PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?
Valitettavasti en omaa valintaani muista nimeltä,oli joku 50-luvulla painettu uskonnollinen tyttökirja jonka sain mummoltani. Teinityttö angstaili ihastuen johonkin pahispoikaan, mutta eksyi seurakunnan toimiin, löysi Jeesuksen ja uskis-poikaystävän.
Kommentit (703)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:09"]Fifty shades of grey. Tai no luin mä ne seksikohdat :-D
[/quote]
Tämä. Luin englanniksi ehkä puoleen väliin ekan kirjan, ja oli pakko jättää kesken. Samat sanat ja lauseet toistuivat ihan koko ajan, ihan kuin kirjailijalla olisi todella suppea sanavarasto. Muutenkin jäätävän huonosti kirjoitettu. Myös aivan liian epäuskottava, esim. kun mimmi menettää neitsyytensä, hän saa kaksi orgasmia, kaikki on alusta loppuun yhtä täydellistä nautintoa, mikään ei jännitä tai nolota tms. En väitä, etteikö jonkun eka kerta voisi olla sellainen, mutta silti.
Jari Tervon kirjat. En vain yksinkertaisesti jaksa lukea niitä alkua pidemmälle. Makuni kirjojen suhteen on kyllä monipuolinen, mutta jokin vain tökkii Tervon tuotannossa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:08"]
Raamattu. Ainoa hyvä puoli on se, että Raamatun sivuista saa erinomaista sätkäpaperia, jos Rizlat sattuvat loppumaan.
[/quote]
Raamatussa on monta eri kirjaa ja eri tyylilajeja. Täytyy olla kirjallisesti täysin ummikko, jos niistä mikään ei nappaa.
[/quote]
Tuskin nämä mammat ovat edes yhtä Raamatun kirjaa kokonaan lukeneet :)
[/quote]
Minäpä luin teininä Raamatun kokonaan, samoin käsiini saamat muiden uskontojen vastaavat. Ei nappaa tyyliltään eikä sisällöltään. Jollen olisi ollut ateisti ennen tuon lukemista, olisin varmasti ollut sen jälkeen.
Kivat olivat kyllä jänniä: litografioita katkaistuista päistä ja hirviöistä. Ja se, mihin ne enkelien siivet kiinnittyivät ja millä lihaksilla niillä lennettiin, oli ihmetyksen aihe, joka vieläkin muistuu mieleen.
[/quote]
Ne kuvat eivät kyllä kuulu alkuperäiseen teokseen, mutta hauskaa että sait niistä iloa.
Antti Tuurin Pohjanmaa. Ei helkkari mikä piina koko kirja.
Sinkkuelämää oli mullekin pettymys luettuna ): Pojat-kirja, hitto mitä sontaa. Kirosanat kirjotettu näin: Per.....ke......le.... Ju.....ma....l....a.....uuta ja tarina oli muutenkin sekava.. Toinen oli Jäniksen vuosi joka sekin oli niin tylsä, vaikka huomattavasti parempi kuin edellisempi. Tai sitten olen vain niin sivistymätön, etten tajua niitä.
.
.
Harry Pottereita enkä Taru sormusten herrasta -kirjoja ole koskaan jaksanut lukea viittä sivua pidemmälle :D
Dan Brownin Da Vinci -koodi. Hehkutuksen perusteella odotin jotain oivaltavaa, jännittävää ja yllättävää. Sen sijaan edessä olikin rasittavaa tankkausta, jossa tyhmemmällekin tehtiin selväksi millaisista 'suurista mysteereistä' on kyse. Henkilöhahmot lapsellisia ja naiiveja. En kykene käsittämään hypetystä. Harmillista kyllä, idea kirjassa sinänsä olisi ollut hyvä, kerrontatapa vain oli niin turkasen tuskastuttava.
Pieniä pätkiä olen myös lukenut Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjasta. Taso on sitä luokkaa, että tulee suorastaan huono olo.
Kaikista huonoimpia käteen osuneita kirjoja ei tietenkään enää edes muista, kun ne ovat jääneet jo valintavaiheessa kirjakaupan / kirjaston hyllylle.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:54"]
Jane Austenin ylpeys ja ennakkoluulo. Aivan siis jäätävää paskaa!!!
[/quote]
Helvetin hyvä.
Antti Tuurin kirjat. En vain jostain syystä kykene. Samoin Alastalon salissa tunnettu kyllä hidastempoisuudestaan ja yritin sen kunnian vuoksi lukea mutta ei hyvä luoja...
SOri meni sekaisin pussikalja ja juoppohullu. Juoppuhullunpäiväkirjaa ja sen jatko-oasia tarkoitin.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:03"]
Antti Tuurin kirjat. En vain jostain syystä kykene. Samoin Alastalon salissa tunnettu kyllä hidastempoisuudestaan ja yritin sen kunnian vuoksi lukea mutta ei hyvä luoja...
[/quote]
Antti Tuurin tyyli on vaikea, koska se on niin pelkistetty. Mutta niissä romaaneissa on jotain äärimmäisen suomalaista.
Kaksi paskaa Finlandia-voittajaa löytyy kirjahyllystä:
Irja Rane - Naurava neitsyt
Mikko Rimminen - Nenäpäivä
Linnunradan käsikirja liftareille.. Paskaa..
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:05"]
SOri meni sekaisin pussikalja ja juoppohullu. Juoppuhullunpäiväkirjaa ja sen jatko-oasia tarkoitin.
[/quote]
Ok :) Kysymys kuuluukin, miksi olet kajonnut jatko-osiin jos jo eka osa oli shaibaa..? Kai siinä sitten jotain hyvää oli?
Minä yritän tahkota väkisin läpi jokaisen kirjan jonka aloitan, mutta muutama sellainen on jonka on joutunut yrittämisestä huolimatta jättämään kesken. Kummankaan kirjan nimeä en muista, mutta kirjailijat olivat John Grisham ja Agatha Christie. Niin hirveetä jaarittelua ja roskaa että valitettavasti en kummaltakaan yritä yhtään toista kirjaa koskaan edes avata. Joku ilmaiskirja joita saa Kindlelle oli myös niin huono että jätin kesken.
Mutta kaikkein huonoin kirja jonka olen onnistunut riipimään loppuun saakka? Huomattavasti vaikeampi kysymys. Kauko Röyhkän Avec oli aika hirveä. Ramsey Campbellin The Face That Must Die. Sitten ihan unohdettavia kirjoja on toki paljon, mutta niiden vika on enemmänkin että ovat vain niin mitättömiä että eivät jaksa edes ärsyttää. Huomattavan iso osa noista ilmaiskirjoista on sellaisia.
Vihaan Kärpästen herraa. Ymmärrän kyllä sen symboliikan ja viittaukset, sekä klassikkoaseman, mutta kirjan tyyli ei vain iske. Hahmot tuntuvat etäisiltä ja rasittavilta, ja kuvailu tuntuu jotenkin väärältä.
Toisaalta en sanoisi huonoksi, koska hyvät kirjat herättävät tunteita ja ajatuksia, vaikka sitten negatiiviseen suuntaan.
Se twilight -sarjan viimeinen osa, nimeäkään en enää muista. Jäi kesken, koska oli niin paska
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:01"]
Dan Brownin Da Vinci -koodi. Hehkutuksen perusteella odotin jotain oivaltavaa, jännittävää ja yllättävää. Sen sijaan edessä olikin rasittavaa tankkausta, jossa tyhmemmällekin tehtiin selväksi millaisista 'suurista mysteereistä' on kyse. Henkilöhahmot lapsellisia ja naiiveja. En kykene käsittämään hypetystä. Harmillista kyllä, idea kirjassa sinänsä olisi ollut hyvä, kerrontatapa vain oli niin turkasen tuskastuttava.
Pieniä pätkiä olen myös lukenut Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjasta. Taso on sitä luokkaa, että tulee suorastaan huono olo.
Kaikista huonoimpia käteen osuneita kirjoja ei tietenkään enää edes muista, kun ne ovat jääneet jo valintavaiheessa kirjakaupan / kirjaston hyllylle.
[/quote]
Luin DaVinci -koodin englanniksi. Tympäännyin kokonaan sadannen sivun tienoilla, jossa maailman parhaat kryptografit äimistelivät kappale toisensa jälkeen peilikuvana kirjoitettua kaunokirjoitusta. Eivät olleet koskaan sellaista nähneet eivätkä osanneet sitä tulkita. :)
Nro 51
Twillight- houkutus. Olin joutunut esikoista odottaessa sairaalaan makaamaan ja mies päätti ilahduttaa minua kirjalla. Tiesi, että pidän Vampyyri aiheesta mutta.. EI HEMMETTI! että olikin tylsää ja siveellistä, tuli enemmän mieleen jokin 50-luvun nuoriso kuin nykyaika ! Pitkästyin sen kirjan kanssa entistä pahemmin, vaikka en tietenkään asiaa paljastanut miehelle
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:08"]
Raamattu. Ainoa hyvä puoli on se, että Raamatun sivuista saa erinomaista sätkäpaperia, jos Rizlat sattuvat loppumaan.
[/quote]
Raamatussa on monta eri kirjaa ja eri tyylilajeja. Täytyy olla kirjallisesti täysin ummikko, jos niistä mikään ei nappaa.
[/quote]
Tuskin nämä mammat ovat edes yhtä Raamatun kirjaa kokonaan lukeneet :)
[/quote]
Minäpä luin teininä Raamatun kokonaan, samoin käsiini saamat muiden uskontojen vastaavat. Ei nappaa tyyliltään eikä sisällöltään. Jollen olisi ollut ateisti ennen tuon lukemista, olisin varmasti ollut sen jälkeen.
Kivat olivat kyllä jänniä: litografioita katkaistuista päistä ja hirviöistä. Ja se, mihin ne enkelien siivet kiinnittyivät ja millä lihaksilla niillä lennettiin, oli ihmetyksen aihe, joka vieläkin muistuu mieleen.