Kotiäitiys niin helppoa verrattuna oikeeseen työhön!

Tässä ketjussa on kyllä sotkettu mukaan myös äitiyslomalaiset ja vanhempainvapaalaiset, jotka ovat tietenkin kotona hoitamassa vauvaansa l. eivät ole oikeasti kotiäitejä vrt. lausunnot "vauva huutaa öisin, vauva ei nuku jne." - on kyllä vuosikymmeniä siitä, kun pikkuvauvan äidin oli tehtävä valinta palkkatyön ja kotiinjäämisen välillä.



Todellinen valintatilanne tulee nykyään vastaan, kun nuorinkin lapsi täyttää 3 vuotta ja oman vanhemman antamaa kotihoitoa ei tueta enää lainkaan. Ne jotka hoitavat kotonaan yli 3-vuotiaita lapsiaan ovat varsinaisia kotiäitejä, mutta eivät silti tee palkatonta työtä, vaan perhe on vain tehnyt valinnan äidin palkkatyöhön paluun ja lapsen oman vanhemman antaman kotihoidon välillä. Oman äidin kotihoitoon on mahdollisuus niillä lapsilla, joiden isän tulot ovat riittävät perheen elättämiseen ja työttömillä, muiden on pakko viedä lapsi vieraille hoitoon, että voivat hankkia ruokaa.

Mun mielestä tässä tulee esiin se, että äidit usein luulevat olevansa korvaamattomia. Joo, tietty vanhempien on oltava läsnä, kasvatettava lapsiaan ja antaa niille rakkautta mutta eihän se nyt tarkoita, etteikö oma elämää voisi olla. Mä olen aivan varma siitä, että meidän lapset viihtyy paremmin päivisin tarhassa, heillä on kavereita joiden kanssa voi leikkiä ihan eri tavalla kuin minun kanssani. Joo, tietty voi kutsua lapsia kylään, käydä puistoissa jne, mutta miksi kun lapset viihtyvät hyvin tarhassa. Jos lapset joskus eivät pääsekään tarhaan ne ovat ihan pettyneitä kun niin haluaisivat tavata kavereitaan.



Itse puuhailen kaikenlaista lasten kanssa, en suinkaan laita heitä katsomaan Muumeja (vaikken näe mitä vikaa siinäkään nyt olisi). Mutta kait heidän mielestään on kivempi leikkiä muiden lasten kanssa.



Ja omasta elämästä - se voikin tarkoittaa vaikka työssäkäymistä. En ikinä jäisi kotiin sen takia että katsoisin että se on lapsille parhaaksi. Tuleeko lapsesta jotenkin parempi sen takia että on ollut äidin hoivissa kunnes aloittaa koulun? Miksi? Kun itse olin pieni niin molemmat vanhemaat kävivät töissä kun vielä olin alle vuoden ikäinen. Enkä koe että minun lapsuus mitenkään olisi siitä kärsinyt, tai etteikö vanhemmillani olisi ollut minulle aikaa.



Tällä palstalla moni on maininnut että "lähtee pakoon töihin" ja surullistahan se on jos näin on. Eikö kukaan katso, että on tärkeetä kasvattaa myös itseään? Onhan elämässä paljon muutakin kuin perhe? Mitä siis yritän ajaa takaa on se, ettei saisi unohtaa itseään, luulla itseään korvaamattomaksi. Jos näin tekisin, tukahtuisin.



Itse olen sitä mieltä että kotiäitiys on ollut ihanaa aikaa (vaikka koliikkivauva ja toinen uhmaikäinen), - nyt taas töissä (josta tykkään tosin kuin enemmistö tälle palstalle kirjoittaneista). On ihanaa saada tavata aikuisia, keskustella muista asioista kuin perheestä, vetää projekteja jne. Rankaa tekee työn ja äidin roolin yhteensovittaminen, mutta silti koen että olen hyvinkin onnellinen nyt sekä äitinä että töissä olevana naisena.

Jos puhutaankin tunneälystä.

Se on paljon vaativampi monelle. Monipuolisempi.

Ja sitä pienten ihmistaimien _kasvatus_ vaatii. Ei riitä pelkkä perusasioiden tyyydytys - kasvaakseen ja kehittyäkseen pieni ihminen tarvitsee _paljon _ enemmän.

Joku omaan ihanaan älyllisyyteensä tikahtuva äiti ei välttämättä edes kykene näkemään pienen lapsen kaikkia tarpeita.

Niin, niin... Just joo... Sori, mutta tuo kasvatus, vaikka rankkaa ja vaativaa onkin, ei silti vaadi sellaista aivokapasiteettia, mihin moni akateeminen ihminen on tottunut. Ja ihan ok niin. Aivoja ehtii sitten rasittaa taas tulevaisuudessa. Lasten hoito on monella tavoin palkitsevaa ja raskastakin, ja jokainen vanhempi osaa varmasti hoitaa muutakin kun nuo perusasiat... Ainakin minun tuntevani ihmiset osaavat. Ei tarvi tikahtuakaan. ; D

Mieluummin olen kotona kuin töissä, paljon helpompaa tämä on!



Olen töissä henkilöstöravintolassa, jossa on koko ajan kiire. Päivä yhtä kellon kyttäämistä, että ehtii kaiken tehdä ajallaan. Hyvä kun syödä ehditään rauhassa, yleensä ei.



Kotona voin tehdä asiat rauhassa, ilman kiirettä. Syödä voin silloin kun on nälkä ja nukkua vaikka päikkärit, jos siltä tuntuu. Kelloa pitää katsoa sen verran, että koululainen ehtii kouluun ajoissa ja keskimmäinen kerhoon. Vauvan kanssa voin sitten käydä aamulla vaikka kahvilassa istumassa ja shoppailla. Sitten hakemaan kakkonen kerhosta ja kotiin.



Vaikka meillä on kolme lasta ja kissa (karvaa riittää), niin en silti koe kotitöitä mitenkään rankkoina. Mieskin tekee osansa.

Kotiäitinä oli ihanaa! Olin melkein viisi vuotta kotiäitinä! Ei aikatauluja, ei kiirettä, lapset sai sairastaa rauhassa.

Nyt olen töissä ja paljon rankempaa. Oikeasti. Aamulla lapset tarhaan ja tukka putkellä töihin. Töissä rankkaa ja jos lapset sairastuu, ainainen tappelu, kumman on pakko jäädä kotiin. Työt kertyy ylimääräisiksi. Aikatauluja, kiirettä.

Jos olisin voinut, olisi jatkanut kotiäitinä vaikka loppuelämäni!!!!!!!!! Mutta kun yhteiskunta ei tue kotiäitiyttä millään lailla, kun lapsi täyttää 3v niin ei millään mahdollista. Mitä te kotiäidit ruikutatte? Vaihtaisin osaa milloin vain. Yhtä lailla meidän työäitien pitää pyykit pestä, ruoka laittaa yms yms, mutta aikaa on vain muutama tunti illaassa, kun teillä on koko päivä. Minusta kotiäitiys on ihanaa, mutta ei se mitään työtä ole.

Miksi kotiäidit aina haluaa luoda sellaisen kuvan että kotiäitiys on NIIN rankkaa? Kotiäideillä koko päivä aikaa tehdä niitä juttuja mitä työssäkäyvän on tehtävä illalla.



t. kolmen lapsen äiti, kotona ollut nyt taas töissä - kotiäitiys oli ihanaa, helppoa aikaa vaikka kaksi lapsistani hyvin vaativia.

kun kaikki ovat päivät poissa kotoa, ei siellä myöskään tarvitse siivota niin paljon kuin silloin kun lapset ovat koko ajan kotona!?



Ruokaa ei myöskään tarvitse tehdä niin montaa kertaa päivässä eikä siis myöskään tiskata jne!!



Kyllä kotona on paljon enemmän hommia silloin kun siellä eletään arkea koko ajan kuin mitä silloin kun kaikki ovat päivät poissa!! Ei sillä kotiäidillä ole mitään "luppoaikaa" se uraäitien työaika vaan kyllä hän tekee koko ajan niitä hommia kotona! Ei voi vain sanoa, että kyllä töissäkäyvätkin joutuvat tekemään kotihommat, sillä niitä kotihommia on kuitenkin silloin väkisinkin vähemmän!!



Ja miksi ihmeessä ette jää kotiin jos se kerran on niin paljon helpompaa kuin töissä oleminen?:) Hulluhan se on joka menee töihin kun kotona on NIIIIIIIIIIN helppoa!!:) Josko kuitenkin asia onkin niin, että kotona oleminen onkin niin raskasta ettette kestä sitä?!;D



t. kotiäiti, omasta valinnastaan...j

että haluan myös kehittyä omalla alallani, työ on mielenkiintoista enkä koe, että minun on luovuttava elämästäni lasteni takia (joita tietysti rakstan ja joille tarjoan erinomaisen rakstavaisen kodin). Ei se kotiäitys aina tee äidistä mitenkään parempia, monet tuppaavat unohtaa itsensä kokonaan.



Joo, eikä sitä pyykkiä ja tiskiä nyt mitenkään sen enempää synny silloin kun on kotona. Lapset syövat pari kertaa enemään ja ne tiskit laitan astianpesukoneeseen. Pyykit voi pestä päivällä jos on kotona, nyt kaikki nämä kotiaskareet on tehtävä illalla kun lapset ovat jo nukkumassa. Eli kotiäitys on minusta helpompaa.

Siis mitä? Mun elemään kuuluu myös ja etenkin lapset. Olinpa sit kotona tai töissä. Outo tapa ajatella.

Meidän esikoisemme oli koliikkivauva ja muutenkin vauvaiän itkuinen. Tuolloin mies sanoi lähtevänsä töihin lepäämään :D Myöhemmin uhmaiässä esikko sai affektikohtauksia, eli huusi niin paljon (esim. tunti putkeen paniikkihuutoa), että välillä meni tajuttomaksi. Tätä tapahtui yhteen aikaan harva se päivä. Huh! Ei ollut kotiäitiys tuolloin helppoa, vaan mies meni edelleen töihin lepäämään.



Mutta nyt, 4-vuotiaana, esikoinen on oikein helppohoitoinen ja omatoiminen eikä uhmaile, ja kuopus on alusta asti ollut hyvin nukkuva ja mukautuvainen lapsi. VASTA NYT kotiäitiys on selvästi helpompaa kuin työssäkäynti+lapsenhoito, ja nautin kovasti.



Eli ottakaa lasten ikä ja luonne huomioon ;)

Hölynpölyä, että kotiäidillä on paljon enemmän siivottavaa. Yhden lounaan laittaminen ja sen tiskit, siinä se. Ja ne tiskitkin hoitaa yleensä kone. Lapset ehtii levittämään lelunsa puolessa minuutissa ympäri taloa ja jos haluaa ne välttämättä kerätä kasaan monta kertaa päivässä niin se on kyllä kotiäidin ihan oma valinta. Pyykkiä ja muuta on työperheissä ihan saman verran kuin muillakin.

kun kaikki ovat päivät poissa kotoa, ei siellä myöskään tarvitse siivota niin paljon kuin silloin kun lapset ovat koko ajan kotona!?

Ruokaa ei myöskään tarvitse tehdä niin montaa kertaa päivässä eikä siis myöskään tiskata jne!!

Kyllä kotona on paljon enemmän hommia silloin kun siellä eletään arkea koko ajan kuin mitä silloin kun kaikki ovat päivät poissa!! Ei sillä kotiäidillä ole mitään "luppoaikaa" se uraäitien työaika vaan kyllä hän tekee koko ajan niitä hommia kotona! Ei voi vain sanoa, että kyllä töissäkäyvätkin joutuvat tekemään kotihommat, sillä niitä kotihommia on kuitenkin silloin väkisinkin vähemmän!!

Ja miksi ihmeessä ette jää kotiin jos se kerran on niin paljon helpompaa kuin töissä oleminen?:) Hulluhan se on joka menee töihin kun kotona on NIIIIIIIIIIN helppoa!!:) Josko kuitenkin asia onkin niin, että kotona oleminen onkin niin raskasta ettette kestä sitä?!;D

t. kotiäiti, omasta valinnastaan...j

Vaikka minulla on jo lapset koulussa ja eskarissa, niin koen tärkeäksi olla edelleen kotona. Pystyn hoitamaan kaikki hommat päivän aikana ja lasten tullessa kotiin, minulla on oikeasti aikaa jutella heidän kanssaan ja olla kiinnostunut heidän elämästään. Minusta se on arvokkainta, mitä lapselleen voi antaa! Toivon todella, että minulla on mahdollisuus olla kotona vielä pitkään. Ja tylsää minulla ei ole koskaan :)



t. kotiäiti/kotirouva



i]nyt olen töissä, ja minulle se ainakin on ollut ihan hirveän raskasta. Ennen meillä oli illat ihan rauhallista aikaa, kun tein siivoukset, kaupassakäynnit, ruoanlaitot, läksyjen auttamiset, lasten harrastuskuljetukset sun muut päiväsaikaan. Illalla sitten rauhassa vain oltiin tai itse saatoin käydä jossakin harrastuksessa. Nyt vähäiset ilta-aikani menevät ruoanlaittoon, kotitöihin, ja omien töiden tekemiseen. Hyvä kun ehdin lasteni elämästä yhtään mitään kysellä, läksyistä en ole ollut selvillä yhtään aikoihin. Mies kuljettaa isompia lapsia harrastuksiin, mihin eivät itse pääse, ja käy kaupassa. Ihan täysi työ ja hulina molemmilla koko ajan, ja kummallakaan ei enää ole aikaa olla ulkona tai harrastaa mitään.

[/quote]

Nyt olen sairaslomalla kun on kova flunssa. Nuorimman vei mies tänään silti päiväkotiin että sain levätä. Tuli mieleen että onneksi on olemassa päiväkotipaikka, en nimittäin olis todellakaan jaksanut kuumeisena pientä lasta. Elävästi tuli mieleen ne vuoden kun olin lasten kanssa kotona, kyllä se oli vaan kuumeisena ja kipeena ne lapset hoidettava, vaikka oli kuinka paha olla, välillä oikein itketti. Tosin silloin sitten vaan oltiin, ei tukkaputkella menty ympäriinsä.

jos yrittää tehdä edelleen kaiken sen, mitä teki kotiäitinä ollessaan. Ja siihen sitten lisätään vielä kokonainen työpäivä, niin selvähän se on, että aika loppuu kesken.



Normaalijärjellä varustetun ihmisen luulisi ymmärtävän, että työelämään siirryttäessä jostain on luovuttava tai muuten seurauksena on juuri tuollainen hullunmylly.

Saadaan taas uusi päivä käyntiin.

mistä sinä sitten luopuisit?

minun ilta-aikani täyttyy työssäkäyvänä ruoanlaitosta, kotitöistä, lasten harrastuskuljetuksista ja kaupassakäynnistä.

Mutta mä ainakin töihin mennessäni luovuin tietystä rauhallisesta menosta ja ajasta perheen kanssa. Aikaa jää vääjäämättä vähemmän perheelle kun menin töihin ja elämä tosiaan on välillä yhtä hullunmyllyä kun pitää kaikki kotityöt ja asiat hoitaa myös. Toista se oli ennen.

Minusta kotiäitinä oleminen on ollut raskaampaa, vaikka olenkin vaativassa työssä. Ehkä siksi että töissä saan vaihtelua ja aikuisten seuraa. Kotona henkisesti puuduttavampaa. Mutta eiköhän tämä asia riipu jokaisen työstä ja omasta persoonasta.

Jaa-a, itsekin kolmen pienen lapsen kotiäiti ja en todellakaan voisi sanoa että tämä on leppoisaa. Vaikka hauskaa kyllä on. En muuten ymmärrä miten jotkut kuvittelee että ainoastaan työ tuottaisi "älyllisiä haasteita." Kuule, jos kotiäitinä sulle tulee tylsää se on ihan sum oma syy. Lue kirjaa, opi uutta kieltä, suorita joku kurssi yms. Tee jotain, se on ihan sallittua. Jopa kotiäitinä.