PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Mary Higgins Clark & Alafair Burke: The Sleeping Beauty Killer

En tiedä, onko tuota kirjaa suomennettu. Tuli ostettua tuo matkalukemiseksi, mutta kirja kiinnosti niin vähän, että katselin mieluummin junan ikkunasta maisemia kuin luin kirjaa. Kyseessä on hyvin ennalta-arvattava dekkari. Arvasin, kuka on murhaaja jo silloin, kun hänen nimensä mainittiin ensimmäistä kertaa.

Pakotin itseni lukemaan matkan jälkeen kirjan loppuun. En olisi menettänyt mitään, vaikka olisin jättänyt lukemattakin. En todellakaan aio kokeilla noiden kirjailijoiden muita kirjoja.

Juhani Ahon Rautatie. Koulussa piti lukea jokin "kiva" romaani ja minulla meni Ahot ja Huoviset sekaisin...

Jari Tervon kirjat! Esimerkiksi Laylaa en vaan pystynyt lukemaan loppuun, jotenkin niin noloa tekstiä. Miksi tuollaistakin hehkutettiin?

Sama

Juoksuhaudantie.

Päähenkillö oli tylsä ja epämiellyttävä.

Ala-asteella piti lukea joku Havukka-ahon ajattelija. En tajunnu siitä mitään. Aikuisena monet jenkkikirjailijoiden kirjat jää kesken, en vaan pääse niihin sisälle. Ihan sama onko ne suomennettu vai ei. Tai aitten on vaan ollu huono tuuri valinnoissa.

En haluaisi sanoa "paskin", koska jokaisella kirjalla ja tyylillä on faninsa...mutta pari sellaista, jotka eivät sopineet minulle sitten ollenkaan olivat kaksi chick-lit-teosta:

- Bergdorf Blondes (Plum Sykes)

- The Seven Year Itch (Kate Morris)

Kieli, hahmot ja juoni aiheuttivat minussa myötähäpeää. Myönnettäköön, ettei kys. genre ole suosikkini, mutta luen kyllä joka vuosi yhden tai kaksi tällaista ennalta-arvattavaa hömppäromaania, joita chick-litin nimellä kaupataan. Toisin sanoen tiedän, etteivät ne kaikki näin heikkotasoisia ole, osa ihan viihdyttäviäkin. Näiden kohdalla pidin täysin uskomattomana, että jokin kustantamo/kustannustoimittaja on päästänyt käsistään sellaista.

Itse asiassa tuoreempana kokemuksena muistan ajatelleeni vastaavaa viimeksi Junior Finlandia -ehdokkaanakin olleesta Jukka Behmin teoksesta Pehmolelutyttö. Aiheena se oli ajankohtainen ja hyvä, mutta toteutus oli jotenkin puistattava (aikuinen mies kirjoittaa nuoren teinitytön seksuaalisesta heräämisestä...voihan se toimiakin, tässä EI toiminut). Kieli oli todella viimeistelemätöntä, kuin ensimmäinen versio, joka suorastaan huusi asiantuntevaa kustannustoimittajaa...

Valitettavasti en muista enää kirjailijaa mutta kyseessä oli pitkä fantasiakirjasarja. Yritin lukea yhtä mutta ainakin suomennettu versio oli kuin lapsen kirjoittamaa, tyyliin "Sitten Barndor meni nukkumaan. Sitten he jatkoivat matkaa. Sitten..." Olisi ehkä pitänyt hakea käsiinsä englanninkielinen versio, koska tämän keskenkasvuisen tyylin takia en päässyt edes varsinaiseen juoneen mukaan.

Dan Brownin Da Vinci -koodi oli voimakkaan vastenmielinen kokemus. Kyseisen kirjan luettuani tulin allergiseksi läpinäkyvän laskelmoiduille, pelkistä kliseistä koostuville kirjoille. Jeffery Deaver, Tess Gerritsen, Ilkka Remes... onhan noita. Kirjoja, jotka ovat kuin AI:n koostamia tekstipökäleitä.

Vierailija kirjoitti:

Yritin lukea jotain Siri Hustvedtin kirjaa mutta en pystynyt jatkamaan alkua pitemmälle. Niin korkeakirjallista ja ylemmän keskiluokan kulttuuri-ihmisten oman navan ja perheen ympärillä pyörimistä en vain jaksanut ja kirja oli helvetin tylsä.

Kannattaa yrittää lukea englanniksi! Hustvedtin lumous tulee tekstin fonetiikasta ja rytmittämisestä. Kerronta juonen tasolla junnaa, mutta tykittää sanojen valinnalla.

Monessa kirjassa käännös voi huonontaa lopputulosta todella paljon. Lähes kaikkiin lastenklassikoihinkin pätee tämä, että kirjoittaja on miettinyt ääneenlukemista ja sovittanut sanansa sen mukaan. Käännöksenä se ytimekkyys katoaa. Tove Janssonin Vad hände sen? / Kuinkas sitten kävikään? on tyyppiesimerkki tästä.

Vierailija kirjoitti:

Seitsemännen luokan pakkoruotsin oppikirja 80-luvulla. Sen takia turhauduin kaikkeen koulunkäyntiin.

Tulit kertoneeksi aika tyhjentävän kuvauksen ruotsivihasi perimmäisestä syystä.

He eivät tiedä mitä tekevät. Kesken jäi.

Taina Latvala - Ennen kuin kaikki muuttuu. Netistä luin ylistäviä kommentteja, mutta mielestäni tämä on surkein lukemani kirja. Toki mielenkiintoinen, kun ihmettelin, miksi päähahmo tekee näin ja noin, miksi hänestä on tullut tuollainen jne., mutta kirja ei vastannut lopulta yhteenkään kysymykseen. Ehkä yksi vastaus löytyi, mutta ei se mitenkään voi selittää kaikkea. Muka novellikokoelma, jossa myös tarinat liittyvät toisiinsa, mutta sillisalaattia se oli!

Tuomas Kyrön Kunkun sain taannoin lahjaksi. Yritin lukea, mutta jätin kesken sen tervanjuonnin.

Vierailija kirjoitti:

Elsa Anttilan "Pankkineiti ja paremmat ihmiset".

Juoruakka Salli Kuparinen, ilkeä kultalusikka suussa syntynyt serkkutyttö joka heittelee kapuloita rattaisiin ja neuvokas pankkineiti joka hurmaa jörön pankinjohtajan - kyseessä on suomalainen klassikkoteos!

Joku Outi Pakkasen dekkari.

Joku ex-The Hills Heidi Montagin ja Spencer Prattin opas siitä että miten tullaan kuuluisaksi tai pikemminkin että miten ängetään julkisuuteen ja vihjaillaan paparazzeille missä liikutaan. Olettaisin että Kardashianit ovat varmaan lukeneet tuon samaisen oppaan ja ottaneet kaikki vinkit siitä. Itse en kovin pitkälle jaksanut lukea. Huvikseni aloin lukemaan kun en keksinyt eräänä kesänä muutakaan tekemistä kaverin kesähuvilalla.

Vierailija kirjoitti:

En nyt menisi ihan "paskaksi" väittämään, mutta minulta on jäänyt kesken:

- Taru sormusten herrasta. Ei vaan napannut ja oli sairaan pitkä. 

- Herta Müllerin Sydäneläin (Herztier). Omituinen, vaikeatajuinen, en ymmärtänyt sitä ollenkaan.

- Laura Lindstedtin Oneiron. Monet hehkuttivat, en vain käsittänyt sen hienoutta. 

- Hawkingin Ajan lyhyt historia, ei tietenkään ole paskaa mutten vain jaksanut lukea sitä läpi. 

Minulta jää harvoin mikään kirja kesken, jos vain pystyn lukemaan loppuun niin teen sen vaikken erityisesti pitäisi ko. kirjasta.

Olen lakannut tyrkyttämästä kirjojani lainaan, yleensä kirjat, jotka saavat minut innostumaan, eivät nappaa lähipiiriäni.

En juuri kerää kaunokirjallisuutta, ja luenkin sitä nykyään vähän.

Ehkä pitäisi yrittää elvytellä, kun elämäntilannekin suo enemmän omaa aikaa vähitellen

Populaaria tiedekirjallisuutta lähinnä on hyllyssäni, mm. Hawking, Enqvist, Valtaoja.

Täällä luetelluista inhokeista olen pitänyt Päätalon Iijokisarjasta, Sinuhe egyptiläisestä, Seitsemästä veljeksestä.

Joku ihmetteli Salingerin Sieppari Ruispellossa hienoutta.

Ehkä aikuinen kirjailija pääsi ensikertaa realistisesti nuoren ihmisen näkökulmaan käsiksi?

Kalevalan ja Raamatunkin olen lukenut.

Raamattua tykkään usein siteerata....

Jahtikaverit olivat kerran turhan kauan riiputtaneet saalista ja pääsin kuittaamaan: Herra, hän haisee jo!

Sinuhe Egyptiläinen.

Oli paska kirja.

Vierailija kirjoitti:

Riikka Pulkkisen Totta. Huh huh mitä teinipatetiaa.

Riikka Pulkkisen Totta ja Raja -kirjat. Molemmat olen saanut lahjaksi ja molemmat ovat jääneet kesken. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää tämän kirjailijan suosiota, tosiaan kuin jonkun teinin kirjoittamia ja myötähäpeää herättäviä.