PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Punainen viiva. Aivan hirveän ärsyttävästi kirjoitettu.

"Jaa no oliskohan.. Kai se olisi... Jospa sitä menisi...Enpä tiedä..." -tyyliset vuorosanat saivat veren kiehumaan päässä. En oikein siedä kolmea pistettä lauseen perässä, saati sitten kirjaa, jossa niitä on jokaisen vuorosanan välissä ja perässä.

koraani

aivan hirveetä scheibaa

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin pettymys oli Saatana saapuu Moskovaan. Luin yli sata sivua mutta en millään päässyt juoneen kiinni ja teksti oli puuduttavaa. Myös Rikos ja Rangaistus sekä Anna Kareniina on jääneet kesken joten ehkä venäläiset klassikot ei vaan ole mun kirjallisuutta.

Luin joskus kirjallisuustiedettä avoimessa ja siellä melkein joka toinen kirja oli ikävä lukukokemus. Esim. Täälläkin mainittu wertherin kärsimykset ja odysseus. Tietysti ovat oman aikansa kuvia eikä varmaan ideakaan olla kovin viihdyttäviä nykylukijalle. En jatkanut kirjallisuuden opiskelua :D

THS-trilogiasta luin ensinnäisen kirjan ja odotin koko kirjan milloin imaisee mukaansa (niin kuin monet sen lukeneet kuvailevat) mutta en kyllä kokenut mitään lukunautintoa.

Taru hermusten sorrasta?

Vierailija kirjoitti:

Punainen viiva. Aivan hirveän ärsyttävästi kirjoitettu.

"Jaa no oliskohan.. Kai se olisi... Jospa sitä menisi...Enpä tiedä..." -tyyliset vuorosanat saivat veren kiehumaan päässä. En oikein siedä kolmea pistettä lauseen perässä, saati sitten kirjaa, jossa niitä on jokaisen vuorosanan välissä ja perässä.

Siinä kuvataan ihmisiä, jotka puhuivat noin.

Sulkeutuneita, korvessa raatavia, kouluttamattomia ihmisiä.

Kasvatettu vaatimattomuuteen ja nöyryyteen, alemmuudentuntoon.

Elämä potkii päähän raskaimman jälkeen.

Luin armeijassa toimiessani pataljoonan esikunnan päivystäjänä.

Kirja oli pystyssä piilossa pöydän sisällä, koska lukeminen tietenkin oli kielletty palveluksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dan Brownin Da Vinci -koodi oli voimakkaan vastenmielinen kokemus. Kyseisen kirjan luettuani tulin allergiseksi läpinäkyvän laskelmoiduille, pelkistä kliseistä koostuville kirjoille. Jeffery Deaver, Tess Gerritsen, Ilkka Remes... onhan noita. Kirjoja, jotka ovat kuin AI:n koostamia tekstipökäleitä.

Kiva huomata, että täällä on muitakin, joissa Brown aiheuttaa yök-reaktioita.

Kliseinen mystiikka ja salaliittoteoriat...

Pahin synti minun silmissäni on Leonardo da Vincin esittäminen salatieteilijänä ja mystikkona.

Se mieshän oli niin sekulaari skeptikko, kuin tuona aikana oli ylipäätään mahdollista!

Minäkin inhosin tätä, mutta ilmeisesti eri syystä kuin te. Minusta se juoni ja salaliittoteoriat olisi olleet ihan viihdyttäviä (siis tosiaan ihan pelkkänä viihteenä ja hömppänä, en minä niitä tosissani ota), mutta se oli niin kertakaikkisen huonosti ja kömpelösti kirjoitettu, etten kyennyt lukemaan loppuun saakka.

Hauskaa sinänsä että tuotakin epäonnistunutta teosta voi inhota näin monella eri tapaa, sen käsittämättömän suosion ja hypetyksen vastapainoksi mitä se aivan turhaan aikanaan sai. ;)

Dan Brownin kirjat olisi muuten ihan hyvää kesälukemistoa ja kaverilla on moneen muuhun verrattuna taustatyöt juonilleen aika perusteellisesti tehtynä, mutta... Mulle ei kolahda se päähenkilö, Robert Langdon. Hän on ihan tavallinen proffa mutta yhtäkkiä pystyy ihan kaikkeen kuin James Bond + MacGyver yhdistettynä ja AINA jostain löytyy yksityislentokone viemään hänet mitä ihmeellisimpiin paikkoihin hemaisevan muijan kanssa. Myös koko universumia piinanneet mysteerit ratkeaa 24h aikana koska Robert vain symboliikkatiedollaan jyrää kaikki vaikkei olisi itse perehtynyt näihin mysteereihin aikaisemmin. Olisi edes jotenkin vähemmän kaikkivoipa sankari  niin saattaisin innostua näistä enemmänkin.

Mulla vielä suurempi ongelma oli se, että kaikki sankarin ympärillä ovat täysin neuvottomia vaikka hekin ovat yleensä ihan asiaan perehtyneitä ihmisiä, vain päähenkilö osaa ratkaista aina milloin minkäkin ongelman, mutta silti lukija ratkaisee sen jollain yläasteen oppimäärään perustuvalla uskonto-/ yleistietämyksellä 20-50 sivua ennen tätä suurta mestaria.

Ehkä se sitten puree massoihin juuri sen takia, koska jo alakoululainen voi tuntea itsensä nokkelaksi ratkaistessaan näitä arvoituksia nopeammin kuin nämä kirjan "asiantuntijat".

Tuulen viemään jatko-osa Scarlett.

Linnaisten kartanon viheriä kamari (Z.Topelius) pakotettiin lukemaan ala-asteella ENSIMMÄISENÄ kirjana. Tappoi kyllä niin "lukemisharrastuksen alun"... Kiva ensikokemus alle kymmenvuotiaana, tällaistako tämä lukeminen sitten on.. kiitos äidinkielen ope.

Herman Hessen Arosusi. Monta kertaa aloittanut, ei vaan natsaa ei sitten millään vaik oon aatellut et sen lukeminen kuuluisnyleissivistykseen

Vierailija kirjoitti:

...en pysty lukea yhtään....

AAAAAA eijeijei!!!!!

Minulla myös Dan Brownin Da Vinci -koodi. Huonosti kirjoitettu, juoni kömpelö ja ennalta-arvattava, hahmot ärsyttäviä. En ymmärrä miten tämä kirja on kansainvälinen bestseller. Vetoaa varmaan eniten sellaisiin ihmisiin jotka eivät juurikaan lue kirjoja.

Jari Tervon Matriarkka. 

Tämä arvostelu vastaa omaakin mielipidettäni: https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Jari-Tervo-Matriarkka/8359…

Jännäri nimeltä Jääkaksoset. Erehdyin valitsemaan luettavaksi pitkälle lennolle,uskoen takakannen hehkutukseen. Sisältö oli mitä puuduttavin. Kirjoitustapa ja juonen käänteiden toistuvuus ja ennalta arvattavuus. Kirja on yhä hyllyssäni. Olen miettinyt että se täytyisi polttaa ettei vahinko kierrä ja joku muu tuhlaa elämäänsä sen parissa.

Maija Vilkkumaa on hyvä muusikko,mutta kirja Nainen katolla on hyvin repaleinen,enkä ole siitä saannut otetta, yrityksistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Stephen Kingin Christine. Muut hänen kirjoistaan ovat kultaa, mutta en pystynyt lukemaan Christineä kuin alle puoleen väliin, ja siihenkin pääsin yritettyäni puoli vuotta :D

Sama, en vain yksinkertaisesti jaksanut lukea, vaikka muut Kingin teokset ovat olleet jänniä.

Vierailija kirjoitti:

Fifty shades of grey. Tai no luin mä ne seksikohdat :-D

Sama täällä 😂

Alastalon salissa. Ainoa tenttikirja jonka kanssa luovutin kahden luvun jälkeen. Ei vaan pystynyt lukemaan sitä paskaa ilman, että teki mieli tehdä omatoiminen lobotomia.

En muista nimeä. Luin kyllä loppuun, koska luen aina kaiken loppuun, mutta ei jäänyt oikein mitään kirjasta käteen. Juoni menee jotakuinkin niin, että Jumala kiroaa Saatanan niin, että Saatana joutuu asumaan New Yorkissa tavallisena miehenä. Hän asuu jossain läävässä ja seurustelee jonkun tusinahutsun kanssa. Olikohan tässä joku juttu että jos Saatana käyttäytyy hyvin, hän pääsee taivaaseen tms. (Miksi ihmeessä Saatana sellaista haluaisi?) En muista kirjasta yhtään mitään, paitsi että Saatana tietenkin halveksuu kaikkia ihmisiä joiden kanssa on tekemisissä.

Toinen oli joku suomalaisen kirjoittama hömppäkirja naisesta, jonka miesystävä oli rikas tyyppi. Nainen oli kirjan alussa rahan perässä juokseva hempukka, mutta osallistuu joogaretriittiin ja löytää valon, sekä maanläheisemmän miesystävän. Joogaretriitissä on toki kosolti koomisia (/stereotyyppisiä) sivuhahmoja, ja jotenkin tuli lukiessa mieleen että tämä kirjoitettu sillä mielellä että tästähän saisi hauskan elokuvan tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu. Yritin ihan tosissani lukea ja n. 15. sivun kohdalla luovutin.

eiks se alku olekin pelkkää nimiluetteloa?

Kaikki Mäen Vares-kyhäelmät.Tämä "dekkari" juopottelee enemmän kuin toimii.No kirjailija on kuulemma itse samanlainen joten sikäli en ihmettele.

Muriel Barbery, Siilin eleganssi.

Vastenmieliset päähenkilöt, raskassoutuinen kerronta, turha tarina. Tulipahan luettua. Ei olis kannattanut.

Taru sormusten herrasta. On niin puuduttavaa kamaa, että edes kovimman fantasiakirjallisuus-innostukseni aikana en päässyt ensimmäisen kirjan puoliväliä pidemmälle. Se oli minulle suuri järkytys, sillä odotin kirjalta paljon.