Vauvojen uniongelmat on suurilta osin itseaiheutettuja.

Päiväajan hellittely ja hoiva kyllä kertoo vauvalle sen, että häntä rakastetaan.



Vielä en ole huomannut lapsessa mitään kuvaamistasi oireilusta, mutta ehkäpä joku päivä huomaan.



39

Meillä kaikki kolme lasta on tottuneet nukahtamaan itsekseen, koska olen totuttanut siihen laitokselta asti, eikä KERTAAKAAN ole kukaan noista kolmesta huutanut hätäänsä.

Minulla on kolme lasta, jotka kaikki on olleet totaalisen erilaisia unirytmissään, nukahtamisissaan ja hermäämistiheydessään.



Kaikkia olen kuitenkin samaan tapaan " opettanut" ja kasvattanut.



Ei vauva ole mikään Tabula Rasa, johon vanhemmat kirjoittavat kasvatuksellaan sen millainen hänestä tulee ja miten hän toimii. Samojen vanhempien lapsilla on erilaiset geenisekoitukset ja ne vaikuttavat kaiken muun ohella myös siihen nukahtamiseen ja nukkumiseen.

tai muutkin jotka puhuvat vauvan ininästä ym. ääntelystä, mutta kun osa vauvoista HUUTAA heti ja lujaa ja meillä muuttui aika pian sinipunaiseksi (hapenpuutteesta?) niin ei kyllä kovin kauan viitsinyt huudattaa...

Juuri niin EI SAA tehdä! Rauhoittelemaan mennään vasta itkua tai hätää, ja sitäkin vain ja ainoastaan sen verran, että vauva rauhoittuu (ei nukahda), sitten vauva takaisin omaan sänkyynsä nukahtamaan..

On työlästä aluksi, mutta voin luvata, että tällä periaatteella ei kauaa valvoskele äiti eikä vauva.



t. 12

Mitään haittaa niistä ei kuitenkaan taida lapselle olla, ovat vain rasittavia vanhemmista ja vanhempien uniongelma, ei lapsen.



Mutta onko hyssyttely muna vai kana - syy vai seuraus?

Hyssyttely voi olla sensitiivisen vanhemman hyvin perusteltu ja kokemuksen kanssa opittu, järkevin ja toimivin tapa reagoida oman lapsensa " uniongelmaan" ja siksi hyvinkin perusteltua.

Sillä esimerkiksi kirjassa vauvan ja äidin varhainen vuorovaikutus eräs uniongelmiin erikoistunut tutkija kertoo, kuinka osalla lapsista neurologisen (normaalin) kehityksen piirteiden vuoksi on unen saamisen ja sen ylläpitämisen kanssa hankaluuksia. Ne eivät poistu sillä että vanhempi jättää hyssyttelyt yms. ap:n mielestä turmiolliset tavat toimia repertuaaristaan, vaan juuri tällaisen lapsen kanssa nimenomaan ne ovat niitä toimivia, lapsen kehitystä tukevia tapoja toimia kun vanhempi auttaa lasta säätelemään valvetilaansa.

mitä sitten teet?

Näin juuri. Jotkut eivät tunnu tajuavan, että kaikki vauvat eivät ainoastaan inise.

Vierailija:

tai muutkin jotka puhuvat vauvan ininästä ym. ääntelystä, mutta kun osa vauvoista HUUTAA heti ja lujaa ja meillä muuttui aika pian sinipunaiseksi (hapenpuutteesta?) niin ei kyllä kovin kauan viitsinyt huudattaa...

Katsos, lapsillakin on erilainen temperamentti - se mikä toimii sinun lapsesi kanssa ei toimi minun lapseni kanssa. Joten sinun tapasi toimia ei ole tosiaankaan se ainoa oikea, toimiva tapa toimia lasten kanssa.

Sen voi tehdä vaikka 250 kertaa jos tarve vaatii. Opettaisin myös lapsen tutille, sillä tutti voi toimia tissin korvikkeena ja rauhoittajana muutenkin noissa tilanteissa.

Vauvaparka itki heti uudestaan. Otin uudestaan syliin ja kun vauva oli rauhoittunut, laitoin hänet sänkyyn. Itku alkoi välittömästi. Jatkoin tätä KUNNES VAUVA EI ENÄÄ LAKANNUT ITKEMÄSTÄ EDES SYLISSÄ!



Vikatikki.



Vauva itki sylissäni 20 min kunnes nukahti syliin.



Kidutusta tuollainen.

Tutin tarjoaminen itse asiassa vain pahentaa tilannetta.



Mutta joo, minäpä teen niin kuin itse parhaaksi näen enkä valita ulkopuolisille. :)



-56

Silloin kannattaa miettiä tuota rytmitystä ihan kokonaan uudelleen!



Nimittäin väsynyt vauva kyllä nukkuu, kunhan ei ehdi yliväsyneeksi! Ja virkeää vauvaa taas et saa huudattamallakaan nukkumaan. Kaiken A ja O on siis myöskin oikean ajankohta, jolloin lasta yritetään laittaa nukkumaan!!

siihen vanhemman apua. Mikään opettaminen, totuttelu tai vanhemman toiminnan muuttaminen ei tuohon vaikuta, ainoastaan aika ja siitä johtuva fysiologinen kehittyminen.

onko teillä ollut numero 60:n kaltaista tilannetta? Jos on, kuinka usein? Miten olette toimineet? Mikä teidän mielestänne on oikea tapa tuossa toimia..?



-huonosti nukkuvan lapsen äiti, joka miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin...

koliikkivauvoista jos omanne ovat nukahtaneet sänkyyn kantamalla. Meilläkin tyttö huusi kuin puukossa 3 ekaa kuukautta eikä siihen auttanut mitkään konstit, ei uudet eikä vanhatkaan, mutta nyt vanhempana riittää kun vie sänkyyn niin nukahtaa itsekseen. Ei kannattaisi aina olla ensimmäisenä huutelemassa sitä " omaa ainoaa totuuttaan" kun kuitenkin teidän näkövinkkelinne on aika kapea....Urpot!!

Nukahtaa osasi itsekseen, mutta heräsi AINA puolen tunnin-40min jälkeen. Toisella lapsella samat nukutusmetodit käytössä mutta nukkunut aina vähintään 1.5h putkeen. Lapset ON erilaisia samassakin perheessä! Toiset nukkuu paremmin, toiset huonommin. Toinen lapseni on edelleen huono nukkuja ja toinen hyvä, vaikka samalla tavalla laitetaan illalla nukkumaan ja samalla tavalla on reagoitu yöheräämisiin.



Ap:n kanssa olen samaa mieltä, että lapset voi totuttaa nukahtamaan itsekseen, mutta siihen onko lapsi hyvä nukkumaan vai ei, ei voi suuremmin vaikuttaa. Olenhan minäkin parempi nukkumaan kuin mieheni, se vaan on niin.

Silloin voi hyvää hyvyyttään jaella neuvoja toisille tarkoittamatta loukata tai olla ylimielinen, sitä vain kuvittelee tietävänsä oman suppean kokemuksen kautta asiat niin oikein. Kun ei ole käsitystä, että maailma, ihmiset ja asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja yksinkertaisia miten ne saattavat näyttäytyä.

koliikin vuoksi ja me tottumattomina lähdimme tuolle hytkytys-kytkytys linjalle alusta asti. Jälkeenpäin ajattelin, että olisin voinut silloin hieman odottaa, ennen kuin kaappaan lapsen takaisin syliin, esim. minuutin tai pari. Noita tilanteita, että ei lopulta rauhoitu mitenkään, tulee varmasti kaikille joskus. Sylissä pitäisin minäkin, kunnes rauhoittuu. En vaan itse jaksa istua yöllä tuntikausia, joten yleensä olen sitten vauvojen kanssa tehnyt niin, että otan viereen sänkyyn itseni ja seinän väliin. Lapsi ainakin tuntee läheisyyteni vaikken hytkytäkään.

Vierailija:

Vauvaparka itki heti uudestaan. Otin uudestaan syliin ja kun vauva oli rauhoittunut, laitoin hänet sänkyyn. Itku alkoi välittömästi. Jatkoin tätä KUNNES VAUVA EI ENÄÄ LAKANNUT ITKEMÄSTÄ EDES SYLISSÄ!

Vikatikki.

Vauva itki sylissäni 20 min kunnes nukahti syliin.

Kidutusta tuollainen.

Jotkut vauvat rauhoittuvat ihan sillä, että istuu siinä sängynvieressä ja toivottelee hiljaisella äänellä hyvää yötä, nyt nukutaan ja samalla antaa vauvalle ns. tassuhoitoa eli painelee/silittää vauvaa selästä (jos nukkuu mahallaan). Tai noudattaa Anna Wahlgrenin " junttausmenetelmää" tai laulaa hiljaa unilaulua. Mutta EI nosta vauvaa pois sängystään. Meillä tämä on toiminut neljästä kolmen kanssa.