Lue keskustelun säännöt.
Taidan polkea tyttäreni itsetunnun pohjamutiin...
15.04.2009 |
Taas tänään aamulla käytiin sellainen sota, jossa tämä mamma hermostuu ja alkaa morkkaamaan neitiä, ettei se taaskaan osaa edes pukea tai laittaa vaatteitaan päälle. Meillä on syksyllä kouluun menevä eskarilainen, joka on niin pirun laiska ettei toista ole. Hänessä on myös jollaista kömpelyyttä. Vaatteita ei kunnolla saa päälleen, ei uhkailemalla ei antamalla tietyn ajan jolloin pitää olla vaatteet päällä. Kaikki lähtemiset on hänelle yhtä tuskaa ( tai lähinnä meille muille) Neidille pelkkää vetkuttelua. Jos pitäisi yrittää pukea 5 minuutissa, häneltä vetkuttelujen kanssa se vie 30 min.
Pelkäämpä vain, että koulusta pistävät hyvinkin nopeasti suoraan takaisin eskariin, koska neiti ihan varmana tulee myöhästymään sieltä joka ikinen kerta. Ei taida olla koulukypsä
Viestini kuulostaa todella negatiiviselta, mutta tätä on jatkunut jo TODELLA pitkän aikaa.
Pystynkö kääntämään ja parantamaan enää hänen itseluottamustaan
Kommentit (192)
osoittaneet mahtavaa kärsivällisyyttä tässä keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kun et näytä itsestäsi yhtäään myönteistä piirrettä, tee se, niin vaihdan mielipidettäni
Senkö vuoksi et näe minussa mitään myönteistä, kun en ajattele ja elä samalla tavalla kuin sinä? Harmittaako sinua niin kovasti, että puolustan oman perheemme tapaa?
Mitä haluat minusta tietää? Kysy vaan rohkeasti.
tässä nähdään taas puhuttu Suomalaisten erilaisuuden hyväksyminen. Pitääkö sitä olla joko/tai- mentaliteetilla kaikkien asioiden suhteen?
vaan temppuilet kuin kaksivuotias
no kun et näytä itsestäsi yhtäään myönteistä piirrettä, tee se, niin vaihdan mielipidettäni
Senkö vuoksi et näe minussa mitään myönteistä, kun en ajattele ja elä samalla tavalla kuin sinä? Harmittaako sinua niin kovasti, että puolustan oman perheemme tapaa?
Mitä haluat minusta tietää? Kysy vaan rohkeasti.
En sanonut haluavani tietää sinusta mitään, vaan jos näen sinussa jotakin positiivisia piirteitä keskustelun lomassa, voin muuttaa nyt negatiiviseksi muodostunutta mielipidettäni. Nyt vain vahvistat käsitystäni, että huutavat ihmiset eivät ole temperamenttisia vaan keskenkasvuisia (varmasti kuitenkin kehityskelpoisia)
Ei kun sen vuoksi, kun et osaa täälläkään käyttäytyä siivosti vaan temppuilet kuin kaksivuotias
En sanonut haluavani tietää sinusta mitään, vaan jos näen sinussa jotakin positiivisia piirteitä keskustelun lomassa, voin muuttaa nyt negatiiviseksi muodostunutta mielipidettäni. Nyt vain vahvistat käsitystäni, että huutavat ihmiset eivät ole temperamenttisia vaan keskenkasvuisia (varmasti kuitenkin kehityskelpoisia)
Sinä et vaan kestä sitä, että joku on eri mieltä kanssasi. Uskot selvästi siihen että oma elämäntapasi on ainoa oikea.
Kuka täällä temppuilee ja käyttäytyy ikävästi? Sinä. Et pysty perustelemaan sitä, että miksi juuri sinun tapasi on ainoa oikea ja se kiukuttaa sinua kovasti, vähän niinkuin 2-vuotiasta :D Et pysty tähän keskusteluun, se on tullut selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kun sen vuoksi, kun et osaa täälläkään käyttäytyä siivosti vaan temppuilet kuin kaksivuotias
En sanonut haluavani tietää sinusta mitään, vaan jos näen sinussa jotakin positiivisia piirteitä keskustelun lomassa, voin muuttaa nyt negatiiviseksi muodostunutta mielipidettäni. Nyt vain vahvistat käsitystäni, että huutavat ihmiset eivät ole temperamenttisia vaan keskenkasvuisia (varmasti kuitenkin kehityskelpoisia)
Sinä et vaan kestä sitä, että joku on eri mieltä kanssasi. Uskot selvästi siihen että oma elämäntapasi on ainoa oikea.
Kuka täällä temppuilee ja käyttäytyy ikävästi? Sinä. Et pysty perustelemaan sitä, että miksi juuri sinun tapasi on ainoa oikea ja se kiukuttaa sinua kovasti, vähän niinkuin 2-vuotiasta :D Et pysty tähän keskusteluun, se on tullut selväksi.
juu juu, koeta kestää nyt tai huuda vähän jos auttaisi
:) juu juu, koeta kestää nyt tai huuda vähän jos auttaisi
Kokeile itse sitä huutamista joskus... ja vapise: elämä jatkuu huudon jälkeenkin! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:) juu juu, koeta kestää nyt tai huuda vähän jos auttaisi
Kokeile itse sitä huutamista joskus... ja vapise: elämä jatkuu huudon jälkeenkin! :D
Kokeile itse sitä huutamista joskus... ja vapise: elämä jatkuu huudon jälkeenkin! :D
mä olen jo kokeillut ja onnekseni edistynyt moisesta
OMG! Sä olet joskus huutanut! :O Käsitykseni sinusta muuttui nyt täysin. Kruunussasi on tahra! Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik!
Vaurioiduitko huudosta? Saivatko läheisesi traumoja? Menittekö joukolla terapiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntui lapsena pelottavalta jos joku huusi (isäni useinkin) enkä nykyäänkään tykkää jos vaikka mieheni huutaa. Itsekin huudan lapsilleni mutta se on tapa josta haluan eroon ja olen jo vähän edistynytkin.
niin, että se pelästyttää liiaksi lasta. Siis ensin lasta on varoitettava että kohta äiti suuttuu, lopeta jo...Äiti joka ei pysty näyttämään suuttumustaan (joo, siihen ei tarvita välttämättä huutamista!) ei pysty välttämättä näyttämään muitakaan tunteita, ja tällainen äiti on kyllä kamala lapsen kannalta. Mielummin vaikka äiti, jolta VÄLILLÄ keittää VÄHÄN yli. Mutta ei liikaa. Ja kunhan rakkauttakin on paljon.
Mutta ei se kyllä hyväksi ole jos huutaminen on kasvatuskeino ja sitähän se on, jos äiti suuttaa monta kertaa päivässä. Oli temperamentti mikä tahansa, niin aikuiselta pitäisi voida edellyttää tunteiden käsittelytaitoa ja muita tapoja selvitä hankalista tunteista, kuten suuttumuseksta. Aikuisen tehtävänä on auttaa lastaan tunnistamaan tunteita sekä käsittelemään niitä sopivilla tavoilla, ja jos äiti itse ei pysty käsittelemään turhautumistaan ja suuttumustaan muuten kuin huutamalla, mikä malli tai apu äiti silloin on lapselleen? Mitä lapsi siitä oppii - oppiiko tarvitsemiaan tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä?
että olen entinen huutaja, joka on ihan oikeasti tehnyt töitä asian eteen, koska en halua omille lapsilleni huutaa, enkä heidän kuullen kiroilla. Mä ajattelen tässä mielestäni lasteni parasta, koska mun mielestä kasvatukseen ei nuo asiat kuulu. En mä kyllä huuda miehellenikään enää, sitä olen kyllä suhteen alkuaikoina harrastanut, enkä ole ylpeä siitä. Myös entisissä suhteissa olen riidellyt huutaen. Mies taas tulee perheestä, jossa hänen äitinsä on lastentarhanopettaja ja heillä ei ole huudettu koskaan. Asioista keskustellaan ja musta on ollut todella hienoa seurata anoppini taitoja käsitellä lapsia; ei tarvitse ääntä korottaa ja hommat hoituu. Mallia olen minäkin sieltä yrittänyt ottaa.
Musta asia in ihan järkevä, asioita voi opetella hoitamaan toisin, jos vaan haluaa. Pieni lapsi kokee turvattomuutta, jos iso aikuinen rupeaa huutamaan.
Täydellinen en ole, mutta oikealla tiellä.