Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäitiys niin helppoa verrattuna oikeeseen työhön!
15.03.2009 |
Tätä mieltä olen, tällä hetkellä kotona kahden lapsen kanssa eikä mun mielestäni kotiäitiyttä voi verrata mihinkään työhön (niin kuin jotkut tekevät). Saa olla kotona, tehdä mitä lystää (lasten aikataululla tietty) eikä stressistä voi puhuakaan. Joo, tietysti joskus voi olla rasittavaa kun lapsi kipeenä jne, mutta oikeesti on tämä kotiäitys todella paljon helpompaa kun työelämässä oleminen. Toisaalta, vaikka nautinkin kotiäitiydestä todella paljon, en voisi kuvitellakaan jääväni kotiin moneksi vuodeksi. Nyt olen ollut kotona 1.5 vuotta, mutta kesän jälkeen varmasti menen takaisin töihin. Vaikka kotona on kivaa ja leppoisaa, niin tarvitsen jotain tekmistä johon ikeasti tarvitsee myös aivoja(kuten työni). Aivoja ei hirveästi kotona tarvitse kun lasten kanssa leikkii...tekee ruokaa, pesee pyykkiä...
Halusin tuoda esiin tämän mielipiteeni siksi, että niin monta kertaa olen saanut kuulla miten raskasta kotona oleminen on, se on oikea "työ" jne. Noh, mun mielestä tämä nyt ei todellakaan pidä paikkaansa. Ainoa asia mikä varmasti voi olla haastavaa, on yhdistää työelämä niin, että perheelle jää riittävästi aikaa.
Kommentit (199)
Miksi kotiäidit aina haluaa luoda sellaisen kuvan että kotiäitiys on NIIN rankkaa? Kotiäideillä koko päivä aikaa tehdä niitä juttuja mitä työssäkäyvän on tehtävä illalla.
t. kolmen lapsen äiti, kotona ollut nyt taas töissä - kotiäitiys oli ihanaa, helppoa aikaa vaikka kaksi lapsistani hyvin vaativia.
Miksi kotiäidit aina haluaa luoda sellaisen kuvan että kotiäitiys on NIIN rankkaa? Kotiäideillä koko päivä aikaa tehdä niitä juttuja mitä työssäkäyvän on tehtävä illalla.
t. kolmen lapsen äiti, kotona ollut nyt taas töissä - kotiäitiys oli ihanaa, helppoa aikaa vaikka kaksi lapsistani hyvin vaativia.
Ei kyllä kotiäidillä on oikeus keskittyä lapsiinsa päivän aikana. Jos tarhassa lapset saavat askarrella ja laulaa, niin heillä on kotonakin siihen oikeus. ei kotiäiti tee pyykkejä vaan vie lapsia puistoihin kavereille ja siinä samassa tekee ruoat lapsille. se on kokopäivätöitä.
sinä et tee samoja hommia, paitsi ottamalla lapset töihin mukaan, jos siinä samassa teet kaiken niin näppäräsäti.
sinä makoilet töissä ja hoidatat lapsesi toisilla. viet heidät sotkemaan ja syömään ja passattavaksi muualle. se on helppoa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 10 lapsen kotiäitinä, ja välillä myös työssä olleena voin sanoa, että helpommalla pääsee töissä...Tämän kokoisessa perheessä ei voi jättää pyykkejä tai tiskejä pesemättä, ruoanlaitto pelkästään vie monta tuntia päivässä. Siihen lasten harrastukset, jatkuva siivoaminen, läksyissä auttaminen jne. Öitä saa valvoa vähän väliä.. Ja silti päivääkään en vaihtaisi pois!!!
Tällä logiikalla tuskin moni lähtisi töihin, jos se olisi niin kamalan raskasta, kuin jotkut antavat ymmärtää.
Miksi keskustelu pyörii aina sen kotiäitiyden fyysisen rankkuuden ympärillä. Puhutaan, että leppoisia päiviähän ne ovat, kunhan leikkii lapsien kanssa. Monet ovat tuoneet esiin sen, että rankkuus on nimenomaan siinä yksitoikkoisuudessa ja tylsyydessä.
Onko niin kamalan paha sanoa, että kyllä kotiäitiyskin työstä käy? Mikä siinä on niin väärää. Minä ainakin käsitän tuon lauseen niin, että kotiäitiydessä on niin kokopäiväisesti kiinni eikä siinä niin vain tehdä mitä sattuu huvittamaan, että kyllä sekin eräänlaista työtä on. Eihän kaikki palkkatyötkään fyysisesti tai henkisestikään niin rankkoja ole, mutta työksi nekin lasketaan.
Jos kotiäitiys olisi niin kammottavan raskasta kuin jotkut antavat ymmärtää, niin tuskinpa niin moni jäisi kotiin lasten kanssa... :)
Mitenkään kiistämättä sitä, että kotona ollessakin voi olla tosi rankkoja päiviä.
En ymmarra kylla, miten joku voi kokea askartelun, laulun ja ulkoilun aivoja erityisesti rasittavana toimintana... Oma alani sivuaa myos kasvatustieteita, ja kylla siella tyoelamassa joutuu pikkasen erilailla niita aivojaan rassaamaan, siis minun mielestani. Riippuu kylla taysin tyosta! Kaipaan kylla sita alyllistakin elamaa, ja ymmarran kaikkia, joilla samat fiilikset. Vaikka olisi kymmenia kavereita ja aitikahviloita ja viriketta virikkeen peraan, ei se silti ole samanlaista, kuin toissa.
Itse tykkaan olla kotona (nyt jo 2 v ja aion olla 2 v viela), mutta aivojani en viela ole rasittanut kauheasti, siis tyoelamatyyliin ainakaan. Ja niin on hyva! Kylla siten siella tyoelamassa ehtii ne aivotkin aikanaan rasittua ihan tarpeeksi. Nyt olen lasten kanssa ja nautin leppoisasta elosta. ; ) Olemme eritain aktiivinen perhe ja touhuamme kylla paljon kaikenlaista. Ja joskus taas emme tee yhtikas mitaan, jos ei ketaan huvita. Se tassa kotiaitiydessa onkin ihanaa. Vapaus. Rutiineihin ei tarvitse kangistua, jos ei halua. Kukin tietenkin tyylillaan.
se että on työssään (niin antoisa työ kuin onkin) kiinni 24/7. Kotiäideillä ei ole lakisääteisiä taukoja.
Paljon vaikuttaa myös ne pienet työnantajat -jos sattuukin itkuisa vauva, voimakas uhmaikä, tai vaikka kolme erittäin liikkuvaista ja vilkasta samaan perheeseen, niin kyllä se vaan työstä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tulee tämä ajatus, että aivoja voi harjoittaa ainoastaan töissä? Onhan maailma pullollaan töitä, joissa ei aivoja juuri tarvitse rasittaa (itsekin olen tällaisessa työssä). Juu, en halua arvostella enkä väitellä eri työpaikkojen vaatimuksista ja ihmisten aivokapasiteeteistä, mutta ei kaikki ole mitään ydinfyysikkoja tai kirjanpitäjiä.
En ymmarra kylla, miten joku voi kokea askartelun, laulun ja ulkoilun aivoja erityisesti rasittavana toimintana... Oma alani sivuaa myos kasvatustieteita, ja kylla siella tyoelamassa joutuu pikkasen erilailla niita aivojaan rassaamaan, siis minun mielestani. Riippuu kylla taysin tyosta! Kaipaan kylla sita alyllistakin elamaa, ja ymmarran kaikkia, joilla samat fiilikset. Vaikka olisi kymmenia kavereita ja aitikahviloita ja viriketta virikkeen peraan, ei se silti ole samanlaista, kuin toissa.
Itse tykkaan olla kotona (nyt jo 2 v ja aion olla 2 v viela), mutta aivojani en viela ole rasittanut kauheasti, siis tyoelamatyyliin ainakaan. Ja niin on hyva! Kylla siten siella tyoelamassa ehtii ne aivotkin aikanaan rasittua ihan tarpeeksi. Nyt olen lasten kanssa ja nautin leppoisasta elosta. ; ) Olemme eritain aktiivinen perhe ja touhuamme kylla paljon kaikenlaista. Ja joskus taas emme tee yhtikas mitaan, jos ei ketaan huvita. Se tassa kotiaitiydessa onkin ihanaa. Vapaus. Rutiineihin ei tarvitse kangistua, jos ei halua. Kukin tietenkin tyylillaan.
eikö ihmiset ymmärrä kotona ollessaan KASVATTAVANSA niitä lapsia? Senhän voi tehdä fiksustikin ja ajatuksella jos haluaa...
Aivoja ei hirveästi kotona tarvitse kun lasten kanssa leikkii...tekee ruokaa, pesee pyykkiä...
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikkea työ on minulle henkisesti lepoa ja erittäin mielenkiintoista. En vain pidä kotona olosta. Meillä on aivan liian iso talo, jonka siivoamiseen menee tuntitolkulla. Tietysti siihenkin hommaan voisi palkata jonkun, mutta se tuntuu hieman turhalta, jos oleskelee itse paljon kotona. Ilmeisen monella on vaikeuksia asettua toisen tilanteeseen, kun jokin homma on hänelle itselleen helppoa. Minulle kotiäitiys on kuitenkin ollut pääasiassa henkisesti raskasta.
Teetkö/tarjoatko lapsille 4 ateriaa, kun tulet töistä? Hoidatko lapsia ja leikit heidän kanssaan 10-12 tuntia, kun tulet töistä? Ulkoiletkin vielä pariin otteeseen, kun tulet töistä?
Miksi kotiäidit aina haluaa luoda sellaisen kuvan että kotiäitiys on NIIN rankkaa? Kotiäideillä koko päivä aikaa tehdä niitä juttuja mitä työssäkäyvän on tehtävä illalla.
t. kolmen lapsen äiti, kotona ollut nyt taas töissä - kotiäitiys oli ihanaa, helppoa aikaa vaikka kaksi lapsistani hyvin vaativia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kun minä alkaisin tentata kotiäidiltä, että piditkö tänään 2 työpalaveria, hoiditko 5 raporttia, soititko x määrän työpuheluita ja vastasit yhtä moneen, osallistuit koulutukseen ja valmistelit huomista työpäivää?
Eli kuten sanoin, riippuu taysin tyosta. Oman tyoni koin itse alyllisesti paljon haastavampana kuin kotiaitiyden. Ja hyva niin. En mina kotiaidiksi ruvennutkaan alyllisia haasteita etsiakseni, vaan siksi, etta tunnen sen olevan meidan perheellemme paras ratkaisu talla hetkella. Niita aivoja ehdin sitten taas rasittamaan myohemmin. Nyt on ihanaa olla kotona.
Minakin olen tehnyt monia hommia elamassani, jotka olivat mielestani alyllisesti vahemman haastavia kuin kotiaitiys. Joutuuhan tassa tosiaan miettimaan, suunnittelemaan ja organisoimaan asioita, eihan tama pelkkaa aivotonta oleskelua ole. Kuitenkaan kotiaitipaivan paatteeksi minulla ei ikina viela ole ollut sellaista fiilista, etta APUA, etta olen PASKANA. ; ) Siis vasyttaa ja v*tuttaa joskus tietenkin ihan alyttomasti, mutta ei tarvi kuitenkaan raahautua kylmassa ja pimeassa kahdella bussilla kotiin kirkuvia lasten kanssa henkisesti raskaan duunipaivan jalkeen... Ihanaa!
Mistä tulee tämä ajatus, että aivoja voi harjoittaa ainoastaan töissä? Onhan maailma pullollaan töitä, joissa ei aivoja juuri tarvitse rasittaa (itsekin olen tällaisessa työssä). Juu, en halua arvostella enkä väitellä eri työpaikkojen vaatimuksista ja ihmisten aivokapasiteeteistä, mutta ei kaikki ole mitään ydinfyysikkoja tai kirjanpitäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olekaan väittänyt, että teen ne kaikki hommat (palaverit sun muut), mitä työssäkäyväkin. Joku työssäkäyvä tuossa kuitenkin sanoi tekevänsä kaiken, mitä kotiäitikin tekee päivän aikana työpäivänsä jälkeen.
Sama kun minä alkaisin tentata kotiäidiltä, että piditkö tänään 2 työpalaveria, hoiditko 5 raporttia, soititko x määrän työpuheluita ja vastasit yhtä moneen, osallistuit koulutukseen ja valmistelit huomista työpäivää?
Ja verrataan sitä pk:n hoitajan työhön. Okei, lapsia per aikuinen on varmasti pk:n tädillä enemmän, jollei nyt puhuta sitten suurperheen äidistä. MUTTA, kaikessa muussa kyllä kotiäiti tekee klo 8-16 välillä enemmän. Hän nimittäin on samaan aikaan lto, hoitaja, keittäjä ja laitosapulainen. Hän opettaa erilaisia taitoja lapselle, hän hoivaa ja pukee, leikkii, lukee, askartelee, syöttää, käyttää vessassa, tekee ruokaa, hoitaa tiskit ja pyyhkimiset ym. Pk:ssa yksi ihminen ei taatusti tee näitä kaikkia!
Eli, te jotka olette töissä: joku muu eli pk:n henkilö tekee tämän kaiken teidän sijastanne. Kotiäiti tekee saman, mitä tekee hoitajatkin ja vielä usein ilman kenenkään toisen aikuisen vertaistukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua surettaa että meidän pitää toisiamme arvostella, ja käydä jotain ihmeen rankkuuskilpailua. Miksi?? Eikö ole tärkeintä, että jokainen arvostaa itseään ja omia valintojaan, ja pystyy seisomaan niiden takana? Ja ennen kaikkea, tekee niin kuin kokee omille rakkaille lapsilleen parhaaksi.
Itse olen kotona siitä syystä, että itse uskon kotihoidon olevan parhaaksi lapselle. Esikoista hoidin 3 v kotona ja nyt nuorimmainen 2 v. Ja kotiäitiys jatkuu, mahdollisesti vuoden päästä etäopiskelu systeemillä höystettynä. Kuitenkin niin, että lasten hoito on nro 1.
Nautin siitä, että minulla on mahdollisuus olla kotona esikoisen tullessa koulusta, ja että minun on mahdollista antaa lapsilleni mahdollisuus harrastuksiin, ehdin kuskaamaan heitä. Tämä kotiäitiys on oma valintani, ei uhraus. Saan hyvin suurta tyydytystä siitä, että koen tekeväni asiat meidän perheelle parhaalla tavalla. Ja on todella hienoa saada viettää paljon aikaa omien lasten kanssa!
Monet ystävistäni ovat valinneet työssäkäynnin, mutta valintamme eivät alenna arvoamme toistemme silmissä, vaan voimme rehellisesti puhua toisillemme omista ongelmistamme, ilman että pitäisi kilpailla siitä kenellä on rankempaa. Kaikki perheet ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, tilanteet ovat erilaisia. Nautitaan jokainen siitä mikä meillä on, eikä lytätä toisiamme!
Hyvää kevättä kaikille!
t. kotiäiti-sairaanhoitaja
Paivakoti oli pieni, yksityinen pk, jossa olin aktiivisesti myos lasten kanssa muiden hommien lisaksi.
Oli kylla pikkasen erilaista se tyonteko, kuin tama kotielama. Nyt huolehdin vain kahdesta lapsesta (kohta kolmesta), kun pk:ssa oli koko ajan hulinaa ja meininkia, siis aivan taukoamatta. KOKO AJAN oli jotain hommaa, ei voinut hetkeakaan istua rauhassa ja tyopaivan jalkeen olin aina ihan poikki, vaikka tosi nuori viela silloin olinkin. ja voimia oli plajon enemman kuin nyt 34 v:na.
On tama kotielama kylla minun mielestani huomattavasti rauhallisempaa, emmeka kotona ole mitenkaan sidottuja rutiineihin, niin pk:ssa. Paivaunet voi nukkua autossa tai rattaissa ulkona, lounaan voi ottaa evaaksi tai syoda vaikka kahvilassa tai kylaillessa, ulkoilemaan voi lahtea tai olla lahtematta, joka paiva voimme lasten kanssa paattaa, mita tehtais... : )
On fyysisesti kuormittavia mutta henkisesti lamaannuttavia töitä. On henkisesti kuormittavia mutta fyysisesti lamaannuttavia. On töitä, joissa molemmat puolet kuormittuvat ja on töitä, joissa ei kuormitu kumpikaan.
Mun mies myöntää, että sen duuni on saamarin leppoisaa. Ei kiirettä, ei stressiä, kaiken saa hoitaa omalla aikataululla (tietty joku deadline on olemassa mutta muun aikataulutuksen voi hoitaa itse), saa syödä joka päivä runsaan ja monipuolisen lounaan rauhassa ja vaivatta, voi lukea lehdet netissä ja surffailla työpäivän aikana muutenkin.
Ja mulla on täällä kotona myös aika leppoisaa mutta ei tosiaan ole ollut aina. Nyt lapset ovat sen verran isoja, että niistä on niin ihanasti seuraa toisilleen. Näin ei ollut muutama vuosi sitten, kun toinen oli puolivuotias ja toinen vajaa 2-v. Silloin kyllä riitti niin paljon huhkimista, ettei olisi tullut mieleenkään surffailla netissä keskellä päivää. Molemmat lapset olivat haastavia: eivät nukkuneet kunnolla päivällä ja vaativat jatkuvan huomion. Olin henkisesti ja fyysisestikin aivan loppu! Olisi todellakin ollut helpompaa iskeä lapset hoitoon ja lähteä töihin lepäämään. Kyllä kitiseviä lapsia jaksaa muutaman tunnin päivässä, eri asia on olla niiden kanssa koko päivä.
Onneksi nyt asiat ovat toisin! Aion olla kotona vielä pitkään ja nauttia tästä kaikesta!
Tai leikkiminen? Tai satujen lukeminen? Mitä erityistä hoitamista on vaipattomassa terveessä leikki-ikäisessä? Väittääkö joku kotiäippä todella aktiivisesti hoitavansa ja leikkivänsä lastensa kanssa 12 tuntia päivässä?
Kyllä koiriakin pitää ulkoiluttaa työpäivän jälkeen sekä illalla, ei sen puoleen.
Teetkö/tarjoatko lapsille 4 ateriaa, kun tulet töistä? Hoidatko lapsia ja leikit heidän kanssaan 10-12 tuntia, kun tulet töistä? Ulkoiletkin vielä pariin otteeseen, kun tulet töistä?
Miksi kotiäidit aina haluaa luoda sellaisen kuvan että kotiäitiys on NIIN rankkaa? Kotiäideillä koko päivä aikaa tehdä niitä juttuja mitä työssäkäyvän on tehtävä illalla.
t. kolmen lapsen äiti, kotona ollut nyt taas töissä - kotiäitiys oli ihanaa, helppoa aikaa vaikka kaksi lapsistani hyvin vaativia.
Ihmettelin, kun joku kommentoi, että ei kotona ole työssäkäyvällä juuri mitään hommaa, kun KUKAAN ei ole päivällä kotona. Eikö teillä kenelläkään ole koululaisia? Kyllä meillä on klo 11 lähtien joku kotona, eli välipalaa ja ruokaa on oltava saatavilla jo tunteja ennen kuin tulen töistä. Ennen minulla oli aikaa laittaa nekin päivän aikana, nyt tungen ruoanlaiton vielä kiireiseen ilta-aikaan.
Joku kommentoi, että kotiäidillä on rankkaa kun on kuljetettava lapsia harrastuksiin. Mistä uskomus, että työssäkäyvien lapset eivät harrasta mitään? Meidän perheessä on 12 harrastuskuljetusta viikossa.
Joku kommentoi, että kotiäidillä on rankkaa, kun ei pääse minnekään yksin. Kun olin kotona, pääsin yksin vaikka joka ilta jonnekin, harrastinkin, kun olin tehnyt kaikki kotityöt, valvonut lasten läksyt sun muut päivän aikana. Nyt kun olen töissä, en koskaan käy missään yksin, kun ei ole aikaa.
Teetkö/tarjoatko lapsille 4 ateriaa, kun tulet töistä? Hoidatko lapsia ja leikit heidän kanssaan 10-12 tuntia, kun tulet töistä? Ulkoiletkin vielä pariin otteeseen, kun tulet töistä?
En, mutta olen ollut töissä, tuun kotiin, laitan ruokaa, leikin, laitan lapset sänkyyn, siivoan jne. Eli kyse on minusta siitä, jos katsoo että lasten ruokkiminen ja niiden kanssa ulkoileminen päivisin on yhtä raskasta kuin töissä oleminen. Vastaus tähän riippu töistä: jos on helpohko työ säännöllisinä työaikoineen niin kait se kotiäitiyskin silloin vaikuttaa rankalta. Jos taas on rankka työ niin kotiäitiys on helppoa (kun muutenkin on tottunut stressaavan työhön). Itse voin sanoa, ettei kotiäitiys ole läheskään niin stressaavaa kuin työni, nautin siitä kovasti (vaikka lapseni eivät helpommasta päästä olekaan)!
Alue: Aihe vapaa
siis mitä tarkoitat? kasvatus vaatii yhtä paljon aivokapasiteettiä kuin mikä tahansa. tarkoitatko että miellestäsi tekniset alat vaativat vain aivokapasiteettiä, ei kasvatustiede, erityispedagogiika, ym. kasvatusalan tieteet? noita kaikkie tieteitä voi käyttää kotona omiin lapsiinsa. kotona voi soittaa eri instrumentteja, se vasta nostaakin älykkyyttä tutkimusten mukaan. Aivan naurettavaa höpötystä, että bisneslounaat ja "projektit" nostavat älykkyyttä enemmän kuin omien lasten kasvun seuraaminen. ja höpönlöpön.
Psykologian tohtorilta kuulin,että hän piti älykkyyskokeen eri alojen ihmiselle. Näistä suurin älykkyys oli maatalon emännäällä, joka ikänsä hoitanut lapsia kotona ja samalla lehmät.