PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Vierailija kirjoitti:

Ennen päivänlaskua ei voi. Tarina on liian omituinen, että siitä voisi löytää mitään samaistuttavaa, eikä kirja herättänyt mitään tunteita tai ajatuksia. Paitsi että miten tällainen paska on saanut Finlandia-palkinnon?

Tämä on yksi munkin inhokeista kautta aikojen. Tylsä, sekava, lähinnä tajunnanvirtaa imitoiva kirjoitustyyli. Parhaiten jäi mieleen se itseääntyydyttävä peikko eli se siitä Finlandia-voittajasta sitten :-D

Loru Sorbusten Herrasta eli parodiaversio Taru Sormusten Herrasta kirjasta. Töki niin sikana heti kaksi ekaa sivua, että hävitin koko kirjan jonnekin.

Aika paljon luetellaan kirjoja, jotka ovat raskaita ja joita ei jaksa muutamaa sivua pidemmälle, mutta eihän se ole sama asia kuin että kirja olisi paska! Jotkut kirjat vain vaativat enemmän työtä käynnistyäkseen. Minulla on tapana ryhtyä lukemaan vaikeantuntuista kirjaa keskeltä. Se antaa näytettä kirjailijan sanankäyttötyylistä, voi miettiä kannattaako tälle uhrata aikaansa, ja samalla voi herätä kysymyksiä, joihin sitten alkaa etsiä vastausta alusta lukien. Sama toiminut tenttikirjojen kanssa.

Silti Sadan vuoden yksinäisyys ja Keskiyön lapset ovat edelleen lukematta. En silti uskalla väittää paskoiksi. Rushdien Saatanalliset säkeet oli hyvä, ja Keskiyön lapset on vielä enemmän kerännyt kehuja, joten ehkä se siitä vielä.

Toisaalta helppolukuinen kirja voi olla paska. Da Vinci -koodi oli minulle sellainen tapaus, hotkaisin yhdeltä istumalta, mutta kirjahan oli psykologisesti täysin epäuskottavaa (esim. kun pelkää olevansa vaarassa ja on koetettava olla hiljaa ja edetä nopeasti, siinä tuskin samalla tulee avautuneeksi elämäntarinastaan tuikituntemattomalle), eikä vain oikein kiinnosta nämä jossa supersankari ylivoimaisten kykyjensä avulla ratkaisee kaikki ongelmat. Sikäli toki teknisesti taitavasti kirjoitettu, että piti otteessaan.

Koraani

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20.

Vierailija kirjoitti:

THS-trilogiasta luin ensinnäisen kirjan ja odotin koko kirjan milloin imaisee mukaansa (niin kuin monet sen lukeneet kuvailevat) mutta en kyllä kokenut mitään lukunautintoa.

Samis, paitsi että pakottauduin lukemaan kaikki kolme osaa. Hukkaan heitettyä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa.

Otan osaa, että olet tämän erehtynyt lukemaan. Kyseisen "kirjailijan" tekstejä netistä lukeneena alkaa oksettaa pelkkä ajatus, että lukisin häneltä kokonaisen kirjan.

Raamattu.

Sadan vuoden yksinäisyys. Nimikin on käännösvirhe, pitäisi olla Sadan vuoden eristyneisyys. Ei siellä kukaan erityisen yksinäinen ollut, mutta kylä oli eristyksissä sen sata vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu.

Tämä se näissä keskusteluissa aina mainitaan, vaikka oikeastaan kysymyksessä ei ole kirja vaan kirjakokoelma, johon sisältyy useita kymmeniä keskenään täysin erilaisia kirjoja. Suloisena sekamelskana aikansa tietokirjallisuutta, runoutta, lakitekstejä, yksityiskirjeitä ym. Ja ne kirjatkin ovat useimmat kokoomateoksia, eri lähteistä koottuja. Sillä silmällä kun rupeaa lukemaan ja vielä mielellään perehtyy hieman ko. kokoomateoksen historiaan, alkaa sulaa paremmin. Ei edes kannata odottaa samanlaista lukukokemusta kuin jostain romaanista saa.

Eikä tarvitse olla mikään uskovainen lukeakseen. Se on yleissivistävä kokemus joka auttaa ymmärtämään kulttuurihistoriaa laajemmaltikin. Pistää miettimään, millaisessa yhteiskunnassa nuo tekstit ovat syntyneet, ja vielä kun se yhteiskunta ehti niiden syntyaikana (n. tuhat vuotta) muuttua, ja se muutos teksteissä myös näkyy. Ja miten tuo kaikki vaikuttaa nykyään, ja näkemään omankin kulttuurimme vain jonkin aikakauden tuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa.

Otan osaa, että olet tämän erehtynyt lukemaan. Kyseisen "kirjailijan" tekstejä netistä lukeneena alkaa oksettaa pelkkä ajatus, että lukisin häneltä kokonaisen kirjan.

En ajatellutkaan, että se olisi hyvä. Uteliaisuudesta kuitenkin luin, kun siitä niin paljon puhuttiin.

Toivon kyllä, ettei kukaan jättäisi mitään kirjaa lukematta vain sen takia, että se on huono tai tylsä jonkun toisen mielestä. Kun ei sitä koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Jännäri nimeltä Jääkaksoset. Erehdyin valitsemaan luettavaksi pitkälle lennolle,uskoen takakannen hehkutukseen. Sisältö oli mitä puuduttavin. Kirjoitustapa ja juonen käänteiden toistuvuus ja ennalta arvattavuus. Kirja on yhä hyllyssäni. Olen miettinyt että se täytyisi polttaa ettei vahinko kierrä ja joku muu tuhlaa elämäänsä sen parissa.

Maija Vilkkumaa on hyvä muusikko,mutta kirja Nainen katolla on hyvin repaleinen,enkä ole siitä saannut otetta, yrityksistä huolimatta.

Tuo Jääkaksoset oli kyllä aika puuduttava. Pakko oli lukea loppuun, kun ei ollut muita kirjoja saatavilla :D

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas. En tykkää sotaromaaneista. Koulussa olisi pitänyt lukea, mutta en koskaan päässyt loppuun asti, vaikka muutoin rakastan kirjojen lukemista.

Sama! Luen paljon ja paksujakin kirjoja mutta menin koko ajan sekaisin niissä tyypeissä. Lisäksi en tiedä sotilasarvoja niin hankalaa. Ehkä kuuntelukirjana autolla ajaessa menisi. Elokuvat olen katsonut.

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas. En tykkää sotaromaaneista. Koulussa olisi pitänyt lukea, mutta en koskaan päässyt loppuun asti, vaikka muutoin rakastan kirjojen lukemista.

Yritys lukea sensuroimatonta Sotaromaania vei maun koko teokselta. Linnan vihamielisyys Suomen valtiota ja armeijaa kohtaan kävi hyvin selväksi, kun eivät vain hahmot vaan myös kertojaääni syytti suoraan suomalaisia "rosvoretkestä."

Täällä niin moneen kertaan mainituista Fifty Shades of Grey kirjoista tehdyt uudet versiot eli ne Christian Greyn näkökulmasta kirjoitetut. Niin kamalaa myötähäpen tunnetta en ole koskaan kokenut kuin näitä lukiessa.

Harry potter, yöks. en muista sainko ekaa kirjaa luettua. Harmaa ja yksinkertainen Tolkieniin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas. En tykkää sotaromaaneista. Koulussa olisi pitänyt lukea, mutta en koskaan päässyt loppuun asti, vaikka muutoin rakastan kirjojen lukemista.

Yritys lukea sensuroimatonta Sotaromaania vei maun koko teokselta. Linnan vihamielisyys Suomen valtiota ja armeijaa kohtaan kävi hyvin selväksi, kun eivät vain hahmot vaan myös kertojaääni syytti suoraan suomalaisia "rosvoretkestä."

Johtui varmaan siitä, kun Linna oli mukana sotimassa ja siten tiesi, mistä puhui. Me jälkipolvet emme tiedä niistä asioista yhtikäs mitään, vain ne, jotka olivat mukana, saavat sanansa siitä sanoa.

Paolo Coelhon Uskottomuus. En oo ikinä ollut näin vihainen itselleni. Yläluokkainen vaimo pettää miestään mutta ei jää koskaan kiinni. Ylitunteellista paskaa, välissä pari seksikohtaa ja raju anaalipano. Lopulta nainen ja miehensä kokeilevat riippuliitämistä kirjan vikassa luvussa ja naisen hetkeen tarttuminen ja adrenaliinipärinä saavat vihdoin hänet tajuamaan että on onnellinen miehensä ja lastensa kanssa!

VMP!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieppari ruispellossa ei myöskään kolahtanut yhtään. Tosin syy voi olla vanha käännös, joka oli vain niin käsittämättömän kökköä kieltä nykyaikana luettuna, että se vei huomiota juonelta.

Arto Schroderuksen uusi käännös kolahti minuun paremmin kuin Saarikosken. Minulla jäi aikoinaan lukematta sen sietämättömän kielen takia, uusi on ns. selkokielinen ja pidin siitä kovasti.

Minä luin sen 15-vuotiaana keväällä 1981, koska Mark David Chapman oli kuulemma kanniskellut sitä mukanaan New Yorkissa ja halusin tietää, millainen kirja kiinnosti murhaajaa. Se oli todella väsyttävä ja rasittava enkä jaksanut yhtään teinipojan angsteilua, koska olin itse angstiton teinityttö. Uuden suomennoksen voisin ehkä lukea, tai hakea alkuperäisen Catcher in the Ryen luettavaksi. Epäilen tosin, ettei minulla olisi vieläkän kärsivällisyyttä teinipoikien angsteilulle - nyt melkein jopa vähemmän kuin 37 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en omaa valintaani muista nimeltä,oli joku 50-luvulla painettu uskonnollinen tyttökirja jonka sain mummoltani. Teinityttö angstaili ihastuen johonkin pahispoikaan, mutta eksyi seurakunnan toimiin, löysi Jeesuksen ja uskis-poikaystävän.

Raamattu on turhinta p***aa mitä olen yrittänyt lukea. Sekavaa, perverssiä ja ristiriitaista.

Pelottavinta on että ne horinat ohjaavat miljardien ihmisten elämää edelleen.