Vauvojen uniongelmat on suurilta osin itseaiheutettuja.

Lukuunottamatta allergisia tai muuten sairaita lapsia.



Eräs äiti itkee, kun vauva on niin huono nukkumaan, että se nukkuu vaan liikkuvissa vaunuissa. Heti kun heijaus loppuu, vauva herää. Toinen vauva nukkuu yöllä niin huonosti, se pitää aina keinuttaa sylissä takaisin uneen tai nukuttaa pullolla.



Minäkin luulin ensimmäisen saatuani, että vauvoja kuuluu nukuttaa liikkuvissa vaunuissa. Lähdin aina lenkille, kun tuli vauvan uniaika. Kun toinen lapsi syntyi, luin sattumalta jostain vauvalehdestä, että vauvan voi myös opettaa nukahtamaan paikalla oleviin vaunuihin. Pistin siis kuopuksen aina ulos nukkumaan, mutta en heijannut vaunua ollenkaan. Oppi nukahtamaan sinne, ei osannut vaatia muuta. Nykyään nukahtaa vaikeammin, jos vaunut liikkuu koska ei ole siihen tottunut.



Sama koskee iltanukahtamista. Vauvan voi jättää sänkyyn itsekseen unta odottamaan. Esikoisen ollessa vauva luulin jälleen, että vauvoja kuuluu nukuttaa. Istuin aina odottamassa ja silittelin lasta, kunnes oli nukahtanut. Sama oli yöllä, en koskaan jättänyt hereillä olevaa lasta yksin. Kuopuksen kanssa menettelin toisin; alusta asti jätin sänkyyn yksin valveilla ja niin se uni tuli ennemmin tai myöhemmin. Joskus oli protestikausia, mutta ne meni ohi kun jaksoin olla johdonmukainen.



Vauvat ei nuku huonosti, vaan vanhemmat opettavat nukkumaan huonosti. Eri asia on lapset, joilla joku sairaus tai allergia (esim. ihon kutina tai vatsanväänteet) pitävät lasta hereillä. Mutta terveen lapsen voi opettaa nukahtamaan ja nukkumaan hyvin, jos vaan siihen on itse valmis.