Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäitiys niin helppoa verrattuna oikeeseen työhön!
15.03.2009 |
Tätä mieltä olen, tällä hetkellä kotona kahden lapsen kanssa eikä mun mielestäni kotiäitiyttä voi verrata mihinkään työhön (niin kuin jotkut tekevät). Saa olla kotona, tehdä mitä lystää (lasten aikataululla tietty) eikä stressistä voi puhuakaan. Joo, tietysti joskus voi olla rasittavaa kun lapsi kipeenä jne, mutta oikeesti on tämä kotiäitys todella paljon helpompaa kun työelämässä oleminen. Toisaalta, vaikka nautinkin kotiäitiydestä todella paljon, en voisi kuvitellakaan jääväni kotiin moneksi vuodeksi. Nyt olen ollut kotona 1.5 vuotta, mutta kesän jälkeen varmasti menen takaisin töihin. Vaikka kotona on kivaa ja leppoisaa, niin tarvitsen jotain tekmistä johon ikeasti tarvitsee myös aivoja(kuten työni). Aivoja ei hirveästi kotona tarvitse kun lasten kanssa leikkii...tekee ruokaa, pesee pyykkiä...
Halusin tuoda esiin tämän mielipiteeni siksi, että niin monta kertaa olen saanut kuulla miten raskasta kotona oleminen on, se on oikea "työ" jne. Noh, mun mielestä tämä nyt ei todellakaan pidä paikkaansa. Ainoa asia mikä varmasti voi olla haastavaa, on yhdistää työelämä niin, että perheelle jää riittävästi aikaa.
Kommentit (199)
Katotaan mitä mieltä olette 5 vuoden kotonaolon jälkeen.
Kotiäitiys ei ole työtä, se on elämäntapa, ihana sellainen. Nyt olen työelämässä ja kaipaan suuresti sitä vapautta ja joustoa, mistä sain kotivuosina nauttia.
Töissäkin kyllä viihdyn ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syödäänkö teillä joka päivä burgundinpataa tai jotain?
Kohta 10 lapsen kotiäitinä, ja välillä myös työssä olleena voin sanoa, että helpommalla pääsee töissä...Tämän kokoisessa perheessä ei voi jättää pyykkejä tai tiskejä pesemättä, ruoanlaitto pelkästään vie monta tuntia päivässä. Siihen lasten harrastukset, jatkuva siivoaminen, läksyissä auttaminen jne. Öitä saa valvoa vähän väliä.. Ja silti päivääkään en vaihtaisi pois!!!
onhan se yhtäraskasta kuin päiväkodin työntekijän tai pph:n työ jos sen kunnolla hoitaa, ja vielä enemmänkin kun tulee siivoukset ja pyykinpesut ja ruoanlaitto päälle joita ei päiväkodin työntekijöillä ole. päiväkodin työntekijät ovat lomalla "työssään" sun logiikalla.
kotiäitiydestä minulle tekee mm. rahattomuus, kotityöt yksin harteilla, kolmen lapsen täydellinen hoitaminen, erityislapsen tarpeet, oman ajan puute, ulkopuolinen väheksyntä, jatkuva metelinsieto, lasten kasvattaminen ja virikkeiden keksiminen, terveellisen ruokavalion noudattaminen.
en tiedä voiko meillä erityislapsista puhua mutta 2/3 on monipuoliset ruoka-aineallergiat ja vaikka mies iltaisin osallistuu perheen toimiin on silti päävastuu yöheräilyistä minulla joten viimeiseen 2 1/2v. en ole kunnolla nukkunut...kyllä ne päivät jatkuvilla 4-6h unilla ja tuo uni ei todellakaan ole yhtenäistä... nukahtavat kyllä illalla ajoissa omiin sänkyihinsä mutta nukkuvat erittäin levottomasti/huonosti allergioiden vuoksi. Kovin aikaisin ei itsekään viitsisi joka ilta sänkyyn mennä kun pitäisi sitä kuuluisaa parisuhdettakin hoitaa. Ja itse olen myös sairastunut kotona oloaikana sairauteen joka haittaa jokapäiväistä arkea joten työstä olisinkin satavarmana sairaslomalla mutta kotiäitinä sellaista ei tunneta kuten ei myöskään kunnalta tulevaa apua, eli pyydetty on kotiapua yms. mutta kunnalla ei resursseja. Siitä voisi tehdä valituksen sillä kunnalla olisi velvollisuus mutta eipä ole liikoja voimia moisen tekoon...joten työstä käy!
Tai leikkiminen? Tai satujen lukeminen? Mitä erityistä hoitamista on vaipattomassa terveessä leikki-ikäisessä? Väittääkö joku kotiäippä todella aktiivisesti hoitavansa ja leikkivänsä lastensa kanssa 12 tuntia päivässä?
Kyllä koiriakin pitää ulkoiluttaa työpäivän jälkeen sekä illalla, ei sen puoleen.
Teetkö/tarjoatko lapsille 4 ateriaa, kun tulet töistä? Hoidatko lapsia ja leikit heidän kanssaan 10-12 tuntia, kun tulet töistä? Ulkoiletkin vielä pariin otteeseen, kun tulet töistä?
Miksi kotiäidit aina haluaa luoda sellaisen kuvan että kotiäitiys on NIIN rankkaa? Kotiäideillä koko päivä aikaa tehdä niitä juttuja mitä työssäkäyvän on tehtävä illalla.
t. kolmen lapsen äiti, kotona ollut nyt taas töissä - kotiäitiys oli ihanaa, helppoa aikaa vaikka kaksi lapsistani hyvin vaativia.
miksi ne saa sitten työstään palkkaa hoitaessaan teitin nikopettereitä jos se kerran ei ole kotiäidilläkään työtä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävää, että teillä on rankkaa.
Mutta ei ne lapsien yöunet varmaan olisi yhtään pidemmät, vaikka olisit töissä, ei se työssäkään helppoa ole 4-6 tunnin yöunilla.
kyllä sen työssäkäyvänkin pitää työpäivän jälkeen ne siivoukset, ruoanlaitot ja pyykinpesut hoitaa, ei ne ole vain kotiäidin hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niiden mielestä, jotka siis sanovat ettei kotiäiti tee "oikeaa" työtä, siis perhepäivähoitaja/päiväkodin väki ei tee oikeaa työtä, eikä etenkään tarvitse aivojaan?
Hehän vain leikkii lasten kanssa, piirtää, askartelee, maalaa, muovailee, tekee ruokaa, siivoaa, tiskaa ....?
Mielestäni se on asennekysymys. Voihan sanoa, että konttorirotta ei tee oikeaa työtä, tuijottaa vain tietokonettaan päivät pitkät :)
Toki kotiäitikin voi olla monella tapaa.
Yhden, kahden lapsen kanssa pääsee usein helpommalla kuin vaikka kaksosten tai useamman lapsen kanssa. Tai voi olla erityishoitoa vaativa lapsi.
Totta on että saa pitkälle määrätä päivänsä rytmin lasten kanssa.
Sehän on ihanaa jos kotiäitiys ei käy työstä ja on vain autuasta ja ihanaa, siten elämä on loistava ja tulevaisuus mahtava ja voi tanssia ruusuilla vaan :)
Tietysti jos vaakakupissa on epätyydyttävä työ vastaan kiva ja helppo kotiäitiys, ei liene vaikea valita.
Itselläni kyllä on vaaka ihan tasan, päivääkään en kotielämästäni vaihtaisi työhön vaikka molemmat ovat mieluisia ja kummatkin olen itse valinnut ja unelmani toteuttanut.
Koen vain niin että voin nyt nauttia lapsista ihan täysillä ja kun minua ei kotona enää fyysisesti tarvita niin paljon, voi mennä töihin ja luoda uraa.
Uskon että työssäni pääsisin monin tavoin vähemmällä henkisesti , joten kyllä kotiäitiyskin käy työstä, haasteet vain ovat erilaisia.
Neljä lasta vauvasta kouluikäisiin. On todella rikasta ja antoisaa, hetkittäin hyvin leppoisaa ja lasten kanssa todella mukavia hetkiä, mutta henkinen työläys on lähes päivittäistä. Kaikki lapset ovat eri kehitysvaiheissa, tarpeet usein samanaikaisia ja erilaisia ja kaikki kuitenkin vanhempaa tarvitsevia. Päivittäin tulee tilanteita, joihin tarvitsisi toisen aikuisen, kun esim. vauvalla ja äidillä on imetyshetki ja vauvan pitäisi nukahtaa siihen, mutta isompi lapsi raivoaa jotain pettymystä tai riitaa sisaruksen kanssa. Vain yhtenä esimerkkinä. Aivotyötä saa tehdä vahvasti miettiessä, miten pystyisi vastaamaan kaikkien tarpeisiin ja huolehtimaan kotityöt ja omastakin hyvinvoinnista. Ja kuinka selvitä itse lasten riitatilanteista, jotka ovat luonnollinen osa sisarussuhteita, mutta usein toistuessaan kuluttavat aikuisen hermoja. Tällaisia ajatuksia siitäkin huolimatta, että mies on 100%:sti hommassa mukana. Halusin tuoda näkökantani esille vain siksi, että minusta asia ei lainkaan ole joko-tai. Ei voi verrata kenenkään kotiäitiyttä, koska lapsia on eri määrät ja lapset erilaisia. Yhtä lailla aikuiset. Mielestäni se voi vastata "oikeaa" työtä, sillä henkinen kuormittavuus ja tekemisen paljous vastaavat vaativaakin työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin kotona oleminen lapsen kanssa. Siihen kyllä vaikutti oikein äärimmäisen huonosti nukkuva ja syövä lapsi, joka ei kovinkaan usein ollut muutenkaan hyvällä tuulella. Se, että yksinhuoltajaksi jäätyäni jäin myös sosiaalisesti yksin (en voinut koskaan mennä mihinkään ilman lasta, joten ketään ei kiinnostanut viettää aikaa kokoaikaäidin kanssa...). Lopulta olin niin väsynyt, etten edes jaksanut soitella kenellekään, oma sukukaan ei ollut missään tekemisissä minun tai lapsenlapsensa kanssa.
Kahden kotona vietetyn vuoden jälkeen palasin töihin ja onnellisempi en voisi olla. Vaikka edelleen viikonloput vievät voimia äärettömästi (lapsi ei vielä 4 vuoden iässäkään ole yhtään sen helpompi kuin ennenkään), niin ainakin viikot ovat helpompia. Jo pelkästään siksi, että elämässäni on muutakin, kuin kotini seinät, väsymys ja kiukutteleva lapsi.
Niin, ja olen opettaja...
.eihän niitä oksentavia lapsia nyt hyvänen aika voi yksin kotiin jättää =o
Sitä varten on olemassa se kolmen päivän tilapäinen hoitovapaa, josta hyötyvät nimenomaan työssäkäyvät äidit, eivät kotiäidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ellei jonkun olisi pakko hoitaa pienet lapset ja miehen tulot paremmat.
Kohta on taas edessä kotikausi kolmannen syntyessä ja mitään muuta en niin kauhulla odota. Kahden ensimmäisen kanssa kotona olo oli kamalaa, aamusta iltaan ja usein öisinkin joku koko ajan vaatimassa huomiota. Kun aamupala oli saatu siivottua pois oli aika alkaa lounastouhuihin, jne. Kaurapuuroa korvien väli täys ja päivän kohokohta oli jos muksut kerrankin nukkui samaan aikaan päikkäreitä että sai pari minuuttia hengittää. Kai minä sitten olin kelvoton äiti tai lapset erityisen vaativia, mutta en tosiaankaan kaipaa niitä aikoja.
Nykyään on ihanaa jättää lapset päiväkotiin ja päästä ihmisten ilmoille älyllisesti haastelliseen työhön. Työpäivän aikana saa juoda kahvia rauhassa, käydä vessassa ihan yksin ja sulkea konttorin oven kun haluaa olla rauhassa. Palkka juoksee ja kodin siivouksenkin voi jättää alan ammattilaisille. Toista tulee olemaan taas vanhempainrahalla ylityöllistettynä kotiäitinä, YÖK!
Hattua nostan teille jotka siitä hommasta nauttii. Minäkin rakastan lapsiani yli kaiken, mutta luonto ei ole voinut tarkoittaa että kotiäitys olisi hyvästä...
en oikein ymmärtänyt kommenttiasi. Eiväthän kotiäidit voi tai tarvitsekaan hyötyä mistään lastenhoitovapaasta töistä, kun eivät kerran ole töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sankari! Kyllä pelkkä työssäkäynti (kun lapset on hoidossa) on yhtä lastenleikkiä! Minä olen sankariäiti ja parempi kuin te kaikki muut! Häh häh hää! Mädäntykää liemiinne!
Kotiäidit purnaavat, että on niin rankkaa ja silti ovat kotona vapaaehtoisesti. Työssäkäyvät valittavat, että töissä on rankkaa eivätkä valitse useinkaan töitä vapaaehtoisesti.Suomessa on vaan pakko käydä töissä. Siis eiköhän tämä jo kerro, kumpi on rankempaa? Itse en tekisi töitä päivääkään, jos ei olisi pakko tienata. Mikäs ihanampaa kuin olla kotona omien lasten kanssa? Kaikilla ei vain ole kroisosmiestä ja yksinhuoltajien vasta pakko töitä on tehdäkin!
Kotona kolmen lapsen kanssa olleena voin sanoa, että työelämä on aika iisiä tähän kotihommaan verraten.
Työpaikassani arvostan sitä, että on ennalta sovitut työtehtävät, tavoitteet, työtavat. Työkaveri toimivat samojen asioiden eteen suurinpiirtein samanlaisella innolla. Voin suunnitella seuraavan työpäivän tehtävät. Voin irtautua työpisteestä hetken mielijohteesta ja jalkautua tekemään kenttätyötä. On aikataulut, joiden mukaan kaikki toimivat. Kuri, järjestys, rauha ja päätösvalta siitä, minkälaiseksi työpäivä muodostuu. Työt myös jäävät työpaialle, kun laitan oven perässäni kiinni. Eivät roiku lahkeessa tai huutele oven takana kylppärssä käynnin aikana.
Joten täällä ihan toisenlainen kokemus kotiäitiydestä. Arvostus nousi kovasti. Jos sen työn haluaa tehdä kunnolla, niin johan on hommaa!
Meilläkin lapset kotihoidettuja (minä hoidan), mutta samalla teen myös työtä (olen sellainen tälläkin palstalla paljon parjattu pph).
Ja jos saisin valita ihan ilman rahapaineita, niin hoitaisin toki mieluiten vain omia lapsiani, olisi se hieman vapaampaa ja stressittömämpää. :) Ja kotiäitinä (ennen pph:ksi ryhtymistäni) olin 8 vuotta eli siitäkin on kokemusta, nyt olen ollut pph:na pari vuotta. Kyllä tämäkin on ihan kivaa, saanhan kuitenkin olla samalla omien pienteni kanssa!
Mä olen sankari! Kyllä pelkkä työssäkäynti (kun lapset on hoidossa) on yhtä lastenleikkiä! Minä olen sankariäiti ja parempi kuin te kaikki muut! Häh häh hää! Mädäntykää liemiinne!
Ei syödä burgundinpataa ei, vaan ihan tavallista kotiruokaa! Mutta kun kuorit perunat esim. keittoa tai muusia varten, niitä pitää olla 10-15 litran kattilallinen, vie kyllä aikansa... Sitten teet esim. kastikkeen, jota myös pitää olla iso kattilallinen. Tämä ruoka n. klo 16, lisäksi kaikille kotona oleville ruoka klo 12 + aamupalat, iltapalat, välipalat... Eli kyllä siinä yhteensä tunteja menee, ei ole varaa ostaa eineksiä, vaan teen alusta loppuun itse!
Minun työni on ovat joittain hyvin kiivastahtista projektityötä, joka ei aina etene suunnitelman mukaisesti. Eivätkä työt jää työpaikalle, vaan niitä jatketaan iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi on ollut paljon työreissuja, jotka on pitänyt sovitella isän kanssa.
Minulle oli todella paljon rankempi olla työssäkäyvä pienten lasten äiti. Onneksi ongelma on helpottunut sitä mukaa kun lapset ovat kasvaneet.
Kotona kolmen lapsen kanssa olleena voin sanoa, että työelämä on aika iisiä tähän kotihommaan verraten.
Työpaikassani arvostan sitä, että on ennalta sovitut työtehtävät, tavoitteet, työtavat. Työkaveri toimivat samojen asioiden eteen suurinpiirtein samanlaisella innolla. Voin suunnitella seuraavan työpäivän tehtävät. Voin irtautua työpisteestä hetken mielijohteesta ja jalkautua tekemään kenttätyötä. On aikataulut, joiden mukaan kaikki toimivat. Kuri, järjestys, rauha ja päätösvalta siitä, minkälaiseksi työpäivä muodostuu. Työt myös jäävät työpaialle, kun laitan oven perässäni kiinni. Eivät roiku lahkeessa tai huutele oven takana kylppärssä käynnin aikana.
Joten täällä ihan toisenlainen kokemus kotiäitiydestä. Arvostus nousi kovasti. Jos sen työn haluaa tehdä kunnolla, niin johan on hommaa!
Alue: Aihe vapaa
Noi kyselyt on kyllä kivoja, mutta niihinhän vastaukset löytyy ihan yleissivistyksestä ja kun muistelee kouluoppeja. Ja musta noi ei oo kuin pientä kivaa aivojumppaa.
Haasteellisempaa aivoille on se luova ideointi, jota tarvii koko ajan, kun kehittää kasvatusmenetelmiään. Meillä kun esim. rangaistuksiin ja kannustukseen ei toimi sama juttu kauan, vaan jatkuvasti on muokattava metodeja, jotta niiden teho säilyy. Samaten siihen liittyy jatkuva lasten vireystilan tarkkailu. Koko ajan on oltava selvillä onko lapsi väsynyt vai virkeä vai mitä siltä väliltä, sillä rangaistuksen tarve voi tulla milloin vain leikin tiimellyksessä, ja silloin on oltava perillä lapsen vireystilasta, ettei turhaa kiusaa väsynyttä lasta rangaistuksilla mitättömistä asioista.
Mutta mulla nuo tiedeasiat tulee kyllä lähes apteekin hyllyltä, eikä ne vaadi suuria ponnistuksia. Luovuus taas ei ole mun vahvuus, joten sillä puolella joutuu terästäytymään enemmän. Ei siis ole olemassa yhtä totuutta tässäkään asiassa.