Vauvojen uniongelmat on suurilta osin itseaiheutettuja.

Sanoisin, että vanhempien tulee opettaa lapsensa nukkumaan. Uskon kuitenkin että vauvalle on luontaista elämän ensitaipaleella heräillä milloin mihinkin vaivaan. Mutta siinä olen siis samaa mieltä että lapsen voi opettaa nukahtamaan ja nukkumaan.

hiljaisesti ap:n kanssa samaa mieltä. Mutta minulla on vain yksi lapsi ja olen aina toiminut lapsen kanssa ap:n mainitsemilla tavoilla ja meillä on nukuttu hyvin...

kirjotin tuonne yhteen ketjuun että itku tulee kun kuuntelee miten helppoa joillakin ihmisillä on lastensa unien kanssa, niin eikö vielä täältä löytynyt tällainen arvosteluketju henkilöltä jolla ei oikeesti näköjään ole mitään tietoa vauvojen uniongelmista!!!

noin sataa lasta joista olette tehneet tarkkaa otantaa noin sanotaan nyt vaikka viiden vuoden ajalta niin älkää hemmetti tulko tänne jonkun muutaman vuoden äitiyskokemuksella paasaamaan, että " mää muuten tiärän mimmottii lapset on... se luki seiskassa..."

Lapset on erilaisia, myös unen suhteen. Toki johdonmukaisuus on aina plussaa melkeinpä missä tahansa kasvatusasiassa, mutta aina sekään ei tepsi ennaltaehkäisynä saati lääkkeenä kaikkiin ongelmiin kaikkien lasten kanssa. Sulla ap tuskin on kovin montaa lasta?

5xäiti

Eli heräilleet monta kertaa yössä ja se vasta on rankkaa.

Kun sitten vähän yli vuoden ikäisenä olen lopettanut imettämisen niin silloin ovat alkaneet nukkua yönsä hyvin. tuttia meillä ei ole 2 nuorimmaista edes halunneet vaikka minkälaisia yritin.



Olen todellakin erimieltä ap:n kanssa

Esikoiseni totutin vaikka minkälaisiin kommervenkkeihin, kun en mistään mitään tiennyt, ja yritin pitää vauvan tyytyväisenä keinolla millä hyvänsä.

Loput kolme onkin sitten opetettu (rakkaudella) alusta asti nukahtamaan vaunuihin heijaamatta, sänkyyn nukuttamatta ja syömään ilman leluja ja miestä siinä vieressä tanssimassa ja ääntelemässä/ilmeilemässä.

" minä olen paras" -asenne paistaa läpi. Olet vain sattunut saamaan kaksi helpohkoa tenavaa jota olet kasvatuksellasi edelleen hyvin tukenut.



Uniongelmaiset vauvat ovat asia erikseen. piste.

Voi kun joku kertoisi, miten tuon pojan saisi opetettua nukahtamaan itsekseen vain jättämällä sänkyyn. On 5 kk vanha ja ei ole vielä yrityksistä huolimatta kertaakaan sinne hysteerisesti itkemättä jäänyt. Ainoat keinot ovat sylissä vatkaaminen, imettäminen ja vaunujen heijaaminen.

Esikoinen olikin suhteellisen helppo " opettaa" . Joko opettamisen taitoni on pahoin ruostunut tai tämä totuus ei päde kaikkiin lapsiin.

Luuleeko joku muuten oikeasti, että vauvoja kuuluu nukuttaa liikkuvissa vaunuissa? Että ihan piti lehdestä lukea, että vauvan voi myös opettaa nukahtamaan paikalla oleviin vaunuihin? Ei ensimmäisen lapsen kohdalla edes tullut mieleen moinen..?

Vierailija:

Lukuunottamatta allergisia tai muuten sairaita lapsia.

Eräs äiti itkee, kun vauva on niin huono nukkumaan, että se nukkuu vaan liikkuvissa vaunuissa. Heti kun heijaus loppuu, vauva herää. Toinen vauva nukkuu yöllä niin huonosti, se pitää aina keinuttaa sylissä takaisin uneen tai nukuttaa pullolla.

Minäkin luulin ensimmäisen saatuani, että vauvoja kuuluu nukuttaa liikkuvissa vaunuissa. Lähdin aina lenkille, kun tuli vauvan uniaika. Kun toinen lapsi syntyi, luin sattumalta jostain vauvalehdestä, että vauvan voi myös opettaa nukahtamaan paikalla oleviin vaunuihin. Pistin siis kuopuksen aina ulos nukkumaan, mutta en heijannut vaunua ollenkaan. Oppi nukahtamaan sinne, ei osannut vaatia muuta. Nykyään nukahtaa vaikeammin, jos vaunut liikkuu koska ei ole siihen tottunut.

Sama koskee iltanukahtamista. Vauvan voi jättää sänkyyn itsekseen unta odottamaan. Esikoisen ollessa vauva luulin jälleen, että vauvoja kuuluu nukuttaa. Istuin aina odottamassa ja silittelin lasta, kunnes oli nukahtanut. Sama oli yöllä, en koskaan jättänyt hereillä olevaa lasta yksin. Kuopuksen kanssa menettelin toisin; alusta asti jätin sänkyyn yksin valveilla ja niin se uni tuli ennemmin tai myöhemmin. Joskus oli protestikausia, mutta ne meni ohi kun jaksoin olla johdonmukainen.

Vauvat ei nuku huonosti, vaan vanhemmat opettavat nukkumaan huonosti. Eri asia on lapset, joilla joku sairaus tai allergia (esim. ihon kutina tai vatsanväänteet) pitävät lasta hereillä. Mutta terveen lapsen voi opettaa nukahtamaan ja nukkumaan hyvin, jos vaan siihen on itse valmis.

Toimin jo ekan kanssa samalla lailla kun ap ja meillä ei ole kummankaan kanssa ollut uni-, tai nukahtamisvaikeuksia. Kaveripiirissä moni on ihmetellyt tätä ja kun ruvetaan juttelemaan ovat toimineet juuri niin kuin ap kuvaili, loputonta heijaamista, kantamista ym. Ja mä ainakin onnittelen itseäni että toimin niin johdonmukaisesti, ihanaa kun ei ole tarvinnut valvoa tai temppuilla (eri asia kun lapset ovat olleet kipeänä. )

Osittain allekirjoitan tuon. imetin lastani myös yöllä vuoden verran: kun lopetin imetyksen, niin lapsi alkoi nukkua yönsä. Mutta tosiaan allergiset lapset ovat tosi, tosi, tosi honoja nukkujia, ennenkuin allergia on jollain tapaa hallinnassa

äidin vieressä, täysimetyksellä, ei ole nukahtamisongelmia lapsella eikä äidillä. :)))

joka pudottaa takaisin maan pinnalle. On varmasti hienoa kuvitella tietävänsä ylesimaailmallisesti kuinka kaikki vauva saa nukkumaan, mutta ihan normaalilla itsetunnolla varustettu ei niin ajattele.



Niin meitä on moneksi ja kaikilla se hissi ei kulje ihan...

Totta kai jotkut vanhemmat toiminnallaan aiheuttavat uniongelmia sellaisille lapsille, jotka toisin toimien olisivat oikeita unelmanukkujia.



Itsekin meinasin pilata vauvani mutta tulin sitten ajoissa järkiini ja nyt on kaikki hyvin. Alussa nukutin melkein aina liikkuviin vaunuihin ja mutta sitten aloin nukuttaa myös parvekkeella alkuun vähän hytkytellen ja nykyään ei tarvitse enää edes hytkytellä vaan lapsi jää sinne silmät auki ja nukahtaa itsekseen.



Iltaisin vauva kannetaan kahdeksan aikaan pinnasänkyyn ja joskus uni tulee sekunnissa ja joskus sitä pitää odotella. Alussa oli tämäkin taistelua ja meinasin luovuttaa (mies olisi luovuttanut) mutta kun jaksoin vaan illasta toiseen ravata laittamassa tuttia takaisin suuhun ja olla regoimatta jokaiseen yninään, niin vauva oppi. Tiedän ja takaan, että tähän on päästy nimenomaan minun toiminnallani. Vauva on 5 kk.



Olen myös ihan varma, että nämä keinot eivät tepsi kaikkiin lapsiin mutta uskoisin, että useimpiin kyllä.

ettette voi parin lapsen kokemuksella päteä? jos oikeasti tehdään jotain tutkimuksia niin tutkitaan satoja jopa tuhansia lapsia vuosien, jopa kymmenien vuosien ajan... ei teidän erkin ja petriinan nukkuminen vaan päde kaikkiin maailman miljooniin lapsiin, onko tämä totuus nyt teille pettymys? kyllä meilläkin luettiin opuksia ja oli jopa perhetyöntekijä auttamassa puoli vuotta, mutta lapsi on huono nukkumaan, aivan kuten äitinsäkin on, aivan kuten äitinsä isä jne jne...

ja veivata ja vatkata ja nukuttaa sylissä ja muuta?

Saako siitä jonku marttyyrinkruunin vai mitä?



Moni tuttuni on valittanut lasten unipulmia ja niissä on aina paljastunut takaa tämä, että kun vauva inahtaa, on heti taputeltu ja työnnetty tissiä suuhun ja nukutettu syliin ja kannettu viereen yms.

Yksi hyvä apu on John Pearcen kirjoittama Vauvan ja leikki-ikäisen nukutusohjelma, siitä olen itse saanut apua erilaisiin nukkumispulmiin omien lasteni kanssa. t. Neljän äiti

Kertokaahan sitten kun niin hyvin tiedätte, että miten saa lapsen nukkumaan. Oikeesti. Ja nyt ei riitä vastaukseksi pelkkä " johdonmukaisesti toimien" . Kun ei auta.



Ja älkää nyt hyvät ihmiset sanoko meille valvovien muksujen äideille ainakaan päin naamaa, että oma moka. Ei tunnu väsystä kivalta. Ei, kun on kaikkea yritetty.

23 en saa siitä marttyyrinkruunua, en, enkä veivaa, enkä taputtele ja yritin vuosikaudet nukuttaa sitä niin että se nukahtais itte, mutta kun ei, niin mitä tyydytystä sä saat siitä että tulet tänne sanomaan, että tiedät mua paremmin? kuka sulle laittoi laput silmille ja ohjeisti kattomaan aina yhteen suuntaan, kun ei tää elämä vaan mene niin, että kaikki olisi samassa muotissa ja jos ei ole niin sitten ne on paskoja.