PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Vierailija kirjoitti:

Urantia. Herrajumala mitä soopaa.

Mormonin kirja myös.

Raamattua voi ihan mielikseen paikoin lukea, mutta tuo on kankeaa kukkua.

Lukutaidoton ukkeli saneli oman "Raamattunsa".

Camilla Läckberg: Noita.

Varasin kirjastosta ja meinasin pyörtyä kun menin hakemaan ko. opusta: sivuja 700!!

Tekstistä olisi voinut jättää puolet pois, koska rinnakkain kuljetettiin kahta toisiinsa mitenkään liittymätöntä tarinaa, pakko jättää lukematta se toinen tarina. Booooooring kirja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Joku Outi Pakkasen dekkari.

No nää nyt on sentään ihan rehellisesti pelkkää viihdettä eikä yritäkään olla mitään korkeakulttuuria.

Uskaltaisikohan sitä lukea Juha Hurmeen Niemen? Tuntuu, että aina pettyy kaikkiin, joita ylistetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riikka Pulkkisen Totta. Huh huh mitä teinipatetiaa.

Riikka Pulkkisen Totta ja Raja -kirjat. Molemmat olen saanut lahjaksi ja molemmat ovat jääneet kesken. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää tämän kirjailijan suosiota, tosiaan kuin jonkun teinin kirjoittamia ja myötähäpeää herättäviä. 

Sama juttu, ostin Rajan innoissani, mutta sain pettyä, tunsin vaan myötähäpeää.

Alastalon salissa oli aika raskasta luettavaa,  vaikka klassikko onkin. En pysty lukemaan myöskään täysin aivottomia kirjoja kuten Himoshoppaajat ja vastaavat. Naisille suunnatut kirjat ovat hyvin usein kirjoitettu kuvottavan pinnalliseksi saippuaoopperamaiseksi hötöksi, tai sitten ne ovat historiallisia, vaikeasti luettavia romaaneja jotka sijoittuvat jonnekin kartanoon. Aina niissä on nainen jonka rakkaus on vähintäänkin kielletty.

Olisi kyllä kiva lukea enemmän Kay Scarpetta -tyylisiä kirjoja, joissa pääosassa olisi nainen joka ei olisi joko teennäisen jätkämäinen älykkö tai sitten hömppä bimbo. Ihan tavallisista naisista joilla on mielenkiintoinen työ ja jossa pääosassa ei ole päähenkilön rakkauselämä olisi tervetullut luettava.

Yllättävän moni palkittu teos on jäänyt kesken, yksi karmeimmista "Ennen päivänlaskua ei voi", mutta lopultakin pisimmän kauheuskorren vetää teos nimeltään Dianetiikka. Ei aavistusta mikä joskus sai selaamaan teosta, mutta eipä toiste ole osunut käsiin mitään mistä on ollut yhtä kiire päästä eroon. Vaativimmatkin tenttikirjat olivat hunajaa sen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisikohan sitä lukea Juha Hurmeen Niemen? Tuntuu, että aina pettyy kaikkiin, joita ylistetään.

Mä lopetin Niemen lukemisen ensimmäiseen persu-vertaukseen. Kirjailija joka ylentää itsensä persuvastaisella mukasarkasmilla ei vaan mun silmissäni vaikuta kovin fiksulta. Vielä kun muistaa sen opetelkaa ruotsia, juntit -heiton, niin yhdessä lukuelämyksen kanssa jäi paska maku ko.teoksesta. Persujen haukkuminen on vähän kun kehuisi sillä, että voitti terveenä urheilijana paralympialaisissa. Mautonta ja noloa, nk.älyköltä odotan enemmän. Niemessä oli alussa muutenkin sellaista mukanokkelaa sanailua josta näki että no nyt on heitetty kaikki nokkeluudet muistiinpanoista kehiin. 

Vierailija kirjoitti:

Dan Brownin Da Vinci -koodi oli voimakkaan vastenmielinen kokemus. Kyseisen kirjan luettuani tulin allergiseksi läpinäkyvän laskelmoiduille, pelkistä kliseistä koostuville kirjoille. Jeffery Deaver, Tess Gerritsen, Ilkka Remes... onhan noita. Kirjoja, jotka ovat kuin AI:n koostamia tekstipökäleitä.

Kiva huomata, että täällä on muitakin, joissa Brown aiheuttaa yök-reaktioita.

Kliseinen mystiikka ja salaliittoteoriat...

Pahin synti minun silmissäni on Leonardo da Vincin esittäminen salatieteilijänä ja mystikkona.

Se mieshän oli niin sekulaari skeptikko, kuin tuona aikana oli ylipäätään mahdollista!

Raamattu ja koraani

Vierailija kirjoitti:

Juhani Ahon Juha. Vaikeaselkoinen, tylsä ja hidas kirja.

Lukiossa oli pakko lukea ja tehdä arvostelu. Vaivoin olin kirjan lukenut ja kirjoitin sitten ettei tämä teos minun mielestäni täytä klassikon aineksia. Opettaja kirjoitti vastaukseksi paperiin ettei niin voi sanoa, sillä monet muut ihmiset ennen minua ovat siitä tykänneet ja sen klassikoksi nimenneet. Miksi hitossa sitten pyydettiin arvostelemaan jos en saanut sanoa mielipidettäni?

Et tainnut olla mikään kympin oppilas muutenkaan. ;) Kirja-arvosteluissa on tarkoitus analysoida kirjan tyyliä, juonta, kulttuurista vaikutusta ja viittauksia, vahvuuksia ja heikkouksia jne. Toki oman mielipiteenkin saa ja pitääkin ilmaista, mutta sekin on tehtävä perustellusti. Se että ilmoittaa että ei ole klassikko, ei ole kirja-arvostelu. Sehän ei ole mielipidekysymys, onko jokin kirja klassikko vai ei, jonkin teoksen nouseminen klassikon asemaan ei ole millään tavalla riippuvainen sinun mielipiteestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisikohan sitä lukea Juha Hurmeen Niemen? Tuntuu, että aina pettyy kaikkiin, joita ylistetään.

Mä lopetin Niemen lukemisen ensimmäiseen persu-vertaukseen. Kirjailija joka ylentää itsensä persuvastaisella mukasarkasmilla ei vaan mun silmissäni vaikuta kovin fiksulta. Vielä kun muistaa sen opetelkaa ruotsia, juntit -heiton, niin yhdessä lukuelämyksen kanssa jäi paska maku ko.teoksesta. Persujen haukkuminen on vähän kun kehuisi sillä, että voitti terveenä urheilijana paralympialaisissa. Mautonta ja noloa, nk.älyköltä odotan enemmän. Niemessä oli alussa muutenkin sellaista mukanokkelaa sanailua josta näki että no nyt on heitetty kaikki nokkeluudet muistiinpanoista kehiin. 

Joo, ei tarvitse sitten minunkaan lukea! Jostain tuon kirjan arvostelusta jo mietin, ettää kuulosti juuri tuolta, että ylentää itsensä noin, ja ärsytti! En pidä yhtään siitä, että joku kuvittelee olevansa muita älykkäämpi, ja kokee tarvetta vielä tuoda sen esille noin.

Kumi-Tarzan .

Juoppohullu.

- mulle ei vittuila. Heh heh

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dan Brownin Da Vinci -koodi oli voimakkaan vastenmielinen kokemus. Kyseisen kirjan luettuani tulin allergiseksi läpinäkyvän laskelmoiduille, pelkistä kliseistä koostuville kirjoille. Jeffery Deaver, Tess Gerritsen, Ilkka Remes... onhan noita. Kirjoja, jotka ovat kuin AI:n koostamia tekstipökäleitä.

Kiva huomata, että täällä on muitakin, joissa Brown aiheuttaa yök-reaktioita.

Kliseinen mystiikka ja salaliittoteoriat...

Pahin synti minun silmissäni on Leonardo da Vincin esittäminen salatieteilijänä ja mystikkona.

Se mieshän oli niin sekulaari skeptikko, kuin tuona aikana oli ylipäätään mahdollista!

Minäkin inhosin tätä, mutta ilmeisesti eri syystä kuin te. Minusta se juoni ja salaliittoteoriat olisi olleet ihan viihdyttäviä (siis tosiaan ihan pelkkänä viihteenä ja hömppänä, en minä niitä tosissani ota), mutta se oli niin kertakaikkisen huonosti ja kömpelösti kirjoitettu, etten kyennyt lukemaan loppuun saakka.

Hauskaa sinänsä että tuotakin epäonnistunutta teosta voi inhota näin monella eri tapaa, sen käsittämättömän suosion ja hypetyksen vastapainoksi mitä se aivan turhaan aikanaan sai. ;)

No, yritin "Kadonnutta symbolia" lukea

myös.

Ei onnistunut.

Ehkä tuo kerronnan ontuvuus on se syy.

Luotetaan mystiikan tenhoon, joihinkin se uppoaa.

Tosikoksi minua moititaan.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella piti lukea joku Havukka-ahon ajattelija. En tajunnu siitä mitään. Aikuisena monet jenkkikirjailijoiden kirjat jää kesken, en vaan pääse niihin sisälle. Ihan sama onko ne suomennettu vai ei. Tai aitten on vaan ollu huono tuuri valinnoissa.

Enemmänkin opettajan ajattelemattomuutta, jos ala-astelaisella

satiiria luettaa.

Tuo kirja vaatii hieman pohjatietoa siitä ympäristöstä ja maailman tapahtumista aikana, johon kirja sijoittuu.

Eppu Nuotion kirjoitelmat. VMP.

Kirjallisuuden klassikot uppoaa täällä kyllä ihan hyvin, mutta sitten kesäisin pitää lukea mökillä jotain helppoa viihdettä.

Ei jessus kun erehdyin ottamaan kirjastosta kerran mukaan kaksi Charlaine Harrisin näitä True Blood tv-sarjan pohjana olleita kirjoja. Ei toiminut suomeksi eikä englanniksi, ihan hirveää kuraa ja vaikutti lähinnä jonkun teinitytön seksifantasioilta. Luin kyllä molemmat mutta sen jälkeen jotenkin hävetti, että miksi edes koskin tällaiseen roskaan :D Fifty Shadet menee tähän samaan kategoriaan, luin jonkun parikymmentä sivua ja totesin että pärjään ilman näitä.

Don Quijote. Järkyttävän puuduttava teos. Luin kuitenkin väkisin loppuun asti. Ihan hirveä lukukokemus.