Lue keskustelun säännöt.
Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa.
26.04.2009 |
Moi vaan,
oon jo pitkään miettinyt, että millä palstalla tästä aiheesta olisi parasta käydä keskustelua. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja aika monen vastaavan miehen kaveri. Omassa parisuhteessa seksi tyrehtyi ensimmäistä lasta odottaessa, sitten tietysti sitä todistettavasti oli jotta toinen saatiin aikaan. Mutta että vaikka parisuhteemme niin ulkoisesti, taloudellisesti kuin materiaalisesti on varmasti "kadehdittava", niin seksiä meillä ei ole ollut enää moneen vuoteen juuri kuin nimeksi.
Tästä on seurannut se, että itselläni on ollut useita, useita rakastajattaria. Yksikään heistä ei ole ollut mitään sellaista, että mielessä olisi edes käynyt ajatus oman perheen hajoittamisesta - eikä sellaista eteeni koskaa n edes tule, koska en vain halua hajottaa perhettäni seksin takia. Mutta ilmankaan en missään nimessä voi olla, mies kun kuitenkin olen. Ja vielä näin jälkikäteenkään en tekojani itseni kannalta kadu - mutta toki monta kertaa mietin, kuinka typerää on kuluttaa melkoisesti aikaa järjestääkseen itselleen seksiä, samalla kun asuu kuitenkin AVIOLIITOSSA. Ja siitähän seuraa eräänlaista "kahdensuuntaista pettämistä". Vaimon ei tietenkään tule saada asiasta tietää, mutta myös se rakastajatar on varjeltava monelta totuudelta. Yksinkertaisin tarina on kertoa, että elää parisuhteessa jossa ei vain ole seksiä. Monimutkaisempaa on tietysti jos sitä että on parisuhteessa, pitää ylipäätään piilotella.
No, monet teistä varmasti jo repivät hiuksiaan raivosta. Mutta sen enempää puolustautumatta on kerrottava, että koko tämän kirjoituksen syy ei ollut niinkään omat tekoni kuin se, että USEAT nuoret isät kaveripiirissäni ovat saman asian edessä. "Meillä oli seksiä viimeksi vuosi ja 2 kuukautta sitten". "Näinkö se seksi sitten loppui, vaikka ennen me pantiin joka päivä ja monta kertaa". "Mulla ei oo mitään valittamista mun perheestä, mutta mä TARVIN seksiä enkä mä sitä kotona saa". Nämä siis kolmen eri kaverini suusta kuultuna ja kaikki erittäin luottamuksellisesti ja kahden kesken kerrottuna, siis.
Olen oppinut tajuamaan, että ongelma ei ole mitenkään poikkeuksellinen tai "outo". Kyse on faktasta mikä on vaivannut ja tulee vaivaamaan miehiä aina: Seksiä on saatava vielä neljänkympinkin iässä yllättävän usein. Useampia kertoja viikossa. Ja sitten jos sitä ei kotona saa, niin hetken voi toki vetää käteensä, mutta sitten se alkaa olla aivan liian nöyryyttävää. Pää ei kestä sitä, mihin on itsensä ajanut velkoineen ja ajankäyttöineen - ja sitten ei saa seksiä enää omassa kotona. Ja vaikka te varmasti sanotte, että "keskustelkaa vaimonne kanssa", minkä toki ymmärrän, niin tekin varmasti ymmärrätte tämän:
On erittäin itsetunnolle käyvää, jos seksiä saa vain palaverin kautta. Eli siitä tehdään virallisen keskustelun kautta jotenkin "parisuhteeseen kuuluva asia" - ja sen jälkeen sitä sitten harrastetaan "koska se kuuluu parisuhteeseen". Paskat. Jokainen sinkku ainakin tietää, että seksi on sellaista, mitä HALUTAAN eikä sen harrastamisesta "sovita erikseen". Ja jos sitä ei, jumalauta sentään, omalta VAIMOLTA saa ilman eri sopimusta, niin onko oikeasti outoa, jos miehillä on rakastajattaria tai että he käyvät maksullisissa? Niin, nuo maksulliset olivatkin asia joista en ajatellut edes puhua. Mutta ilmiönä ne ovat tavallisempi ratkaisu ongelmaan kuin se rakastajatar edes...
Noh, ehkä tämä ei johda mihinkään muuhun kuin tämän kirjoituksen ja minun sättimiseen. Mutta loppuun totean silti, että en elä puutteessa. Enkä maksa rakastajattarilleni - eli suhde heidän kanssaan on aina perustunut molemmin puoliseen haluun.
Mutta eikö ole mielipuolista, että minä yhtenä monista olen tilanteessa, jossa metsästän seksiä muualta, kun sitä ei kotona saa? Ja uskokaa tai älkää arvon äidit - on hyvin tavallista että mies pettää juuri silloin kun lapsi on syntymäisillään tai vasta syntynyt. Inhottavaa ja ällöttävää, myönnän. Mutta miehelle seksi on kuitenkin viime kädessä tarve siinä missä tarve käydä vessassa. Eikä sitä kerta kaikkiaan pysty pidättelemään kuukausia - jos ette usko, niin pidätelkääpäs kakkahätäänne muutama kuukausi, arvon naiset. Ja tokihan mies voi käteen vetää mutta.. ..ette edes usko kuinka nöyryyttävää se on miehelle muutaman kerran jälkeen, kun kuitenkin nukkuu naisen vieressä, jonka vuoksi on vannonut "uskollisuusvalan"sa, heh.
No, kuten jo sanoin, ilmiön yleisyys ällistytti minut täysin. Ja siitä tuli tarve, että ehkä tästä olisi kuitenkin syytä nostattaa keskustelua - ja ehkäpä juuri tällä sivustolla.
Kommentit (298)
vaimoosi ja perheeseesi, ja tee kaikkesi että saat vaimosi syttymään uudelleen viekoittelemalla hänet tai mitä vaan. Nyt kun käytät kaiken energiasi fuckbuddyn tapaamisten organisointiin, niin avioliittosi senkuin kärsii vaan enemmän ja enemmän ja karisee.
Minä naisena, kahden kouluikäisen äitinä petin, pidin fuckbuddya kuukausia kun olin niin tyytymätön parisuhteessani, vaikka olisi kannattanut senkin ajan käyttää ennemmin omaan mieheeni ja suhteen parantamiseen. Ero tuli. Nyt elän uudessa avioliitossa ja arki on tähänkin liittoon tullut parissa vuodessa. Olen päättänyt käyttää kaiken energiani tähän juttuun, enkä lähde pettämään ja pilaamaan sen myötä kaikkea, teoistani ja valinnoistani viisastuneena.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan silmiäni hieraisin, kun taas näin viikkojen tauon jälkeen täällä - ja keskusteluakin käyty, kas!
Tiedättekös, ehkä eniten näissä saamissani ohjeissa ihmetyttää - joissa siis sanotaan "keskity avioliittoosi kuten minä" tai "tee niin kun minä siinä ja siinä tilanteessa tein sen ja sen jälkeen" - että herranen aika, enhän minä VOI tehdä mitään kuten te olette tehneet koska minä en ole te!!!
Vaikka yrittäisin miettiä kuinka ja pientä ja merkityksetöntä asiaa tässä elämässä, niin en oikein mekaanisia ohjeita lukuunottamatta (television, haarukan tms. välineen/laitteen käyttö), missä voisin sanoa kenellekään itserittoisesti:
"Tee kuten minä".
Ja etenkään en osaisi sanoa sitä vastakkaisen sukupuolen edustajalle, en itseäni nuoremmalle, en itseäni vanhemmalle, en eri alalla työskentelevälle. En edes naapurille tahi siskolle.
MUTTA kun kun noita neuvoja siis kuitenkin luen, niin huumaavassa määrin niissä siintää sellainen ydinajatus, kuin avioliitto/parisuhde olisi jotenkin olemassaolon ydin. Väite on kuitenkin yleensä hatara jos väitteen esittäjän kynästä luettuna, sillä kirjoittaja projisoi siinä omaa ihannekuvaansa elämän ytimestä. Jo omalla puolisolla se voi olla toinen. On tavattoman - huom - ITSEKÄS ajatus, että "puolisoni on omistauduttava minulle". Se lähtee omistamisen halusta, vallan tarpeesta ja tunteesta. Ja tästäpä johtuen niin moni avioliitto meneekin usein mönkään, siinä missä kaverisuhteet kestävät koko eliniän - niin paradoksaalista kuin se onkin, että oman sukupuolen edustajasta voi saada elinikäisen "kumppanin", mutta vastakkaisen sukupuolen edustajasta ei välttämättä edes silloin, vaikka olisi yhteisiä lapsia.
Hullu maailma, sanon minä.
No, tämä yletön vapaa-aika, yltäkylläisyys, henkinen velttous ja laiskottelun ihanuus - josta en siis itseäni pois lue - suo meille valtavasti aikaa suunnata päivittäisen energiamme niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin "parisuhde ja tapakulttuuri siinä".
En tiijä. Itteeni kyllä kyllästyttää koko vouhkaaminen. Maailma tursuaa elämää ja innostavia ilmiöitä ja silti pitäisi kaiket päivät vatvoa temppuja joilla "syventää parisuhdetta", tsiisus kraistus ja hoh-hoijakkaa.
Aika monelta taitaa jäädä huomaamatta, että on TODELLA paljon muitakin tapoja tarkastella maailmaa kuin koko ajan höpöttää siitä miten oma ja muiden seksielämä pitäisi suorittaa.
ap
Mielenkiintoista keskustelua käyty kyseisestä asiasta ja itseni mielestä ihan mukava että mies on ottanut tälläisen asian puheeksi tällä palstalla. Itsekkin näitä asioita tullut viime viikkoina enemmän ja vähemmän pohdiskeltua kun selvisi että mies toistamiseen pettänyt ja meillä on pieni lapsi.
Mukavaa kuulla muittekkin miesten näkökulmia asiaan kun oma mies ei suostunut myöntämään että seksin tarve on ajanut pettämään vaikka varmasti tämä on ainakin osa totuutta. Itselläni oli vaikea raskaus ja sektiolla pikkuinen saatiin joten tämä on paljon rajoittanut seksielämää ja nyt kun alkaa itse olla kunnossa arki niin paljon muuttunut että varmaan sen vaikutuksesta seksiä on todella paljon harvemmin kuin ennen. Vaikka itsekkin seksiä kaipaan ja aloitteen tekijä olen yleensä minä. Mieheni on kuitenkin hyvä isä, kumppani ja rakastan häntä, enkä ole vapaaehtoisesti valmis luopumaan yhteisestä elämästämme tai kasvattamaan lastamme erillään, joten parhaani mukaan yritän nyt ymmärtää tilanteemme ja elää sen kanssa, vaikka mies sanookin ettei halua tai aio pettää en tähän halua enää "luottaa" vaan asennoidun jo hyväksymään sen että avioliittomme ei välttämättä palaa enää enalleen.
Täytyy sanoa että itse olen ajatellut että en ikinä petä avioliitossamme, mutta nyt viime aikoina en olekkaan ollut enää niin varma asiasta. Vaarahan meidän naisten irtosuhteissa piilee juurikin siinä mikä on jo varmasti kaikkien tiedossa, nainen ei välttämättä osaa ottaa seksiä pelkkänä seksinä ja tämän takia itsekkin olen päättänyt harkita tarkkaan uskallanko ottaa sen riskin että jos petän miestäni, samalla rakastunkin toiseen mieheen ja en halua enää jatkaa muuten toimivaa parisuhdettamme ja rikon perheemme. Seksiä me avioliitossa olevat naisetkin kaipaamme ja vielä enemmän seksin tuomaa läheisyyttä ja oi sitä ihastumisen huumaa:) Olen nyt ihastunut tuttuun josta on tullut parempi tuttu, mutta toisin kuin miehet jodun vielä jonkin aikaa järkeilemään mitä teen ja mitä uskallan riskeerata, tehdä...jää nähtäväksi aika varmasti näyttää, mutta voin vain sanoa että kumpa me naisetkin osaisimmen ottaa seksin pelkkänä seksinä...oi kun se olisi paljon helponpaa.
Olet totuuden äärellä pohdintoinesi monessa mielessä. Jos lueskelee vaikkapa tätä Vauva-lehden seksipalstaa, monet äimistelevät asioita silkkaa tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään, vaikka vastaukset ovat iänaikaisia: Seksin tarve meissä kumpuaa pohjimmiltaan ihan jostain muualta kuin parisuhteen ihanuudesta tahi epätoivosta - koko "parisuhde" sellaisena kuin me haluamme miehen ja naisen yhdessä olon mieltää on kuitenkin paitsi sangen uutta historiassa, niin ei edes prosentuaalisesti tarkasteltuna mitenkään ainoa yhdessäolon malli - jos siis tarkastellaan koko maailman väestöä ja pariutumisen käytäntöjä.
Sinä olet ymmärrettävistä syistä loukkaantunut miehesi teoista. Ymmärrän sen toki. MUTTA jos katselen asiaa miehesi näkökulmasta, niin hän on tehnyt jotain, mitä moni mies - esimerkiksi minä - on tehnyt. Yksityiskohtia kun en tunne, voin puhua vain omasta puolestani: Tyydyttäessäni seksin tarpeitani miehenä, tyydytän ennenkaikkea - seksin tarpeitani. Sitä tunnettaa että minun tekee mieli, minua panettaa, haluan saada naista. On suuri tabu ja kielletty fakta, että mies on tällainen. Hän voi toki olla hellä ja huomaavainen rakastaja tai vastuuntuntoinen perheenisä, joka välittää, keskustelee, on empaattinen ja niin edelleen. Eli kaikin puolin moitteeton mies.
Mutta moitteettomista moitteettominkin haluaa naida siksi, että hänen tekee mieli SEKSIÄ. Vain ja ainoastaan siksi. Muutenhan hän voisi sen sijaan esimerkiksi kokata rakkaimmalleen, siivota tämän puolesta tahi vaikka lahjoa tätä valitsemillaan tavoilla.
Ja sitten kun ottaa huomioon, että harvat meistä ovat moitteettomista moitteettomimpia, niin en itse pidä pienimpänäkään ihmeenä sitä, että moni mies alkaa jo muutaman viikon tauon jälkeen vakavasti metsästämään itselleen seksiseuraa - tavalla tai toisella. Helpoin tapa toki käydä maskullisissa.
Ja eikö maksullisissa käyminen jos mikä kerro miehen seksuaalisuudesta jotain hyvin hyvin olennaista. Mies on siis valmis vaikka MAKSAMAAN siitä. Ja harrastamaan sitä sellaisen kanssa, jota hän ei tunne ja tiedä kuin sen lyhyen hetken kun sessio kestää. Tunteet mitä tilanteeseen liittyvät vastaavat lähinnä samaa kuin mitä asioiminen parturissa tahi hierojalla on: Tilaat palvelun, saat sen, maksat siitä.
En väitä, että jokaikinen mies tekee noin - mainittakoon vastalausemyrskyn hillitsemiseksi. Mutta jos olet oikein fiksu, niin näet tässä myös jotain lohdullista: Käydessään vieraissa mies ei käy rakastumassa, ihastumassa tai kiintymässä. Ei, yksinomaan ja ainoastaan:
Panemassa.
Ja se nyt vain sellaisenaan on kuitenkin sangen mekaanista puuhaa.
Ap
Ap sai kirjoituksessaan laitettua miehet ihan jonnekin apinan tasolle.
Ihan kuin aikuinen ihminen ei muka oikeasti hallitsisi tai hillitsisi itseään.
Tuo väite että purkautumistarve on kuin kakkahätä yms. on vastuun pakoilua.
Pettäminen on aina väärin, ja rahan käyttäminen seksiin kyllä todella säälittävää.
Olet aika reppana mieheksi ja murrosikäisen tasolla.
Huono esikuva taidat olla lapsillesi.
Jos haluaa panna muita niin toista kohtaan on oikein ENSIN erota.
Miten pystyt katsomaan itseäsi peilistä?
Voitko oikeasti sanoa että olet hyvä mies?
Pikkulapsiperheiden seksiongelmat ovat varmasti yleisiä mutta pettämällä ja maksullisia naisia käyttämällä perhe on tuhoontuomittu.
Kyllä tällaisia asioita ratkotaan aivan eri kautta.
Toivottavasti vaimosi saa tietää ja selviää tilanteesta sekä jättää sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin miksi? Mun mielestä ei kyllä missän tapauksessa ole hyvä tai oikein ensin erota. Hullujasi puhut, kuoma hyvä. No, en minä muistaakseni muutenkaan ole sanonut olevani mikään "hyvä mies", vai olenko? Jos olen, niin pahoittelen syvästi hetken mielijohdetta ja korjaan oitis: ei, en ole hyvä mies! Suokaa siis anteeksi jos moinen on päässyt lipsahtamaan!
Mutta jos jossain olet täysin totaalisen väärässä niin tuossa "perhe on tuhoontuomittu"-väitteessäsi. Höpönlöpön. Toki ymmärrän että se olisi sinusta kaunista, toivottavaa ja suotavaa, mutta kyllä se vaan kuule nyt on niin että..
...ei todellakaan ole perhe tuhoontuomittu moisesta. Väkivalta, alkoholismi, lapsiin kohdistuvat rikokset, huumet - ne tekevät perheestä tuhoon tuomitun. Mutta ei satunnainen irtoseksi.
Ja arvaa mitä: Vaimoni sai tietää. Ja arvaa miksi: siksi että oma-alotteisesti kerroin siitä. Ja mikä vielä pahempaa: ei jättänyt.
Mitenkähän tämä kammottava asiaintila tulisi korjata mielestäsi? Ehkä hänen pitäisi ihan vaan ampua minut? Tai pahoinpidellä jotenkin muutoin - siis kun ei kerta erotakaan halua.
Eli jotainhan tälle asialle on tehtävä, eikös vain? Eihän näin voi olla! Onko vaimoni niin imbesilli, että tajuaa seksin todellakin olevan sellaisenaan niin tavattoman mekaanista puuhaa, että se ei riitä irtisanoutumisen perusteeksi. Siis vaikka kuinka vakuutan syyllisyyttäni.
Vai voisiko, mikä vielä kamalampaa, suhteemme olla sellaisella tasolla, että seksi ei sittenkään ole ollut enää moneen vuoteen se ensisijainen syy yhdessäoloomme. Ja sitten kun kerron jotain moista, niin vaimoni vastaa:
"No oliko ihan pakko?"
Sillä tuohan voi tarkoittaa vain kahta asiaa: joko vaimoni on jollain tavalla häiriintynyt tai sitten se pahin mahdollinen vaihtoehto:
Entäpä jos meistä on kaikkien näiden vuosien jälkeen tullut NIIN läheisiä, että meidän ei tarvitse enää näytellä toisillemme jotain parisuhdeteatteria jonka kohtaukset tulisi mennä kuten kaikissa kotikatumaisissa koko perheen perhedraamoissa tulee mennä.
Eli entäpä jos suhteemme on vajonnut alimpaan rappiotilaansa ja meistä on tullut...
...kuin hyviä kavereita, jotka nyt vaan tuppaavat ja voivat puhua toisilleen ihan mitä vaan? Siis ihan kuin ne lapsuuden bestikset, joiden ystävyys ei katkea vaikka mitä tapahtuisi.
Aika järkyttävää jos tämä nyt sit sitä, vai mitä!?!?
Ap
Ensinnäkin sulla on Kyllikki, millä tyhjentää. Tarve on SUN ruumiisi toiminto EI vaimosi. Sinun tulee hoitaa se, ei vaimosi. Ethän sinäkään käy vaimosi kuukautissidettä vaihtamassa. Vai?
Otapa peili kauniiseen käteesi ja katso missä vika on. Ei naista houkutella neuvotteluilla vaan sillä että saat naisesi tuntemaan itsensä halutuksi eikä välineeksi, joka tarjoaa SINULLE tyydytyksen.
Te miehet olette sitten itsekkäitä otuksia, vaikka yritätte pukea sen "keskustelun" muotoon.Toivon oikeasti että vaimosi saa tietää ja eroaa sinusta. Hän on ansainnut selkeästi paremman miehen kuin sinä ja heitä on kyllä tarjolla!
Todellinen aviomies kestää joitain vuosia vaimonsa vaikeuksia seksinkin alueella ja yrittää auttaa häntä eteenpäin siinä, viekoitellen hänet uudestaan.
Miten paljon sinä itse olet muuttunut lasten jälkeen? Ehkäpä kaikki vika onkin juuri sinussa ja sinusta on tullut luotaan työntävä.
ja tämä on naisen mielipide.
Samaistun kirjoituksiinne ap ja muut miehet. Mietin mitä tekisin omassa suhteessa, jossa seksi juuri on tuollainen neuvottelujen jälkeinen suoritus. Puhuttu on paljon. Olen aina välttänyt uhkailua, koska mielestäni se ei ole reilua. Kerran sitten suutuspäissä (vuosien neuvottelujen jälkeen) tokaisin miehelle, että "Etsin kohta jonkun muun, jolle ei ole niin helvetin vastenmielistä koskea minuun." Kadun tätä ja muita vastaavia kommentteja, ei ole reilua. Mutta jotenkin se viesti on kai saatava perille, ettei sitten ainakaan tule yllätyksenä, jos moraali joskus repsahtaa. Pettäminen on mielestäni väärin, mutta seksittömyys alkaa vaikuttaa. Olen kaunis nainen, eikä toisen miehen löytäminen olisi mikään ongelma. En kuitenkaan ole pettänyt tai pettämässä. Huomannut silti olen, että miesten katseet herättää uusia ajatuksia. Ennen, kun kaikki vielä oli hyvin, ne ei tuntunut missään.
Ei ne naiset niin erilaisia ole kuin miehet. Pelkkä haliminen ja hellittely ei todellakaan korvaa seksiä. Seksin kieltäminen puolisolta on rakkauden kieltämistä omalta puolisolta. Näin minä sen koen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se pihtaamista? Vai tarkoitatko seksin kieltämisellä, että ei saa masturboida tai käydä vieraissa?
[Seksin kieltäminen puolisolta on rakkauden kieltämistä omalta puolisolta. Näin minä sen koen.
Keskustelua lukiessani, ankaraakin lähdekritiikkiä harjoittaen huomaan mielessäni pyörivän "listan faktoista" seksittömään parisuhteeseen. Sanotaan että arki tappaa seksin, kiireelisyys, mielikuvituksen puuttuminen ja se oravanpyörä, jota silmät ummessa poljemme eteenpäin syö varmasti myös halut.
Vaikka tasapuolisesti arjen rutiinit jaetaan, kodinhoito, lapset, työ, ruuanlaitto, minimaaliset harrastukset jne. on siinä silti molemmilla kädet täynnä touhuttavaa ja ihmeteltävää.
Jos oletetaan että "oikea" malli olisi se että syystä tai toisesta näivettynyt seksi parisuhteessa pitää ensin polkaista takaisin käyntiin kuin perikunnan vanha kuplavolkkari, määrätietoisesti, hitaasti mutta varmasti niin mistä se aika pariskunnalle? Romantiikka, erotiikkaa ja viiniäkin tilkkaa mutta milloin?
Vaihdetaan leikkitoveria ja taas vuosien päästä huomataan olevamme samassa tilassa internetti versio vitosessa ihmettelemässä samoja asioita..
Olen kai määrällisesti mitattuna siellä keskiarvon yläpuolella seksin "tarpeen" listalla. Silti "vaihtoehtoiset" toimet näen enemmänkin helpottavina, siirtävinä akteina kuin itse sitä seksinnälkää tyydyttävinä tapahtumina. Huorissa voi käydä, vakio painikaverin itselle hommata taikka tattia takoa itsekseen vaikka tunnin välein ja silti se ei, ainakaan minusta, sitä "nälkää" taikka jopa paska hädäksi nimitettyä olotilaa poista, vain siirtää taas seuraavaa halukohtausta.
On se vaan jotenkin eri asia kun oma emäntä läppäsee takamukselle vieno hymy kasvoillaan kun lähtee pihalle raahaamaan roskapussia ja illalla talon rauhoituttua rakastella hänen kanssaan ja nukahtaa.. Laukeaminen on kivaa, laukeaminen tunne mukana on iso kiva :) Apukeinoja käyttäen panetus katoaa vain hetkeksi. Tunnelatauksella harjoitettu seksi, oli se sitten täyttä rynkytystä keittiöpöydällä tai sensuellia kiemurtelua sängyssä saa ainakin minut vielä "virnistelemään" töissäkin seuraavana päivänä. Näin itse ainakin asian näen ja tunnen.
Jos aloitan kotona projektin, yleistäen kun miehellä taitaa olla tapana etsiä kongreettista ratkaisua ongelmaan, mikä mahtaisi olla se vaadittu aika projektin kestolle? Koittaisin olla super mies, tekisin niin paljon arjesta kuin vain jaksan ennen kuukahtamista ja hemmottelisin vaimoa niin monella eri tavalla kuin osaan, milloin tulisi "tuloksia"? kuukauden? puoli vuotta? Vuoden? saisinko siltikään seksin määrän parisuhteessani takaisin alkukiihkon tasolle? Tuskin.. Entä saisinko sen palautuvan itseäni tyydyttävälle tasolle? Tuskin..
Voidaanko siis edes olettaa että saat koko piiraan? Ja miksi niin useasti tuntuu eri keskuteluja seuratessa että seksi on nimenomaan se mikä eniten häiritsee?
Jos kaikki muut kolahtaa totaalisesti yksiin, huumorintaju, harrastukset, elämänarvot, kaverit, tulevaisuuden toiveet, pelisäännöt jne. jne. mutta ei seksi määrällisesti tahi laadullisesti enää vuosien jälkeen, onko silti tarvetta miettiä vaihtoa?
Ja lapsien takia taikka vuoksi pidetään parisuhde kasassa vaikka kumpikaan ei parisuhteesta enää nauti tippakaan. En tietäisi montakaan muuta kamalampaa asiaa omilta vanhemmiltani kuulla kuin se että olisivat olleet yhdessä pelkästään minun vuokseni. He ovat siis TUHLANNEET elämänsä nauttimatta ajatellessaan minun "parasta". Se sattuisi ja paljon..
Ajattelin vain pikaisesti piipahtaa kulisseista ja kirjoittaa pienen pätkän omista pohdinnan tuloksista mutta enpä onnistunut..
Palaan taas jatkamaan taustalukua ja jään miettimään seuraavaa mieleen tullutta ajatusta..
Kun tätä seksittömyys asiaa miettii ja päässään vatvoo, saako asia helposti liian suuret puitteet, jonka jälkeen "ratkaisun" löytäminen alkaa olla jo mahdotonta?..
Jatkakaa samaan malliin ja voimia Teille kaikille elämän mielenkiintoisssa kiemuroissa!
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka nainen ei tekisi kotona yhtään mitään(kotiäiti) niin ei se kotona olo lasten kanssa herkkua ole. Voitte kokeilla sitä, mielellään teidän vaimot on viikonkin erossa teistä ja lapsista ja nauttii vapaa-ajasta vaikka TÖISSÄ! Se nimittäin on vapaa aikaa olla töissä. Miehet luulee että on helppoa olla kotona ja vähän välillä siinä siivota jne. Huh huh, kokeilkaa ihan huviksenne. IHan vaikka kuukausi olkaa kotona 24/7 niin katsotaan maistuuko se seksi sen jälkeen. :)
T. Uranainen ja äiti
Onko se pihtaamista? Vai tarkoitatko seksin kieltämisellä, että ei saa masturboida tai käydä vieraissa?
[Seksin kieltäminen puolisolta on rakkauden kieltämistä omalta puolisolta. Näin minä sen koen.
Juuri siltä se tuntuu. Seksistä kieltäytyminen on ehkä tehokkain tapa viestittää "EN RAKASTA SINUA ENÄÄ."
Aina välillä on jotain vaivoja niin miehillä kuin naisilla, jotka tietysti on ensin hoidettava ja silloin seksittömyys on ihan ymmärrettävää. Samoin väliaikainen työstressi yms. Mitkään tällaiset syyt eivät kuitenkaan voi kestää vuositolkulla. Sitten ne alkaa jo olla tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse nainen ja seksuaalisesti aktiivinen. Miehen kanssa peitto on heilunut ahkerasti näin avioliiton alkuaikoina. Olen miettinyt, kuinka käy mahdollisten lasten myötä, hiipuuko seksi? Toivon että näin ei käy, mutta sitähän ei tiedä ennen kuin sen näkee. Perusteluja:
- pidän seksistä ja teen aloitteita seksiin yhtä usein kuin miehenikin
- seksi on tapa osoittaa läheisyyttä ja seksittömyys tuntuu torjunnalta ja loukkaukselta
- vaikkei aina haluttaisikaan, haluan antaa miehelleni läheisyyttä ja hyvää oloa (lämpenen seksiin vaikken mitenkään "himokuumana" heti kävisikään)
Mieheni on myös hyvä, rakastava, hellä mies, ei mikään "anna pillua" murahtelija.
Syitä miksi seksi voisi vähentyä:
- jos lastenhoito jäisi yksin minun harteilleni, alkaisi varmasti vituttaa jos mies ei tekisi mitään --> kunnioitus laskisi ja vaikea himoita miestä, jota ei kunnioita ja jopa halveksii
- mies lihoisi tunnistamattomaksi tai lakkaisi huolehtimasta hygieniastaan
Mutta semmoiset naiset, jotka alun alkaenkaan eivät ole olleet seksuaalisesti aktiivisia, kuinkahan he selviävät? Onko ap:nkin seksi ollut jo alkuhuuman aikaan "ruinaamista" vai onko hänen vaimonsa ollut silloin yhtä halukas kuin minäkin?
n31
n31
Minusta tuntuu todella pahalta lukea näitä. Luen silti ja kärsin.
Olen itse sellainen uskollinen avovaimo. Haluan miestäni ja hän ei taida haluta minua. Olemme olleet yhdessä nyt kohta kolme vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Hän on myöntänyt ettei ole halunnut minua puoleen vuoteen.
Miten käy kun asia on näin päin? Olen aika surullinen jos tuo kaikki teidän kertomanne on totta. Ehkä olen ollut sinisilmäinen?
Pidän ulkonäöstäni hyvää huolta,pidän kodistamme hyvää huolta.
Yritän pitää suhteestamme hyvää huolta. Onko kenelläkään teistä neuvoja minulle,joka kamppailee joka ilta sen surun kanssa, kun huomaan että häntä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta seksi kanssani? Muuten suhteemme kai voi ihan hyvin. Ei kummempia riitoja, pikku kränää aina välillä mutta ei mitään kummempaa..Olen yrittänyt sitäkin etten tee aloitteita, olen yrittänyt että annan vaan hellyyttä, olen yrittänyt joskus sitäkin etten suostu seksiin kun hän joskus harvoin sitä sattuu haluamaan/ehdottamaan.Ehdottamaan on ehkä parempi sana sillä minulle hän ei tee yhtään mitään siis ei mitään esileikkejä. Olen yrittänyt kaikkea.Joudun ottamaan suihin että hänellä seisoo.. Käykö joka suhteessa jossain vaiheessa näin? Jos joku niin kyllä tämäkin alkaa olla nöyryyttävää. Eli meillä on toisin päin, paitsi että en petä. Enkä tekisi sitä ikinä, en pystyisi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta samanlainen tilanne oli minulla. Paitsi että mieheni ei suin surmin ikinä koskaan suostunut siihen, että olisin ottanut häneltä suihin. Mutta muuten kaikki kuulostaa kuin meidän elämästämme.
Minäkin olin (olen?) uskollinen. Mutta tunsin itseni jo täysin arvottomaksi. Se, että muut miehet kyllä olivat minusta kiinnostuneita, tuntui irvokkaalta ja kummalliselta. En tietenkään osanut oikein edes suhtautua niihin flrttailuyrityksiin, sillä totta kai koin itseni kaikkea muuta kuin haluttavaksi.
Mutta sitten tutustuin ihanaan mieheen. Joka osasi näyttää ja kertoa tunteistaan.
Ja minä tajusin, että olin ihan turhaan antanut mieheni nöyryyttää minua vuosikausia. Sillä tuo, mitä sanoit esileikin puutteesta oli myös minun elämääni. Jos halusin mieheni edes JOSKUS koskettavan minua, minun oli parasta olla vaatimatta yhtään mitään. Maata vain hiljaa alallani. Silloin mies saattoi kerran viikossa parissa tyydyttää itsensä minuun. Ja minä kuvitella, että tämä on hellyyttä.
Minä olin valmis lähtemään tuosta rakkaudettomasta ja hellyydettömästä liitostani ja tämä uusi mies valmis ottamaan rakkauteni vastaan. Ja tässä vaiheessa mieheni heräsi. Ja alkoi kamppailla minusta. Ja myönsi minulle, että hän helkkari soikoon oli aina pitänyt minua haluttavana ja viehättävänä, mutta että hän ei ollut halunut minun "ylpistyvän".
HMMMM.
Tässä siis olen vieläkin. Nykyään mies hyväilee - minä en siitä ihmeemmin nauti - siksikään, että pelkään, että jos uskaltaudun taas täysillä alkuaikojen tunteeseen, muuttuu miehenkin käytös jälleen minua nöyryyttäväksi.
Tuo toinen mies? Hän ei jaksanut odottaa. Toivottavasti hän on löytänyt arvoisensa naisen. Minä kaipaan häntä.
Olen sellainen nainen, että kun haluttaa, ei siinä esileikkejä tarvita. Olen tosi helppo tapaus miehen näkökulmasta. Rakastumisvaiheessa seksiä oli todella paljon ja seksin harrastamisen tavaksi meillä tuli esileikitön seksi.
Nyt meilläkin on vauva ja spontaanit halut ovat - kuten naisilla hyvin tavallisesti tässä vaiheessa - poissa. Uskon imetyshormonien vaikutukseen, mutta erityisesti myös siihen, että vuorokaudessa ei ole aikaa edes ajatella seksiä. Ja kun ei ajattele, ei halua.
Anteeksi rakas mieheni - kaljamahoinesi rikkinäiset kalsarit jalassa et yksinkertaisesti riitä minua nyt virittämään. Rakastan sinua silti.
Kumpa antaisit minulle säännöllisesti mahdollisuuden olla erossa vauvasta jotta ajatuksiini mahtuisi muutakin kuin vauvasta huolehtiminen! Tarkoitan, että sinä mieheni otat vauvan ja muut lapset ja viet heidät ulos. Halujani ei paranna jos pääsen kaveriseurassa kahville tai harrastuksiin. Tarvitsen yksinoloa kotona.
Ja kun annan sinulle mahdollisuuden harrastaa seksiä, vaikka itseäni ei haluta yhtään, olisitpa kiinnostunut myös minusta, et vain lykkisi itseäsi hekuman huipulle täysin vailla innostusta ottaa selvää siitä, kuinka minunkin uinuvat haluni saataisiin heräämään. Esim. netti on täynnä tietoa asiasta, mutta et jaksa asiaan perehtyä, koska ilmeisesti saat itsesi tyydytettyä helpomminkin (jos et minun kanssani, niin vieraissa kai sitten).
Nainen tarvitsee omaa rauhaa ja aikaa erossa velvollisuuksista, jotta ehtisi ajatella seksiä. Vauvan kanssa ei edes vessassa voi käydä ilman että pitää olla kuulolla vauvan suhteen. En itse voi kunnolla rentoutua silloinkaan, jos mies menee vauvan kanssa viereiseen huoneeseen. Vie vauva ulos!
Nainen tarvitsee kunnollisen esileikin, jotta saa edes silloin mahdollisuuden sulkea silmänsä ja antaa mielikuvituksen lentää. Ilman seksiin liittyviä ajatuksia ei ole seksihaluja!
Jospa kertoisit tuon miehellesi. Tosin ole tarkkana, miten ilmaiset tuon "annat seksiä vaikka et itse halua yhtään". Tästä päästään aika äkkiä koko keskusteluketjun alkutilanteeseen: mies hakee seksin muualta. Ehkä kuitenkin haluat tuntea itsesi halukkaaksi, kun kerran kirjoitat täällä. Sekin on parempi kuin ei mitään. Jos saatte puhuttua asiasta, se voi korjautua.
Minusta tuntuu todella pahalta lukea näitä. Luen silti ja kärsin.
Olen itse sellainen uskollinen avovaimo. Haluan miestäni ja hän ei taida haluta minua. Olemme olleet yhdessä nyt kohta kolme vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Hän on myöntänyt ettei ole halunnut minua puoleen vuoteen.
Miten käy kun asia on näin päin? Olen aika surullinen jos tuo kaikki teidän kertomanne on totta. Ehkä olen ollut sinisilmäinen?
Pidän ulkonäöstäni hyvää huolta,pidän kodistamme hyvää huolta.
Yritän pitää suhteestamme hyvää huolta. Onko kenelläkään teistä neuvoja minulle,joka kamppailee joka ilta sen surun kanssa, kun huomaan että häntä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta seksi kanssani? Muuten suhteemme kai voi ihan hyvin. Ei kummempia riitoja, pikku kränää aina välillä mutta ei mitään kummempaa..Olen yrittänyt sitäkin etten tee aloitteita, olen yrittänyt että annan vaan hellyyttä, olen yrittänyt joskus sitäkin etten suostu seksiin kun hän joskus harvoin sitä sattuu haluamaan/ehdottamaan.Ehdottamaan on ehkä parempi sana sillä minulle hän ei tee yhtään mitään siis ei mitään esileikkejä. Olen yrittänyt kaikkea.Joudun ottamaan suihin että hänellä seisoo.. Käykö joka suhteessa jossain vaiheessa näin? Jos joku niin kyllä tämäkin alkaa olla nöyryyttävää. Eli meillä on toisin päin, paitsi että en petä. Enkä tekisi sitä ikinä, en pystyisi siihen.
Mutta helpottaako, jos sanon, että tuo on vain yksi vaihe prosessissa? Ainakin minulla näin. Rakastan kai tai ainakin rakastin palavasti vuosikaudet. Oli aika, jolloin tunsin olevani maailman onnekkain nainen ja uskoin, että mieskin tunsi olevansa onnekas, mitä rakkauteen tulee. Mutta kun tarpeeksi monta torjuntaa kertyy pohjalle, niin kyllä siinä suurinkin rakkaus laimenee. Olen yrittänyt kaikki samat konstit mitä sinäkin, mutta ei niillä ollut mitään vaikutusta. Lopulta kyllästyin aneleen ja yrittämään. Se vie aikansa, kun välittää niin paljon. Lopulta rakkaus vähenee niin, että voi jo sanoa suoraan, toista loukkaavastikin, mitä mieltä on seksin määrästä. Eikä jälkeen päin ole niin suurta tarvetta pyydellä anteeksikaan.
Kun aikaa ei mene niin paljon miehen miellyttämiseen ja yrittämiseen, jää ylimääräistä aikaa nostaa itsensä suosta. Voi alkaa taas huolehtia ulkonäöstään (vaikka sitä jo teetkin) ja katsoa maailmaa uusin silmin. Kun itsetunto nousee, voi mieskin innostua uudestaan. Ehkä sitä muuttuu viehättävämmäksi tai sitten mies alkaa pelätä avioeroa. Jokatapauksessa kun arvostaa itseään enemmän, saa myös arvostavampaa kohtelua. Ja jos ei, silloin rakkaus voi hiipua niin, että sitten voikin jo ottaa uuden miehen ilman suurempia erotuskia.
Olen nyt tässä pisteessä. Rakastan miestäni enää vain, jos lähiaikoina on ollut seksiä. Muulloin mielessä pyörii vain ne lukuisat torjunnat. Silloin en rakasta. Välillä tunnen vastainhoa mieheen siitä hyvästä, että kuvittelen hänen taas olevan "ei nyt" tuulella, vaikka en ole edes yrittänyt. Koen usein torjunnan jo ennen kuin olen edes yrittänyt. Niinä hetkinä voisin jopa jo erota.
Vaan tässäpä ei ollut vielä kaikki. Mies osaa muuttaa käytöstään, kun huomaa rakkauteni hiipuvan. Silloin taas lauletaan ja leikitään ja kaikki on hyvin. Kun olen taas korviani myöten rakastunut, "ei nyt" kausi jatkuu. Juuri kun luuli, ettei se enää tule takaisin. Tähänkin vatkaukseen kyllästyy. Ei uskalla enää nauttia onnesta, kun ei tiedä milloin se taas päättyy.
Olen päättänyt, että katson nyt tämän nousukauden mihin se vie. Jos kuivakausi alkaa taas, mietin sitten tosissaan vieläkö haluan roikkua mukana tässä pelissä. Mies väittää että rakastaa, mutta vaikeata tuntuu olevan sen osoittaminen fyysisesti. Ja sehän on selvää, kumman viestin ihmiset uskovat todeksi. Se ei ole se, mitä suu sanoo, vaan se mitä keho viestittää.
Ihminen, joka rakastaa, ei pihtaa. Noin pääsääntöisesti.
Voimia. Kyllä se siitä helpottaa sitä mukaa, kun rakkaus vähenee. Karultahan se kuulostaa, mutta vielä karummalta tuntuu yksipuolinen rakkaus.
kirjoituksenne ovat hyvin koskettavia ja vaikuttavia ja joudun pohtimaan hetken ennenkuin osaan niitä edes kommetoida... Mutta tulen sen vielä tekemään.
Yst. terveisin,
ap
Kun luin viestejäsi eteenpäin huomasin että seksi on sinulle sama asia kuin alkoholistille viina. Sitä on vain saatava aina kun tekee mieli. Ja omaa tilaa, sitä riippuvuutta ei tunnisteta.
Sinun pitäisi oikeasti miettiä tarkemmin, mitä seksi sinulle merkitsee. Mistä tuo panotarve oikein pulppuaa? Selität ihan totisena kuinka ei ole merkitystä keneen pelisi tunget, kunhan saat vaan panna jotakuta. Eikö seksihalut kuuluisi kohdistua siihen omaan rakastettuun? Eikä niin että seksihalut kohdistuvat sinun penikseesi ja se toinen osapuoli seksissä on vain ..hmmm... ap, sinä runkkaat naisiin. Et sinä rakastele.
Edellinen suhteeni joskus 25 ikävuoteen saakka kaatui seksittömyyteen - tai oikeastaan siihen, että naisystäväni kyllä oli saanut jopa niin, että sai lapsen muttei tiennyt kenen kanssa. Minä 2 ekaa vuotta sain - sitten piti tyytymän omaan käteen ja ja myöhemmin muutamaan irtopanoon (jotka olivat paskaa).
No, muijan pamahdettua paksuksi heräsin viimein ja lemppasin ämmän kamoineen kadulle.
Tapasin uuden - 9 vuotta itseäni nuoremman - ja nyt on takana avioliittoakin jo 9 vuoden ajalta ja suhdetta kokonaisuudessaan 15 vuotta.
Olen tällä hetkellä 43v ja vaimo siis 34.
Pari vuotta sitten syntyneen toisen lapsemme jälkeen pillu kuivui. Biologinen tehtävä täytetty.
Itselleni riittäisi pari kertaa viikossa ihan hyvin, mutta sitä ei tuntunut järjestyvän ei puhumalla eikä anomalla. No, kerjäämään en ryhdy, aikuinen mies, enkä nöyryyttämään itseäni käteen vetämällä.
Kerroin vaimolleni olevani niin puutteessa, että tunnen olevani "kölin ali vedetty". Jotain siis pitäisi tehdä asialle - aikuinen mies tarvitsee seksiä, mutta ei millä ehdoilla tahansa.
Vaimo sanoi, ettei seksi ole mikään ongelma. "Ota joskus kun lapset ovat nukkumassa".
Pari päivää myöhemmin illalla vaimo oli sohvalla katsomassa jotain roskasarjaa. Otin tuota jumalaista naista vyötäröstä kiinni, laskin kontilleen sohvan eteen ja tein jotain, mitä emme ole ikinä tehneet: Panin vaimoani perseeseen oikein antaumuksella. Vaimo ehti sanoa puolittaisen "hei mitä sä...." kun tungin liukuvoiteella rasvatun huiluni hänen taivaalliseen perseeseensä.
Vaimo voihki ja laukesi julmetun rajusti......
"Mikset ole aikaisemmin ottanut mua noin?" Kuului kysymys.
"Joskus on näköjään kiva saada vaan kunnolla ilman mitään kuviokelluntaa".
Sen jälkeen seksiä onkin taas riittänyt - viime viikolla viitisen kertaa ja tavallinen tahti tuntuu olevan ihanteellinen pari-kolme kertaa viikossa.
Kaikki asennot ja kolot ovat käytössä ja olen taas palannut elävien kirjoihin.
Seksi on polttoainetta ja parasta rentoutusta.
Viinaa en juo enkä polta, joten jotain paheita on oltava.
Tarkennuksena tuo raju takaapäin ottaminen toimi ikäänkuin kipinänä, jonka jälkeen vaimo on taas herännyt eloon. Saatan herätä aamulla vaimoni toosa naamallani käskyyn "nuole", kun lapset ovat mummolassa tai julmettuun suihinottoon.
Kumpikin siis on "ottajana" vuorollaan ja välillä seksi on pitkää ja harrasta, todellista rakastelua, mutta usein myös rajua panoa pikaisesti vaikkapa kylppärissä.
Lapsiperheen kun on järjestettävä jyystönsä lasten ehdoilla ja aina ei paneta, kun lapset nukkuvat.