Mikä niissä lapsettomissa häissä oikein hiertää?

Tarkoitin siis sitä, että minu säälittää siskoni, joka elää nykyään vain lastensa kautta, vaikka on ihana ihminen...!



Eli vilpittömästi uskon että hänelle tekisi HYVÄÄ päästä joskus viettämään aikaa ilman lapsia. Ja koska ei sitä omaa aikaa osaa vapaaehtoisesti ottaa, niin vaikkapa sukulaisen/ystävän häät olisivat hyvä hetki olla vain se "Liisa" ilman lapsia.



Eli toivoisin että he miehensä kanssa saisivat joskus sitä kahdenkeskistä aikaa; voisivat syödä hyvin, jutella ihmisten kanssa jne. ilman että vähintään pari muksua roikkuu jaloissa ja käytännössä kaikki keskustelut sukulaisten kanssa käydään lapsista...!



Minusta ei ole toisensa poissulkevia asioita olla äiti ja "Liisa", sillä kukaan ei voi elää elämäänsä toisten kautta...! Mitä jää jäljelle jos yli 20-vuotta on "vain" (HUOM: lainausmerkit!) äiti, ja sen jälkeen...- Niin mitä...?



Ja väitän että on vaikeampaa palata työelämään ymv. jos on liikaa omaksunut sen yhden roolin, eli on "vain" äiti.



JOKAINEN tarvitsee myös omaa aikaa...! Ja tekee parisuhteelle myäs hyvää joskus olla ihan rauahassa vain aikuisten kesken ja nauttia hyvää ruokaa, ehkä vähän alkoholia, tanssia ja JUTELLA...! Ilman että tulee pepunpyyhkiminen tai uhmakohtaus kesken kaiken...

Minua ainakin vain häiritsee se, että lapset häiritsevät. En ole ollut yhdessäkään vihkitilaisuudessa, jossa joku lapsista ei olisi rääkäissyt jotain vihkiseremonian aikana. Ja aina löytyy joku tomppeli joka ei tajua viedä lastaan ulos kirkosta heti kun ensimmäinen rääkäisy on kuultu. Ja aika usein se ensimmäisen lapsen rääkäisy on saanut pari muutakin sanomaan tai huutamaan jotain.



Kyse ei siis todellakaan ole siitä että päästäisiin ryyppäämään. Mielestäni häät eivät myöskään ole sukujuhla, itse esimerkiksi kutsun häihini vain ne sukulaiset joiden kanssa ole tekemisissä. Loput saavat loukkaantua aivan vapaasti, se ei häiritse elämääni, koska emme tähänkään asti ole olleet läheisiä.

että mun pitäisi kanssa joskus osata olla ilman lapsia. Vaan eipä oo sisko yhden yhtä kertaa tarjoutunut hoitamaan niitä meidän lapsia!

Tarkoitin siis sitä, että minu säälittää siskoni, joka elää nykyään vain lastensa kautta, vaikka on ihana ihminen...!

.

ja on heitä myös hoitanut...! Mutta kun se apua ei kelpaa kun "pakon edessä", eli silloin kun pitää itse päästä hammaslääkäriin, on mennyt synnyttämään lasta, tai kun yksi lapsi on pitänyt viedä jakkisturnaukseen samaan aikaan kin isä on työmatkalla...

Minua ei sinänsä häiritse, kutsutaanko lapset häihin vai ei, mutta on se jotenkin outoa. Ei kyllä kovin monia juhlia ja tilaisuuksia tule mieleen, joihin lapset eivät saisi tulla. 50- tai 60-vuotissyntymäpäiväjuhlat, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, hautajaiset.. No okei, polttarit, teinibileet ja nuorten aikuisten ryyppäjäiset tietysti, mutta kyllä minä miellän häät tuohon samaan kategoriaan ylioppilas- ja syntymäpäiväjuhlien kanssa.

Kaksi todistajaa täytyy kutsua, muuten kaikki vieraat ovat vapaaehtoisia, ja pari voi omien mieltymystensä mukaan kutsua ketä haluaa.

Surullisia ihmisiä nämä, jotka olisivat häitä perumassa jos ei ole tarpeeksi rahaa koko sukua kutsua. Ihan kuin sillä naimisiinmenolla itsessään ei olisi mitään merkitystä. Ilmeisesti tosiaan on niin, että mitä mahtipontisemmat puitteet häissä on, sitä vähemmän sisältöä on itse liitossa.

Korostan edelleen, että niin tärkeää päivää ei ihmisellä olekaan että sukulaiset ja ystävät jätettäisiin ehdoin tahdoin ulkopuolelle. Ja kyllä, peruisin hääni jos en budjettiin sopivaa, tarpeeksi isoa juhlapaikkaa löytäisi, koska häät eivät ole häät jos siellä eivät sukulaiset olisi. Mieheni otti minut sukuunsa ja minä hänet omaan sukuuni, joten jos se ei ole sukujuhla niin mikä sitten?! Suku kuitenkin tekee ihmisen ja ihminen on osa sukua kun on siihen syntynyt, itse en ainakaan pystyisi omaa sukuani poissulkemaan elämästäni. Kutsuttuina eivät olleet kuin lähisukulaisemme siis sedät, enot, tädit ja serkut perheineen joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä sekä tietenkin omat ystävämme. Mikä tästä tekee niin mahtipontista ettei liitolle sisältöäkään muka löydy? Heinäkuussa tulee 10v -hääpäivä, joten tuskin ihan mitätöntäkään on yhteiselomme ollut :o)

Jos perinteiset häät pidetään, niin ne ovat perinteisesti juhla johon osallistuvat perhe ja suku mummoista imeväisiin. Olemme vain niin kovin harhautuneet tähän pintaliitoelämään, että lapsen äänikin jo saa toiset pois raiteiltaan.



Lapsi on varmasti häiden viattomin, hyväntahtoisin vieras. Vaikka vähän pitäisi ääntä ja sattuisi jotain hassua tekemäänkin.



Minua rassaisi enemmän pahantahtoiset muka-ystävät, jotka sitten naistenhuoneessa supisevat siitä, miten on tarjoilu vaatimaton, morsmaikku joko turvoksissa tai paksuna ja miten yritetään esittää rikasta ja menestyvää, vaikka sulho on tavallinen maalaistalon poika... Olettehan muutkin kuulleet nämä jutut? Juoruämmille ja -äijille harkitsisin porttikieltoa, en elämästä aidosti nauttiville lapsille.

Meidän suvuissa on suunnilleen puolet menneet naimisiin ns. pienen kaavan mukaan jo useammassa sukupolvessa, ei ne koko suvun kummimnkaimatkin keräävät hääjuhlat mikään itsestäänselvyys ole - eikä ollet ennenkään. Me menimme naimisiin 23-vuotiaina eikä todellakaan olisi ollut varaa järjestää isoja mahtihäitä, eikä sellaisia vanhemmillakaan haluttu maksattaa. Ja jos sinusta oli järjetöntä mennä noin pienesti naimisiin, niin minusta on järjetöntä lykätä häitä ties kuinka pitkälle jotta saataisiin varmasti kaikki mukaan. Ei se hääjuhla siinä ole pääasia, vaan se pariskunnan sitoutuminen toisiinsa.

Myöhemmin on sitten juhlittu hääpäiviä välillä kaverieden ja välillä sukulaisten kanssa. Miehen suvussa järjestetään myös sukutapaamisia säännöllisesti, siellä on lapsetkin mukana.

Ja kyllä, peruisin hääni jos en budjettiin sopivaa, tarpeeksi isoa juhlapaikkaa löytäisi, koska häät eivät ole häät jos siellä eivät sukulaiset olisi.

(Ja saa kommentoida, itseasiassa jopa TOIVON kommenttaja...!)



* Ennen ihmiset elivät samalla kyllällä koko elämänsä ---> hääpari oli sukua "kaikille". Nykyään pidetään vain lähimpiin sukulaisiin yhteyttä (ehkä poikkeuksena joku pikkuserkku joka sattuu asumaan samassa kaupungissa tmv.) eli MIKSI ne "tuntemattomat" sukulaiset perheineen tulisi häihin kutsua?



* Ennen oli tapana että vanhemmat (+muu kylä, koska tavallaan "samaa porukkaa" oltiin) osallistui häiden järjestämiseen, nykyään on yhä useammin niin että hääpari maksaa itse KAIKEN. Ja koska yhteisöllisyyttä ei ole samalla tavalla kuten ennen, ei sitä pitopalvelua tai ruokia saa "halvalla" mistään vaan pitää itse maksaa kaikki täytenä tilavuokrasta DJ:hin.



* Ennen oltiin vaatimattomia; mentiin naimisiin äidin vanhassa hääpuvussa päivänkakkaraseppeleessä, vaan eipä enää ole sama meininki. Pitää olla kukat kukkakaupasta ja uusi hääpuku, mielellään erikoisempi (=kalliimpi) mitä muilla.



Eli koska koko seremonia on NIIIN paljon muuttunut ja yleensä itse maksetaan, niin kummako tuo jos halutaan myös ITSE valita ketä häihin kutsutaan?



Ennen myös moni meni "pakosta vihille", eli oli jo pulla uunissa. Nykyään taas saattaa olla ettei lasta edes harkita ennenkun vasta monta vuotta häiden jälkeen. Eli häiden merkitys "perheenperustamis-riittinä" on heikentynyt TODELLA paljon...! Väitän että nykyään suurin osa menee naimisiin: A) kun jo on yhteisiä lapsia

B)kun jommalla kummalla/molemmilla on jo lapsia aiemmasta suhteesta

C) ku lapsia ei haluta lainkaan/niitä halutaan "sitten joskus", minkä ehkäisy sallii, eli enää ei ole raskaaksi tulemisen mahdollisuus joka kerta kun seksiä harrastaa...



Joten olen sitä mieltä että niin MONI asia on muuttunut, ettei enää kannata olla kiinni ikivanhoissa perinteissä vaan katsoa tulevaisuuteen ja antaa jokaisen pitää sellaiset häät (oli niihin lapset kutsuttu tai ei) kun hääpari itse haluaa...!!!

mutta täytyy myöntää, että meille ei edes juolahtanut mieleen, että ystäväperheemme eivät tulisi juhliin perheinä, vaan oltaisiin valikoitu heistä, ketkä kutsutaan ja ketkä ei. Oletteko te lapsikielteiset muutenkin ihmiskielteisiä, eli olisitteko minun sijassani jättäneet joiltakin vierailta kutsumatta myös kumppanit, koska he olivat silloin meille hääparille aina toiselle täysin tuntemattomia.

pariskunta oli kutsuttu 500 km:n päähän häihin, heidän vauvansa on silloin muutaman viikon ikäinen ja mies oli bestman. Heille oli sanottu, että vastasyntynyt pitäisi jättää hoitoon, mutta miehen on oletettavasti pakko osallistua. Minä itse esikoisen äitinä en ainakaan olisi halunnut jäädä yksin kotiin viikonlopuksi vastasyntyneen kanssa. Olin aika epävarma itsestäni.

just just, mitäs jos äiti vain jää lapsen kanssa kotiin, jos ei hoitoon halua laittaa. Ja jos tämä ei sovi, niin kukahan siinä hommassa on narsisti ja kuka ei...

Menee turhaan rahaa, kun ei se kuitenkaan muista ohjelmaa enää huomenna. Lisäksi saattaa karkailla pöydistä ja juoda kaikki viinat. XD

En tasan kutsunut häihini ketään sillä velvoitteella, että on sukua (vaikka mummo), lapsi jne. Kutsuimme tasan ne keitä halusimme. Joo, hemmetin itsekästä, mut hah, ne olikin MEIDÄN häät. Ja ihanat ja hauskat olikin, kutsuja lähti 80 ja 6 ei päässyt. Ja kaikki lapselliset tuli ihan ilman niitä kullannuppujaan... Thank god, päätös on oma millaset häät, jos joku ai haluu tulla, niin ihan oma valinta ja jos ei kutsuta, niin voivoi!

Vai monellako häät olivat samanlaiset kun esim. omilla vanhemmilla isovanhemmista puhumattakaan...?!



Ennen mentiin jossain seurauntalolla tai ladossa naimisiin, nykyään yleensä ravintolassa. Ja kun kyseessä ravintola, niin ei saa itse hoitaa tarjoilua vaan se pitää olla raflan kautta.



Eli jokaisesta vieraasta joutuu maksamaan, mikä rajaa vierasjoukon juuri niihin TÄRKEIMPIIN, harvalla on varaa kutsua koko suku juhliin...

Mutta mun mielestä jokainen saa pitää just sellaset häät kun haluaa.

Kutsutut voivat sittet mennä tai olla menemättä jos ei miellytä..

Itse ainakin tykkäisin että kutsussa olisi selvästi ilmoitettu jos kyseessä on enempi "aikuisten" häät. Olisi kiva päästä itsekkin vähän tuulettumaan todella pitkästä aikaan!!!!!!!!

ja me olimme niitä kavereita ilman lapsia.

Ensin syötiin ja juotiin ja sitten alkoi hääpäri ja osa kavereista huokailla, että eikö ne helvetin sukulaiset jo lähde.

Olin aika ihmeissäni. Olin ollut monenlaisissa häissä ja kyllä niihin oli sukulaiset ja lapsetkin mahtuneet ja meno oli tosi kivaa.



Vanhukset saatiin äkkiä pois ja sitten alkoi se kaljakassien hakeminen. Ei me jaksettu sitä katsoa. Miehen kaveri vaimoineen näytti kyllä karvansa ja ei ole paljon jälkeen päin yhteyttä pidetty.



Huhut kertoivat, että ero on kyllä jo tulossa.

ja me olimme niitä kavereita ilman lapsia.

Ensin syötiin ja juotiin ja sitten alkoi hääpäri ja osa kavereista huokailla, että eikö ne helvetin sukulaiset jo lähde.

Olin aika ihmeissäni. Olin ollut monenlaisissa häissä ja kyllä niihin oli sukulaiset ja lapsetkin mahtuneet ja meno oli tosi kivaa.

ja monet ovat olleet vitun tylsissä lapsihäissä. Eli et voi yksien häiden perusteella vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki lapsettomat häät ovat kamalia. Ja monille lapsiperheille on myös ero tulossa, vaikka suvun jokaikinen lapsi olisi häissä ollutkin, ajatella.

meillä on viisi lasta, enkä muista, että kertaakaan olisi ollut häissä minkäänsortin ongelmaa lapsista. Ollaan varmaan tämän palstan mukaan kauhein mahdollinen perhe, koska meillä on lapset aina mukana joka paikassa, eikä missään tapauksessa lähdettäisi häihin, mihin ei voi lapsia viedä mukana. Ei meillä ole ketään sellaista, joka ottaisi edes yhden lapsistamme hoitoon. Meidän lapset istuu paikoillaan tarvittaessa vaikka kuinka kauan, ja jaksavat kyllä kuunnella puheet sun muut. Itsellä on tosin ollut usein vaikeuksia, kun en tylsempää keksi kuin ne iänikuiset kamalat hääleikit, ja tunnen myötähäpeää känniläisiä, itsensä nolaavia aikuisia kohtaan.

tässä jo muuten käsittämättömän typerässä juu-eipäs inttämisessä!



Päivän parhaat naurut antoi kyllä numero jotain 180 joka kertoi omista 400 hengen pidoista ja kuinka HÄN ymmärtää että kukin tyylillään mutta sitten jo seuraavassa kappaleessa toivottaa kylmille ja hirveille bridezilloille lapsettomuutta (siis joiden ainut peisynti on haluta omista häistään lapsettomat).....aika suvaitsevaista ja avarakatseista porukkaa langoilla :)



Miksi kaikkien pitäisi tehdä kaikki samalla tavalla? Jotkut häät on lapsettomat ja jotkut lapselliset, kiva kun kutsutaan, minä äitinä päätän mihin siis voimme osallistua enkä ole naama norsunperseellä kutsusta joka ei juuri minua miellytä.

Minä menin yksin, mies jäi lasten kanssa. Kun morsian sitten kysyi, että miksi P ei tullut, vastasin, että se jäi lasten kanssa kotiin.

meillä ainakin useimmat häät on vietetty ihan vieraalla paikkakunnalla, tai ainakin tuntien ajomatkan päässä, eikä meillä ketään sellaista ole, jolle voisi lapset pariksikin päiväksi laittaa hoidettavaksi. Mukaan on aina otettava sinne minne itsekin menee. Onneksi ei ole vielä tarvinnut miettiä, kaikki ystävätkin on jo naimisissa, ja aina on lapset häihin kutsuttu.

joille suku merkkaa jotain, siis ihan koko suku kaikkine mummoine ja vauvoineen? Eikö se suku sitten ole perhettä? Suvussamme ei juhlista jää kutsumatta ketään, kaikki ovat tervetulleita ja puhtaasta sydämestä. Yhteisöllisyys tosiaan tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa hukassa jos meidän toimintamme on niin äärimmäisen poikkeuksellista että siitä voi moittia :(

Me kutsuimme suvun paikalle todistamaan avioitumistamme siksi että me oikeasti tahdoimme, ei siksi olisi ollut pakko, en olisi voinut rajata ketään ulos. Ja tosiasiassa se ison juhlapaikan hommaaminen ei ollut budjetista kiinni, paikan viikkovuokra oli vain 1000 mummonmarkkaa, suunnilleen siis 170e. Muutenkin pienen budjetin juhlat kun kaikki tehtiin itse naisporukalla, vain raaka-aineet maksoivat, niin ja puvun kankaat, sukulaisompelijatar teki kauniin häämekon häälahjaksi. Kaikki myös maksettiin itse ja minulla silloin ikää 21, miehellä 22, vanhemmilla ei rahallista osaa eikä arpaa.

Niin, ja miten voit verrata hääjuhla vs. sitoutuminen, kuka sanoi että minulle hääjuhla oli tärkeintä? Tärkeintä oli että siellä oli minulle ja miehelleni rakkaat ihmiset. Sinulla niitä vain sattuu olemaan vähemmän kuin meillä, se ei kummankaan sitoumusta vähennä.

Meidän suvuissa on suunnilleen puolet menneet naimisiin ns. pienen kaavan mukaan jo useammassa sukupolvessa, ei ne koko suvun kummimnkaimatkin keräävät hääjuhlat mikään itsestäänselvyys ole - eikä ollet ennenkään. Me menimme naimisiin 23-vuotiaina eikä todellakaan olisi ollut varaa järjestää isoja mahtihäitä, eikä sellaisia vanhemmillakaan haluttu maksattaa. Ja jos sinusta oli järjetöntä mennä noin pienesti naimisiin, niin minusta on järjetöntä lykätä häitä ties kuinka pitkälle jotta saataisiin varmasti kaikki mukaan. Ei se hääjuhla siinä ole pääasia, vaan se pariskunnan sitoutuminen toisiinsa