päälle se syö miehen itsetuntoa niin rajusti, että hän menee vieraisiin/huoriin ihan vaan jo kostaakseen sen, että elää PARISUHTEESSA eikä silti saa seksiä.
Naurettavia jupinoita täällä, hoh-hoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos olisitte olleet siinä pudonneessa lentokoneessa ja siiten yhtäkkiä kokeneetkin ihmepelastuksen, niin minkä asian muuttaisitte elämässänne kun yhtäkkiä ymmärtäisitte elämän arvokkuuden? Kannattaako elämää hukata?
Olen aivan samaa mieltä! Näin se vaan menee!
(Myös silloin jos kyseessä on pihtaava mies ja seksin puutteesta kärsivä nainen.)
Tuolla av- puolella naiset kilpaa vakuuttelevat toisilleen, että jopa kuukausien "kuivat kaudet" ovat aivan normaali ilmiö parisuhteessa, ja että kyllä miesten vain täytyy tämä kestää...
Hei haloo! Ensin pihdataan, sitten itketään kun mies käy vieraissa.
Ymmärrän toki hiljaisemmat vaiheet, jotka kaiketi kuuluvat parisuhteisiin, mutta en haluttomuudesta tai väsymyksestä johtuvia kuivia kausia. Silloin puhutaan jo itsekkäästä pihtaamisesta!
Päätin itse joskus parikymppisenä, että jos mulle joskus ero tulee, niin ei ainakaan pimpan puutteen takia. 18 vuotta ollaan sekstattu, useita kertoja viikossa :-). Pari noin kuukauden taukoa (synnytysten jälkeen) on mahtunut näihin vuosiin, muuten ei kokonaista viikkoa ole mennyt ilman. Joskus väsyttää ja sanon "ei kiitos". Joskus väsyttää ja annan silti. Yleensä kuitenkin nautin seksistä suunnattomasti itsekin. Pari päivää kun on ilman niin tekee jo kauheasti mieli. Seksittömyys on varmaan vähän sama, siihen tottuu. Mutta säännölliseen seksiinkin tottuu, ja silloin sitä ihan oikeasti myös kaipaa.
Olen muuten huomannut, että monet haluttomuudesta kärsivät ystäväni syövät e-pillereitä...
Tsemppiä sinulle, ap!
Riina -71
Jos ei vaimo ei anna tai ole mitenkään kiinnostunut seksistä muutamaan VUOTEEN, niin onko tuo nyt niin mahdottoman suuri yllätys, jos ukko käy purkamassa paineensa jossain? Mikä ihme tässä seksi-höpötyksessä on mennyt näin pieleen? Kyllä jokainen aikuinen ihminen tietää jo biologian oppikirjoista, että miehillä kivekset jauhaa siittiöitä eläkeikään saakkaa. Se generoi sitä, että miehiä panettaa. Ei tietenkään ole oikein rampata vieraissa, mutta jumalauta: jos on itsensä, koko arkisen elämänsä ja taloutensa sitonut johonkin naiseen, niin mikä siinä on, että se mikä oli seurusteluaikana ja liiton alkuvaiheessa itsestään selvää toimintaa, muuttuu yhtäkkiä jotenkin ehdolliseksi. Lukekaa naistenlehtiä ja niiden parisuhdesepustuksia ja naurakaa keuhkonne pihalle. Niillä myydään hyvin lehtiä toki, mutta ei ne silti muuta tätä hyvin hyvin yksinkertaista asiaa: Kun panettaa, pitää saada panna. Jonkin aikaa homma hoituu masturboinnilla, mutta pidemmän päälle se syö miehen itsetuntoa niin rajusti, että hän menee vieraisiin/huoriin ihan vaan jo kostaakseen sen, että elää PARISUHTEESSA eikä silti saa seksiä.
Naurettavia jupinoita täällä, hoh-hoijaa.
Eikö sen vaimon kanssa voi ihan aikuismaisesti tehdä sopimusta asiasta? Mä annan miehelleni persettä ihan säännöllisesti mutta jos en antaisi niin osaisin kyllä neuvotella jonkinlaisen sopimuksen siitä kuinka mieheni voisi jatkaa seksielämää, vaikka en itse haluaisikaan olla osa sitä.
Minusta te paatuneet pettäjät aliarvioitte kumppaninne kykyä rationaaliseen ajatteluun, tuskin olen nimittäin mikään räikeä poikkaus kaikkien naisten joukossa.
sillä kaikki muu antaa kumppanille vain väärää signaalia "kaikki on hyvin". KUN EI OLE! Minusta on täysin käsittämätöntä, että puolisot elävät slaista rinnakkaiselämää ja kuvittelevat, että "suojelevat" näin niin itseään, vaimoaan/miestään ja lapsiaan.
Estätte vain puolisoanne elämästä omaa täysipainoista elämäänsä ja lapsianne saamasta eväät avoimeen omaan aikuiseen elämääne.
Eikö sen vaimon kanssa voi ihan aikuismaisesti tehdä sopimusta asiasta? Mä annan miehelleni persettä ihan säännöllisesti mutta jos en antaisi niin osaisin kyllä neuvotella jonkinlaisen sopimuksen siitä kuinka mieheni voisi jatkaa seksielämää, vaikka en itse haluaisikaan olla osa sitä. Minusta te paatuneet pettäjät aliarvioitte kumppaninne kykyä rationaaliseen ajatteluun, tuskin olen nimittäin mikään räikeä poikkaus kaikkien naisten joukossa.
minua ainakaan juuri kiinnosta. Pillu kyllä kiinnostaa.
sillä kaikki muu antaa kumppanille vain väärää signaalia "kaikki on hyvin". KUN EI OLE! Minusta on täysin käsittämätöntä, että puolisot elävät slaista rinnakkaiselämää ja kuvittelevat, että "suojelevat" näin niin itseään, vaimoaan/miestään ja lapsiaan.
Estätte vain puolisoanne elämästä omaa täysipainoista elämäänsä ja lapsianne saamasta eväät avoimeen omaan aikuiseen elämääne.Eikö sen vaimon kanssa voi ihan aikuismaisesti tehdä sopimusta asiasta? Mä annan miehelleni persettä ihan säännöllisesti mutta jos en antaisi niin osaisin kyllä neuvotella jonkinlaisen sopimuksen siitä kuinka mieheni voisi jatkaa seksielämää, vaikka en itse haluaisikaan olla osa sitä. Minusta te paatuneet pettäjät aliarvioitte kumppaninne kykyä rationaaliseen ajatteluun, tuskin olen nimittäin mikään räikeä poikkaus kaikkien naisten joukossa.
Kaikki miehet ja naisetkaan ei silti juokse víeraissa vaikkei kotona saisikaan. Kuule, ap: mina taas tunnen moniakin miehiä, jotka eivät lähde vieraisiin. Kassien tyhjentäminen johonkin pilluun ei ole kaikille itseisarvo!
Nainen on ihanimmillaan 16-20-vuotiaana. Kaunis, kiinteä ja pehmeä..tiukka pillu ja katsoessakin pimppa on kuin ruusun nuppu. Tissit terhakkaat ja pylly kiinteä.
Lapsia on vain tehtävä ja sitten meistä naisista tulee kammottavia: tissit roikkuu, pillu löystyy, ei ole sellainen suloinen kuin ennen..tulee liikakiloja, raskausarpia ja vatsalurppu. Pillukarvat rehottaa.Tulee hormonitoiminnan muutoksia, synnytyksen ja imetyksen takia haluttomuutta. Pieni lapsi/pienet lapset vievät voimaa, mikään ei ole kuin ennen. Kaiken kasassa pitäminen vie voimaa.
Mutta teille miehille ei tapahdu mitään! Teidän kullinne ei pienene, ette löysty, surkastu ja liho. Voitte tuosta vaan ottaa jonkun varanaisen ja panna sitä. Sillä naisella ei taatusti ole lapsia! Eihän muu teille kelpaisikaan. Maksullisissa voi käydä, mutta se sopii vain varakkaammille, köyhemmät joutuvat käyttämään rahansa ihan perheen elatukseen.
Nainen tekee teille ne lapset, mutta saa kärsiä ne seuraukset! Kaikki nämä julkkisukkelit ovat parrasvaloissa kun vaihtavat nuorempaan, voi vaikka aloittaa uuden sarjan lapsenteossa! Kaikki onkin ihan erilaista, kuin siinä liitossa, jossa oltiin 30 vuotta...
En ole katkera ämmä. Olen hyvässä liitossa ja hyvin "suojeltu" kaikelta. Mutta hyvä ihmistuntemus ja jonkin sortin sosioligin ihmistyyppi.
Naisen pitäisi siis saada vähintään 1 orgasmi jokaisella rakastelukerralla, ainakin jos mies saa. Kiusoitellahan saa, mutta tasapuolisesti.
Jos AP llä haluista arvioituna suurin osa on paskahätään verrattavaa purkautumisen tarvetta, säälin niitä naisia, joita tämä "rakastelee".
Miksi kukaan nainen haluaisi sellaista?
M30