Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäitiys niin helppoa verrattuna oikeeseen työhön!
15.03.2009 |
Tätä mieltä olen, tällä hetkellä kotona kahden lapsen kanssa eikä mun mielestäni kotiäitiyttä voi verrata mihinkään työhön (niin kuin jotkut tekevät). Saa olla kotona, tehdä mitä lystää (lasten aikataululla tietty) eikä stressistä voi puhuakaan. Joo, tietysti joskus voi olla rasittavaa kun lapsi kipeenä jne, mutta oikeesti on tämä kotiäitys todella paljon helpompaa kun työelämässä oleminen. Toisaalta, vaikka nautinkin kotiäitiydestä todella paljon, en voisi kuvitellakaan jääväni kotiin moneksi vuodeksi. Nyt olen ollut kotona 1.5 vuotta, mutta kesän jälkeen varmasti menen takaisin töihin. Vaikka kotona on kivaa ja leppoisaa, niin tarvitsen jotain tekmistä johon ikeasti tarvitsee myös aivoja(kuten työni). Aivoja ei hirveästi kotona tarvitse kun lasten kanssa leikkii...tekee ruokaa, pesee pyykkiä...
Halusin tuoda esiin tämän mielipiteeni siksi, että niin monta kertaa olen saanut kuulla miten raskasta kotona oleminen on, se on oikea "työ" jne. Noh, mun mielestä tämä nyt ei todellakaan pidä paikkaansa. Ainoa asia mikä varmasti voi olla haastavaa, on yhdistää työelämä niin, että perheelle jää riittävästi aikaa.
Kommentit (199)
mielipide tässä asiassa muuttuis. Eihän se pyykinpesu ja ruuanlaitto vuosien kuluessa raskaammaksi muutu? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä vaatii vaan eritavalla niin paljon. Aivokapasiteetin pistämistä likoon (mistä nautin) joka päivä, koska työni on vaativaa. Kotona olin lastani hoitamassa lähes kolme vuotta mikä oli ihanaa aikaa minulle ja toivottavasti myös lapselle, mutta ei sitä voi verrata työelämään. Eikä tarvitsekaan. Aika aikansa kutakin.
Ja olenhan minä äiti ihan samalla tavalla raskaan työpäivän jälkeenkin... hieman vaan väsyneempänä, mutta onnellisempana.
olen ollut niin työelämässä kuin kotiäitinä ja voin suoraan sanoa että kotiäitiys on paljon rankempaa. ja olin sentään siivooja joka on varmaan yksi fyysisesti raskaimmista töistä.
olen ollut niin työelämässä kuin kotiäitinä ja voin suoraan sanoa että kotiäitiys on paljon rankempaa. ja olin sentään siivooja joka on varmaan yksi fyysisesti raskaimmista töistä.
En siis mitenkään vtuile, vaan haluaisin ihan oikeasti kuulla. Oliko se raskasta henkisesti vai fyysisesti? (kun kerran mainitsit, että oikea työsi on fyysisesti raskasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3.5v ja 1v lapseni ovat kotihoidossa ja leppoisaahan tämä elämä näin on! En ole koskaan ymmäränyt miksi tämä muka on NIIN rankkaa työtä. Töissä käyn noin 6 päivänä kuussa ja kyllä se on paljon rankempaa.
Ainut elämän aikatauluttaja on oikeastaan lasten ruoka- ja päikkäriajat ja niistäkin voi vähän joustaa aina tarpeen vaatiessa. Minä olen ollut kotona nyt 4 vuotta ja olen vielä ainakin pari vuotta. Me käydään lasten kanssa lähes päivittäin kerhoilemassa tai kyläilemässä, joten en koe tätä henkisestikään raskaaksi. Minulla on paljon sosiaalista elämää, eikä seinät pääse kaatumaan päälle. Joskus voi pyykkivuori kasvaa vähän suuremmaksi, mutta sitten vietetään kotipäivä ja pestään pyykkiä ja siivoillaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos yksin luettelostani krakaa niin raskasta---ei kun haastavaa- on
kuvitella, että jos kotiäiti tekisi tavoitteet ja aikatailut, niin miksiei voisi verrata työhön.
Jos vaikka kotiäidin tavoite on pestä pyykit, tehdä itse ruoka ja välipalat alusta loppuun viisi kertaa päivässä, käydä kaupassa, siivota ja pyykätä päivän aikana. Lisäksi järjestää leikkimisympäristö lapsille ja luoda virikkeitä joka päivälle kuten liikuntaa, kättentöitä, sosiaalisia tilanteita, musiikin opiskelua ja harrastuksiin kuskaamista..
Jos siis tekee nämä kaikki yksin (ilman miehen apua) työpäivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitähän tulisi hulluksi...ei sen takia että se olisi niin rasittavaa vaan sen takia että aivot tylsistyy kun ei saa tehdä mtään oikeeta työtä. Sen takia en ikinä jäisi kotiin videksi vuodeksi.
olen ollut niin työelämässä kuin kotiäitinä ja voin suoraan sanoa että kotiäitiys on paljon rankempaa. ja olin sentään siivooja joka on varmaan yksi fyysisesti raskaimmista töistä.
En siis mitenkään vtuile, vaan haluaisin ihan oikeasti kuulla. Oliko se raskasta henkisesti vai fyysisesti? (kun kerran mainitsit, että oikea työsi on fyysisesti raskasta)
henkiseen puoleen vaikutti varmasti sairastamani synnytyksen jälkeinen masennus mutta fyysisestä puolesta voin esimerkiksi sen sanoa kun kahdesta lapsesta toinen on kipeä, yöllä ei saa nukkua ja päivällä pitäisi jaksaa toisen kanssa olla ja leikkiä. pahimmillaan on ollut neljässä yössä yhteensä n.5 tuntia unta. toinen esimerkki on se kun joutuu hoitamaan sairaita lapsia ollessaan itse sairas. olen joutunut hoitamaan kahta vatsataudissa oksentavaa lasta kun olen myös itse ollut vatsataudissa. ja lapset olivat sen ikäisiä etteivät osanneet mennä vielä vessaan tai käyttää vatia oksentaessaan joten sitä sai sitten korjata joka paikasta ja taudin jälkeen pestä kaikki matot.
en minä tätä kotiäitiyttä mihinkään vaihtaisi ja on huomattavasti ihanampaa kuin töissä käyminen mutta kyllä se välillä käy voimille ja kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sen ei sellaista tarvitse olla? On meilläkin aikataulut, mutta ei niitä orjallisesti minuutilleen noudateta. Enemmän mulla olis hommaa, jos olisin vielä töissä. Samat pyykinpesut ja siivoukset pitäis hoitaa joka tapauksessa.
ja siksi olenkin kotona :)
Ei todellakaan ikävä takaisin sinne sovinistien ja vähättelijöiden pesään eli työpaikalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kotiäitiys on stressittömämpää, mutta fyysisesti rankempaa. Henkisestikin on rankkaa joskus sen vuoksi että on välillä melko yksin päivällä kahden naperon kanssa. Lapset sairastavat vähemmän ainakin meillä, joten sitä murhetta vähemmän. Kaipaan työkavereitani, joten se välillä rassaa samoin rahat on välillä lopussa. Mutta silti nautin tästä nyt kun voin koska sitten kun menen taas töihin niin kaipaan näitä aikoja!
Ei tarvitse odotella minuuttitolkulla jotain levyn lämpenemistä. Nykyaikaan HOP, tai sitten yksinkertaisesti pitää vaan kärsiä.
Mä muuten tiedän yhden naisen joka ei suostu käyttämään mitään pakastettuja peruna&juurespakasteita vaan sormet verillä se kuorii perunat vaikka kahdellekymmenelle hengelle. Ja valittaa. Ihan vapaavalintaista.
mutta jos yksin luettelostani krakaa niin raskasta---ei kun haastavaa- on
Eli homma toimii mukavasti, kun kaikki on hyvin.
Itse viihdyn loistavasti kotona, mutta haluan kylla palata jossain vaieessa tyoelamaan, ehka opiskelemaankin. Raskasta kotiaitiydessa on mielestani tuo aivotyon puute, joka rassaa kylla minua. Fyysisesti kotiaidin tyo on tosi iisia ja on ihanaa olla vaan lasten kanssa. Voin hyvalla omallatunnolla ottaa myos omaa aikaa milloin vaan, kun mies tulee kotiin. Ei ole ikina yhtaan syyllinen olo. : )
Raskasta olisi myos silloin,jos ei minulla olisi kavereita kotona paivisin. Nyt menemme joka torstaina kahvilaan nuorimmaistemme kanssa ja istumme siella helposti yli kaksikin tuntia. Kyseinen kahvila erittain lapsiystavallinen, saa katsella akvaariota ja piirustusvalineitakin loytyy talon puolesta.
Kylailemme paljon ja ulkoilemme myos. Shoppailukin onnistuu kivasti, samoin hyvien romaanien lukeminen rauhassa paivauniaikaan. Mietinkin usein, miten mukavaa kotiaitiys on, vaikka kylla sita aivotyotakin taas mielellani tekisin... Voi, kun vois jotenkin nuo kaksi yhdistaa...
kotiäitiydestä minulle tekee mm. rahattomuus, kotityöt yksin harteilla, kolmen lapsen täydellinen hoitaminen, erityislapsen tarpeet, oman ajan puute, ulkopuolinen väheksyntä, jatkuva metelinsieto, lasten kasvattaminen ja virikkeiden keksiminen, terveellisen ruokavalion noudattaminen.
Työäitinä olet sekä äiti että työntekijä. Vastaat sekä lapsista, heidän hyvinvoinnista, terveydestä, kasvatuksesta, varustuksesta, perusturvallisuudesta.... että sitten työstäsi, asiakkaista, siitä että teet tarpeeksi hyvää tulosta jne. Lisäksi myös kodinhoito ja parisuhteen hoito tähän päälle.
Kyllä työäitien tahti on kovempi kuin kotiäitien. Kotiäideillä jää kivaa luppoaikaa päivittäin ja saa keskittyä vain pariin juttuun (lapset, perhe, koti).
En tarkoita olla ilkeä. Toisilla on kotona paljon helpompaa lasten kanssa kuin toisilla. Ne vanhemmat, jotka eivät rankkuutta ole kokeneet ovat kaikista pahimpia neuvojia. Heidän lapsilla ei ole ikinä ongelmia nukahtamisissa, lapset nukkuvat tietenkin pieninäkin omissa sängyissään eiväkä herää paria-kolmea kertaa enempää öisin. He syövät hyvin eikä heillä ole kaikenkattavia allergioita mahdollisten muiden sairauksien lisäksi.
Molemmissä ääripäätilanteissa on kotiäitejä tai -isejä, jotka antavat kaikkensa arjen pyörittämiseksi. Ensimmäisen äärilaidan vanhempien pitää vain antaa paljon vähemmän kuin sen toisen äärilaidan vanhemman.
Olen kokenut molemmat, tiedän mistä puhun.
Alue: Aihe vapaa
Katotaan mitä mieltä olette 5 vuoden kotonaolon jälkeen.