Vauvojen uniongelmat on suurilta osin itseaiheutettuja.
Lukuunottamatta allergisia tai muuten sairaita lapsia.
Eräs äiti itkee, kun vauva on niin huono nukkumaan, että se nukkuu vaan liikkuvissa vaunuissa. Heti kun heijaus loppuu, vauva herää. Toinen vauva nukkuu yöllä niin huonosti, se pitää aina keinuttaa sylissä takaisin uneen tai nukuttaa pullolla.
Minäkin luulin ensimmäisen saatuani, että vauvoja kuuluu nukuttaa liikkuvissa vaunuissa. Lähdin aina lenkille, kun tuli vauvan uniaika. Kun toinen lapsi syntyi, luin sattumalta jostain vauvalehdestä, että vauvan voi myös opettaa nukahtamaan paikalla oleviin vaunuihin. Pistin siis kuopuksen aina ulos nukkumaan, mutta en heijannut vaunua ollenkaan. Oppi nukahtamaan sinne, ei osannut vaatia muuta. Nykyään nukahtaa vaikeammin, jos vaunut liikkuu koska ei ole siihen tottunut.
Sama koskee iltanukahtamista. Vauvan voi jättää sänkyyn itsekseen unta odottamaan. Esikoisen ollessa vauva luulin jälleen, että vauvoja kuuluu nukuttaa. Istuin aina odottamassa ja silittelin lasta, kunnes oli nukahtanut. Sama oli yöllä, en koskaan jättänyt hereillä olevaa lasta yksin. Kuopuksen kanssa menettelin toisin; alusta asti jätin sänkyyn yksin valveilla ja niin se uni tuli ennemmin tai myöhemmin. Joskus oli protestikausia, mutta ne meni ohi kun jaksoin olla johdonmukainen.
Vauvat ei nuku huonosti, vaan vanhemmat opettavat nukkumaan huonosti. Eri asia on lapset, joilla joku sairaus tai allergia (esim. ihon kutina tai vatsanväänteet) pitävät lasta hereillä. Mutta terveen lapsen voi opettaa nukahtamaan ja nukkumaan hyvin, jos vaan siihen on itse valmis.
Kommentit (102)
Jotkut uniongelmat johtuvat vain ja ainoastaan lapsen hermoston kehityksestä. Ja vaikka osa " uniongelmista" onkin oppimisen tulosta ja tapa, niin se ei tee näistä lapsista huonosti kasvatettuja - heillä vain on tottumuksia, mitkä tuntuvat vanhemmista (ja etenkin perheeseen kuulumattomista vieraista vanhemmista!) työläiltä.
Huonosti kasvatetut lapset ovat niitä jotka jakelevat aikuisina tuomioitaan kanssaihmisille nettipalstoilla kuvitellen olevansa jotain Delfoin oraakkeleja.
vaikka kuinka yrittäisi opettaa nukahtamaan itsestään, täytyy taustalla olla jotain sairautta tai vaivaa. Siis SUURIMMALLA osalla lapsista, jotkut vauvat ja lapset voivat olla huonoja nukkujia ja siihen nyt ei auta oikein mitään.
Esim. vähänkin kova kakka voi oikeasti tehdä sen että lapsi itkee yöt. Ja siihen ei auta se että pehmitetään sen verran että kakka just ja just tulee, voi edelleen tehdä suolistossa todella kipeää. Sipuli, viinirypäleet, mausteet saavat herkkämahaisen massun taas kipeäksi.
Ap:
" Kuopuksen kanssa menettelin toisin; alusta asti jätin sänkyyn yksin valveilla ja niin se uni tuli ennemmin tai myöhemmin. Joskus oli protestikausia, mutta ne meni ohi kun jaksoin olla johdonmukainen."
Jostain näkökulmasta tämä sänkyyn yksin jättäminen ja protestointi ja johdonmukaisuus protestoinnin kanssa voidaan tulkita lapsen tunteisiin vastaamatta jättämiseksi ja lapsen perustarpeiden mitätöimiseksi.
Onnea valitsemallesi tielle.
vastaa kaikkiin lapsen tunteisiin, ettei lapsi pety.
Kun lapsi haluaa naapurissa katsoa, mitä on kaukosäätimen sisällä niin sen saa aukaista ja rikkoa, ettei lapselle tule paha mieli.
Kun lapsi haluaa tutkia, mitä on pistorasiassa, katkaistaan pääkytkimestä sähkö, jotta vastattaisiin lapsen tunteisiin.
Kun lapsi kiukuttelee sängyssä, että haluaa kolmannenkymmenennen sadun niin äiti rientää lukemaan, ettei lapsi pahastu.
Mutta kun se mun SanttuViljami on niin vaativa lapsi. Te helppojen lasten äidit ette tiedä mistään mitään.
tarkoitan tällä sitä, että jokainen on oma persoonansa joka nukkuu hyvin tai huonosti, nukkuu liikkuvissa vaunuissa tai seisovissa vaunuissa tai kummissakin. Totta kai on vanhempienkin toiminnalla vaikutuksensa, mutta vain tiettyyn rajaan saakka.
Turha tänne tulla syyllistämän huonosti nukkuvien vauvojen vanhempia, mitä ihmettä yrität sillä oikein saavuttaa?! Toivon todella, että kukaan ei huonosti nukkuvien vauvojen vanhemmista ota sinua tosissaan ja tunne itseään mahdollisesti vieläkin huonommaksi vanhemmaksi koska vauva ei syystä tai toisesta nuku.
Samoin vanhemmissa on eroja, joku vaan ei kerta kaikkiaan halua jättää lastaan yksin nukahtamaan, ja hän saa sen tehdä jos niin haluaa. Jokaisella vanhemmalla on täysi oikeus etsiä oma tapansa olla vanhempi - tapa, joka on omalle ja kullekin lapselle luontevin.
että vauvat ilkeyttään heräilevät ja valvovat ja että niitä pitää " kouluttaa" , näyttää niille " kuka määrää" ja ottaa niiltä luulot pois?!! Edes koiria ei enää koulututeta noin antiikkisilla menetelmillä! Pieni vauva on pieni vauva, ei pieni aikuinen. Vauva heräilee, koska sen vaistot niin sanovat. Se tankkaa turvallisuutta ja läheisyyttä ja myös, koska liian syvä uni voi olla hengenvaarallista (hengityskeskus ei käynnistäkään hengitystä enää). 1-2 -v. ikäiset alkaa olla jo vähän opetettavissakin mutta pikkuvauvoja on aivan turha koulia. Jos joku vauva " kouliintuu" , on kyse vain siitä, että hän nukkuisi muutenkin helposti.
mutta sellainen aspekti kuin vaipanvaihto yöllä on (kai) jäänyt käsittelemättä. Itse en vaihtanut vaippaa yöllä koskaan (en muista tuliko koskaan kakkia, tällöin olisin tietysti vaihtanut).
Kun rupesi lussutusta kuulumaan, otin vain vauvan, imetin ja laitoin takaisin sänkyyn. Tuntui ettei vauva (itsekin olin jotakuinkin puoliunessa ja aamulla pirteä) tuohon toimenpiteeseen edes kunnolla havahtunut. Tiedän äitejä, jotka ovat aina yöllä vaihtaneet vaippaa, ehkä usempaankin kertaan ja tähän toimenpiteeseen vauvat kyllä yleensä havahtuvat. Heillä lapset ovat tottuneet heräämään yöllä ja tekevät sitä edelleen taaperoinakin.
naamat meillä kuin petolinnun perseet
Kukin tehköön asiat omalla tyylillään, mutta turha sitten itkeä, kun lapset on niin huonoja nukkujia.
Vauvan viesteihinhän on vastattava. Tuohan on nyt ihan höpönlöpöä että jotain pientä vastasyntynyttä pitäisi jo jotenkin " kasvattaa" . Kyllä sen kasvattamisen ehtii ihan hyvin vähän myöhemminkin aloittaa, askel kerrallaan lempeästi!
Meillä toinen kaksosista oli mahdoton yöheräilijä aina 1-vuoteen saakka. Mutta kyllä hänkin nyt 6-vuotiaana nukkuu hyvin ja on monta vuotta jo nukkunut:).
Mä en tiedä mikä itseisarvo sillä on että vauvojen on nukuttava hyvin??! Onko tää jotain 70-lukua joka on tulossa takaisin vai? Hope not!
Mun lapsista on kasvanut rauhallisia ja turvallisia lapsia. Ehkä juuri siksi ettei heitä olekaan jätetty yksikseen sänkyihinsä huutelemaan?!
mutta oli pakko tulla toteamaan, että ap, et ole pelkästään väärässä, vaan myös ärsyttävän itseriittoinen.
Kiinnostaisi tietää miten opetat meidän 4kk vauvan nukahtamaan paikallaan oleviin vaunuihin, kun hän vaunuihin laitettaessa yleensä heijauksesta ja työntelemisestäkin huolimatta vain huutaa? Niin, kyseessä on meidän kolmas lapsi ja tuo keskimmäinen taas on aina nukahtanut paikallaan oleviin vaunuihin.
Vauvat vain ovat erilaisia. Itsekin yritin " opettaa" kolmosta nukahtamaan itse vaunuihin. Onnistuinkin EKAT 3 KK kunnes jouduin luovuttamaan ja aloin heijata vaunuja.... Vai onko parempi että vauva huutaa siellä vaunuissa? Joo joo.
Olen muuten tosi tyytyväinen, että olen vähitellen saanut tämän vauvan ylipäänsä edes nukahtamaan vaunuihin. Ei ole kauaakaan siitä kun emme päässeet edes kotoa pois, kun vauva huusi niin vaunuissa, autossa, kun kantoliinassakin. Eli siihen nähden tilanne on hyvä, vaikka vauva vähän heijausta vaatiikin.
Keskimmäisen kanssa on kyllä ollut helppoa, kun on riittänyt, että hänet nostaa pihalle ja vaunuihin laskettaessa on yleensä ollut unessa.
Ensimmäisestä yöstään lähtien huusi yökaudet. Eikä siis inissyt ikinä, vaan huusi, parkui, karjui, kiljui. Mutta jos kerran lapset ovat vanhempiensa kasvatustyön tulos, niin minun täyytyi sitten tehdä ensimmäisten tuntien aikana jokin täysin korjaamaton virhe. Kertokaapa mulle mikä se saattoi olla, että osaan välttää sitä seuraavalla kerralla.
Meidän huonosti nukkuva sitten parkui yöt ensimmäisen vuoden ajan. Ja tietty päivätkin. Vielä puolitoistavuotiaanakin heräili liikenteen ääniin, eli ihan parissa päivässä ei niihinkään tottunut. Ja hyvin terve lapsi on. Paitsi äidissä tietenkin täytyy olla pahasti jotain vikaa, koska huonosti nukkuvia vauvoja ei ole olemassakaan. Vain huonosti kasvatettuja kakaroita (kun jonkun mielestä vastasyntyneestäkin voidaan niin sanoa).
esim. Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti- ihmisen yksilöllisyys (v. 2004). Saatte vähän vihiä siitä, miten väärässä olette.
Yhtä pitää nukuttaa, toista ei. Yksi herää yöllä usein syömään ja toinen ei.
Lapset ovat erilaisia!
XD XD XD XD XD XD XD XD...
Siis voiko joku olla ihan oikeasti NOIN sinisilmäinen?
Mutta toisaalta, täytyy ymmärtää, sillä tiedossahan on että helppo lapsisen/lapsisten vanhempien tapaan kuuluu jaella auliisti " neuvojaan" erinomaisesta vanhemmuudestaan. Noh, kyllä se siperia vielä opettaa, kuten sanotaan... elämänkokemusta ap, elämänkokemusta... kyllä se sieltä vielä kerääntyy.
XD Mutta kiitos vielä kerran hyvistä nauruista! XD
Siitä se varmaan johtuu. Kyllä joka ikinen lapsi jää rauhallisesti sänkyynsä, kun hänet sinne laittaa, ja sitten nukahtaa itsekseen ilman itkua...
Outoa, miksiköhän ihmeessä esim. kätilöt neuvoivat synnärillä (osastolla), että vauvan itkuun kuuluu vastata, esim. jos vauva alkaa itkemään yöllä (!!!), niin siihen ei saa olla reagoimatta.
Siis mitä??? Eihän vauvat ala itkemään siellä sängyssä (tai esim. vaunuissa), jos ne on sinne laitettu nukkumaan, ja he ovat kuivissa vaipoissa, nälkä/jano tyydytetty, ei ole kipuja ja ovat väsyneitä. Ei vauvat ala yöllä itkemään, jos ne on kerta laitettu nukkumaan...
;D
Ja taas lähtöpisteeseen takaisin, mutta se taisi olla tarkoituksesikin, 96...