Lue keskustelun säännöt.
Ystävyyssuhde on keski-iässä alkanut muuttumaan..
05.04.2026 |
Näitä aloituksia on varmaan yhtenään, mutta nyt yksi ystävyyssuhde on alkanut jotenkin mietityttämään. Yks isoin muutos on se, että kun tapaamme, ystävä puhuu todella paljon toisesta kaverista ja siitä mitä he ovat tehneet, puhuneet ja mitä heillä on suunnitteilla. Tämä on varmaan ihan normaalia, kun ovat vasta hiljattain tutustuneet, mutta itsestä se tuntuu todella hölmistyttävältä. En tiedä mitä kommentoida tai mitä sanoa? Hän ei kysele enää minulta mitään ja puolihuolimattomasti antaa mulle vinkkejä elämään, vaikken niitä tarvitse. Plus puhuu heidän raha-asioistaan liikaakin, perinnönjaot käy tarkasti läpi ja itselläni on perintöihin hyvin erilainen suhtautuminen kuin hänellä.
Tätä on vaikea sanoittaa ja ehkä myöntääkin, että tuntuu että minä olen kasvanut henkisesti aikuisiällä paljon enemmän, rauhoittunutkin monessa mielessä ja ystävän elämä on enemmän sellaista hetkessä elämistä ja oman onnen ja tyytyväisyyden tavoittelua (joka itsellä mennyt ohi jo aikoja sitten vaan näen paljon laajemmin elämän).
Ystävä myös usein korostaa sitä, että kerrostaloasuminen olisi hirveää, koska ainut oikea muoto asua on omakotitalo. Yllättäen hän ja uusi ystävä asuvat omakotitalossa ja minä kerrostalossa.
Harmittaa kun tuntuu, että olemmeko kadottamassa jotain, olenko se vain minä kuka muuttunut vai hän vai molemmat?
Kommentit (15)
Jumalauta että aikuinen ei tajua, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Roikut lapsen tavoin ihmisessä, jonka elämä kulkee eri suuntaan kuin omasi.
Ystävyydet alkavat ja loppuvat, älä roiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on aikansa ja elinkaarensa. Myös ystävyydellä. Teidän on lopuillaan. Sattuu se kyllä, mutta uutta kohti! Älä jää tekohengittämään tuota kuviota.
Ehkä yrität vaan olla liiemmin näkemättä, viesteillä vaihdatte kuulumisia. Jos kaverillasi on tiivis ystävyyssuhde toisen kaverin kanssa niin se on kans vähän tuollaista alakoulumeininkiä, joka sitten jossain kohtaa päättyi tai muuttaa sekin muotoa.
En ymmärrä sitä, miksei keski-iässä tapaamisilla voi keskittyä siihen henkilöön ketä tapaa eikä puhua vaan itsestään, puhua vain kaveristaan ja omista asioista. Tuollainenkin käytös tulee päättämään minkä tahansa suhteen ennemmin tai myöhemmin.
Siinä vaiheessa kun kahden ihmisen välinen suhde, mikä tahansa suhde, aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin tyydystystä ja iloa, on aika ymmärtää että siitä pitää luopua.
Kuulostaa ihan tavallista keski-ikäiseltä kaakattajalta. Suu käy riippumatta siitä, onko asiaa. Tuskin sillä sen kummempia motiiveja on.
Ällöttää aikuiset jotka kuvittelee, että pitää olla jossain bestiksessä kiinni kuin punkki.
Epäkypsää touhua. Mulla oli tuollainen rasittava imumonni Aila (nimi muutettu), joka Luojan kiitos muutti Kuopioon. Estin sen medioissa.
Normaalilla ihmisellä on paljon ihmissuhteita. Ne muuttuvat ja hiipuvat elämän mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yks kaveri käyttäytyy vähän samoin. Tajusin juuri hetki sitten, että ennen hän kertoi mulle mitä perheessä tapahtuu ja miten asiat menee, mutta nykyään hän kertoo nämä asiat uudelle parhaalle kaverilleen (aivan kakara touhua) ja minä kuulen siitä, mitä ja kuinka paljon hän tapaa tätä uutta bestistään. Näin kärjistetysti. Ja minulle on alkanut riittämään.
Ystävyys ei ole ikuista. Ota välimatkaa tähän kaveriin ja siirrä hänet tuttavaosastolle, koska hän aiheuttaa sinulle pahaa mieltä. Ystävyyttänne ei siis enää ole olemassa, sillä ystävä ei käyttäytyisi noin. Toivottavasti sinulla on muita ystäviä ja tuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"tuntuu että minä olen kasvanut henkisesti aikuisiällä paljon enemmän, rauhoittunutkin monessa mielessä ja ystävän elämä on enemmän sellaista hetkessä elämistä ja oman onnen ja tyytyväisyyden tavoittelua"
Öh, on epäkypsää tavoitella elämässään onnea ja tyytyväisyyttä? Kyllä on oikein perisuomalainen marttyyrimentaliteetti taas.
Vierailija kirjoitti:
"tuntuu että minä olen kasvanut henkisesti aikuisiällä paljon enemmän, rauhoittunutkin monessa mielessä ja ystävän elämä on enemmän sellaista hetkessä elämistä ja oman onnen ja tyytyväisyyden tavoittelua"
Öh, on epäkypsää tavoitella elämässään onnea ja tyytyväisyyttä? Kyllä on oikein perisuomalainen marttyyrimentaliteetti taas.
Ei tänne tultu viihtymään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan niin, että lapsena ja nuorena elämät ovat monelta osin niin samanlaisia, että kuulumiset ja tekemiset ovat pääsääntöisesti niin samanlaisia, että niistä syntyy keskustelua? Tarkoitan, että kun toinen kertoo jostain tenttiin lukemisestaan tai vaikka taaperon kuivaksi opettelusta, toinen pystyy hyvin samaistumaan ja kertomaan vastavuoroisesti omistaan? Myöhemmin taas toisen kertoessa kuulumisistaan ikäänkuin odotetaan omaa vuoroa eikä osata ujuttaa omia kuulumisia keskustelun lomaan. Esimerkiksi kun toinen kertoo olleensa viime viikonloppuna laivaristeilyllä, toinen sitten kertoisi olleensa viime viikonloppuna mökillä. Tässä siis yhtymäkohtana viime viikonlopun tekemiset. En tiedä, tuli vaan mieleen.
Ihmiset muuttuvat, se on totta, mutta kaverisi vaikuttaa erityisesti tarvitsevan muita ihmisiä ohjaamaan hänen ajatuksiaan ja tekojaan. Sinä olet muuttunut, kaverisi vaistoaa sen, ja olet ehkä ottanut jo ajat sitten huomaamattasi irti "jättämällä" kaverisi myöskin kasvamaan aikuisemmaksi ja itsenäisemmäksi. Hän ei ehkä osaa muuttua, ei halua, vaan etsii samanlaista turvallista ihmissuhdetta kuin sinun kanssasi.Et voi muuta kuin päästää hänet ja hyväksyä sen, ettei hän pysty kulkemaan enää mukanasi. Surullista, mutta me kaikki joudumme kohtaamaan ihan samanlaisia tilanteita ja niistä pääsee yli. Hyvä, että mietit asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso muutos koulu- ja opiskeluajoista on perhe/puoliso ja työkaverit. Silloin on harvoin yhtä paljon aikaa vanhoille nuoruuskavereille. Suhteet muuttuu "mitä kuuluu" -tyyppiseksi. Ei tässä ole mitään henkilökohtaista.
Molemmat olette muuttuneet. Niin käy pitkissä ihmissuhteissa. Välillä se häiritsee ja silloin pitäisi jotenkin löytää toisensa uudelleen. Luettelit paljon eroavaisuuksia mielipiteissä ym. Mitä voit sietää ja mitä et? Voiko ystäväsi kanssa keskustella ystävyyssuhteestanne? Mitä teillä on yhteistä? Joskus sen etsimiseen menee aikaa, joskus sitä ei enää löydy yrittämisestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän välisenne suhde on selvästi muuttunut ja henkisesti etääntynyt ajan saatossa. Ystäväsi on ilmeisesti kiinnostuneempi uudesta tuttavuudestaan ja hänen kanssaan tehdyistä jutuista kuin sinun asioistasi nykyään. Ehkä heillä on ihmisinä enemmän yhteistä juuri nyt?
Kyllähän se kirpaisee tuo huomata silloin, jos kyseessä on pitkäaikaisempi ystävyys. Ottaa aikansa surra sitä hiipunutta ystävyyttä, joka joskus kukoisti. Tai itselläni se ainakin menee noin. En osaa vain siirtyä suoraan seuraavaan ihmiseen, vaan täytyy tehdä hieman tunteideni kanssa töitä välissä, sillä kiinnyn syvästi ihmisiin, etenkin lähimpiin ystäviini.
Toisaalta, ehkä itseäsikin virkistäisi löytää samanhenkisempää seuraa nykypäivän itsellesi? On totta, että olette varmasti molemmat muuttuneet ajan kuluessa. Sitä myöden myös ystävyyssuhde alkaa vääjäämättömästi muuttua. Nuo ovat juuri niitä läpileikkauskohtia elämässä, joissa tajuaa muuttuneensa, ja näkee mihin suuntaan.
Yleensä yhteiset mielenkiinnonkohteet, harrastukset ja intohimo asioihin yhdistävät ihmisiä, sillä ne tuovat yhteen. Taas erilaiset elämäntilanteet, -tapahtumat, -puitteet, rahatilanteet tai suhde rahaan, sairaudet taikka menetykset voivat erottaa ystävyksiäkin. Varsinkin, jos mitään yhteistä kaiken muun keskellä ei enää löydy, ole. Silloin mikään ei enää yhdessä "sytytä" molempia. Aina ja kaikessa tarvitaan joku yhteinen kosketuspinta, mikä tuo ihmiset yhteen. Teiltä tämä on kadonnut?
Kaikella on aikansa ja elinkaarensa. Myös ystävyydellä. Teidän on lopuillaan. Sattuu se kyllä, mutta uutta kohti! Älä jää tekohengittämään tuota kuviota.