Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa.

Taas tämä ap täällä vauhdissa, meidän muiden palstalaisten yläpuolella!



Ps. pitäiskö ehdottaa avomiehelle, että hei, oletko koskaan ajatellut, kuukautiset-siemensyöksy pakollisia toimintoja meille. Jos siirryttäisiinkin kerran kuukaudessa sekstailuun viikkoisten sessioiden sijasta. Oltaisiin ainakin samalla lähtöviivalla...

Ongelmia ehdotuksessa voi piillä vain niissä osioissa, että en edes minä, ap, ole keksinyt sitä rytmiä milloin nainen vuotelee tai miehellä on siemenet tullakseen... Oikeastaan kaikki nämä uudet läppäni perustuvat biologian kirjasta opittuihin asioihin ja muualta lainattuihin sitaatteihin - siis myös nuo "miehen kuukautiset". Tosikko ei niitä tietenkään mitenkään käsitä. Älykkäämpi - jos omaa myös huumorintajua - saatta jopa ehkä tajutakin, että yhtä mahdotonta miehen on biologisia tarpeitaan kieltää ja kahlita kuin naisen olisi kieltää ja kahlita kuukautisiaan.







No, eiköhän tämä nyt ole selitetty jo tarpeeksi monta kertaa? Onko vielä joku joka ei ymmärrä ydinpointtia? Viitatkaa rohkeasti vaan, niin minä yritän vääntää rautalankaa vielä selkeästi honattavamalle mutkalle ;-)











Ap

Onko nyt rautalangasta väännettynä minä ymmärtänyt oikein: miehellä on biologinen tarve seksiin, jos ei saa seksiä kotoonta "hankitulta" vaimoltaan niin on OIKEIN etsiä sitä muualta? Sekö tämän keskustelun perusajatus on?



Mielestäni oikeaan ja väärään vaikuttaa moni asia joka on jo todettu tässäkin ketjussa useasti. Ja mikä on toiselle oikein niin on toiselle väärin.



Mielestäni se kirjoittaja joka kirjoitti moraalin vaikuttamisesta ihmiseen kirjoitti hyvin. Se mikä erottaa meidät eläimistä on se miten pystymme (osittain) vaikuttamaan valintoihimme ja haluihimme. Ja osittain on suluissa koska tietynlaisina eläiminä me toteutamme tarpeitamme koko ajan. Kulttuurimme yms. tapamme vain vaikuttavat siihen miten niitä on "hyväksyttävää" ilmaista ja toteuttaa.



Ja voisin sanoa että minä "ymmärrän" ap:n pointin miksi hän on lähtenyt irtosuhteisiin mutta "ymmärrän" vain tiedostetulla tasolla, en muuten. En varmaan voisikaan ymmärtää kun en hänen elämäänsä elä tai muutenkaan kuulu (toivottavasti).



Se mitä kirjoitit kaveristasi jolla on samanlainen ongelma kuin itselläsi ja jonka pari vuotiaasta tyttärestä kirjoitit niin herkästi niin tuli siitä vaan mieleeni tällainenkin näkökulma joka ei vielä (ainakaan kovin hyvin) ole tullut esille. Eli se että viesteistäsi huokuu kuinka itse olet irtosuhteisiin päässyt ja kuinka olet päättänyt pysyä perheesi kanssa yhdessä koska se on "vain seksiä" ja elämässä on paljon muuta tärkeämpää. Ok sulle jne. mutta nyt kun en tiedä mitä vaimosi tietää tahi hyväksyy niin tuli vain mieleen että vaikka tämä järjestely on sinun moraalillesi hyvä niin onko näin myös vaimosi laita? Koska jos et ole keskustellut asioista vaimosi kanssa niin olet päättänyt sekä vaimosi että lastesi puolesta sen että avioliittonne on hyvä näin ja on hyvä perhe missä kasvaa.



Katselin tässä juuri omaa lastani ja mietin että jos olisin ap:n vaimo niin oma kantani olisi ottaa ero. Mutta vaikeahan minun on vaimosi puolesta sanoa tai edes sanoa tällaisessa ehkä tilanteessa koska eihän sitä ikinä tiedä mitä oikeasti tekisi ja kysymys on muutenkin teoreettinen koska en tiedä mitä vaimosi tietää tai ei tiedä. Mutta tämä oli asia joka minua alkoi suututtamaan lukiessasi tätä keskustelua. "Että per***e vie, minulta on viety päätösvalta ja minua alistetaan elämään niin kuin joku muu haluaa, koska mieheni on päättänyt että niin on hyvä." Tämä siksi koska olen hyvin ylpeä ja minulle itsemääräämisoikeus on tärkeä.



Ei siis ole tarkoitus mennä henkilökohtaisuuksiin tai hyväksyn/en hyväksy linjalle sen enempää mutta rikkani rokkaan on tässä: Onko sinulla oikeus päättää asioista vaimosi puolesta?



Ja jos haluaa jatkaa tuosta eettistä keskustelua niin pystyt varmasti paremmin erilaisia kysymyksiä tuolla aiheella kehittelemään. (Ja sanon tämän kaikella "hyvällä") Vaikutat olevan hyvä filosofinen keskustelija ja ulosantisi on useimmiten aika selkeää. Toisin kuin itselläni kuten tästä rönsyilevästä viestistä voi päätellä.



Anyways, toivon todella että et olisi mieheni kaveri.



T: N28

Kiitos viestistäsi. Rönsyily ei haittaa lainkaan, sillä se kertoo samalla että olet vilpitön - eli et hinkkaa ja hiero mielipidettäsi. Annat vaan tulla ja uskoisin että sitä kautta se myös edustaa juuri sitä mitä ajattelet ja mihin uskot.





No, ymmärsin että olet lukenut tätä palstaa jonkin verran, eikö? Et välttämättä kaikkea - onhan tällä jo toki pituutta, heh - mutta kuitenkin sen verran että sinulla on muodostunut ainakin jonkinlainen mielikuva minusta kirjoittajana.







Ja jos näin, niin hyvä. Sillä nyt paljastan sinulle yhden näkökulman tähän keskusteluun, jota en ole aiemmin kirjoittanut:







Eikö olekin ilmeistä, että olipa pyrkimykseni tällä kaikella mikä tahansa, niin ainakaan en ole tullut kirjoittelemaan tänne irtopisteitä ja myötätuntoa kerätäkseni? Eikö olekin? Olet lukenut tekstejäni ja havainnut että en ole tyhmyä. Hyvä. Kiitos siitä. Ja kun olet tuon havainnon tehnyt kerta, niin varmasti ymmärrät että minäkin ymmärrän, että tällä palstalla ei todellakaan ansaita parisuhdekunniamerkkejä tahi muita pokaaleja elämäntyöstä perheen parissa..? ;-)







No. Kysyit montaa asiaa ja sangen kiihkeäänkin sävyyn, joten sanon nyt asian mitä teidän naisten on ehkä kaikkein vaikeinta ymmärtää. Jopa niin vaikeaa, että monet suhteet kariutuvat, perheet hajoavat ja lapset joutuvat vuoroviikoin ramppaamaan milloin isänsä, milloin äitinsä luona. Ja heidän ikuiseksi kysymykseen jää: "Miksi isä ja äiti eivät voineet asua yhdessä silloin kun me olimmme perhe?" Aika iso kysymys - ainakin minun mielestä, vai mitä olet itse mieltä?







Eli mikä onkaan tuo asia jonka kerron ja joka teidän on niin vaikea ymmärtää - sen kerron nyt. Se on jotain mitä olen jo monta kertaa tällä palstalla eri muodoissa sanonut ja sanon taas samalla tietäen, että tälläkään kertaa se ei mene läpi tai aiheuta sen suurempia valovoimaisia oivalluksia. Ja se on tämä:













Meillä miehillä oli tarve päästä panemaan, nussimaan, siittämään, hässimään ja kuksimaan jo monta sataa tuhatta vuotta aikaisemmin kuin kukaan keksi edes puhua tahi ylös kirjoittaa tuota moraalikoodistoa, lätinää parisuhteen autuudesta ja rakkaudesta yms mistä sinäkin nyt puhut. Se tarve on meissä PALJON SYVEMMÄLLÄ kuin se pintaliitoinen fantasia mistä sinäkin puhut. Se on NIIN ISO osa meitä, että teistä naisista ei monikaan sitä ikinä välttämättä tule tajuamaan. Vain HARVA teistä tajuaa, että joku puoliso, tyttöystävä tahi vaimo menettää hyvin nopeasti merkityksensä, jos se kuvittelee noilla parisuhde-, väsymys- yms. hienostuneen moderneilla vaivoillaan voivansa kahlita sitä, että hänen miestään panettaa paljon useammin kuin naisella on kuukautiset. Ei edes vain kerran kuussa. Tai kaksi kertaa kuussa. Tai edes kerran viikossa. Ei, sitä panettaa hyvin useasti enemmän kuin kaksi kertaa viikossa.







Joten onnea vaan teille romantikoille jotka koette olevanne niin erinomaisia, että käännätte evoluution raiteiltaan ja kuvittelette että miehenne tanssii pillinne mukaan tarpeidensa kanssa. Te ette tietenkään edes näe sitä, miten monen naisen mies panee jossain muualla - jos ei muuten niin vähintäänkin maksullisissa. Ja miksikö ette näe?









Siksi että se on monille meistä miehistä vaivatonta ja helppoa kuin vessassa käynti.







Ja niinkuin tekin varmaan tiedätte: Harvapa noita vessassa käyntejään muistelee. Ja kun niitä ei muistele, niin niitä ei myöskään MUISTA. Ja sellainen mitä ei juuri muista, ei myöskään vaikuta juuri mihinkään.











Paitsi tietty sillä hetkellä kun joku itsetunto-ongelmissaan riehuva neuroottikopuoliso saa asian selville ja alkaa kirkumaan, että tässä oli kyse jostain muustakin kuin yksinkertaisesti ihan vaan perinteisestä ja ohimenevästä panosta - yhdestä monista muiden keskellä - josta ei jäänyt muita jälkiä kuin käytetty unohdettu kondomi vessan alumiiniroskikseen.















Siinäpä teille kaikki olennainen tiivistettynä - ja todennäköisesti jotain sellaista jota ette ikinä tule kunnolla tajuamaan ja siksi olette valmiita jopa hajoittamaan perheen lastenne ympäriltä. Voi teitä poloisia.















Ap

että jälleen kerran asetat itsesi muiden yläpuolelle vastauksessasi ja teet itsesi todella naurunalaiseksi.



Ja tähän alkuun sanoisin vain, että haluan paljastaa sinulle suuren salaisuuden, niinkuin sinäkin nyt vihdoin halusit paljastaa meille muille suuren salaisuuden. Minun sinulle nyt paljastama salaisuus on: arvaapas! Meissä naisissa löytyy

monenmonta, joilla on tarve päästä panemaan, nussimaan, naimaan, hei, ja myös rakastelemaan, miten sitä milloinkin nimitämme, kerran-kaksi-kolme-neljä kertaa päivässä - ja tämä on ollut tarpeemme jo monta sataa tuhatta vuotta aikaisemmin kuin...



Minä himoitsen miestäni, joka on nyt jo vetäytynyt yläkertaan nukkumaan pitkän ihanan päivän jälkeen, joka alkoi aamulla yhteiseen heräämiseen aviovuoteessamme ja kahteen taivaalliseen rakasteluhetkeen ja joka päättyi häneltä suloiseen pikapanoon tässä minun jäädessä vielä alakertaan viihtymään kun ei kerta nukuttanut.



Minun munaskuissani kiehuvat vielä mieheni nesteet ja kuuntelen hänen hiljaista kuorsaustaan

jonka kuulen makuuhuoneesta - ja minua alkaa taas haluttaa.



Ja hei - kerronpa sinulle vielä toisen salaisuuden: me olemme olleet jo toistakymmentä vuotta naimisissa. Ja kyllä, meillä on lapsi.



Halujen kohtaamisesta on tässä kyse, ei mistään muusta. Miehen ja naisen yhteensopivuudesta, siitä, että kemiamme sopivat ja sähkö sihisee suhteessamme - näin yksinkertaista tämä on.



Jos sitten joku sinunkaltaisesi seksuaalisuuteen ja naiseen noinkin kieroutuneesti suhtautuva henkilö kokee rakastelun pelkkänä tyhjentymisen tarpeena, niin mene ihmeessä tyhjentämään pussisi pumpattavaan Barbaraan - mihin sinä tarvitset naista? Minä en usko ainakaan, että sinun geenejäsi on tarvis levittää laajemmin tässä maailmassa.



Ja itsehän sanot, että kyse on vain purkautumisesta, joka on vastattavissa vessassa käyntiin - miksi et sitten todellakaan mene sinne vessaasi ja jos kokonainen Barnara on hankala kuljettaa mukanasi, on olemassa tekopilluja, käytä niitä äläkä haaveile saavasi meiltä eläviltä naisilta.



Minua huvitti vastauksessasi N28:lle lisäksi kiitoksesi tälle ikäisekseen erittäin viisaalle naiselle, kun tämä "älysi" mainita huomanneensa sinun älysi.



Viimeistään tuo kommenttisi pudotti pohjat sanomaltasi ja osoitti vain, että olet sairas ihminen, joka tarvitsee apua, ja hyvin pikaisesti tarvitseekin.



Sitä paitsi et edes vastannut N28:n erittäin ystävälliseen savyyn esittämään kysymykseen. Oletko huomannut - et osaa vastata muiden ihmisten kysymyksiin vaan putoat takaisin vain tyhjään retoriikkaan, se on toinen monesta puutteestasi.



Jos siis enää lainkaan haluat osallistua omaan keskusteluusi, niin vastaapa ensiksi sinulle esitettyihin kysymyksiin ja lähde vasta sitten avautumaan "niistä uusista salaiauuksistasi".

Älä ota noin vakavasti. Tää on vaan väittelyä. Ja jos haluaa ylläpitää väittelyä, pitää myös provoisoida. Ne keskusteluketjut joissa valitsee hegemonia eli kaikki ovat kaikesta samaa mieltä, kuolevat n. 20 vastauksen jälkeen. Ei siksi, että kukaan olisi väärässä vaan siksi, että kun kenelläkään ei ole mitään vastaanväitettävää, niin kenelläkään ei ole myöskään mitään lisättävää mihinkään. Kaikki samaa mieltä kaikesta, siis ;-)







Mutta tuonhan sinäkin toki tajuat, eiköstä vain? Sinäkin nautit siitä kun saat sättiä ap-minääi, eikös vain ja - HUOM - asettua itse minun YLÄPUOLELLE ;-) Niin, siihenhän kaikki väittely maailmassa perustuu. Väittelyssä ei pyritä tasaamaan statuksia vaan nostamaan omaa - ja kun molemmat osapuolet tekevät niin, niin seurauksena on väittely.







Mutta voi sinua hupsua! "Tekopilluja"? "Pumpattavia barbaroita"? Miksi ihmeessä!? Onhan se seksi nyt kertakaikkisen paljon nautinnollisempaa oikean naisen kuin kumiesineen kanssa - vai oletko valmis vertaamaan naista kumiesineeseen? En minä ainakaan ole, pus ;-)















Ap

No kiitos kiitoksista. Ja joo ei tällä palstalla pokaaleja jaella jne. Ei ollut tarkoitus olla kovin kiiltokuva perheen puolesta puhuja mutta ilmeisesti sen kuvan annoin. Mutta sitä en ymmärrä että mistä pintaliitoisesta fantasiasta puhuin? Kyllä ymmärsin täysin pointtisi nussimisesta ja hässimisestä jne jne mutta tarkoituksenani ei ollut puuttua tuohon asiaan. Halusin tuoda näkökulmaksi sen että ihmisillä on erilainen moraalinen käsitys asioista, kuten tässä sinulla ja minulla. Se on ihan se ja sama meidän elämämme kannalta koska luultavasti emme tunne toisiamme. Mutta avioliitto on mielestäni myös siinä suhteessa yhteinen yritys että tietyistä asioista sovitaan yhdessä. Sellaisista arjen asioista joita tuolla aikaisemmin kuvailit (lasten vientiä tarhaan, yhteiset ruokahetket jne.) No otetaan sitten kuvitteellinen tilanne (koska edelleenkään en tunne vaimoasi ja sitä mitä hän tietää/tuntee jne jne) jos me olisimme keskenämme naimisissa. Sinulle selkeästi seksi on vain seksiä jne jne (kuten olet moneen kertaan kertonut, tarkoituksenani ei siis ole puuttua tähän) mutta minulle asia on eri. Jos kuvitteellisena vaimonasi olisin ensin tietämätön asiasta ja sitten jostain syystä saisin tietää niin haluaisin avioeron. Vaikka kuinka lapset kyselisi miksi ei voida olla perhe jne jne (koska minun mielestäni avioerossa ei ole mitään "pelättävää" ja "kammottavaa" ja se ei automaattisesti pilaa minun mielestäni lasteni elämää). No kuten jo sanoin kuvitteellisessa tilanteessa jossa olen vaimosi ja en tiedä ja sinä käyt vieraissa niin sinä olet tehnyt sen päätöksen että tämä on hyvä ja perheelle on parempi pysyä yhdessä. Siis painotan edelleenkin sitä että ihmiset ovat erilaisia ja mielipiteet erilaisia ja saat puhua maailman tappiin asti siitä kuinka seksi on vain seksiä ja samanlaista kuin hodarin syöminen tai kondomi vessassa, minun mielipidettäni se ei muuta eikä sen tarvitsekaan. Kuten tässä yritän olla mahdollisimman neutraali sanavalinnoissani koska tarkoitukseni ei ole lähteä tuomitsemaan jotain mistä en todellakaan tiedä tarpeeksi enkä haluakaan tietää. No siis anyways, tässä kuvitteellisessa tilanteessa on mielestäni väärin että olet minulta, kuvitteelliselta vaimoltasi, riistänyt mahdollisuuden oman mielipiteeni ilmaisuun sekä puuttunut myös siihen miten omaa tahtoani ja mielipiteitäni ilmaisen ja toteutan. Siis selvennykseksi: Itse olisin toisenlaisessa moraalisessa käsityksessä kuin sinä ja koska sinä et ole kertonut joistain asioista minulle niin en voi mitenkään ilmaista omaa käsitystäni asiasta. Minulla on oikeus olla millainen siveyden sipuli tai itsetunto-ongelmissa riehuva neurootikkopuoliso, niin kuin asian itse ilmaisit. Tällaisella oikeudella omaan mielipiteeseen ja sen ilmaisuun ja sillä ei ole yhtään mitään tekemistä seksin kanssa tai sen kuinka usein on pakottava tarve purkautua tai muuta vastaavaa. Tästä oikeudesta olisin halunnut herättää keskustelua, mutta onhan siitä hankala jutella kun kysymys on koko ajan vain teoreettisesta tilanteesta.



Olen eri mieltä monestakin asiasta sinun kanssasi mutta en ole kovin usein väittelijä tyyppiä ja minulla on sellainen tunne etten saisi keskustelua aikaan kanssasi koska mielipiteemme ovat jyrkän vastakkaiset ja tunnut toistavan koko ajan samaa asiaa vaikka yritin edellisessäkin viestissä painottaa etten halua puuttua tähän seksikysymykseen. Olisin kaivannut jonkinlaista vastinetta kysymykseeni ja tuntuu etten sellaista ole saanut. On vaikeaa väitellä jos toinen väittelee että hauki on kala ja toinen kysyy missä vesistössä se kala asuu. Tosin kyllä myönnän ettei ulosantini todellakaan ole aina selkeintä. Sen takia kirjoitin uudelleen jotta voisin selventää ajatustani mitä yritin välittää edellisessä viestissä.



T:N28

Olet ennenkin saanut sääliä täällä ja minä kyllä nyt säälin vaimoasi, olet varsinainen.. en osaa edes sanoa mikä. Et arvosta pätkääkään naisia, mistäköhän revit noita seksikumppaneita.

Sinähän juuri esineellistät naisia, vaikka kuinka väität, ettet vertaa naisia mihinkään kumiesineeseen - ja arvostuksesi on tasan siinä, kuinka saat heiltä nautintoa, että pääset itsesi tyhjentämään. Se kun vain tapahtuu, teille miehille se purkautuminen, tämä kun on puhdasta biologiaa, kuten sanot.



Miten selität naisten tarpeet, he kun eivät suoranaisesti 'purkaudu', oletko tutkinut biologiankirjasta tuota? Ei seksi ole mikään miesten yksinoikeus ja miehille pakollinen toiminto. Samanlailla naiset tarvitsevat sitä seksiä, hellyyttä, läheisyyttä. Ette te miehet tässä ole meidän yläpuolella.





Varmaan vastaat minulle, että olen omassa pienessä maailmassani elävä, en osaa ajatella kuin omaa kantaani, vai mitä? Ja että minulla on ainoastaan yksi kuva siitä, miten pitää elää ja olla - tuotahan sinä tykkäät hokea meille vastaajille. Ja mollata nuoria vastaajia, joilla ei ole vielä sitä elämänkokemusta, muka - onko sitä sitten sinulla niin, että pystyt täällä yleistämään ja jakamaan miehet ja naiset ihan eri kategoriaan, kun puhutaan perustarpeista?

Käyvät naisetkin paskalla!





Ja hei, älä ota tätä vakavasti! ;-)

Naiselle lapsen saaminen on suuri muutos elämässä, suurempi kuin miehelle.



Minulle kävi niin, että kahden lapsen ja omakotitalon rakentamisen jälkeen sairastuin masennukseen. Miehen kanssa parisuhde ei toimi, hän ei ole kiinnostunut asioistani. Hän ei myöskään pidä minua haluttavana, koska lihoin masennuslääkkeitä syödessäni 10 kiloa. Silti, kuten ap:kin, haluaisi kyllä seksiä kanssani. Haluaa kyllä siis seksiä muttei minua "kuka tahansa" kelpaa. Minulle on kuitenkin tärkeää tuntea, että juuri minua halutaan seksissä, että olen haluttava ja kiihottava. No, yllätys, meillä ei ole seksiä. Silloin harvoin, kun on ollut, on mieheni mielestäni käyttäytynyt eri tavalla kuin ennen. Epäilen tästä johtuen, että on pettänyt. Tästä syystä en halua seksiä mieheni kanssa, koska hän ei mielestäni välitä minusta. En tarvitisi mieheltäni muuta kuin pari kehaisevaa sanaa silloin tällöin ja jotain välittämisen osoittamista minua kohtaan, voisin hyvinkin olla innokkaampi seksihommissa. Mutta jos asenne on tuo, että jos väliaikaisesti on petipuolella vähän hiljaisempaa niin heti on ok pettää, saa olla puolestani ilman ja eiköhän ne eropaperitkin laiteta kohta menemään.

Ap, käsi sydämelle: miltä tuntuisi jos/kun (luultavasti) vaimosi pettää sinua? Olisitko loukkantunut? Mielestäsi vaimollasi olisi myös oikeus pettää, koska selvästi parisuhteessanne on jotain vikaa. Vähän yritystä ap siihen omaan parisuhteeseen tuon ällöttävän itsekkyyden sijaan. Entä jos vaimosi joutuisi vaikka sairaalaan ja joutuisit olla pari vuotta vaikka siitä syystä ilman seksiä? Ihan oikeastiko kun on "pakko saada pillua" niin olisi kiva pettää?

Ap, ole mies ja ota ero jos ei vaimo kelpaa. Tai kerro ainakin vaimollesi. Sama te muut luuserit, pelatkaa reilua peliä!!!!!

Pahoittelen että olen juuri nyt hieman kun pitää rientää, ne lapset ne lapset, tiedättehän ja en ehdi vastaamaan teille kuin ripauksen:





Ensiksin n28:lle. Kiitos taas vastauksesta ja pahoittelut jos edellinen vastaukseni vaikutti ylimieliseltä. Johtui ihan vaan siitä, että olin itseasiassa aika väsynyt ja väsyneenä ei oikeen pysy ajatus kasassa eikä jaksa tarkastaa mitä on kirjoittanut. Omastakin mielestäni tuo oli siis huonosti kirjoitettu. Rönsyilevä. Epätarkka. Ja yliampuvakin - mikä kait minulle kuitenkin jo sallitaan, hih!





Teille muille:





Uskotpa tahi et, siis sinä joka et saa mieheltäsi seksiä, en minä iloitse siitä, että sinulla on tuollainen elämäntilanne. Paljon mielummin olisin lukenut sellaisen viestin jossa haukut minua, mutta samalla kehut että sinulla on miehesi kanssa loistava seksisuhde. Eli ei minulle tuota iloa se, että sinulla on asiat huonosti. Ei. Olisi toki liioiteltua alkaa vetistelemäänkään tässä kun emme tunne, mutta sanon niin hyvin ja vilpittömästi kuin osaan:







Toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmaanne ja kaikki kääntyy parhain päin. Minä voin korkeintaan tarjota sinulle olettamuksia mitä mieheäsi vaivaa - jos siis sellaista haluat? Ehkä miehen näkökulma voisi avata solmuanne? Ja kukaties juuri tällaisen sian näkökulma kuten minä? No, saat valita - en tyrkytä.







Muuten sille toiselle ja monelle muullekin:











Eikö teistä koskaan tunnu siltä, että seksi ja sen harjoittamisen merkitys on aivan yliarvostettua?? Siis että sekö muka tosiaan on niin iso asia ja kaiken ytimessä, että heti vaan avioeroa tiskiin jos jompikumpi kuksaisee jossain muualla?





En ole kertonut teille kaikkea koska en halua eikä minulla ole mitään velvollisuutta moiseen. Mutta pienenä vinkkinä: Tämän ketjun aloittamisesta on jo monta kuukautta. Ja jos luulette että asiani ovat tismalleen niin kuin silloin, kun aloitin tämän ketjun, niin erehdytte ;-) Ajatelkaapa, hui kauhistus, jos minä olisinkin KERTONUT vaimolleni jotain! Ja ajatelkaapa sitä tavatonta tilannetta, jos emme siltikään olisi eronneet!







Liian epäuskottavaako? ;-)













Ap

tunnu siltä, että toinen ei välttämättä halua jakaa sinua millään tasolla muiden kanssa? Ei vaikka tämä toinen olisi maksullinen. Että toinen ei ymmärrä sitä, miksi toinen ei voi säästää aktiaan ainoastaan hänelle.

Ja se, että olet kertonut muista panoistasi ettekä ole eronneet, ei kuulosta lainkaan epäuskottavalta. Vaimollasi on liikaa menetettävää kuten sinullakin. Siltikään toimintasi ei ole korrektia ja toista kunnioittavaa. Sinä olet valinnut elämäntapasi ja elämänkatsomuksesi, tuskin vaimosi on sitä missään vaiheessa hyväksynyt tai tulee hyväksymään. Olisit sanonut asian heti suhteenne alussa, niin vaimosi olisi osannut valmistautua.

Ainiin mutta tilanteethan muuttuu pitkässä suhteessa. Toisille vain omat tarpeet ovat tärkeämpiä kuin toisen elämänkatsomuksen kunnioittaminen.

Minulle itselleni on elämässä tapahtunut niin pysäyttäviä asioita, että vaimon vieraissakäyminen oli niiden rinnalla pienempi asia. Ehkä sen takia olemme edelleen yhdessä, vaikka sainkin pettämisen selville itse. Vaimo ei mitään olisi kertonut. Tieto oli kuin jonkun läheisen kuolema. Psykofyysinen oireilu oli järkyttävän tuntuista pitkän aikaa. Nyt meillä menee kuitenkin paremmin kuin vuosiin. Pettäminen oli hänen tapansa purkaa turhautumistaan tilanteeseen. En tosin vieläkään ymmärrä tuota menetelmää. Näyttää kuitenkin siltä, että se pelasti avioliittomme, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.

Avioliitto on myös tahdon asia, kuten tiedät.

Ja järjen. Järkevänä ihmisenä tiedän, että himo ei sammu panemalla, se vain siirtyy. Mutta sinulla itselläsi taisi alunperin olla ongelmana määrä, ei laatu? Minulle on viimevuosina ongelmana ollut laatu, seksiä kyllä saa niin usein kuin haluaa. Tosin pettämisen jälkeen avoimuus ja estottomuus seksiasioissa on noussut ihan uudelle tasolle. Hyvin tyydyttävää olosuhteisiin nähden.

M33

Eikö teistä koskaan tunnu siltä, että seksi ja sen harjoittamisen merkitys on aivan yliarvostettua?? Siis että sekö muka tosiaan on niin iso asia ja kaiken ytimessä, että heti vaan avioeroa tiskiin jos jompikumpi kuksaisee jossain muualla?

Puheenuvuorosi oli yksinkertaisesti sanottuna: helvetin hyvä. Näin miesporukassa voimasanat sallittakoon, heh. Se herätti eräitä asioita taas pinnalle, jotka olen jostain syystä jättänyt tässä keskustelussa taaemmaksi. Eli kun olen puhunut vain "seksin saannista" tai "seksittömyydestä" tai "pettämisestä" tai "maksullisista" tai "rakastajattarista" ja niin edelleen. Kaikki on siis pyörinyt aika yksiuloitteisesti yhdynnän ympärillä vaikka oikeastaan emme ole puhuneet itse sairaudesta niinkään, vaan ainoastaan oireesta, jonka itse sairaus aiheuttaa.





Sinä olet kokenut parisuhteessasi kovia ja saanut asiat nyt raiteilleen. Ja se on hienoa. Sinä uskot voimakkaasti siihen, että siten kuten asiat nyt ovat, niin niiden tuleekin olla - vaikka tietysti ja varmasti kovin mieluusti pyyhkisit tapahtuneen pettämisen pois historiastasi jos voisit. No, ehkä sekin on jollain tapaa lujittanut suhdettanne ja ennenkaikkea käsitystäsi siitä mikä on oikein ja mikä väärin? Ja ainakin tiedät tällä hetkellä erittäin kristallin kirkkaasti että millaista elämää haluat elää - niin ainakin tekstistäsi voi päätellä.





Mutta se "itse sairaus" mihin itse viittaan, ei ole niinkään seksi, seksittömyys, sen puute tai liiallinen ahmiminen. Ei, se on paljon isompi asia. Siitä on kirjoitttu kirjoja ja tehty loistavia elokuvia (mm. American Beauty, Happiness, Revolutionary Road, Eyes Wide Shot jne) En tiedä onko tuota "sairautta" varsinaisesti nimetty miksikään, mutta se jokatapauksessa on syy, miksi ihmiset addiktoituvat nettiseksiin, huoriin, pettämiseen, alkoholiin, huumeisiin, uhkapeleihin, internettiin yleensä ja niin edelleen. Itse käytän mieluiten termiä:







Tyhjyys.









Tyhjyys, joka tulee siitä, että elää eläämänsä kuin ulkoa ohjattuna. Tekee ja tavoittelee asioita joita on oppinut tekemään ja tavoittelemaan muiden esimerkkiä seuraten ja lapsellisesti uskoen, että "jos minäkin saavutan tuon, niin sitten minäkin saavutan onnen". Tavoitteet poikkeavat toisistaan. Se voi olla "tulla rikkaaksi" tai "saada perhe ja omakotitalo" tai "löytää elämänsä rakkaus ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka" tai vaikka "menestyä urallaan".







Mutta niin vain monelle käy, että nuo saavutettuaankin kasvoille iskee koko katastrofaalisella voimallaan - tyhjyys. Tyhjyys. Tyhjyys. Kokeekin, että saavutettuaan tuon kaiken, se ei tunnukaan miltään TAI sitten jää rimpuilemaan siihen välitilaan, että ei saavuta sitä mitä tavoitteli ja joko luopuu tavoitteestaan tai jää kiertämään ikuista kehää tuon tavoittamattoman tavoitteen edessä.







On saanut perheen, mutta kokee itsensä ulkopuoliseksi. On menestynyt ja vaurastunut, mutta tajuaa, että ei edes tarvi sitä rahaa mitä ansaitsee - mutta kun ansaitsee, ei voikaan hypätä enää pyörästä pois. On löytänyt elämänsä miehen tai naisen - mutta tajuaakin, että se oli vain nuoruuden huumaa, jonka jälkeen on joutunut tajuamaan kuin lapsellisin perustein löi lukkoon elämänsä isoimmat suuntaviivat vaikka ei löydä puolisonsa kanssa juuri edes yhteisiä puheenaiheita. Tai sitten on jäänyt välitilaan. Ei ole vaurastanut. Ei ole rakastanut. Ei rakasta. Ei tiedä koskaan mitä haluaa, mutta ainakaan se ei ole sitä mitä omaa.









Tyhjyys.









Ja kun tuo tyhjyys iskee, eikä siitä osaa irtautua, alkaa hakea edes hetkellistä nautintoa, mielihyvää jostain. Kuka viinapullosta, kuka vieraista naisista, kuka huumeista, suklaasta, perunalastuista, hampurilaisista, pornosta, uhkapelistä, huorista, television patologisesta katselusta. Moraalisesta näkökulmasta katsottuna nämä ovat toki eri arvoisia asioita, mutta jos minulta kysytään, niin ihan yhtä surullista on sellaisen elämä, jonka työpäivä kuluu töissä jota vihaa ja illat television ääressä kuin sellaisen, joka kuluttaa ne illat patologisesti löytääkseen itselleen seksiseuraa.









Tyhjyys.











Täällä on ollut monia surullisia tarinoita etenkin naisilta, joiden suhde on kylmennyt ja joiden aviomies ei enää ole innostunut. On etäinen. Ei halukas. Puhumaton. Yhteistyöhaluton. Ja sitten nämä naisparat - ihan ymmärrettävistä syistä, toki - etsivät vikaa itsestään ja siitä, että ovatko he lihoneet, epäviehättäviä, epäseksikkäitä ja niin edelleen. Vaikka sen näkee sanomattakin, että ongelma ei ensisijaisesti ole heissä. Ongelma on paljon suurempi ja jotain, mitä vastaan saattaa joidenkin olla täysin mahdoton taistella.







Tyhjyys.







Maksamme kasvavia määriä mielialalääkkeistä, terapiasta, parisuhdeterapioista - ja samaan aikaan avioerojen määrä senkuin kasvaa, äitien alkoholismi on yhä kasvava ongelma, lasten huostaanottotarpeet ovat räjähtäneet käsiin. Ajatelkaa että Suomessa on jo 16.000 lasta huostaanotettuina eikä siinä ole lähellekään se määrä, mitä apua tarvitsevia olisi.









Tyhjyys.











Eli mikä minua vaivaa? Mikä vaivaa naista joka pettää miestään? Mikä vaivaa miestä, joka ei pysty lopettamaan huorissa käyntiään, vaikka tietää, että ei saa siitä edes sitä tyydytystä mitä toivoisi - menettää vain rahojaan. Mikä vaivaa naapurin teinityttöä tirkistelevää lähiöisää? Mikä sitä tylsistynyttä kotirouvaa, joka toivoisi, että joku putkimies, palomies tai poliisi astelisi ovesta sisään ja kellistäisi hänet eteismatolle taikasauvallaan?















Tyhjyys.

















Ja juuri tästä tyhjyydestä johtuen sanon teille kaikille jotka etsitte vikoja itsestänne kun puolisonne ei halua teitä, pettää teitä, ei huomioi teitä ja niin edelleen: Vika ei ole ensisijaisesti teissä ja liikakiloissanne. Vika on siinä tyhjyydessä jota puolisonne kokee elämänsä kanssa. Hän haluaa karkuun, ulospääsyä. Tuntea elävänsä, kokevansa. Saada sen verenmaun suuhun minkä intohimo meissä synnyttää silloin kun eletään täysillä eikä nysvätä asuntolainavankilan keskellä oman jämähtäneen elämän kuukausieriä lyhennellen. No, onko siihen sitten lääkettä, ratkaisua tahi ulospääsyä?









En itseasiassa tiedä.











Mutta mitä enemmän tuollaista keinotekoista tilaa yrittää alistaa niille keinotekoisille säännöille jotka vain pahentavat asiantilaa, niin sitä enemmän solmuun asiat menevät.













Oma näkemykseni, jota en toki kenellekään tyrkytä on, että parhaat ihmissuhteet ovat sellaisia, joita saa kokea parhaiden kavereidensa kesken. Ja jos pääsee parisuhteessaan samalle tasolle kuin pääsee parhaiden kavereidensa kanssa, niin silloin on todella onnistunut elämänkumppanuudessaan.











Mutta voi, niin moni haluaa vain näytellä elämäänsä. Näytellä sitä itselleen, puolisolleen, naapureilleen, sukulaisilleen ja työkavereilleen.













Joten eipä ihme että aika usein tapahtuu muun muassa niitä asioita, joista tässä on jo varmaan kuusi kuukautta jauhettu.

















Ap

eikä muillekaan, jotka ovat esittäneet hyvin asiallisia kysymyksiä.



Kiittää hän osaa niitä muutamia harvoja vastaajia, jotka jakavat - vaikkakin ehkä vain osin - hänen ajatuksensa ja muut hän joko ingnoroi tai yrittää saattaa naurunalaisiksi pusitteluineen.



Juuri nuo pusittelut sun sellaiset kuitenkin osoittavat, että mies on kaikkea muuta kuin tasapainoinen yksilö.



Minä olen miettinyt, mikä on pohjimmiltaan ap:n ongelma. Ja miksi hän on niin varma, että vaimo ei häntä jätä. Tai miksi vaimo ei olisi hänelle uskoton.



Enkä keksi muuta vastausta kuin että vaimon on oltava eri kulttuurista ja kotirouva ja ap puolestaan hyvin toimeentuleva - kenties perinnön kautta taloudellisen itsenäisyyden saavuttanut.



Vaimo on hiljaa, koska hän on löytänyt miehessä elättäjän, mies on asemastaan varma, koska vaimo ei pienten lasten kanssa ilman mitään tukiverkostoa saisi elämäänsä helposti alulleen Suomessa samoin kuin jos olisi suomalainen nainen.

Kenties nainen ei olisi in the first place avioitunut miehen kanssa, jollei mies olisi ollut hänell tietty tae elämänlaadusta - tavallaan nainen on myynyt itsensä miehelle.



Mutta miksi mies ei jätä vaimoa, jolle hän on ilmaa?



Onko nainen niin kaunis, mies niin ruma? Onko mies hylätty lapsena, tai onko hän ollut kaveriporukassa aina se syrjään jätetty, tai jonka on pitänyt ostaa "ystävänsä" rahalla. Viimeiseen viittaa se, että ap puhuu toisista ihmisistä kuin esineistä, jotka otetaan ja käytetään ja pannaan syrjään.



Minä olisin surullinen ap:n puolesta, jos vain voisin. Sillä mieheltä näyttää puuttuvan kyky nauttia siitä syvästä yhteenkuuluvuudesta, siitä hellyydestä ha rakkaudesta, toinen toisille uhrautumisesta, jotka niin monet meistä muista olemme saaneet kokea elämässämme.



Siksi me emme ole tarvinneet lisäsuhteita tai irtosuhteita. Koska me olemme saaneet jo lapsina kokea perusturvallisuuden ja sitä kautta kyvyn olla niin empaattisia kuin myös kyvyn nauttia siitä, mikä meillä on. On varmaan kauheaa olla kykenemätön olemaan tyytyväinen elämäänsä ja kaivata aina jotain isompaa-parempaa-enempää.

Miehelle seksi voi olla vain seksiä - pelkkä mekaaninen tyhjennysoperaatio, jonka toki voisi yhtä hyvin toimittaa vessassa oman käden ja pornolehden turvin, mutta tokihan se on mielekkäämpää elävän naisen kanssa tehtynä. Tämä nyt toki vain kärjistäen, tiedän useitakin naisia, joilla asenne seksiin on aivan sama. Mutta useimmille parisuhteessa eläville naisille seksi on asia, joka kuuluu parisuhteeseen, vain ja ainoastaan, ja vain sen oman kumppanin kanssa - se on yksi yhdessä olemisen muoto, ikään kuin harrastus, ja jossain määrin myös henkinen asia. Ja taas, toki se voi olla sitä myös miehen mielestä.



No mutta, sitten tähän pettämisasiaan - näissä mies ja nainen usein puhuvat eri asioista. Nainen pettää usein siksi, ettei saa parisuhteestaan sitä henkistä yhteyttä, läheisyyttä ja hellyyttä, jota kaipaisi. Mies pettää siksi, että tarvitsee sitä mekaanista tyhjennystä, ja yksinkertaisesti tekee sen mieluummin naisen kanssa kuin mielikuvituksen voimin. Pettäjä, niin mies kuin nainenkin, kokee usein tekonsa oikeutetuksi, hänhän on vain hakenut muualta sen, mitä ei kotoaan saa, eikä ymmärrä, miksi toinen vouhkaa. Tai vaikka ymmärtäisikin, on silti mielestään ollut oikeutettu tekoonsa. Petetty taas on harvoin oikeasti loukkaantunut siitä varsinaisesta aktista, vaan loukkaantumisen syyt ovat syvemmällä. Useinhan, käsittääkseni, nämä petokset tehdään puolison tietämättä, ja kun tämä asia selviää hänelle, petetty on loukkaantunut, koska hänen luottamuksensa on rikottu.



Omista aiemmista suhteistani parikin on kaatunut pettämisen seurauksena. Pettämiset on tehty minun tietämättäni, ja vaikka kuinka mies on minulle vakuutellut, että kyse on ollut pelkästä panosta, olen silti loukkaantunut. Toki olen ymmärtänyt, ettei seksiin ole liittynyt mitään muuta, tunteita, pidempää suhdetta tai vastaavaa, enkä olekaan loukkaantunut ollenkaan siitä, että mies on hypännyt petiin jonkun muun kuin minun kanssani. Olen loukkaantunut siitä, että olen luottanut mieheen, uskonut, että mikäli yhteinen elomme ja olomme, mm. seksielämämme, ei häntä tyydytä, hän avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo siitä minulle. Kun näin ei ole tapahtunut, ja mies on jäänyt kiinni pettämisestä, mun luottamukseni mieheen on rikkoutunut. Sen jälkeen mun on ollut niin vaikeaa luottaa mieheen enää missään asiassa, että lopulta suhteet ovat kariutuneet pelkkään luottamuspulaan. Väittäisin, että sama pätee useimmissa parisuhteissa.



Ap kertoi joskus aiemmin tässä ketjussa tilanteessa, jossa pariskunta oli eron partaalla seksin puutteen vuoksi, ja ap kehotti miestä etsimään maksullista seuraa. Tuossa tapauksessa ilmeisesti tämä miehen kokema seksin puute oli hyvin myös vaimon tiedossa, ja hyvä niin. Näin pitäisikin olla - ja tuollaisessa tilanteessa on mielestäni ihan oikeutettuakin miehen (tai naisenkin vastaavassa tilanteessa) lähteä hakemaan seksinsä muualta. Puoliso tietää toisen tarpeista, muttei pysty/halua niitä itse täyttää, joten mahdolliset pettämiset/aviorikokset eivät, tai niiden ei ainakaan pitäisi, tulla yllätyksenä. Tietysti tilanteet ovat monimutkaisia ja syitä voi olla tuhansia, miksi tilanne on mikä on, mutta kun toinen selkeästi ilmaisee tyytymättömyytensä tilanteeseen, eikä toinen tahdo tai viitsi asialle mitään tehdä, mielestäni väärin tekee se pihtaava osapuoli, ei se "pettäjä". Nämä tapaukset ovat aivan eri luku kuin ne, joissa puoliso ei sanallakaan mainitse puolisolleen tyytymättömyyttään, korkeintaan natisee netin keskustelupalstalla siitä. Jos ja kun pettäminen selviää, petetty on yleensä aivan puulla päähän lyöty, eikä ole voinut arvatakaan että tällaista olisi voinut tapahtua. Hän on saattanut kuvitella kaiken olevan kunnossa, toisen olevan aivan tyytyväinen kaikin puolin, ehkä ihmetellyt jotakin säännöllisen satunnaista kiukuttelua tai muutoksia käytöksessä, muttei todellakaan ole arvannut asioiden todellista laitaa. Mun käsittääkseni kuitenkin valtaosa pettämisistä on nimenomaan näitä jälkimmäisiä, tai näin on ainakin oman kokemukseni sekä lähipiirini kokemuksien perusteella. Toki tietysti on sitten myös sellaisia tapauksia, joissa oikeasti mitään ei olekaan vialla - toinen osapuoli vain sattuu olemaan niitä kroonisia pettäjiä, jotka eivät osaa tai pysty sitoutumaan sellaiseen perinteisesti länsimaissa hyväksyttyyn parisuhteeseen, jossa seksi tapahtuu vain ja ainoastaan puolisoiden välillä, eivätkä syystä tai toisesta saa kerrottua sitä puolisolleen.



Seksi on biologinen tarve niin naiselle kuin miehellekin, ja alun alkaen sen tarkoituksena on ollut lasten siittäminen. Vain ihmiset ja jotkin kädelliset apinat ovat keksineet, että sitä on hauskaa harrastaa ihan muuten vainkin :) Biologisesti katsottuna miehellä on tarve levittää siementään mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laajalle - se, jolla on eniten elinkelpoisia jälkeläisiä, on voittaja. Naisten biologinen tarve taas on löytää se paras mahdollinen uros jälkeläistensä siittäjäksi - jotta ne harvat jälkeläiset, joita yksi nainen voi tuottaa, olisivat mahdollisimman elinkelpoisia. Uskontojen myötä tähän soppaan on toki lisätty näitä moraalikäsityksiä ja eettistä soopaa, mutta näin kaiken kaikkiaan biologia vaikuttaa edelleen vahvasti jopa meihin 2000-luvulla eläviin moderneihin ihmisiin. Se ei silti sulje pois sitä tosiasiaa, että joka ainoalle ihmiselle on luotu suu, ja suurimmalle osalle myös puhetaito. Suutaan voi käyttää muuhunkin kuin syömiseen, ja puhetaito on nimenomaan kommunikaatiota varten. Kertokaa, ihmiset rakkaat, puolisoillenne, jos ja kun jokin asia, oli se sitten seksiä tai jotain muuta, ei teitä miellytä tai tyydytä, ja etsikää siihen ratkaisu.



No niin, taas lisää rönsyilevää ja sekavaa tekstiä näin iltamyöhällä tähän ketjuun :)



N24

ap, ei sinun ole vastattava väsyneenä, jos silloin vastaat vihaisena. Kukaan ei odota täällä sinun marssivan suoraan koneesi ääreen, kun palaat kotiin uupuneena - ja itsehän pidät niitä lapsiasi kuitenkin tärkeimpänä. Älä tule väsyneenä koneen ääreen purkamaan turhautuneisuuttasi - kyllä me jaksamme odottaa vastaustasi vaikka kuukaudenkin. Tai emme edes välitä, vaikka jättäisit vastaamatta.

ihmisillä on tavoitteet niin korkealla. Huomasin itse jo varsin nuorena (nyt yli 40v), että raha tai tavaroiden/asioiden saaminen ei tuonutkaan sitä onnellisuutta, vaan juuri tuollaisen ap:n kuvaaman tyhjyyden tunteen. Siksi lakkasin havittelemasta rahaa tai asioita, mitä sillä saa. En kaipaa ylellisyyttä, luksusta, parempaa kuin naapurit. Sen sijaan juuri hetket ystävien kanssa ja se aika, jota itse annan toisille ihmisille - oli vastapuoli sitten puoliso, lapset, sukulaiset, kuka tahansa - ovat olleet niitä parhaita hetkiä elämässä. Niitä, joista syntyvät parhaimmat muistot, koska niinä hetkinä ehdin pysähtyä. Siksi siis kannattaa tavoitella niitä. Ap kertoi varsin osuvasti, miten rahan ympärille muodostuvaan elämään jää helposti kiinni, pyörii vain mukana kuin oravanpyörässä. Mutta pyörästäkin on mahdollista hypätä pois :). Voi vaikka myydä kaiken, muuttaa ja aloittaa jossain toisaalla alusta. Karkeasti sanottu, mutta kaikki on mahdollista - jokainen on oman onnensa seppä. Voisi jopa yrittää "löytää" sen oman puolisonsa uudelleen.



Ihmettelen joskus, miksi ne ihmiset, jotka tietävät voivansa pettää toista "tarvittaessa", eivät hakeudu tietoisesti yhteen. Tekisivät selväksi jo suhteen alussa, että se on ok vaihtoehto silloin, jos kaikki ei suju kuten pitää, ja menee vaihtoehtona esim. keskustelun ja vaikkapa perheneuvojan edelle. Silloinhan asia olisi helppo käsitellä! Pettäisivät vaan aina kun siltä tuntuu ja se sopisi toiselle - sillä täytyyhän se suoda puolisollekin, jos sen hyväksyy itselleenkin, eikö vaan?



Oman suhteeni alussa sanoin miehelleni, että minua ei tarvitse pettää kuin kerran, se riittää (nimimerkillä nuorena pettäjässä kiinni roikkunut). On olemassa ihannekäsitys avioliiton anteeksiannosta, mutta minun luonteelleni se ei kävisi. Tuhlaisin vain oman elämäni miettimällä, koska seuraava kerta tulee, ja kukapa sitä nyt tarkoituksella elämäänsä heittäisi hukkaan.



Olisi mielenkiintoista keskustella ap:n kanssa vaikka kokonainen ilta. Mutta koska se ei ole mahdollista, hän voisi esittää vaimolleen yhden kysymyksen: oletko joskus pettänyt minua? Sen myötä voisi aueta koko illan ja yön mittainen keskustelu. Jos et, miksi et, mitä tekisit jos, oletko sinä sitten. Älä tuhlaa elämääsi enempää, ota riski ja katso mihin se johtaa, muutoin et pääse tilanteestasi tyhjää elämää pidemmälle koskaan. Käsitin, että olet vielä aika nuori, sinulla saattaa siis olla edessäsi vuosikausia niitä hetkiä, jotka tekevät elämästäsi elämisen arvoisen. Etsi ne käsiisi, tavalla tai toisella, ja ELÄ.

Kiitän teitä kaikkia tasapuolisesti vastauksista ja pahoittelen, että todellakin on niin, että en ole vastannut teille kaikille. Se kun selvästikin suututtaa joitakuita. Syy ei ole missään muussa kuin siinä, että ei vain ole aikaa. Te kirjoitatte hienosti ja tunteella, mutta siitäkin huolimatta minulla on usein melkoinen kiire tekstejänne lukiessa, sillä kun tässä elämässä on niin paljon muutakin kuitenkin. Ja tietty onneksi :-) Ja jos sallitte, niin pienen moitteen ja toiveen voisin teille antaa:





Käyttäkää edes jonkinlaista nimimerkkiä, pyydän. Monilla ei ole yhtään minkäänlaista nimimerkkiä ja nuo "M33":t ja "N22":t ynnämuut sellaiset menevät sekaisin, unohtuvat - ja kaikkein mahdottominta on tunnistaa jotakuta, joka on kirjoittanut useammankin tulikivenkatkuisen meilin, mutta ei ole käyttänyt nimimerkkiä. Eli jos saan ehdottaa, niin keksikää itsellenne jokin yksinkertainen nimimerkki, pyydän. Itsellänihän on jo tuo "ap", mutta miksi te ette voisi olla vaikka sirpoja, matteja, lauroja, villejä ja niin edelleen. Eihän sitä omaa nimeä tietenkään tarvi käyttää, mutta jotenkin olisi helpompaa kun voisi ajatella vastaavansa "sirpalle joka haluaisi keittää minut öljyssä" tai "lauralle joka on vakaasti sitä mieltä, että minut pitää kuohita" ;-) No, leikki leikkinä mutta kuitenkin - toivottavasti ymmärrätte tämän. Keskustelu kuitenkin kiinostaa teitäkin joten jos haluatte vastauksia niin olkaa myös avuliaita tämän verran edes.







Minua kiinnostaa teissä paljon se, miten paljon vihaa ja inhoa haluatte kaataa päälleni. Toki myös sääliä ja surkuttelua. Vähättelyäkin tietty ja muuta sellaista kaikkea. Eli en siis ole teille yhdentekevä, olen saanut huomata ja kiitän teitä siitäkin.









Sillä jos olisin yhdentekevä ette edes lukisi tätä palstaa.











No, olin varmaan pari kuukautta lukematta itsekin tätä palstaa koska kyllästyin koko jaagaamiseen ihan täysin. Tuntui, että kaikki on sanottu, haukut luettu ja niin edelleen. Mutta nyt kun huomasin että tämä on taas top tenissä ja lukijoita (lukukertoja, siis) on ollu herra isä mitä lie yhdeksän ja puoli tuhatta, niin yritin pinnistellä vielä joitain uusia näkökulmia aiheeseen. Ja ehkä tulinkin sitten paljastaneeksi lempiteemani, eli









Tyhjyys.







Toki niinkin, että arvasin kuitenkin senkin hukkuvan sättimisten sekaan. Vain viimeinen rouva tarttui siihen ja olen siitä huojentunut että edes joku. Varmasti syytä siinäkin, että toiset teistä ovat varsin nuoria ja kokemattomia ja toiset vanhoja ja paljon kokeneita - eikä silläkään, että ikä välttämättä olisi automaattinen näkökulman laajentaja. Muun muassa tuo N24 - jos on sen ikäinen mitä väittää olevansa - kirjoitti oikeinkin mielenkiintoisesti asiansa.











Yllättää että teitä ei kiinostaa paljoakaan se, että miksi minua kiinnostaa tämä. On toki ihan ookoo olla näinkin, eli jonkinlainen "virtuaalinen sylkykuppi", heh, mutta kun mietin itseäni teidän asemassanne, niin varmaankin yrittäisin vaikka millä keinoin saada selville ihan vaan sen, että kuka minä loppujen lopuksi olen ja miksi teen tätä. Miksi kirjoitan sitkeästi vaikka näen sen johtava iänkaikkiseen toistoon. Mihin pyrin. Mitä haen. Mitä yritän todistaa - tai mitä saada selville.









No, nautin tietysti erityisesti teistä joiden näkökulmista saa tietoa ja viisautta. Uutta ajateltavaa. Mutta hauskaa on lukea niitäkin, jotka pyrkivät mitä villimmällä mielikuvituksen roihulla mitätöimään minut ja liittämään minuun kaikenlaisia hurjia traumoja ja pedon merkkejä, heh. En nyt muista mitä se yksi nainen sanoi tässä tänä iltana vieläpä, mutta saatoin sieluni silmin nähdä kuinka papiljotit sinkolivat pitkin kirjoituspöytää kun meikäläistä nuijittiin sormenpäät rakoilla alimpaan nettihelvettiin, hehee..













Mutta miettikää sitä "tyhjyys"-teemaa itseksenne. Sehän kumpuaa ja on sidoksissa itseasiassa hyvin keskiluokkaisiin ihanteisiin, joita uskon teistäkin suurimman osan kannattavan ja arvossa pitävän. Enkä sano tätä pahalla, ilkikurisesti tai muutenkaan kylmästi - enemmänkin siksi, että joku teistäkin tulee vielä kokemaan näitä asioita joko pettäjänä tai petettynä tai muuten vaikeaan elämäntilanteeseen ajautuneena. Silloin on aina hyvä tarkastella asioita laajemmminkin. Kuten esimerkiksi siitä näkökulmasta, että "Mitäs mä oikein elämältäni haluan, mikä on mulle tärkeätä ja onko se mitä olen tähän asti halunnut ja pitänyt tärkeänä ollut sittenkään se avarakatseisin reitti?"









Ärsyttää taas monia tämäkin kirjoitus, tiedän toki jo nyt. Itseasiassa en usko että pystyisin kirjoittamaan enää mitään sellaista mikä ei ärsyttäis. Ja tavallaanhan se on myös tehtäväni - olla ärsyttävä, jotta muut saisivat ärsyynytä ja sitten puhkua vihaansa, heh!







Mutta siis jos tässä käy niin, että alan taas väsymään tähän enkä jaksa vähään aikaa kelata koko asiaa niin - pohdiskelkaa noita! Kannattaa muuten katsoa ne leffat joista mainitsen - ehdottoman loistavia kaikki!!!









No, vähän tuli tällainen väsynyt ja varmaan epäjohdonmukainen meili tästä taasen, pahoittelen sitä jo nyt - pitääkin mennä nukkumaan kun huomenna taas vaikka kuinka paljon puuhaa perheen kanssa ja viikonloppu se vasta täynnä onkin, huh!









Hyvää rauhallista yötä teille kaikille!





















ap

yhdentekevä. Sinä itse et ole kiinnostava, mutta aihepiiri kylläkin. Olet täysin yhdentekevä, koska kukaan ei tunne sinua.

Kaikille tulee elämän käännekohta jossain vaiheessa. Minulle se tuli muutama vuosi sitten.

Osittain se teki minusta pessimistin. En ole esimerkiksi juuri koskaan uskonut jumalaan. Tämä ajatukseni vahvistui, kun erosin kirkosta ja läheiseni sairastui vakavasti. Se sai uskon ja elämän oikeudenmukaisuuden tuntumaan naurettavalta ajatukselta. Kaikki elämässämme on vain sattumaa. Olemme vain kasa biomassaa ja bakteereja. Emme mitään muuta, vaikka ajattelukykymme yrittää muuta viestittää meille. Ajattelukyky, joka on rakentunut meille evoluution aikaansaamana pystyäksemme selviytymään ja lisääntymään mahdollisimman tehokkaasti. Voi kuulostaa pessimistiseltä, mutta pessimisti ei pety. Pitkään aikaan paras mietelause.

Tällainen iso käännekohta on aiheuttanut minulle sen, että ainut asia, jolla on OIKEASTI merkitystä, on turvata jälkeläisten elämä ja varjella heitä huolilta, murheilta ja pahalta.

Itsekkäät ja maalliset materiaaliset unelmat eivät enää lähde omista tarpeista, vaan halusta tarjota jotain lapsille.

Suosittelen teille kaikille, joilla on TYHJYYS.

Suosittelen teille kaikille tällaista käännekohtaa. Yleensähän se on joku surullinen asia, enkä sitä toivo. Mutta sittenpä näette ja huomaatte.

M33

Eli en siis ole teille yhdentekevä, olen saanut huomata ja kiitän teitä siitäkin. Sillä jos olisin yhdentekevä ette edes lukisi tätä palstaa.Mutta miettikää sitä "tyhjyys"-teemaa itseksenne. Sehän kumpuaa ja on sidoksissa itseasiassa hyvin keskiluokkaisiin ihanteisiin, joita uskon teistäkin suurimman osan kannattavan ja arvossa pitävän.

Minusta on harmi, että halusit alleviivata toistamiseen hienoakin hienomman tyhjyys-viestisi. Se ensimmäinen nimittäin sai minut jopa vähän liikuttumaan ja ensimmäistä kertaa myös tuntemaan, että olet elävä, tunteva ihminen. Toisto vei puolet tehosta ja mietinkin, oliko kyseessä jälleen temppu, jolla halusit millä keinoin tahansa herättää lukijassa jotain, mitä se nyt sitten onkaan.



Kirjoitan sinulle kuitenkin nyt, koska tunnistin mainitsemasi tilan. Sen tyhjyyden. Olen aika nuori, mutta elämääni on mahtunut kaksi pidempää suhdetta, joista ensimmäinen alkoi ollessani 16-vuotias. Noin 23-vuotiaana aloin tuntea tukehtuvani tuossa suhteessa tai hukkuvani, ihan kuin olisin veden alla enkä koskaan ehkä pääsisi enää pintaan. No kuinkan sitten kävikään? Juoksin vieraan miehen syliin ja tunsin yhtäkkiä olevani elossa jälleen. Niin, en siis ole yhtään parempi ihminen kuin ap.



Tästä erotiikan ilotulituksesta ei kulunut kauaakaan kun satuin näkemään yhden mainitsemistasi elokuvista. Kyseessä oli American Beauty. Sen nähtyäni tajusin, että minun oli päästävä vakisuhteestani ulos. Ulos nopeasti. Ulos siitäkin huolimatta, että minulla ja kumppanillani oli reilu 1-vuotias lapsi, joka varmasti mieluusti olisi pitänyt vanhempansa yhdessä.



Lähteminen oli lopulta elämäni paras päätös. Lapsestakin on kasvanut ihan normaali koululainen, vaikka äiti oli "hullu" ja hajotti sen ihannoidun ydinperheen. Nykyisin minulla on toinenkin lapsi. Lapsi on miehelle, jota rakastan aivan eri tavalla kuin ensimmäistä kumppaniani.



Yhteisiä vuosia on nyt takana useampia, kymmenisen kappaletta, eikä tuollaista vanhaa tukehtumisen tunnetta ole tullut. En myöskään ole tuntenut tarvetta hakea elämääni väriä kenenkään toisen miehen sylistä. Kaikki parisuhteeseen liittyvät asiat ovat paremmin, vaikka elämässämme on sitten vastineeksi muunlaisia vastoinkäymisiä. Vastoinkäymiset ovat kuitenkin hitsanneet meistä vahvan kaksikon ja tätä yhteenkuuluvuuden tunnetta on erittäin vaikeaa pukua edes sanoiksi. Ehkä se kuulostaisi jopa vähän kornilta eikä se ole tarkoitukseni. Pointtini tällä oli kuitenkin se, että, kuten tuo eräs aiempi vastaajakin totesi, ei eroamisessa ole mitään pelottavaa. Miten minulle olisi käynyt, jos olisin jäänyt aiempaan suhteeseeni? No, en osaa vastata siihen, mutta en ole ihminen, joka kestäisi pidemmän päälle näyttelemistä, teeskentelyä, valehtelua ja peittelyä. Olisin kuollut sisältä.



Tässä kohtaa on turhaa sääliä esikoistani siitä, että hän ei ole kasvanut ehjässä perheessä. Sääli on turhaa. Uskallan väittää, että hänen elämänsä on laadukkaampaa nyt kun hänen äitinsä on tasapainossa ja erittäin onnellinen.



Tässä tekstissä en halua juurikaan kommentoida sitä, onko paneminen itse kullekin fyysinen pakko vaiko ei. Sen kuitenkin kirjoitan, että toimivassa suhteessa se rakkauden fyysinenkin puoli toimii aivan itsestään, pakottamatta. Jopa niin, ettei seksiä tarvitse verrata vessassakäyntiin.



Hanna 33

Kiva kun otit nimimerkin käyttöön - se todellakin tehostaa sisältöä. Nimi jotenkin herättää enemmän mielikuvia kuin täysi anonyymiteetti tahi pelkkä "N33".





Alleviivasin Tyhjyys-teemaani varmmaan siksi, että mielessä kyti pieni toivo siitä, että keskustelu ohjautuisi uusille urille.. Mutta tietysti on vain siedettävä se, että uusille urille on turha haikailla keskustelussa jossa niin monet haluavat päin vastoin urautua ;-) Mutta niin tai näin, niin mitä mainitsemaasi toistoon ja mahdollisiin "temppuhin" tulee, niin älä suotta mieti moisia. Vaikka kaikki kirjoitukseni olisi valhetta, vaikka olisinkin eläköityvä kotirouva joka huvittelee tekeytymällä viriiliksi pettäjämieheksi, niin siltikään tekstini eivät tällaisessa aihepiirissä voi olla silkkaa mielikuvituksen tuotetta. Kaikki kumpuaa jostakin, siis. Aina. Ja jollain tavalla olen prosessoinut kaikkea mitä kirjoitan - joskin tunnustan, että joskus tulee kirjoitettua ihan vain saadakseen lisää kipinää taantuvaan ajatuksenvaihtoon. Silloin on hyvä esimerkiksi ulkoistaa seksi täysin mekaaniseksi toiminnaksi ja fyysiseksi tarpeeksi ja väittää että kyse on vain biologiasta ;-)









Tyhjyys-teemassa on eräs valtavan iso kääntöpuolensa, mikä on mielestäni se kaikista suurin asia kaiken takana. Ja se on tämä:









Mistä johtuu, että riittävän hyvin toimeentuleva, itsensä ja perheensä elättävä aikuinen ihminen ajautuu ja katoaa tuohon "tyhjyyteen" - eli hukkuu alkoholiin, huoriin, rakastajattariin, rakastajiin, roskaruokaan, tv:n viihdetarjontaan, internettiin, pornoon jne. Yksi keskesempiä syitä tälle kaikelle on..













...Hyvinvointi. Hyvinvointiyhteiskunta.













Voi kuinka viidakon villimiehet meille nauraisivatkaan, jos joku kertoisi heille kalastus- ja metsästysreissun iltanuotiolla tarinoita siitä, mitä paksut skandinaavit eniten murehtivat - samalla kun hanasta tulee paitsi juotavaa vettä, niin myös kuumaa vettä. Kuinka he kaatuisivatkaan selälleen räkättämään, jos joku savimajaansa rakentaessaan kertoisi millaista on asua pohjoismaisessa keskuslämmitteisessä talossa ja millä kaikilla eri tavoilla sikäläiset silti tappavat itsejään ja mihin aikansa kuluttavat, hih!











No. Nyt alkaa tuntua että ei enää synny tekstiä. Poika tuolla pihalla pelailee lätkää, joten taidanpa kaivaa mailani esiin ja mennä vaikkapa maalivahdiksi hälle :-)



















Ap