Päivähoito-oikeutta pitäisi rajata!!

Ei meillä hoitovapaat hetkauttaneet kummankaan urakehitystä.

Hyvinhän sitä työnantaja selittää Singaporesta lentäneille asiakkaille, joiden sopimusta on valmisteltu puoli vuotta, ettei sitä nyt tehdäkään, kun Matin vaimo just synnytti. Ja Matin pitää nyt hoitaa niitä isompia lapsia, niih. Voi olla, että Matilla ei sitten ole enää työpaikkaa kovin pitkään, mutta sehän ei varmaan teitä huoleta, kun valtio aina elättää kuitenkin ;)

Aika huonosti on uraansa kehitellyt, jos tuohon napsahtaa. Kannattaa ennakoida asioita. Ei kannata kutsua niitä Singaporen asiakkaita Suomeen, jos vaimolla on laskettu aika juuri hollilla.

Mutta sehän ei varmaan teitä huoleta. Ne isommat lapsethan voi laittaa kunnan kasvatettavaksi.

Hyvä ettei sentään päivähoitopaikasta tarvitse tapella, kun oikeasti muun tarvittavan kuntoutuksen saamiseksi aikaa ja vaivaa saa nähdä todella paljon. Mutta mitäpä en lapseni etten tekisi. Onneksi olen 1-vuotiaan kanssa kotona, koska jos olisin töissä, en oikeasti tiedä miten olisin saanut hoidettua kaikki isomman lapsen asiat. Mutta ettehän te voi tietää mitä se on, jos ette ole itse asiaa kokenut. Isompi on normaalissa päivähoitoryhmässä. Sopivaa erityisryhmää ei ole tarjolla. Nyt yritän kuumeisesti saada hänelle päiväkotiin avustajaa. Päiväkotipaikka on hänelle ehdottoman välttämätön sosiaalisten ym taitojen kehittymisen takia, mutta ei siellä tietenkään 10 tuntia päivässä tarvitse olla. Enpä kyllä tiedä yhtään lasta, joka olisi 10 h päivässä päiväkodissa, jos vanhempi on kotona.

Ymmärrän sinua varsin hyvin.

Minä ikinä tule uskomaan sitä, että kaikki vaativat lapset olisivat todellisia "vaativia lapsia". Te ette voi ihan oikeasti tietää millaista on elää neurologisesti sairaan äitiinsä takertuvan vaativan lapsen kanssa. Erityispäivähoitopaikkaan meillä ei ole tarvetta, mutta äidin mielenterveyden kannalta on parempi, että lapsi on välillä muuallakin kuin äidin seurassa. Töissä olen, mutta jos olisin kotona, niin ainakin osapäivähoidossa lapsi olisi. Voi olla, että tuossa tapauksessa saisimme lääkäriltä todistuksen siihen että hoitopaikkan on tarvetta, mutta mitään varmuutta todistuksen saamisesta ei ole.

kunnilla on 2 viikkoa aikaa järjestää hoitopaikka.



Voi saada mieleisestään yksityisestä ostopalveluna, jos kunnalla ei ole tarjota. Sama maksu kuin kunnallisella.

Kyllä nainen on naiselle susi.



Vastenmielistä lukea tätä ketjua. Iso osa täysin puusilmäistä porukkaa, jolta puuttuu empatia ja ymmärrys kanssaihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita kohtaan.



Entäpä sitten, jos kotona oleville vanhemmille taattaisiin hoitopaikka vain sosiaalisin perustein? Olisiko kiva lyödä nekin leimat otsaan niille isille ja äideille, jotka sitä hoitopaikkaa lapsilleen sosiaalisilla perusteilla tarvitsevat? Saisitte mammat sitten jutella, kuinka "Se ja sekin on sosiaalitapaus kun lapset ovat hoidossa vaikka äiti/isä on kotona."



Koittakaa ihmiset ymmärtää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja byrokratian mylly on raskas ja hidas. Ei tämä nykysysteemi varmasti täydellinen ole, mutta eipä ainakaan tästä ketjusta ole parempia ideoita luettavissa. Kaikki vaan tuijottaa omaa (tai mieluummin naapurin) napaa näkemättä kokonaisuutta.

Tämän palstan suola on, että tulee 'keskusteltua' sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten koskaan tapaisi. Jollekin varmaan vaativa projekti on uuden Prisman avajaiset ;)

Yritin kirjoituksellani kuvata, että yritysmaailmassa vaativassa tehtävässä työskentelevän ei ole helppo tai edes mahdollista järjestää töitään vaimon raskauden vaatimassa aikataulussa. Niissä on kyse isoista asioista ja isoista rahoista, joissa perhe kuitenkin aina joustaa. Esim. minä en myöskään ole koskaan ollut niin hedelmällinen, että voisin ajoittaa raskautta edes puolen vuoden tarkkuudella.

Hyvinhän sitä työnantaja selittää Singaporesta lentäneille asiakkaille, joiden sopimusta on valmisteltu puoli vuotta, ettei sitä nyt tehdäkään, kun Matin vaimo just synnytti. Ja Matin pitää nyt hoitaa niitä isompia lapsia, niih. Voi olla, että Matilla ei sitten ole enää työpaikkaa kovin pitkään, mutta sehän ei varmaan teitä huoleta, kun valtio aina elättää kuitenkin ;)

Aika huonosti on uraansa kehitellyt, jos tuohon napsahtaa. Kannattaa ennakoida asioita. Ei kannata kutsua niitä Singaporen asiakkaita Suomeen, jos vaimolla on laskettu aika juuri hollilla.

Mutta sehän ei varmaan teitä huoleta. Ne isommat lapsethan voi laittaa kunnan kasvatettavaksi.

Turvapaikanhakijoiden käsittelyprosessi on siitä hyvä esimerkki. Hoitopaikan tarvitsija saa vaivatta todistuksen työssäolostaan, opiskeluistaan tai muusta hoitopaikan tarpeestaan. Se voidaan pistää valtaosassa tapauksia sähköisesti suoraan sille, joka päätöksen tekee.

Suomessahan käsittelyprosessit on lähinnä huono vitsi.

Ei elämää nyt aina voi sillä tavoin järjestää, että esim voisi varautua siihen millaiseen kuntoon menee synnytyksen jälkeen. Toki on olemassa isyyslomia mutta esim. mieheni on yrittäjä = eli yritys itse ja aika vaikeaa hänen olisi ollut olla kotona viikkokausia vanhempia lapsia hoitamassa jos olisin kolmannen syntyessä mennyt huonoon kuntoon. Aikapa nopeasti olisi siinä toimeksiantajat hänet toiseen yrittäjään vaihtaneet jos ei hän olisi hommia hoitanut:((.



Mistä me olisimme siihen sitten yhtäkkiä jonkin hoitajan löytäneet? Kuvitteleeko joku tosiaan että se on HELPPOA?



Eikö sitten ole parempi että on olemassa vanha tuttu turvallinen päiväkoti, jossa hoitajat tuttuja ja lapset ovat olleet siellä vuosikaudet? Ja jos kuitenkin haluan pitää vain 1 vuoden äitiyslomaa.



Itse en tunne ketään joka pitäisi vanhempaa sisarusta pitkiä päiviä hoidossa jos on itse kotona nuoremman kanssa. Kyllä yleensä kaikki haetaan PK:sta viimeistään klo 13-15 ja hoitopäiviäkin on vähän.



Tämä nykyjärjestelmä on TODELLA HYVÄ ja se jonka sen on keksinyt ansaitsisi palkinnon! Uskon että syntyvyys pysyy korkealla juuri siksi koska kunnalla on aina velvollisuus järjestää hoitopaikka. Syntyvyys laskisi varmasti jos tätä LAPSEN oikeutta alettaisiin vähentää!!

Mutta tutkimukset aloitettiin vasta lapsen ollessa melkein 5-vuotias. Olen aina tiennyt, että lapseni on "erilainen" kuin muut, mutta asiaan ei ole tartuttu aiemmin neuvolassa eikä muuallakaan esittämästäni huolestani huolimatta. Varmasti meillekin lääkäri nyt kirjoittaisi jonkin lapun päivähoitoa varten ja avustajatarvetta varten on kirjoittanutkin. Siitä huolimatta olen iloinen, että on edes yksi kaavake vähemmän täytettävänä. Odottelen juuri lääkäriltä C-lausuntoa, jotta päästään hakemaan Kelalta vammaistukea. Kuulemani mukaan se onkin tuskien taival.

Ajattelen vain aikaa ennen kuin tutkimuksiin päästiin. Jos silloin olisi ollut tilanne, että olisin ollut pienemmän kanssa kotona, eikä isommalla vielä olisi ollut diagnoosia ja päivähoitoon pääsemiseksi olisi vaadittu joku lausunto. Huh!

Ymmärrän sinua varsin hyvin.

Minä ikinä tule uskomaan sitä, että kaikki vaativat lapset olisivat todellisia "vaativia lapsia". Te ette voi ihan oikeasti tietää millaista on elää neurologisesti sairaan äitiinsä takertuvan vaativan lapsen kanssa. Erityispäivähoitopaikkaan meillä ei ole tarvetta, mutta äidin mielenterveyden kannalta on parempi, että lapsi on välillä muuallakin kuin äidin seurassa. Töissä olen, mutta jos olisin kotona, niin ainakin osapäivähoidossa lapsi olisi. Voi olla, että tuossa tapauksessa saisimme lääkäriltä todistuksen siihen että hoitopaikkan on tarvetta, mutta mitään varmuutta todistuksen saamisesta ei ole.

siitä että kaikkea ei voi ennakoida. Jos edellinen raskaus ja synnytys on mennyt hyvin, ei monellekaan tule mieleen, että seuraavalla kerralla ei menekään niin hyvin. Ei kaikissa paikoissa isyyslomaa voi siirtää päivän varoitusajalla eri ajankohtaan, kun on jo aiemmin ilmoittanut milloin pitää. Sairastapaus on tietysti asia erikseen.

[/quote]

Aika huonosti on uraansa kehitellyt, jos tuohon napsahtaa. Kannattaa ennakoida asioita. Ei kannata kutsua niitä Singaporen asiakkaita Suomeen, jos vaimolla on laskettu aika juuri hollilla.

[/quote]

että nykytyönantajille moinen lojaalius (että uhraa perheen uran edelle) ei paina mitään.



Miehen firma (iso suomalainen yritys) pani pihalle isot määrät väkeä. Tasan saivat lähteä myös ne, joille se singaporelainen vieras oli tärkeämpi kuin isyysloma.



Kyllä siinä tilanteessa lämmittää paljon enemmän se, että on sentään oman elämän arvot kunnossa, eikä tullut uhranneeksi firmalle kaikkea.

Tämän palstan suola on, että tulee 'keskusteltua' sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten koskaan tapaisi. Jollekin varmaan vaativa projekti on uuden Prisman avajaiset ;)

Yritin kirjoituksellani kuvata, että yritysmaailmassa vaativassa tehtävässä työskentelevän ei ole helppo tai edes mahdollista järjestää töitään vaimon raskauden vaatimassa aikataulussa. Niissä on kyse isoista asioista ja isoista rahoista, joissa perhe kuitenkin aina joustaa. Esim. minä en myöskään ole koskaan ollut niin hedelmällinen, että voisin ajoittaa raskautta edes puolen vuoden tarkkuudella.

Oma miehenikin on sen todistanut. Eikä kyse ole mistään kovinkaan vaativasta aikatauluttamisesta, vaan kolmesta viikosta synnytyksen jälkeen. Aika heikko organisaatiokyky miehellä, jos ei pysty tuon vertaa organisoimaan, vaikka nimenomaan yritysmaailmassa sitä organisointikykyä vaaditaan.

Ei meilläkään hedelmällisiä oltu, joten raskauden "ajoituksen" teki hedelmöityslääkäri. Siltikin mieheni pystyi pitämään isyysloman.

Arvokysymyksiä.

osanee laskea, että uuden synnytyksen jälkeen lapsimäärä kasvaa, mikä jo sinällään lisää työmäärää, vaikka kaikki kuinka menisi hyvin...

Plus sitten vaimon topumisaika 2 viikkoa Eli sitten ei tärkeitä asiakastapaamisia sovita kuuteen viikkoon. Tokihan asiakas ymmärtää, jos lykkää tärkeän projektin julkaisupäivää puolitoista kuukautta. Paiskitaan töitä sitten lujasti etukäteen ja sovitaan kalenteri täyteen synnytysajankohtaa ennen niin saadaan hommat hoidettua siten, että vapaan pito onnistuu.

Hupsista, vaimo synnyttikin etuajassa. Ja kalenteri on buukattu täyteen. Mikäs nyt eteen?

Ja jos se sun miehesi on kiinni, palkkaa sitten hoitaja. Ajankohta ei voi olla yllätys, varsinkaan jos hän ei ole ammattikoulussa, vaan pidemmälle opiskellut eli voidaan olettaa, että esimerkiksi lukion bilsa on tullut kahlattua läpi.

P.s. bioraskaus kestää noin yhdeksän kuukautta, päättyy synnytykseen, josta seuraa lapsi.

jos noin vaikeaksi menee, varautuu sitten hoitajalla.



Meillä tuo muuten onnistui kahdesti adoptioraskaudessa. Siinä se laskettu aika voi heittää vuosilla.

osanee laskea, että uuden synnytyksen jälkeen lapsimäärä kasvaa, mikä jo sinällään lisää työmäärää, vaikka kaikki kuinka menisi hyvin...

Totta kai sen tajuaa että työmäärä kasvaa. Ja sen työmäärän kanssa olisi selvinnyt varsin hyvin, jos olisi kyennyt liikkumaan. Kun liikkuntakyky palasi niin mitään ongelmia ei lastenhoidossa ollut. Pointtini on se, että kyllä yhteiskunnalta pitisi saada tukea kun sitä oikeasti tarvitsee. Eli jos päivähoito-oikeutta rajataan, niin perhe- ja kotipalveluiden pitäisi parantua edes vähän, jotta tuollaiset odottamattomat tapahtumat eivät kuormittasi perheitä kohtuuttomasti.

Oikea kehityskohde olisi nostaa päivähoidon laatua vastaamaan muiden länsimaiden tasoa. Tähän saataisiin rahaa, jos kotihoidontuki lakkautettaisiin, ja kaikki yli 1,5-vuotiaiden vanhemmat menisivät töihin ja tuottaisivat niitä verotuloja. Kotihoidontuki on mielestäni aikansa elänyt ja naisille hirveän sudenkuopan tuottava järjestelmä.

Lisäksi mun mielestä 3-5-vuotias tarvitsee jotain varhaiskasvatusta, kolmevuotias toki vähemmän kuin viisivuotias. i]

se varhaiskasvatuksen antaja on se kotona oleva äiti. Mitään ihmeellistä ja erikoista sen varhaiskasvatuksen antaja ei pysty tarjoamaan. Varsinkaan isossa päiväkotiryhmässä. Kotona, kerhoissa, kavereiden luona jne. lapsi saa kyllä virikkeitä tarpeeksi. Liiallinen virikkeiden määrä on haitallista.

Siinä Hesarin jutun yhteydessä oli gallup-tyyppinen osio myös. Nuori isä (oletan että oli isä) sanoi näin: "Kyllä lapsen saa laittaa päivähoitoon. Lapsen paikka on täällä, ei kotona. Tämä on parasta lapselle ja antaa enemmän virikkeitä. Rahasta aina keskustellaan. Hoitajia ja sijaisia pitäisi olla tarpeeksi. Sitä lyödään laimin." Uskomattomia mielipiteitä. Eipä kyllä nuori isä osaa kovin kauaskantoisesti ajatella.

Tiedän siis, mitä varhaiskasvatuksella tarkoitetaan. Ongelma on siinä, ettei varhaiskasvatus toteudu sellaisena kuin sen pitäisi, koska ryhmät ovat niin suuret, tilat pienet ja lastentarhanopettajia ei aina välttämättä tarpeeksi. Nykyisessä tilanteessa päivähoito on enemmän lasten säilytys- kuin kasvatuspaikka.

Mutta miksi pitää antaa asioiden mennä diagnoosiin asti ennen kuin apua tarjotaan? Päivähoito voi hyvinkin estää äidin uupumuksen syventymisen masennukseksi. Päivähoito ei ole lapsen kannalta katastrofi, mutta äidin sairastuminen on. Valitettavasti tästä on omakohtaista kokemusta. Jälkiä korjataan vielä pitkään. Ja se vasta yhteiskunnalle kalliiksi tuleekin. Inhimillisestä kärsimyksestä nyt puhumattakaan.

lapsilleen tarpeettomiksi käyneissä hoitopaikoissa, joita paljon kipeämmin tarvitsisivat muut. Sehän se on susimeininkiä vailla vertaa. Vain MINÄ MINÄ MINÄ!

Turhaanhoidattajista ei puhuta yhtään sen kauniimmin kuin sosiaalitapauksista.

Kyllä nainen on naiselle susi.

Vastenmielistä lukea tätä ketjua. Iso osa täysin puusilmäistä porukkaa, jolta puuttuu empatia ja ymmärrys kanssaihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita kohtaan.

Entäpä sitten, jos kotona oleville vanhemmille taattaisiin hoitopaikka vain sosiaalisin perustein? Olisiko kiva lyödä nekin leimat otsaan niille isille ja äideille, jotka sitä hoitopaikkaa lapsilleen sosiaalisilla perusteilla tarvitsevat? Saisitte mammat sitten jutella, kuinka "Se ja sekin on sosiaalitapaus kun lapset ovat hoidossa vaikka äiti/isä on kotona."

Koittakaa ihmiset ymmärtää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja byrokratian mylly on raskas ja hidas. Ei tämä nykysysteemi varmasti täydellinen ole, mutta eipä ainakaan tästä ketjusta ole parempia ideoita luettavissa. Kaikki vaan tuijottaa omaa (tai mieluummin naapurin) napaa näkemättä kokonaisuutta.