PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Calle Päätalon koko tuotanto. Tai no, yhtä yritin lukea ja oli ahterista. En ihmettele, että opukset eivät edes divariin kelpaa.

Riikka Pulkkisen Totta. Huh huh mitä teinipatetiaa.

Vierailija kirjoitti:

William S. Burroughs - Alaston lounas. Yritin lukea avoimella mielellä, mutta ei. Luokatonta nistin hourailua, suoraan sanoen aivan täyttä p*skaa, jota jotkut vielä pitää jonain "klassikkona". 

Mitä ihmettä? Kirjahan on täysin nerokas eikä mitään nistin hourailua. Luepa uudestaan. Ehkä paras kirja ikinä.

täytyy sanoa, että Riikka Pulkkisen uusin oli sellaista tekotaiteellista kakkaa, että en voinut myötähäpeältäni lukea loppuun :(

Adolf Hitler, Taisteluni.

Pirkko Saision Punainen erokirja joka voitti Finlandiankin. Ihan kökkö.

Raamattua ja Kalevalaa olen aloitellut mutta kesken jäänyt. Taru sormusten herrasta kans kesken,jotenkin ei vain jaksa lukea muutamaa sivua enempää.

Jorma Salkosalo: Raiskaaja. Raahelainen poliisi muistelee uransa pervointa tapausta, eläimiin- ja ruumiisiinsekaantujaa, ja vuodattaa samalla kotiseutu- ja isänmaanrakkauttaan. Kirjaa ei tee korniksi aihe vaan tyyli, ts. sen puute.

Vierailija kirjoitti:

Adolf Hitler, Taisteluni.

On muuten oikeasti huono kirja.

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmeen Katajamäki-sarja, äiti hehkutti viime kesänä ja yritin lukea. Uskomattoman surkeaa dialogia. Itsekin kirjoittamista harrastavana ei voi kuin ihmetellä, millä avuilla nekin kirjat on hyväksytty julkaistaviksi. Suorastaan malliesimerkkejä siitä, miten ei pitäisi kirjoittaa.

Yritin kans katajamäkeä, se huutomerkkien määrä! Kun jokainen lause päättyy huutomerkkiin! Rupesi ärsyttämään jo ihan tavan tallaajaa!

:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä paskin mutta puisevin: silmarillion (kirja ajasta ennen sormusten herraa). Ei vaan pystynyt lukee.

Komppaan. Kuin olisi lukenut puhelinluetteloa.

Puhelinluettelohan on mielenkiintoinen! Löytää kaikkia hassuja nimiä. Ts. oli silloin kun niitä vileä käytettiin.

Anthony Burgessin Kellopeli Appelsiini. Yritin lukea joskus, mutta en vain tajunnut mitään. Niitä harvoja kesken jääneitä kirjoja.

Mulla on periaate että sata ekaa sivua sinnitellään vaikka tuntui miltä ja moneen "tylsään" kirjaan päässytkin noin tuolla periaatteella mukaan ja lopulta osoittautunitkin hyväksi. Esim Victor Hugon Kurjat toimi sadan ekan sivun jälkeen, mutta kellopeli appelsiini ei.

Ehkä yritän uusiksi joskus.

William S. Burroughs: Nisti.

Yritin moneen kertaan mutta niin paljon kun päihteistä pidänkin niin ei vaan napannut lukea parin sadan listausta siitä mitä kamaa on minäkin päivänä vedetty. Ei tuntunut olevan siinä kirjassa mitään muuta sisältöä kuin trippien luettelu.

Elizabeth Adler-Sydänten sykkeessä tai jotain sellasta. Aivan kauheeta tekstiä. Voi toki olla suomentajassakin vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani. Ei vaan pystyny lukee loppuun.

Sama. Odotin hauskaa ja humoristista teosta, mutta ei ollut sinne päinkään. Elokuvallekin annoin mahdollisuuden, mutta ei napannut.

Ainut juttu mikä nauratti, oli se tyttö nimeltä Pasi.

Urantia. Herrajumala mitä soopaa.

koraani.

Kaikki "naistenromaanit", mitä niitä onkin, Danielle Steele ja kumppanit.

Useimmat suomalaiset kirjailijat. Superkauheita ovat Jari Tervon "teokset". Myyrää tankkasin vaikka kuinka moneen kertaan, en päässyt alkua pidemmälle. Ja olen kirjojen suurkuluttaja, parhaana vuotena lainasin kirjastosta yli 800 kirjaa ja likipitäen kaikki luinkin.

Ensimmäistä Harry Potteria yritin jo teininä, toiseen kertaan aikuisena. Ei vaan pysty, aivan hirveetä roskaa.

Juhani Ahon Juha. Vaikeaselkoinen, tylsä ja hidas kirja.

Lukiossa oli pakko lukea ja tehdä arvostelu. Vaivoin olin kirjan lukenut ja kirjoitin sitten ettei tämä teos minun mielestäni täytä klassikon aineksia. Opettaja kirjoitti vastaukseksi paperiin ettei niin voi sanoa, sillä monet muut ihmiset ennen minua ovat siitä tykänneet ja sen klassikoksi nimenneet. Miksi hitossa sitten pyydettiin arvostelemaan jos en saanut sanoa mielipidettäni?