Lue keskustelun säännöt.
Päivähoito-oikeutta pitäisi rajata!!
Kommentit (256)
No ei vaisinkaan. Jos täällä puuttu empatiaa erilaisuutta kohtaan, niin voit olla varma, että sitä puuttuu myös tosielämässä. Päiväkodissa on pakko ottaa niitä toisenlaisiakin mukaan leikkeihin.
Kotiäidit voivat myös keskenään katsoa toistensa lapsia, ei heidän leikittämiseensä keskenään tarvita päiväkotia.
Tämä onnistuu ihan kaupungissakin, luulisi, että maalla on nimenomaan tilaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän olisi mitenkään mahdollista toteuttaa käytännössä noita? Ideasi pohjalla on varmaan ok, mutta eivät nämä(kään) toimi oikeasti.
Kohta 1:
_1) subjektiivinen päivähoito-oikeus muutettava harkinnanvaraiseksi, käytännössä esim. mielenterveysongelmat, maahanmuuttajatausta tai perheen jonkun jäsenen terveydelliset ongelmat, lapsen kuntoutuksen tarve tai vaikka lastensuojelun kontakti aiheuttaisivat sen, että päivähoitopaikka järjestyisi, vaikka toinen tai molemmat vanhemmat olisivat kotona_
Vau,mikä määrä byrokratiaa! Saataisiin ainakin työllistettyä porukkaa tämän piirin pyörittämisessä. Toisaalta päivähoidon kokonaiskulut tuskin laskisivat juuri suunnattomasti nousevan byrokratian takia...?
kohta 2
_2) työttömille sääntö, että lapsi otetaan hoidosta pois, mutta a) heidän lapsensa saavat haastattelujen yms. aikana käydä vanhassa tutussa päiväkodissa olemassa ja b) työllistymisen jälkeen on samaan päivähoitoon paluupaikka turvattuna_
Miten ihmeessä turvataan, että lapsella on siellä se paikka? Miten tehdään väkisin paikkoja, jos ne ovat täynnä? Aina kyse ei edes ole siitä, että palkattaisiin lisää hoitajia: jos kerta kaikkiaan päiväkotiin ei fyysisesti voi enempää lapsia ahtaa kuin siellä sillä hetkellä on, niin sitten ei voi ahtaa vaikka Maamme-laulu sois.
Kohta 3:
_3) lomautusten aikana vanhempien pitää hoitaa itse lapsensa_
Joo, taas periaatteessa ihan hieno teesi. Ja mä hoidankin. Mutta: meillä lomautukset on viikon jaksoissa, ja hoidan mielelläni omat lapseni sen aikaa. Mutta mä joudun kuitenkin maksamaan täydestä hoidosta koko kuukauden ajan, ja jos tulee pakolliseksi ottaa lapset pois hoidosta, silloin pitää tulla maksualennustakin: ja taas byrokratia kasvaa aivan hurjana, joka paikasta pyydellään lippua ja lappua todistukseksi, huhhuh...
No, voisin löytää vastateesejä näille kaikille. Pointtini on kuitenkin se, etten usko subjektiivisen päivähoito-oikeuden lopettamiseen enkä monissa muissakaan asioissa pakkoihin, lakeihin ja kieltoihin. Todella monissa asioissa asenteisiin vaikuttaminen on pidemmän päälle huomattavasti toimivampi ratkaisu.
Ja kuten eräässäkin puheenvuorossa kävi ilmi, kyseinen äiti on jatkuvasti töissä-työtön-töissä on-off tietämättä milloin mitenkin. Olisi tosi kummallista, jos lapset olisi aina otettava heti pois hoidosta kun työttömyysjakso tulisi ja sitten taas ihmeteltäisiin, minne lapset kun ensi viikolla olisikin töitä? Ja tässä vaiheessa joku taas kommentoi, että "toihan on just erikoistapaus, koska..." No kuka hitto ehtii niitä kaikkia erikoistapauksia aina arvioimaan???
kun näen sinun tuovan lapsen hoitoon etkä mene töihin tai opiskelemaan niin sinulla on mielenterveysongelmia. Niitä onkin sitten paljon. Eipä tarvitse ihmetellä miksi suomessakin tehdään hirveitä tekoja.
Mies keskittää kaiken energiansa lapsiperheiden tilanteen huonontamiseen.
Vantaalaisilla lienee hyvässä muistissa ko. herran into kuntalisän lakkauttamiseen ja pienentämiseen. Muistaakseni kampanjoi myös sen puolesta, että päivähoitopaikan ja neuvolan ei tarvitse olla niin lähellä kuin nyky päivänä, eli isompia yksiköitä, mikä tarkoittaisi lapsiperheiden tilanteen huononemista.
Nyt näyttää asialistalla olevan sitten päivähoito.
Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus lopetetaan tai sitä rajataan niin luuletteko tosiaan, että asia jää siihen?
Hah hah, kun isot herrat saavat tahtonsa läpi niin asialistalle tulee seuraava asia. Mikähän se mahtaa olla, en osaa edes kuvitella.
Että kun vauva syntyy ja vie vanhemmilta huomioo, voi mennä sinne tuttuun tarhaan jossa on se Sanna- täti ja kaverit joita tapaa tarhan jälkeenkin?
Miksi sitä ei nähdä RIKKAUTENA että lapsella on ne rutiinit ja ryhmäjutut jokka jatkuu vaikka kotona uusi vauva muuttaa arkea?
Jos lapset on TYÖN vuoksi mennyt hoitoon, niin onko se silti PAHASTA jos hoidon jatkuminen nähdään hyvänä koska sillä pysyy lapsen arjessa mukana rutiinit ja monet askareet hoidossa joihin vanhemmilla ei ole antaa niinkään aikaa (lue: pienen vauvan itkuun tarttee vastata).
Miltä teistä ihmiset tuntuu kun olette kotona ja vastaatte AIKA MONTA kertaa: "Lasse, odotan. Imetän vaan Martin niin tulen auttamaan!" Tai: "Lasse, odota, nyt tarttee kylvettää Martti", tai jos se vauva huutaa puolipäivää koliikissa, allergiassa.. "Lasse, odota. Äiti tulee kohta pyyhkimään!"
MInusta ainakin on ihana että lapsia ei tartte viedä kerhoihin tai harrastuksiin.
Kun lapsia oli kaksi ja olin kotona heidän kanssa niin käytiin kerhossa ja uimassa. Ei kolmen kanssa ehdi, voi, pysty.
Joskus on hyvä että voi satsata vajaa 300 tarhahoitoon ja asiat jatkuu edes jossain maailmaa mullistumatta ja pääsee kotiin 5 tarhapäivän sijasta 5 kotipäivää!
Joskus se tarha saattaa olla osana lapset turvallista ja rauhallista lapsuutta. Ei kaikkien tartte kärsiä masennuksista ilman että lapsen hoito nähdään hyvänä asiana.
Ainakin meillä on lapset ihanassa tarhassa, kaikki lapset ei kilju samaan aikaan huomiota ja sinne kaivataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pohtimaan asiaa puolin ja toisin. Mutta niin kuin jo aamun HS:ssakin mainittiin, asiallinen keskustelu ei onnistu. Lapseni 4,5 v on jatkamassa osa-ikaisena, kun saa piakkoin pikkusisaren. Olen kyllä valmis miettimään muitakin vaihtoehtoja ja kyseenalaistamaan valintani, mutta odottelen aikaa, jolloin asiasta voidaan käydä hedelmällistä kieskustelua ilman riitelyä.
Eräänkin kirjoittajan miehen kun olisi kuulemma pitänyt varautua siihen, että vaimo on 2 viikkoa liikuntakyvytön synnytyksen jälkeen.
Mistä tuo vaimon toipumisaika 2 vk muuten tuli? Nuoren äidin kirjasta vuodelta 1934, missä ensimmäinen viikko vain varovasti pyöritellään nilkkoja pedissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olin kaksosteni ollessa pieniä vielä niin mustavalkoinen että tuomitsin subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Vaan enpä ole enää! Elämä on opettanut että tilanteita on niin moninaisia ja perheitä niin erilaisia että subjektiivinen päivähoito-oikeus on tosi hyvä juttu.
Itsekin olen freelancer ja olisi tosi hankala todistaa kunnalle miksi tarvitsen lapsilleni päivähoitoa. En pystyisi mitään lippulappua toimittamaan tunneista kenellekään koska joinanin päivinä teen 6 h töitä, joinain 1 h... Minkä mukaan lasteni hoitotunnit menisivät?
Joku kirjoitti myös viisaasti, että vanhempien lasten päivähoito voi myös ehkäistä monen äidin masennusta. Hieno ja ylväs ajatus että kaikkien pitäisi hoitaa lapsensa kotona, vaan ei mitenkään käytännössä toteutettavissa!
Mihinkäs mennään sitten seuraavaksi? Kaikkien pitää varmaan ruveta hoitamaan vanhuksensakin kotona? Eikö?
Joku kirjoitti myös viisaasti, että vanhempien lasten päivähoito voi myös ehkäistä monen äidin masennusta. Hieno ja ylväs ajatus että kaikkien pitäisi hoitaa lapsensa kotona, vaan ei mitenkään käytännössä toteutettavissa!
Mihinkäs mennään sitten seuraavaksi? Kaikkien pitää varmaan ruveta hoitamaan vanhuksensakin kotona? Eikö?
Masennus ja masennus ja masennus... jos oikeasti on kyse masennuksesta, se ei tasan parane sillä että se isompi lapsi/lapset roudataan hoitoon. Ja mitä tuohon vanhusten hoitoon tulee, kukaan ei pääse itse valitsemaan montako isää, äitiä, mummua, vaaria tai muuta vanhaa omaista hänellä on, mutta omien lasten lukumäärään voi vaikuttaa.
Eihän kukaan tässä ole pakottamassa äitejä kotiin, päinvastoin. Töihin voi mennä heti kun siltä tuntuu. Mutta on se kumma, että kun siitä oravanpyörästä olisi mahdollisuus hypätä hetkeksi pois niin äidin kuin lapsenkin, niin sitä isompaa lasta ei ajatella ollenkaan vaan tärkeintä on äidin pikku päiväunet vauvan kanssa. Niin, koko perheen parhaaksi, ettei tule masennusta. Jep jep. Keksikää parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytymään niitä ikätovereita,eihän niitä tietenkään nyt ole kun kaikki on virikehoidossa.
Ottaa kupoliin kun on itse palaamassa töihin ja kaikki paikat on virikelapsilla,että niiden mammat voi sitten vauvojen kanssa viettää laatuaikaa ystävättäriensä kotona tai kauppakeskuksissa.
Käytännössä päiväkodissa pitäisi koko ajan pitää paikkaa sille työttömän lapselle ja mitähän säästöä sekin sitten toisi? Puhumattakaan sitten siitä lapsen hyppyyttämisestä. Huomenna olet iltapäivällä päiväkodissa, kun äidillä on työhaastattelu, sitten kotona, perjantaina aamupäivällä. Luo siinä sitten rutiineja.
kohta 2
_2) työttömille sääntö, että lapsi otetaan hoidosta pois, mutta a) heidän lapsensa saavat haastattelujen yms. aikana käydä vanhassa tutussa päiväkodissa olemassa ja b) työllistymisen jälkeen on samaan päivähoitoon paluupaikka turvattuna_Miten ihmeessä turvataan, että lapsella on siellä se paikka? Miten tehdään väkisin paikkoja, jos ne ovat täynnä? Aina kyse ei edes ole siitä, että palkattaisiin lisää hoitajia: jos kerta kaikkiaan päiväkotiin ei fyysisesti voi enempää lapsia ahtaa kuin siellä sillä hetkellä on, niin sitten ei voi ahtaa vaikka Maamme-laulu sois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti myös viisaasti, että vanhempien lasten päivähoito voi myös ehkäistä monen äidin masennusta. Hieno ja ylväs ajatus että kaikkien pitäisi hoitaa lapsensa kotona, vaan ei mitenkään käytännössä toteutettavissa!
Mihinkäs mennään sitten seuraavaksi? Kaikkien pitää varmaan ruveta hoitamaan vanhuksensakin kotona? Eikö?
Masennus ja masennus ja masennus... jos oikeasti on kyse masennuksesta, se ei tasan parane sillä että se isompi lapsi/lapset roudataan hoitoon. Ja mitä tuohon vanhusten hoitoon tulee, kukaan ei pääse itse valitsemaan montako isää, äitiä, mummua, vaaria tai muuta vanhaa omaista hänellä on, mutta omien lasten lukumäärään voi vaikuttaa.
Eihän kukaan tässä ole pakottamassa äitejä kotiin, päinvastoin. Töihin voi mennä heti kun siltä tuntuu. Mutta on se kumma, että kun siitä oravanpyörästä olisi mahdollisuus hypätä hetkeksi pois niin äidin kuin lapsenkin, niin sitä isompaa lasta ei ajatella ollenkaan vaan tärkeintä on äidin pikku päiväunet vauvan kanssa. Niin, koko perheen parhaaksi, ettei tule masennusta. Jep jep. Keksikää parempaa.
Itse en oo koskaan nukkunut mitään päikkäreitä vauvan kanssa. Mutta sen sijaan tuli hoidettua monta tärkeää asiaa sillä aikaa kun vanhemmat olivat päivähoidossa. Vai näetkö sinä sen etuna että roudaan mukaan kaikki 3 lasta apteekkiin, neuvolaan, kauppoihin, virastoihin, lääkärikäynteihin yms.? Pyykkejä pesin, siivosin taloa, seurustelin vauvan kanssa ne vähäiset 5 h jotka kaksoset olivat hoidossa. Kaksosetkin olivat jo silloin 4,5-vuotiaita.
Kuten joku kirjoittikin, niin onko se vanhempien lasten etu että äiti jatkuvasti sanoo "odottakaa, imetän nyt tässä Mattia, kestää sen tunnin verran" "Katsokaa videoita nyt sen aikaa".
Kotipäiviä meillä oli silti paljon, missään oravanpyörässä emme todellakaan olleet.
No kokemus opettaa sinutkin olemaan vähemmän musta-valkoinen.
Käytännössä päiväkodissa pitäisi koko ajan pitää paikkaa sille työttömän lapselle ja mitähän säästöä sekin sitten toisi? Puhumattakaan sitten siitä lapsen hyppyyttämisestä. Huomenna olet iltapäivällä päiväkodissa, kun äidillä on työhaastattelu, sitten kotona, perjantaina aamupäivällä. Luo siinä sitten rutiineja.
kohta 2
_2) työttömille sääntö, että lapsi otetaan hoidosta pois, mutta a) heidän lapsensa saavat haastattelujen yms. aikana käydä vanhassa tutussa päiväkodissa olemassa ja b) työllistymisen jälkeen on samaan päivähoitoon paluupaikka turvattuna_Miten ihmeessä turvataan, että lapsella on siellä se paikka? Miten tehdään väkisin paikkoja, jos ne ovat täynnä? Aina kyse ei edes ole siitä, että palkattaisiin lisää hoitajia: jos kerta kaikkiaan päiväkotiin ei fyysisesti voi enempää lapsia ahtaa kuin siellä sillä hetkellä on, niin sitten ei voi ahtaa vaikka Maamme-laulu sois.
-- Ei kai kunnalla nyt sellaisia resursseja ole että yhtäkkiä voisivat ottaa vastaan 5 työttömän lasta sillä aikaa kun isi/äiti on haastattelussa? Ja aikamoista hyppyyttämistä lapsen kannalta. Mun lapset ovat ainakin aina olleet niin varautuneita että olisi ollut kamala jättää johonkin vieraaseen päiväkotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kun vauva syntyy ja vie vanhemmilta huomioo, voi mennä sinne tuttuun tarhaan jossa on se Sanna- täti ja kaverit joita tapaa tarhan jälkeenkin?
Miksi sitä ei nähdä RIKKAUTENA että lapsella on ne rutiinit ja ryhmäjutut jokka jatkuu vaikka kotona uusi vauva muuttaa arkea?Jos lapset on TYÖN vuoksi mennyt hoitoon, niin onko se silti PAHASTA jos hoidon jatkuminen nähdään hyvänä koska sillä pysyy lapsen arjessa mukana rutiinit ja monet askareet hoidossa joihin vanhemmilla ei ole antaa niinkään aikaa (lue: pienen vauvan itkuun tarttee vastata).
Miltä teistä ihmiset tuntuu kun olette kotona ja vastaatte AIKA MONTA kertaa: "Lasse, odotan. Imetän vaan Martin niin tulen auttamaan!" Tai: "Lasse, odota, nyt tarttee kylvettää Martti", tai jos se vauva huutaa puolipäivää koliikissa, allergiassa.. "Lasse, odota. Äiti tulee kohta pyyhkimään!"MInusta ainakin on ihana että lapsia ei tartte viedä kerhoihin tai harrastuksiin.
Kun lapsia oli kaksi ja olin kotona heidän kanssa niin käytiin kerhossa ja uimassa. Ei kolmen kanssa ehdi, voi, pysty.
Joskus on hyvä että voi satsata vajaa 300 tarhahoitoon ja asiat jatkuu edes jossain maailmaa mullistumatta ja pääsee kotiin 5 tarhapäivän sijasta 5 kotipäivää!Joskus se tarha saattaa olla osana lapset turvallista ja rauhallista lapsuutta. Ei kaikkien tartte kärsiä masennuksista ilman että lapsen hoito nähdään hyvänä asiana.
Ainakin meillä on lapset ihanassa tarhassa, kaikki lapset ei kilju samaan aikaan huomiota ja sinne kaivataan.
Miksi päiväkoti nähdään PAHANA PAIKKANA? Eihän se sitä ole!!! SE voi olla turvallinenkin paikka, toinen koti.
Esim. Ruotsissa jokainen lapsi on oikeutettu maksuttomaan puolipäivähoitoon 4-vuotiaana. Ruotsissa nähdään, että varhaiskasvatus on LAPSEN etu.
Sitähän se päiväkoti nimenomaan tarjoaa: varhaiskasvatusta, ryhmässä toimimista. Sitä tarvitaan nykymaailmassa. Etenkin näen sen paikkana jossa solmitaan elinikäisiä tärkeitä ihmissuhteita = kaverisuhteita. Eipähän tarvitse sitten ekalla ja tokalla vielä etsiä niitä kavereita jos on onnistunut niitä saamaan jo päiväkodissa. Edellyttäen tietty että samat kaverit jatkavat samaan kouluun:).
Oman keskivaikean masennukseni aiheutti todennäköisesti yhdistelmä geneettistä taipumusta, synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyä ja valtavaa unenpuutetta. Runsas verenhukka synnytyksessä vei myös aika huonoon kuntoon, jolloin unenpuutetta oli vaikeampi kestää. Vauva oli vaativa ja nukkui huonosti. Myöhemmin taustalta on paljastunut neurologinen ongelma. Pelkäsin tilanteen uusimista niin paljon, että uskaltauduin toisen lapsen tekoon vasta esikoisen ollessa 4-vuotias. Jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi ollut, olisi toinen kenties jäänyt kokonaan tekemättä. Nyt minulla oli sentään varmuus siitä, että unenpuutetta saisin jossain määrin korvattua päiväsaikaan vauvan nukkuessa.
En minä tietenkään saa sinua vakuutettua siitä, miten todellisesta asiasta on kyse. Että ne pikku päiväunet voivat olla suunnattoman tärkeät koko perheen hyvinvoinnin kannalta.
Masennus ja masennus ja masennus... jos oikeasti on kyse masennuksesta, se ei tasan parane sillä että se isompi lapsi/lapset roudataan hoitoon. Ja mitä tuohon vanhusten hoitoon tulee, kukaan ei pääse itse valitsemaan montako isää, äitiä, mummua, vaaria tai muuta vanhaa omaista hänellä on, mutta omien lasten lukumäärään voi vaikuttaa.Eihän kukaan tässä ole pakottamassa äitejä kotiin, päinvastoin. Töihin voi mennä heti kun siltä tuntuu. Mutta on se kumma, että kun siitä oravanpyörästä olisi mahdollisuus hypätä hetkeksi pois niin äidin kuin lapsenkin, niin sitä isompaa lasta ei ajatella ollenkaan vaan tärkeintä on äidin pikku päiväunet vauvan kanssa. Niin, koko perheen parhaaksi, ettei tule masennusta. Jep jep. Keksikää parempaa.
Mutta se voi ehkäistä uupumuksen syventymistä masennukseksi.
Oman keskivaikean masennukseni aiheutti todennäköisesti yhdistelmä geneettistä taipumusta, synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyä ja valtavaa unenpuutetta. Runsas verenhukka synnytyksessä vei myös aika huonoon kuntoon, jolloin unenpuutetta oli vaikeampi kestää. Vauva oli vaativa ja nukkui huonosti. Myöhemmin taustalta on paljastunut neurologinen ongelma. Pelkäsin tilanteen uusimista niin paljon, että uskaltauduin toisen lapsen tekoon vasta esikoisen ollessa 4-vuotias. Jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi ollut, olisi toinen kenties jäänyt kokonaan tekemättä. Nyt minulla oli sentään varmuus siitä, että unenpuutetta saisin jossain määrin korvattua päiväsaikaan vauvan nukkuessa.
En minä tietenkään saa sinua vakuutettua siitä, miten todellisesta asiasta on kyse. Että ne pikku päiväunet voivat olla suunnattoman tärkeät koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Ja kiitos vaan empatiasta, nyt olemme pärjänneet oikein hyvin.
Masennus ja masennus ja masennus... jos oikeasti on kyse masennuksesta, se ei tasan parane sillä että se isompi lapsi/lapset roudataan hoitoon. Ja mitä tuohon vanhusten hoitoon tulee, kukaan ei pääse itse valitsemaan montako isää, äitiä, mummua, vaaria tai muuta vanhaa omaista hänellä on, mutta omien lasten lukumäärään voi vaikuttaa.Eihän kukaan tässä ole pakottamassa äitejä kotiin, päinvastoin. Töihin voi mennä heti kun siltä tuntuu. Mutta on se kumma, että kun siitä oravanpyörästä olisi mahdollisuus hypätä hetkeksi pois niin äidin kuin lapsenkin, niin sitä isompaa lasta ei ajatella ollenkaan vaan tärkeintä on äidin pikku päiväunet vauvan kanssa. Niin, koko perheen parhaaksi, ettei tule masennusta. Jep jep. Keksikää parempaa.
Esim. Ruotsissa jokainen lapsi on oikeutettu maksuttomaan puolipäivähoitoon 4-vuotiaana. Ruotsissa nähdään, että varhaiskasvatus on LAPSEN etu.
Voihan se yksi vaikka vaihtaa firmaa, mitenkäs sitten suu pannaan - tai kuolla kupsahtaa työpaikalleen, kuten kollegani. Pitää olla aina tiimi takana, joka kokonaisuutena hoitaa homman.
Mistä tuo vaimon toipumisaika 2 vk muuten tuli? Nuoren äidin kirjasta vuodelta 1934, missä ensimmäinen viikko vain varovasti pyöritellään nilkkoja pedissä?