PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?
Valitettavasti en omaa valintaani muista nimeltä,oli joku 50-luvulla painettu uskonnollinen tyttökirja jonka sain mummoltani. Teinityttö angstaili ihastuen johonkin pahispoikaan, mutta eksyi seurakunnan toimiin, löysi Jeesuksen ja uskis-poikaystävän.
Kommentit (703)
Pussikaljaromaani ja sen jatko-osat.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:31"]Vanki nimeltä Papillon. Huonosti kirjoitettu, vaikka aihe oli suht kiinnostava. Itse tarina muuttui koko ajan ällöttävämmäksi.
[/quote]
Mä luin tän teininä ja rakastin sitä! :)
Harmi vain, että kirja on kadonnut lukuisten muuttojen yhteydessä jonnekin. Olisi ihana lukea se joskus uudestaan. :)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:08"]
Raamattu. Ainoa hyvä puoli on se, että Raamatun sivuista saa erinomaista sätkäpaperia, jos Rizlat sattuvat loppumaan.
[/quote]
Raamatussa on monta eri kirjaa ja eri tyylilajeja. Täytyy olla kirjallisesti täysin ummikko, jos niistä mikään ei nappaa.
[/quote]
Tuskin nämä mammat ovat edes yhtä Raamatun kirjaa kokonaan lukeneet :)
Joku Carl Saganin räpellys. Olisko sen kirjan nimi ollut tyyliin joku 11. ulottuvuus.
Eragon. Kirjoittaja tuntui pitäneen siinä vieressä sanakirjaa että sai "hienoa, tarkkaa ja tunnelmallista kuvailua"....... -.- Paskaa oli. En lukenut loppuun.
Anna Karenina on kyllä yksi paskimmista. Annan hahmo on niin epäuskottava, ja tosiaan huomaa, että miehen kirjoittama.
Joku Itkonen (Juha?) - Kohti. On ollut Finlandia-ehdokkaana. Ostin joskus vuosia sitten jostain pokkaritarjouksesta. Otin matkalle mukaan, että luen lentokoneessa ja rannalla ajan kuluksi mut oli niin p*ska, että mieluummin olin tekemättä mitään kuin luin sitä. Mulla on varmaan eläissäni jäänyt kaksi kirjaa kesken (+Raamattu).
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:44"]Pussikaljaromaani ja sen jatko-osat.
[/quote]ei taida olla jatko-osia pussikaljaromaanilla.
Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. Kyllä näkee ettei ole ollut kustannustoimittajaa. Kerronta on köyhää ja kömpelöä.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:37"]
Paulo Coelhon Alkemisti oli varmasti huonoin. Aivan järkyttävää tavaraa, lapsellista, saarnaavaa ja kielikin surkeaa. Noita chick lit -hömppiä en ole yrittänytkään ja Anna Kareninaa ja Tuntematonta sotilasta rakastan!
[/quote] Vinkki: Jos tuntemattomasta tykkäät niin lue myös Sotaromaani ;)
Juha Itkosen kirja mormoneista oli tosi harrastelijamainen ja kuin teinin kirjoittama. En tiedä mormoneista kovin paljon, mutta silti hävetti, miten vähän Itkonen oli päässyt sisään heidän maailmaansa. Etenkin loppuratkaisu oli heikko. Joidenkin toimittajien pitäisi pysyä lehtikirjoittelussa eikä ryhtyä leikkimään kirjailijaa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:31"]Vanki nimeltä Papillon. Huonosti kirjoitettu, vaikka aihe oli suht kiinnostava. Itse tarina muuttui koko ajan ällöttävämmäksi. [/quote] Mä luin tän teininä ja rakastin sitä! :) Harmi vain, että kirja on kadonnut lukuisten muuttojen yhteydessä jonnekin. Olisi ihana lukea se joskus uudestaan. :)
[/quote]
Ehkä se teininä olisi tuntunut "rohkealta". Mutta aikuisena se oli vain törkeä ja rehentelevä.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:12"]Tuntematon sotilas. En tykkää sotaromaaneista. Koulussa olisi pitänyt lukea, mutta en koskaan päässyt loppuun asti, vaikka muutoin rakastan kirjojen lukemista. [/quote] Olin juuri tulossa sanomaan samaa. Rakastan kirjoja, mutta tämä oli aivan sontaa
[/quote]
Outoa. Minä rakastan niitä perisuomalaisia henkilöhahmoja ja etenkin lopussa aina itken, kun he kuolevat. Englanninkielinen käännös on kyllä surkea. Ette kai vain sitä ole lukeneet?
[/quote]
Minun oli aikoinani tarkoitus tehdä siitä gradu (pääaineenani englannin kääntäminen), mutta muutaman sivun jälkeen oli selvää, että aineistoksi se olisi ollut riittävä, mutta prosessi olisi ollut tekijälle tuskallinen.
Surkein juuri nyt muistamani kirja on se ainoa Sofi Oksasen kirja, jonka olen lukenut. Surkea juoni, huono rakenne ja lapsellista kieltä. Juhani Suomen viimeisin valituskirja on toinen; se sisältää kitkeriä muistoja ilkeiden ihmisten tuhoamasta urasta ja välipaloina hurmoshenkistä saarnaamista. Onhan noita surkeita kirjoja tullut luetuksi tai ainakin aloitetuksi, mutta hyviä olen lukenut sata kertaa enemmän.
Jane Austenin ylpeys ja ennakkoluulo. Aivan siis jäätävää paskaa!!!
Bram Stokerin Dracula. Siis rakastan lukea kaikkea yliluonnollista hömppää, mutta tuosta kirjasta sain luettua ehkä puolet väkisellä. Oli niin kuivakkaa tekstiä, että huh huh :D Ja kirjakin paksu kuin mikä, olisi voitu supistaa ainakin kahdella kolmasosalla.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:12"]Tuntematon sotilas. En tykkää sotaromaaneista. Koulussa olisi pitänyt lukea, mutta en koskaan päässyt loppuun asti, vaikka muutoin rakastan kirjojen lukemista. [/quote] Olin juuri tulossa sanomaan samaa. Rakastan kirjoja, mutta tämä oli aivan sontaa
[/quote]
Outoa. Minä rakastan niitä perisuomalaisia henkilöhahmoja ja etenkin lopussa aina itken, kun he kuolevat. Englanninkielinen käännös on kyllä surkea. Ette kai vain sitä ole lukeneet?
[/quote]
Minun oli aikoinani tarkoitus tehdä siitä gradu (pääaineenani englannin kääntäminen), mutta muutaman sivun jälkeen oli selvää, että aineistoksi se olisi ollut riittävä, mutta prosessi olisi ollut tekijälle tuskallinen.
[/quote]
Onneksi et ottanut sitä aihetta. Joku tekee kai nyt uutta käännöstä. Toivottavasti se on parempi.
Stephen Kingin Christine. Muut hänen kirjoistaan ovat kultaa, mutta en pystynyt lukemaan Christineä kuin alle puoleen väliin, ja siihenkin pääsin yritettyäni puoli vuotta :D
En saa nyt nimeä päähäni, mutta jonkun suomalaisen äidin tarina, jonka lapset siepattiin ulkomaille. Sai sitten lapset takaisin joksikin aikaa ja piilottelivat ympäri suomen, kunnes heidät palautettiin isälleen. Tarina oli paljon esillä aikoinaan, ja toki sitten kirjakin ilmestyi. Kamala aihe, mutta kyllä kirja oli vielä kamalampi! Kökösti (kiireellä?) kirjoitettu, eikä ainakaan saanut äiti sympatioita puolelleen. Hirveä opus.
Kesken ovat jääneet myös himoshoppaajan ratkaiseva askel (niiiin ennalta arvattavaa) sekä Hämeen-Anttilan "Yön sydän on jäätä" (en vaan päässyt mukaan) mutta eivät yllä lähellekään tuon ensin mainitun "tasoa".
John Andersonin kirja Pirjo Honkasalosta, nimeltään Armoton kauneus. Sietämätöntä perseennuolentaa. Vähempikin ylistäminen olisi riittänyt. Honkasalokin varmaan tunsi myötähäpeää lukiessaan kirjan. (Huom, kyseessä on lempidokumentaristini, joten ansaitsee toki ylistystä, mutta kaikkea kohtuudella.)