Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?
07.04.2015 |
Valitettavasti en omaa valintaani muista nimeltä,oli joku 50-luvulla painettu uskonnollinen tyttökirja jonka sain mummoltani. Teinityttö angstaili ihastuen johonkin pahispoikaan, mutta eksyi seurakunnan toimiin, löysi Jeesuksen ja uskis-poikaystävän.
Kommentit (703)
Vierailija kirjoitti:
Stephanie Myerin Twillight-trilogia! Olen lukutoukka ja vampyyriaihe on lähellä sydäntä, mutta nuo kirjat ovat sellaista sievistelevää, epäuskottavaa paskaa että kesken jäi.
Vaikka luen melkein kirjan kuin kirjan niin Mayerin Houkutus sarja jäi minultakin kesken. Jaksoin lukea 2 kirjaa ja kolmannestakin neljä viidesosaa, mutta lopun vain selailin ja neljäs jäi aloittamatta.
Muita kesken jääneitä ei taida olla kuin Raamattu, jota olen yrittänyt periaatteen vuoksi tankata usemmankin kerran mutta en jaksa kuin muutaman 'kirjan' ja Hitlerin Main Kampf saksankielisenä PDF-kirjana. Alun kertomukset Wienistä ja Müncheninstä olivat mielenkiintoisia koska olen itsekin asunut kummassakin kaupungissa, mutta jatkon poliittinen paatos oli supertylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävin lukukokemus oli "Nuoren Wertherin kärsimykset". Piti lukea lukiossa yhtä kurssia varten. Onneksi kirja oli lyhyt, koska sen lukeminen oli täyttä kärsimystä. Aikansa kuva ja siihen aikaan jotain uutta, ymmärrän, mutta pahuksen tylsä kirja ja huonot hahmot. Werther ulisee rakkauttaan ja kirjan ilmestyminen aiheutti aikanaan rakkaudesta riutuvien keskuudessa itsemurha-aallon. Kyllä tekstiä väkisin lukiessa tuli mieleen omien kärsimystenkin päättäminen, kun noin tylsää ja huonoa kirjaa piti lukea.
Sieppari ruispellossa ei myöskään kolahtanut yhtään. Tosin syy voi olla vanha käännös, joka oli vain niin käsittämättömän kökköä kieltä nykyaikana luettuna, että se vei huomiota juonelta.
50 Shades of Grey. Kauheeta kuraa.
Vierailija kirjoitti:
Anthony Burgessin Kellopeli Appelsiini. Yritin lukea joskus, mutta en vain tajunnut mitään. Niitä harvoja kesken jääneitä kirjoja.
Mulla on periaate että sata ekaa sivua sinnitellään vaikka tuntui miltä ja moneen "tylsään" kirjaan päässytkin noin tuolla periaatteella mukaan ja lopulta osoittautunitkin hyväksi. Esim Victor Hugon Kurjat toimi sadan ekan sivun jälkeen, mutta kellopeli appelsiini ei.
Ehkä yritän uusiksi joskus.
Tsemppiä.
On oikeasti hyvä....
Tässä myös on oikeasti päästy nuoren huligaanin pään sisään.
Kertoo myös kirjoitusajankohdan yhteiskunnasta ja sen kollektiivisista peloista.
Rapiollinen nuorisoslangi on täynä venäläisiä lainasanoja....
Suosikki-ilmauksiani kirjassa on "Se oli jotain kolkyt, nelkyt tai viiskyt- vuotias"
Nuorena miehenä lukaisin tyttöystävän pikkusiskolla kirjastosta lainassa olleen "Wieniläisen ilotytön tarina"- kirjan.
Kirjaa sanotaan eroottisen kirjallisuuden klassikoksi, mutta....
Lienee selvää, että ko. kirja on miehen kirjoittama pedofiilifantasia ilman yhteyksiä todellisuuteen.
Vaikka olin käytännön erotiikan alalla aika kokematon, vaikutti silloinkin teksti epäuskottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gregory David Roberts:Shantaram
En jaksanu lukea loppuun,sinnikkäästä yrityksestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haetaan impotenttia miestä. Luin sen kyllä ihan väkisin loppuun, mutta olihan se niin huono ja mukaraikas ja ennen kaikkea ennalta arvattava tekele, että alta pois. Järkyttävää skaibaa.
Himoshoppaaja. Luin ensimmäiset 50 sivua ja totesin, että keskeisin sisältö ja tarinan punainen lanka oli vihreästä huivista haaveilu ja päätin lopettaa lukemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi paska kirja on parhaillaan yöpöydälläni. Tulin ostaneeksi sen tyhmyyttäni, kun Suomalaisen kirjakaupan myyjä ehdotti sitä ja kaipasin jotain kevyttä mökkilukemista.
Kyse on kirjasta "Idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään".
Olen lukenut paljon kirjoittamisen oppaita, ja tässä räpellyksessä on käytetty joka-ainutta halpaa kikkaa ja taktiikkaa. Rakenne paistaa aivan liian vahvasti.
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kirja lupasi otsikossaan, että opin jotain itsestäni, ja niinhän minä opinkin.
Ikinä en enää osta yhtään kirjaa, mitä myyjä suosittelee, enkä varsinkaan osta (tai alennu lukemaan) asialliseksi tarkoitettua kirjaa, jossa otsikossa on ilkeys.
M46 kirjoitti:
Nuorena miehenä lukaisin tyttöystävän pikkusiskolla kirjastosta lainassa olleen "Wieniläisen ilotytön tarina"- kirjan.
Kirjaa sanotaan eroottisen kirjallisuuden klassikoksi, mutta....
Lienee selvää, että ko. kirja on miehen kirjoittama pedofiilifantasia ilman yhteyksiä todellisuuteen.
Vaikka olin käytännön erotiikan alalla aika kokematon, vaikutti silloinkin teksti epäuskottavalta.
Nykyaika määrittelee klassikot uudelleen. Ennen miehillä oli dominoivampi asema kriitikkoina ja kirjallisuuden ostajina julistaa, mikä teos on klassikko.
Monissa näissä teoksissa on todella epäuskottavia naiskuvia ja muutenkin tunkkainen asenne. Esimerkkinä Hemingway, jota pidetään yhä amerikkalaisen kirjallisuuden kiintotähtenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jenkeissä vaihdossa kun pahin hype oli päällä ja työkaverit suorastaan pöyristyneenä ihmettelivät, etten ole lukenut Twilightiä. Sairastuin, ja luin kaikki kolme yhteen putkeen siinä sängyssä makaillessa. Täytyy sanoa, että onneksi oli kova kuume, muussa mielentilassa en tuota huttua olisi jaksanut kahlata läpi. Siis ihan hirveää kuraa. Saarnaavaa, kainostelevaa, pikkusievää, köyhä juoni, tylsää kieltä, ohuet hahmot... hohhoijaa.
Seitsemän veljestä. Piti joskus koulua varten lukea ja oli sen verran kuivaa settiä, että skippasin suurimman osan sivuista puolivälin jälkeen.
Sieppari ruispellossa oli myös todella tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:12"]Tuntematon sotilas. En tykkää sotaromaaneista. Koulussa olisi pitänyt lukea, mutta en koskaan päässyt loppuun asti, vaikka muutoin rakastan kirjojen lukemista.
Olin juuri tulossa sanomaan samaa. Rakastan kirjoja, mutta tämä oli aivan sontaa
Moi Putin! Mitä sinne Moskovaan kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Joku Paulo Coelhon kirja. Mukamas oivaltavaa paskaa " suurelta" ajattelijalta.
Lainaan vielä oman kommenttini muutaman vuoden takaa ja lisään että ainoa kirja jota en ole kyennyt lukemaan loppuun, koska on niin puuduttava on Volter Kilven Alistalon salissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku Paulo Coelhon kirja. Mukamas oivaltavaa paskaa " suurelta" ajattelijalta.
Lainaan vielä oman kommenttini muutaman vuoden takaa ja lisään että ainoa kirja jota en ole kyennyt lukemaan loppuun, koska on niin puuduttava on Volter Kilven Alistalon salissa.
Alastalon salissa. 🙂
Luin koulussa Vanhus ja meri ja olin yllättynyt, että se oli niin hyvä. Ajattelin, että mitä saa irti kalastuksesta.
Vadelmavenepakolainen jäi multa kesken, oli minusta tylsä ja turhaan venytetty.
Coelho on aivan kauheaa, olen lukenut huvitukseksi. Tiesittekö muuten että on ollut okkultisti?
Jari Tervoa en pysty lukea yhtään, en ymmärrä mihin suosio perustuu.
Hyvä ketju tämä!
Viimeisin pettymys oli Saatana saapuu Moskovaan. Luin yli sata sivua mutta en millään päässyt juoneen kiinni ja teksti oli puuduttavaa. Myös Rikos ja Rangaistus sekä Anna Kareniina on jääneet kesken joten ehkä venäläiset klassikot ei vaan ole mun kirjallisuutta.
Luin joskus kirjallisuustiedettä avoimessa ja siellä melkein joka toinen kirja oli ikävä lukukokemus. Esim. Täälläkin mainittu wertherin kärsimykset ja odysseus. Tietysti ovat oman aikansa kuvia eikä varmaan ideakaan olla kovin viihdyttäviä nykylukijalle. En jatkanut kirjallisuuden opiskelua :D
THS-trilogiasta luin ensinnäisen kirjan ja odotin koko kirjan milloin imaisee mukaansa (niin kuin monet sen lukeneet kuvailevat) mutta en kyllä kokenut mitään lukunautintoa.
Vierailija kirjoitti:
Kumi-Tarzan .
Whaaaat, no! Kumi-Tarzanhan on mahtava! Yritän epätoivoisesti etsiä itselleni omaa kappaletta divarista tai kirpparilta, mutta ei ole vielä löytynyt :(
Alue: Aihe vapaa
Dan Brownin kirjat olisi muuten ihan hyvää kesälukemistoa ja kaverilla on moneen muuhun verrattuna taustatyöt juonilleen aika perusteellisesti tehtynä, mutta... Mulle ei kolahda se päähenkilö, Robert Langdon. Hän on ihan tavallinen proffa mutta yhtäkkiä pystyy ihan kaikkeen kuin James Bond + MacGyver yhdistettynä ja AINA jostain löytyy yksityislentokone viemään hänet mitä ihmeellisimpiin paikkoihin hemaisevan muijan kanssa. Myös koko universumia piinanneet mysteerit ratkeaa 24h aikana koska Robert vain symboliikkatiedollaan jyrää kaikki vaikkei olisi itse perehtynyt näihin mysteereihin aikaisemmin. Olisi edes jotenkin vähemmän kaikkivoipa sankari niin saattaisin innostua näistä enemmänkin.