Taidan polkea tyttäreni itsetunnun pohjamutiin...

ja siitä hänelle huomauttaa? Minun lapsilla ei varmaan ole itsetuntoa sitten ollenkaan kun joka asiasta saan valittaa ja räyhätä. Eilen sain kunnon räyhäkohtauksen eskarilaiselleni mm. hänen kahlailtuaan lätäkössä lenkkarit jalassa, ottaessa veljeltään jonkun lelun siellä lätäkössä niin että veli kaatui istualleen lätäkköön ja kastui tietysti alushousuja myöten. Sitten huusin vielä ruokapöydässä kun ravintopolitiikasta tuli vikinää ("MITEN KIITTÄMÄTTÖMIÄ VESPÄITÄ TEKIN OLETTE KUN RUUAT TULEE VALMIINA ETEEN JA VIELÄ KEHTAATTE VALITTAA JNE."). Kieltämättä hermoni olivat eilen kireällä, mutta ei tuo mitenkään harvinainen räyhäsaldo minulle ole. En ole tosin havainnut tällä kritiikillä mitään vaikutuksia kohderyhmäänsä.

Ei sun tarvi ihmetellä jos murrosiässä kuulet itse samaa nimittelyä. Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tietysti jos sun mielestä nimittely on ok, niin mikäs siinä. Mutta voi lapsiparat...

ja siitä hänelle huomauttaa? Minun lapsilla ei varmaan ole itsetuntoa sitten ollenkaan kun joka asiasta saan valittaa ja räyhätä. Eilen sain kunnon räyhäkohtauksen eskarilaiselleni mm. hänen kahlailtuaan lätäkössä lenkkarit jalassa, ottaessa veljeltään jonkun lelun siellä lätäkössä niin että veli kaatui istualleen lätäkköön ja kastui tietysti alushousuja myöten. Sitten huusin vielä ruokapöydässä kun ravintopolitiikasta tuli vikinää ("MITEN KIITTÄMÄTTÖMIÄ VESPÄITÄ TEKIN OLETTE KUN RUUAT TULEE VALMIINA ETEEN JA VIELÄ KEHTAATTE VALITTAA JNE."). Kieltämättä hermoni olivat eilen kireällä, mutta ei tuo mitenkään harvinainen räyhäsaldo minulle ole. En ole tosin havainnut tällä kritiikillä mitään vaikutuksia kohderyhmäänsä.

Juu uskon tuon viimeisen lauseen. Mitä enemmän huutaa sitä enemmän saa huutaa. Ihan niin kuin koiralle. Ei kannata edes aloittaa. Mitenhän tää menisi mun miehelle läpi, ap kuulostaa nimittäin just häneltä (meillä myös hitura eskarilainen kotona) eikä todellakaan tule tulosta tuolla latistamisella, päinvastoin, entistä epävarmempaa on touhut.

ja siitä hänelle huomauttaa? Minun lapsilla ei varmaan ole itsetuntoa sitten ollenkaan kun joka asiasta saan valittaa ja räyhätä. Eilen sain kunnon räyhäkohtauksen eskarilaiselleni mm. hänen kahlailtuaan lätäkössä lenkkarit jalassa, ottaessa veljeltään jonkun lelun siellä lätäkössä niin että veli kaatui istualleen lätäkköön ja kastui tietysti alushousuja myöten. Sitten huusin vielä ruokapöydässä kun ravintopolitiikasta tuli vikinää ("MITEN KIITTÄMÄTTÖMIÄ VESPÄITÄ TEKIN OLETTE KUN RUUAT TULEE VALMIINA ETEEN JA VIELÄ KEHTAATTE VALITTAA JNE."). Kieltämättä hermoni olivat eilen kireällä, mutta ei tuo mitenkään harvinainen räyhäsaldo minulle ole. En ole tosin havainnut tällä kritiikillä mitään vaikutuksia kohderyhmäänsä.

Ei tulisi mieleen lapsille moista kielenkäyttöä opettaa, ihan järkyttävää!!!!

Ihme tyyppejä... Meidän eskarilainen kyllä pukee itse reippaasti eikä normaalirutiineissa ole mitään ongelmia, mutta välillä tulee ihme törttöilyjä, joissa ei vaikuttaisi olevan järjen häivääkään. Kai se kuuluu ikään.



Mutta haluaisin oikeasti tietää, miten se itsetunto siitä latistuu jos äiti valittaa mokailuista? En minä ainakaan jaksa rauhallisesti selittää kuin vähälahjaiselle jos poika tekee jotain tosi tyhmää. Ja kyllä lapset itsekin tajuavat kun toiset tai itse tekee jotain tyhmää (ja kärkkäästi myös asiasta huomauttavat). Ei ne mitään idiootteja ole, vaikka nuoria ovatkin. Olisiko se parempi luulla että on ihan normaalia että eskari-ikäinen ei saa vaatteitaan päälle? Tulee kyllä melko vääristynyt minäkuva siitäkin.

Meillä poika ollaan aina puettu aamuisin, joskus vetää itse päälle ulkohaalarin mutta harvoin. Ei tarvitse hoputtaa ja riidellä pukemisesta kun pukee aikuinen lapsen.

Ihme tyyppejä... Meidän eskarilainen kyllä pukee itse reippaasti eikä normaalirutiineissa ole mitään ongelmia, mutta välillä tulee ihme törttöilyjä, joissa ei vaikuttaisi olevan järjen häivääkään. Kai se kuuluu ikään.

Mutta haluaisin oikeasti tietää, miten se itsetunto siitä latistuu jos äiti valittaa mokailuista? En minä ainakaan jaksa rauhallisesti selittää kuin vähälahjaiselle jos poika tekee jotain tosi tyhmää. Ja kyllä lapset itsekin tajuavat kun toiset tai itse tekee jotain tyhmää (ja kärkkäästi myös asiasta huomauttavat). Ei ne mitään idiootteja ole, vaikka nuoria ovatkin. Olisiko se parempi luulla että on ihan normaalia että eskari-ikäinen ei saa vaatteitaan päälle? Tulee kyllä melko vääristynyt minäkuva siitäkin.

mutta on eri asia huomauttaa virheistä, kuin nimitellä lapsia/ihmisiä yleensäkin. Musta tuollaisessa vesipää-jutussa ei ole mitään normaalia.

Meillä poika ollaan aina puettu aamuisin, joskus vetää itse päälle ulkohaalarin mutta harvoin. Ei tarvitse hoputtaa ja riidellä pukemisesta kun pukee aikuinen lapsen.

Mutta mites olette koulussa ajatelleet tuon pukemisen järjestää? Vai osaako lapsi pukea, mutta äidillä ei vaan ole parempaakaan tekemistä kuin vetää 6-vuotiaalle vaatteita päälle? Pyyhitkö vielä lapsen takapuolenkin? Ei voi muuta sanoa kuin että aika kovat paineet tulee armeijalle kun pitää kasvattaa miehiä näistä äidin pikkumussukoista.

sydän kyynelissä, taas! Ensin saan hermostua ihan täysin hänen haaveiluihin ja huokailuihin, kunnes kello on jo niin paljon, että myöhästyy ihan takuulla. Ikkunasta katselin tytön perään ja vilkuttelin, kuten aina---ja itku tuli. Jotenkin niin raasu kuitenkin se pikkuinen eskarilainen, iso reppu selässä lähti tarpomaan ;)



Juttelin viime viikolla tästä hitaudesta eskariopen kanssa, hän sanoi sen olevan ihan normaalia tähän aikaan keväästä, kuulemma kaikki siinä ryhmässä "hidastuneet" huomattavasti viime viikkojen aikana! Kevätväsymystäkin se on.



Ja eskarit varmasti kuulee jatkuvasti muistutteluja siitä, että kuinka he on syksyllä jo niin isoja ja vastuullisia koululaisia; "kyllä sun sitten pitää muistaa huolehtia vaikka kuinka monesta muustakin asiasta itse..."



Niin ja tuosta vielä selvennys, että lapseni kulkee jo itse aamuisin, eskari sattuu olemaan kotimme vieressä :)

Äiti vai? Ja luokkakaverit saa syyn kiusata..

Ei se ope ainakaan ehdi alkaa ketään siellä pukemaan..



Kyllä nyt ois ihan viime hetket opettaa eskarilaiset pukemaan, syksyllä on jo myöhästä. Pikku rähinä ei haittaa, kunhan lapsi itse pukee.

minäkin puen ekaluokkalaiselle vaatteet päälle helpottaakseni kaikkien aamua.Osaa kyllä itsekin, mutta mä voin ihan hyvin auttaa välillä. Kaikille jää mukavampi olo ja päivä käynnistyy ilman räyhäämistä.



Mutta mulla onkin vain yksi puettava, ymmärrän niitä joilla on useampi askare aamuisin:=)

keretään lähtee eskariin matkaa 20 km. kysyit pyyhkiikö pyllyn itse eskarissa pyyhkii ja kotona ei itse. Reipas poika muuten on.

tai nimittelyjä lasten kuullen? Minä saatan joskus kirotakin kun sille päälle satun, mutta jostain syystä omat lapseni ovat hyvin kärsivällisiä eivätkä myöskään kiroile, vaikka parin hyvin "sivistyneen" ja kaunopuheisen kaverini lapset kiroilevat kuin tukkijätkät. Eli ei se nyt ihan niin ole, että kodin kielenkäyttö määrää lastenkin kielenkäytön, ellei sitten kiroilu ole ainoa käytössä oleva puhetyyli.



Lisäksi olen sitä mieltä että kun kerran rumat sanat on keksitty, miksei niitä saisi käyttää? Vapauttaa energiaa huomattavasti eikä paineet kerry äkkipikaisellakaan ihmisellä ylivoimaisiksi. Jos minä pitäisin puheeni aina 100-prosenttisen siisteinä, tappaisin varmasti jonkun ennen pitkää. Onko se nyt lapsillekaan ihan tervettä aina keskustella sivistyneesti ellei sitten halua lapsistaan aika rajoittuneita kilttejä suorittajia, jotka etsivät koko ikänsä omaa vihaista minäänsä jonka hukkasivat jo esikouluiässä.

Meillä poika ollaan aina puettu aamuisin, joskus vetää itse päälle ulkohaalarin mutta harvoin. Ei tarvitse hoputtaa ja riidellä pukemisesta kun pukee aikuinen lapsen.

Mutta mites olette koulussa ajatelleet tuon pukemisen järjestää? Vai osaako lapsi pukea, mutta äidillä ei vaan ole parempaakaan tekemistä kuin vetää 6-vuotiaalle vaatteita päälle? Pyyhitkö vielä lapsen takapuolenkin? Ei voi muuta sanoa kuin että aika kovat paineet tulee armeijalle kun pitää kasvattaa miehiä näistä äidin pikkumussukoista.

olen reservin vänrikki ja pyyhin edelleen meidän eskarilaisen pyllyn. Uskon kyllä siihen, että ensi syksynä se sujuu ilman äitiä, armeija-ajasta puhumattakaan. Koulu alkaa syksyllä ja tässä on hyvää aikaa vielä opetella erilaisia taitoja ennen sitä. Räyhäämisellä ei voita mitään.

Meidän 6 v on taitava tekemään vaikka mitä mutta aamuisin monesti haluaisi äidin pukevan. Yritän joskus ehtiä mutta 2vuotias pikkuveli on edellä siinä asiassa ja ajanpuutteen vuoksi sitten hänen täytyy itse pukea. Välillä itku silmässä.

Jos kuitenkin on kyse kömpelyydestä niin mielestäni siihen pitäisi kysyä neuvoa ekaksi vaikka neuvolasta. Ei ole kiva jos joutuu eskarissa tai koulussa pilkattavaksi pukemisen takia.

tai nimittelyjä lasten kuullen? Minä saatan joskus kirotakin kun sille päälle satun, mutta jostain syystä omat lapseni ovat hyvin kärsivällisiä eivätkä myöskään kiroile, vaikka parin hyvin "sivistyneen" ja kaunopuheisen kaverini lapset kiroilevat kuin tukkijätkät. Eli ei se nyt ihan niin ole, että kodin kielenkäyttö määrää lastenkin kielenkäytön, ellei sitten kiroilu ole ainoa käytössä oleva puhetyyli.

Lisäksi olen sitä mieltä että kun kerran rumat sanat on keksitty, miksei niitä saisi käyttää? Vapauttaa energiaa huomattavasti eikä paineet kerry äkkipikaisellakaan ihmisellä ylivoimaisiksi. Jos minä pitäisin puheeni aina 100-prosenttisen siisteinä, tappaisin varmasti jonkun ennen pitkää. Onko se nyt lapsillekaan ihan tervettä aina keskustella sivistyneesti ellei sitten halua lapsistaan aika rajoittuneita kilttejä suorittajia, jotka etsivät koko ikänsä omaa vihaista minäänsä jonka hukkasivat jo esikouluiässä.

ja meillä ei edes 15v poika puhu rumia kotona. Kirosanat ja nimittely ei kuulu normaaliin kielenkäyttöön lasten kuullen. Kyllähän ne niitä oppivat, mutta kotona meillä on sellainen sääntö, että puhutaan kunnioittavasti ja kirosanoja ei käytä kukaan. Tämä sääntö oli myös minun ja miehenikin lapsudeenkodeissa, eikä meistä ole kumpikaan ketään sen vuoksi tappanut. On sulla oudot jutut.

juksaamista.....Eli esim. ehtiikö pukea vaatteet päälle ennenkö lasket kymmeneen tms. Meillä toimii eskarilaiseen, kun ei millään viittis mennä illalla pissalle, mutta pakko käydä, kun muuten tulee yöllä housuun.

omaan rauhaan makuuhuoneeseen pukemaan vaatteet, niin ei ole liikaa virikkeitä



lienee ikään kuuluvaa velttoutta ja otteen herpaantumista





uskon kyllä siihen, että vesipääksi nimittämisellä ja itsetunnon kehityksellä saattaa olla kausaalinen yhteys

ja meillä ei edes 15v poika puhu rumia kotona. Kirosanat ja nimittely ei kuulu normaaliin kielenkäyttöön lasten kuullen. Kyllähän ne niitä oppivat, mutta kotona meillä on sellainen sääntö, että puhutaan kunnioittavasti ja kirosanoja ei käytä kukaan. Tämä sääntö oli myös minun ja miehenikin lapsudeenkodeissa, eikä meistä ole kumpikaan ketään sen vuoksi tappanut. On sulla oudot jutut.

No minusta taas on outoa jos mikään asia ei ärsytä niin paljon että pystyy pitämään kunnioittavan äänensävyn ja välttämätään kiroilua. Oletko tarkistanut tuntuuko sinulla pulssi?

Se kiroiluko sulle on niin tärkeää, että sitä pitää lapsillekin opettaa? Eipä tarvi miettiä mistä kodista ne ihmisille huutelevat kakarat tulee. Kyllä mulla voi ääni nousta, mutta en mä nyt pienille lapsille sentään huuda solvauksia tai kirosanoja, eipä ole käynyt mielessäkään, että se olisi oikea kasvatustapa.

että lasten huutelu on opittavissa muualtakin kuin kotoa



meillä ei kotona nimitellä tai solvata, ei myöskään kiroilla jalapsilla on kaikilla ollut sellainen kausi, että ovat huudelleet törkeyksiä