Kotiäitiys niin helppoa verrattuna oikeeseen työhön!

Etkö sitten tekisi ihan saman töissäkin ollessasi? Siis eihän työssä olo siirrä kipeiden oksentavien lapsiesi hoitamista mihinkään.

henkiseen puoleen vaikutti varmasti sairastamani synnytyksen jälkeinen masennus mutta fyysisestä puolesta voin esimerkiksi sen sanoa kun kahdesta lapsesta toinen on kipeä, yöllä ei saa nukkua ja päivällä pitäisi jaksaa toisen kanssa olla ja leikkiä. pahimmillaan on ollut neljässä yössä yhteensä n.5 tuntia unta. toinen esimerkki on se kun joutuu hoitamaan sairaita lapsia ollessaan itse sairas. olen joutunut hoitamaan kahta vatsataudissa oksentavaa lasta kun olen myös itse ollut vatsataudissa. ja lapset olivat sen ikäisiä etteivät osanneet mennä vielä vessaan tai käyttää vatia oksentaessaan joten sitä sai sitten korjata joka paikasta ja taudin jälkeen pestä kaikki matot.

en minä tätä kotiäitiyttä mihinkään vaihtaisi ja on huomattavasti ihanampaa kuin töissä käyminen mutta kyllä se välillä käy voimille ja kunnolla.

Mutta miksi ei saisi olla? Lunastaako nainen paikkansa tässä yhteiskunnassa vasta silloin kun joutuu kamppailemaan työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa? Hampaat irvessä väännetään päivästä toiseen...

kotiäitiydestä minulle tekee mm. rahattomuus, kotityöt yksin harteilla, kolmen lapsen täydellinen hoitaminen, erityislapsen tarpeet, oman ajan puute, ulkopuolinen väheksyntä, jatkuva metelinsieto, lasten kasvattaminen ja virikkeiden keksiminen, terveellisen ruokavalion noudattaminen.

fyysisestä puolesta voin esimerkiksi sen sanoa kun kahdesta lapsesta toinen on kipeä, yöllä ei saa nukkua ja päivällä pitäisi jaksaa toisen kanssa olla ja leikkiä. pahimmillaan on ollut neljässä yössä yhteensä n.5 tuntia unta. toinen esimerkki on se kun joutuu hoitamaan sairaita lapsia ollessaan itse sairas. olen joutunut hoitamaan kahta vatsataudissa oksentavaa lasta kun olen myös itse ollut vatsataudissa. ja lapset olivat sen ikäisiä etteivät osanneet mennä vielä vessaan tai käyttää vatia oksentaessaan joten sitä sai sitten korjata joka paikasta ja taudin jälkeen pestä kaikki matot.

en minä tätä kotiäitiyttä mihinkään vaihtaisi ja on huomattavasti ihanampaa kuin töissä käyminen mutta kyllä se välillä käy voimille ja kunnolla.

Kuvitellaan tilanne, että lapset oksentaa pari yötä ja joudut valvomaan. Kotiäitinä saat jäädä seuraavana aamuna kotiin lasten kanssa. Mihinkään ei ole pakko mennä, voi laittaa kipeille lapsille esim videot päälle ja ottaa itsekin rauhallisesti. Sellaisena päivänä ei ole pakko tehdä kotitöitäkään. Työelämässä ollessasi hoidat oksentavia lapsia sen pari yötä ja aamulla sinun on noustava ja mentävä töihin. Et voi jättää työtehtäviä hoitamatta, vaikka olisistkin valvonut yön ja sinua väsyttää.

Kyllä se kotona oleminen on tuossakin tilanteessa helpompaa.

Minulla on 2 lasta, joista toinen on ns tavanomainen, helpohko lapsi ja toinen on sitten äärimmäisen vaativa, helposti ärtyvä, todella älykäs.



Hoisin lapsia kotona 5 vuotta, kunnes helpompi kuopus täytti 3v. Kotona meinasi lopulta pää räjähtää, kun esikoisen jatkuva uhmaaminen sen kuin jatkui. Jatkuvaa huutoa, tappelua, päivittäin kylmä hiki niskassa menimme kerhoihin tai kyläilemään.



Nyt olen taas työelämässä ja jaksan todella paljon paremmin. Esikoinen on edelleen supervaativa, mutta 9 tunnin päivittäinen breikki hänestä helpottaa. Työssä olen todella vaativalla ja stressaavalla työpaikalla, asiantntijatehtävissä, minulla on 17 alaista.



Kestän huomattavasti helpommin työelämän paineita ja kiirettä kuin esikoisen jatkuvaa raivoa.

En tarkoita olla ilkeä. Toisilla on kotona paljon helpompaa lasten kanssa kuin toisilla. Ne vanhemmat, jotka eivät rankkuutta ole kokeneet ovat kaikista pahimpia neuvojia. Heidän lapsilla ei ole ikinä ongelmia nukahtamisissa, lapset nukkuvat tietenkin pieninäkin omissa sängyissään eiväkä herää paria-kolmea kertaa enempää öisin. He syövät hyvin eikä heillä ole kaikenkattavia allergioita mahdollisten muiden sairauksien lisäksi.

Molemmissä ääripäätilanteissa on kotiäitejä tai -isejä, jotka antavat kaikkensa arjen pyörittämiseksi. Ensimmäisen äärilaidan vanhempien pitää vain antaa paljon vähemmän kuin sen toisen äärilaidan vanhemman.

Olen kokenut molemmat, tiedän mistä puhun.

Töissä, vaikkakin suhteellisen vaativassa "ajattelutehtävässä", saan sen 8-10 tunnin hermolevon.

Ei tarvitse odotella minuuttitolkulla jotain levyn lämpenemistä. Nykyaikaan HOP, tai sitten yksinkertaisesti pitää vaan kärsiä.

Mä muuten tiedän yhden naisen joka ei suostu käyttämään mitään pakastettuja peruna&juurespakasteita vaan sormet verillä se kuorii perunat vaikka kahdellekymmenelle hengelle. Ja valittaa. Ihan vapaavalintaista.

Ymmärrä nyt hyvä ihminen että kaikilla ei ole sitä varaa ostaa, ei kaikilla työssäkäyvillä edes. Joku asuu vuokralla, ei välttämättä halua sen takia ostaa uutta liettä. Me tehtiin 2 vuotta sitten remontti ja meillä on induktio, en mä silti odota että kaikki muut hommaa sen nyt.

Se että jollain on lieden joku levy vähän hitaampi, ei välttämättä ole syy vaihtaa koko liettä ja uunia.

Mua ärsyttää aivan sairaasti tollaiset neuvot!!

itse olen kotiäitinä kuudetta vuotta. Kolme lasta ja kyllä välillä on käyny elo ihan työstäkin;) Mutta nautin tästä ajasta ja varsinkin nyt kun esikoinen aloittaa syksyllä eskarin tajuan kuinka äkkiä aika kuluu. Ja olen tyytyväinen että saan olla kotona kun lapset pieniä. Me käydään puistoissa,avoimessa,kyläillään. Ja vanhin käy tietty kerhossa. Välillä on huonoja päiviä mutta niin kai kaikilla. Raskaudesta en tiedä,mutta kyllä kotiäitiys on työtä jota pitäis arvostaa enempi eikä vertailla kellä on raskainta. Kotona olo voi olla väliin puuduttavaa rutiinien toistoa ,tylsiä kotihommia jotka on silti tehtävä niiden töissäkäyvienkin. Ehkä tämä ei ole fyysisesti raskasta eikä vaadi mitään monimutkaisia ajatuskoukeroita. Mutta tämä on silti tärkeää työtä jota minä teen täydellä sydämellä. En koe luopuvani jostain ja uhrautuvani. Minä olen kotona niin kauan kuin lapset on pieniä,oravanpyörään saan heidt sitten aikanaan. Itse en arvostele työssäkäyviä enkä kaipaa oman olemiseni vähättelyä työssäkäyviltä. Sitä välillä ihmettelen että jos kotiäitiys on niin lepposaa miksi viedään isompi tarhaan kun tulee vauva taloon. Eikö ne paikat pitäisi olla niille työssäkäyvien lapsille?

Meillä on kolme lasta ja kiirevuodet alkavat olla onnellisesti takana, eikä helppoa ollut yhdistää haastavat työt ja perhe, mutta kyllä se loppujen lopuksi hienosti meni, vaikka päivät ja viikot olivat täynnä työtä.



Loppujen lopuksi työssäkäyvät vanhemmat tekevät molemmat kahden ihmisen työpanoksen. Hatunnosto niille, jotka ymppäävät siihen vielä esimerkiksi talon rakentamisen. Me teimme vain remonttia, mutta tiukille pisti.

Päikkäreitten paikka?

Elämä on niiiin helppoa, kun talossa on vain vauva, tai ehkäpä vauva ja pieni taapero.

Kaiket päivät saa mennä omaan tahtiin ja lasten kanssa elämä on leppoisaa.



Nyt kun lapsia on 3 ja joka päivälle on omat menonsa ja lapsia saa kuskata sinne tänne niin aika työltähän tämä tuntuu. Hyvä jos jossain välissä ehtii pyykit pesemään, ruoka on usein jotain pikaruokaa, kaikki asiat saa hoitaa kalenteri kädessä autossa jne.

Vaihdoimme miehen kanssa paikkaa, hän jäi kotiin, minä palasin töihin. "Kotiäitiys" on hänellekin raskasta, vaikka onkin pitkähermoisempaa tyyppiä kuin minä.



-24

paljon helpompaa, kun työ- ja perhe-elämän yhdistäminen. Varsinkin pienten lasten kanssa, jotka sairastuu vähän väliä hoidossa. Ei tule työt tehtyä ja paha mieli jää, kun lapsi sairastuu isossa ryhmässä, jossa pöpöt kiertää.



Mutta toi aivottomuus juttu oli osittain mulle uutta. Mä nautin siitä, kun mulla on aikaa ajatella ja pohtia asioita. Kyllähän ne aivot voi raksuttaa päässä, vaikka kädet vaihtaa kakkavaippaa. Ja jos oiken tylsistyttää, niin voi opetella/opiskella jotain uutta avoimessa yliopistossa tai jossain opistossa.



Laiskuuttahan se on jos ei aivoja käytä muuta kuin pakon (työn/palkan) edessä.



Siis olet oikeassa kotiäitiys on leppoisaa oleilua jos kaikki (terveys, raha ym.) on kohdallaan. Mutta halutessaan voi kotiäiti käyttää myös aivoja muuhunkin kuin kotitöiden organisoimiseen.

Työelämässä ollessasi hoidat oksentavia lapsia sen pari yötä ja aamulla sinun on noustava ja mentävä töihin. Et voi jättää työtehtäviä hoitamatta, vaikka olisistkin valvonut yön ja sinua väsyttää.

Laittavatko töissäkäyvät äidit useinkin edellisyön oksentaneet lapsensa hoitoon aamulla?

***

Eiköhän kummassakin vaihtoehdossa ole raskaat ja helpot puolensa, mutta ne ovat vain niin kovin erilaisia. Töissäkäydessä vaikeaa on juuri hoitoonroudaus, kiireiset aamut ja illat eli kotitöiden ja työpäivän yhteensovittelu. Ja työpäivän asettamat vaatimukset, mutta juuri ne antavat monesti myös loistavan tauon kotielämästä.

Kotona raskasta on juuri se työn yhtäjaksoisuus 24/7, taukojen puute päiväsaikaan (riippuu toki lapsistakin tämä), aikuisseuran puute jne. Useimmille äideille on myös ERITTÄIN palkitsevaa se, että saa tehdä ilman häiriötekijöitä omia asioitaan (töitä), ilman, että joku roikkuu lahkeessa.

Kertoo varmaan suoraa kieltään kotiäitiyden rasittavista ja ärsyttävistä puolista, että niin harva viitsii sitä kovin kauaa tehdä. Onhan täällä kerrottu, kuinka viidessä vuodessa kotona tulee hulluksi jne. Harva, sanotaanko TOSI HARVA viitsii olla sellaisessa työpaikassa palkkatyössä, jossa tuntee tulevansa hulluksi muutamassa vuodessa. Jos "hulluksi tuleminen" ei tarkoita raskautta, niin mikä?

Eli jos jossain, kotiäitiyden rankkuus ja vaativuus piilee omista tarpeista ja omasta, lapsivapaasta ajasta sekä aikuisseurasta luopumisessa. Käsittääkseni nämä puolet ovat juuri niitä henkisiä. Eivät aivojen "rasittamista", mutta mittaavat ja kuluttavat henkistä jaksamista!

On vielä pakko muistuttaa, että jokaisen kotiäidinkin työpäivä on erilainen ja sen vaativuus voi vaihdella asteikolla 1-10 riippuen lasten lukumäärästä, iästä ja muusta helppoudesta. Jos kotona on yksi rauhallinen ja tyytyväinen, hyvinnukkuva mukula, ei voi puhua samana päivänäkään isomman lauman hoitamisesta, tai tilanteesta, jossa on itkuinen vauva tai huonosti nukkuva ja superuhmakas taapero jne.

Työelämässä ollessasi hoidat oksentavia lapsia sen pari yötä ja aamulla sinun on noustava ja mentävä töihin. Et voi jättää työtehtäviä hoitamatta, vaikka olisistkin valvonut yön ja sinua väsyttää.

Laittavatko töissäkäyvät äidit useinkin edellisyön oksentaneet lapsensa hoitoon aamulla?

***

Eiköhän kummassakin vaihtoehdossa ole raskaat ja helpot puolensa, mutta ne ovat vain niin kovin erilaisia. Töissäkäydessä vaikeaa on juuri hoitoonroudaus, kiireiset aamut ja illat eli kotitöiden ja työpäivän yhteensovittelu. Ja työpäivän asettamat vaatimukset, mutta juuri ne antavat monesti myös loistavan tauon kotielämästä.

Kotona raskasta on juuri se työn yhtäjaksoisuus 24/7, taukojen puute päiväsaikaan (riippuu toki lapsistakin tämä), aikuisseuran puute jne. Useimmille äideille on myös ERITTÄIN palkitsevaa se, että saa tehdä ilman häiriötekijöitä omia asioitaan (töitä), ilman, että joku roikkuu lahkeessa.

Kertoo varmaan suoraa kieltään kotiäitiyden rasittavista ja ärsyttävistä puolista, että niin harva viitsii sitä kovin kauaa tehdä. Onhan täällä kerrottu, kuinka viidessä vuodessa kotona tulee hulluksi jne. Harva, sanotaanko TOSI HARVA viitsii olla sellaisessa työpaikassa palkkatyössä, jossa tuntee tulevansa hulluksi muutamassa vuodessa. Jos "hulluksi tuleminen" ei tarkoita raskautta, niin mikä?

Eli jos jossain, kotiäitiyden rankkuus ja vaativuus piilee omista tarpeista ja omasta, lapsivapaasta ajasta sekä aikuisseurasta luopumisessa. Käsittääkseni nämä puolet ovat juuri niitä henkisiä. Eivät aivojen "rasittamista", mutta mittaavat ja kuluttavat henkistä jaksamista!

On vielä pakko muistuttaa, että jokaisen kotiäidinkin työpäivä on erilainen ja sen vaativuus voi vaihdella asteikolla 1-10 riippuen lasten lukumäärästä, iästä ja muusta helppoudesta. Jos kotona on yksi rauhallinen ja tyytyväinen, hyvinnukkuva mukula, ei voi puhua samana päivänäkään isomman lauman hoitamisesta, tai tilanteesta, jossa on itkuinen vauva tai huonosti nukkuva ja superuhmakas taapero jne.

miksi työssäkäyvät äidit menevät töihin, jos työssäkäyminen on niin paljon raskaampaa kuin kotonaolo?

Aika usein kun kuulee perustelun olevan sen, että nimenomaan on itse halunnut takaisin sinne työpaikalle, ei kestetä kotonaolemista jne.

miksi työssäkäyvät äidit menevät töihin, jos työssäkäyminen on niin paljon raskaampaa kuin kotonaolo?

Aika usein kun kuulee perustelun olevan sen, että nimenomaan on itse halunnut takaisin sinne työpaikalle, ei kestetä kotonaolemista jne.

Laittavatko töissäkäyvät äidit useinkin edellisyön oksentaneet lapsensa hoitoon aamulla?

Voihan se lapsi valvoa yön ilman, että on kipeä. Silloin se viedään aamulla hoitoon, eikös vaan? Ja itse joudut töihin aamulla.

Joku kommentoi, että kotiäidillä on rankkaa kun on kuljetettava lapsia harrastuksiin. Mistä uskomus, että työssäkäyvien lapset eivät harrasta mitään? Meidän perheessä on 12 harrastuskuljetusta viikossa.

.

Minä ajattelen asian näin, että työssäkäyvien pitää kuskata lapset päiväkotiin. Kotiäidit puolestaan kuskaavat lapsensa vastaavasti kerhoihin ja muihin harrastuksiin. Työssäkäyville päivähoidon ulkopuoliset harrastukset ovat aivan vapaaehtoisia. Mutta kotiäidille ne harrastuskuljetukset ovat osa työtä, sillä kyllähän se ihan velvollisuus on viedä lapsia säännöllisesti pois kotoa muiden lasten ilmoille. Ei nelivuotias voi enää olla vain kotona käymättä missään kerhossa tmv. Mutta jos nelivuotias on päivähoidossa, niin hän tapaa siellä ikätovereita, eikä samanlaista pakkoa ole enää sen jälkeen harrastaa. Jos sitä tekee, niin se on sitten oma valinta, eikä siitä voi valittaa, jos itse päättää näin.