Vauvojen uniongelmat on suurilta osin itseaiheutettuja.
Lukuunottamatta allergisia tai muuten sairaita lapsia.
Eräs äiti itkee, kun vauva on niin huono nukkumaan, että se nukkuu vaan liikkuvissa vaunuissa. Heti kun heijaus loppuu, vauva herää. Toinen vauva nukkuu yöllä niin huonosti, se pitää aina keinuttaa sylissä takaisin uneen tai nukuttaa pullolla.
Minäkin luulin ensimmäisen saatuani, että vauvoja kuuluu nukuttaa liikkuvissa vaunuissa. Lähdin aina lenkille, kun tuli vauvan uniaika. Kun toinen lapsi syntyi, luin sattumalta jostain vauvalehdestä, että vauvan voi myös opettaa nukahtamaan paikalla oleviin vaunuihin. Pistin siis kuopuksen aina ulos nukkumaan, mutta en heijannut vaunua ollenkaan. Oppi nukahtamaan sinne, ei osannut vaatia muuta. Nykyään nukahtaa vaikeammin, jos vaunut liikkuu koska ei ole siihen tottunut.
Sama koskee iltanukahtamista. Vauvan voi jättää sänkyyn itsekseen unta odottamaan. Esikoisen ollessa vauva luulin jälleen, että vauvoja kuuluu nukuttaa. Istuin aina odottamassa ja silittelin lasta, kunnes oli nukahtanut. Sama oli yöllä, en koskaan jättänyt hereillä olevaa lasta yksin. Kuopuksen kanssa menettelin toisin; alusta asti jätin sänkyyn yksin valveilla ja niin se uni tuli ennemmin tai myöhemmin. Joskus oli protestikausia, mutta ne meni ohi kun jaksoin olla johdonmukainen.
Vauvat ei nuku huonosti, vaan vanhemmat opettavat nukkumaan huonosti. Eri asia on lapset, joilla joku sairaus tai allergia (esim. ihon kutina tai vatsanväänteet) pitävät lasta hereillä. Mutta terveen lapsen voi opettaa nukahtamaan ja nukkumaan hyvin, jos vaan siihen on itse valmis.
Kommentit (102)
Ei sen 5 kk:n kuulukaan nukahtaa yksin pinnikseen eroon äidistä!
Jos te jätätte " ininät" huomiotta, ettekä vastaa vauvan hätään, niin aiheutatte hänelle vain luottamuksen menetyksen ihmiseen, mikä sitten näkyy koko loppuelämän.
Kyllähän se vauva oppii itsekseen nukahtamaan - kun on ensin oppinut, että kukaan ei välitä hänen hädästään!
Kysykää vaikka lastenpsykiatri Jukka Mäkelältä. (suosittaa perhepetiä...)
Tuttavani lapsi esim. syö ainoastaan telkkarin ääressä, kun muuten ei kuulemma syö ja ikää on 2.5v. Toisen tuttavan lapsi on vasta vauva, mutta hänellä pitää olla vähintään 15 lelua pöydässä + isi lukemassa kirjaa vieressä, jotta avaisi suunsa. Kolmannen tuttavan lapsi tekee pissat pottaan vain, jos hänen kanssaan istutaan ja leikitään sirkuspelleä vähintään tunnin ajan. Neljännen tuttavan lasta laulatetaan ja leikitetään autossa, jos ollaan ajamassa pidemmälle kuin lähikauppaan.
En voi ymmärtää, miksi niin arkisista asioista kuin nukkuminen ja syöminen, pitää tehdä suurinta viihdettä. Lapsi ei tiedä muusta, jos ei ole siihen tottunut. Toki voi olla olemassa huonommin nukkuvia lapsia ja paremmin nukkuvia, niin kuin on aikuisiakin, mutta uniongelmat voi ainakin minimoida sillä että on johdonmukainen eikä lähde mukaan viihdytykseen. Ja se on tehtävä mieluiten alusta asti!
T. ap jolla on muuten kolme hyvin nukkuvaa lasta, jotka syövät ruokansa ilman leluja ja jaksavat autossakin olla kaksi tuntia paikoillaan ilman dvd-laitteita tai muuta virikettä.
En enää herännyt niin herkästi jokaiseen inahdukseen, eli vauva kyllä varmasti heräili edelleenkin, mutta minä en. Ja kun mitään ei tapahtunut minun taholtani vauva sitten ilmeisestikin tyytyi osaansa ja nukahti, kun ei suurempaa meteliä kuulunut - siihen olisi toki herännyt.
Vierailija:
ja veivata ja vatkata ja nukuttaa sylissä ja muuta?
Saako siitä jonku marttyyrinkruunin vai mitä?Moni tuttuni on valittanut lasten unipulmia ja niissä on aina paljastunut takaa tämä, että kun vauva inahtaa, on heti taputeltu ja työnnetty tissiä suuhun ja nukutettu syliin ja kannettu viereen yms.
Voi kuule, kun se lapsi huutaa yökaudet niin kyllä siinä varmasti kokeilee kaikkea taputtamista, tissiä ja sylittelyä. Vai olisiko tuttujesi pitänyt vauvan antaa itkeä itsensä uuvuksiin joka yö vaikka vuoden ajan?
Omat laspeni ovat aina nukkuneet hyvin perhepedissä eikä heitä ole tarvinnut kanniskella, mutta en koe silti olevani pätevä arvostelemaan toisten yörutiineja.
lasten masennus, ahdistus ja käytöshäiriöt ym. lisääntyvät jatkuvasti. Ne on ne samat lapset, jotka sinne pinnasänkyyn on jätetty yksin huutamaan. :(
Niinkuin ap sanoikin. Ja minä edelleen olen sitä mieltä, että jos ensimmäiseni, jonka kanssa en tiennyt miten toimia, nukkui huonosti ja ne kolme muuta ihan hyvin, kun jo tiesin miten toimia, niin voin kyllä allekirjoittaa ap:n aloituksen, että lapsen voi opettaa nukahtamaan myös itsekseen. Se on vaan vanhemmista kiinni, miten johdonmukainen haluaa/jaksaa olla.
t. 12
En jaksaisikaan passata, mutta kyllä mieluumin vatkaan ja veivaan lapsen uneen, kuin kuuntelen sitä huutoa. Ja ajattelen muitakin tässä talossa asuvia, että edes he saavat nukkua.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että jotkut lapset eivät vain inahtele, vaan oikeasti itkevät?
Vierailija:
Miten te muuten jaksatte passata niitä lapsia yökaudet
ja veivata ja vatkata ja nukuttaa sylissä ja muuta?
Saako siitä jonku marttyyrinkruunin vai mitä?Moni tuttuni on valittanut lasten unipulmia ja niissä on aina paljastunut takaa tämä, että kun vauva inahtaa, on heti taputeltu ja työnnetty tissiä suuhun ja nukutettu syliin ja kannettu viereen yms.
se ei tee susta YHTÄÄN parempaa, ei YHTÄÄN.
jos kääntää vaan kylkeä kun vauva itkee pinniksessä? Kun mikään rauhoittelukeino ei auta. Ja itku alkaa heti kun sänkyyn laskee.
t:Todella väsynyt
mutta toisaalta ei todellakaan päde aina ja kaikkiin lapsiin. Synnynnäiset temperamenttierot ja yksilölliset erot nukahtamisen helppoudessa, unirytmissä ja unisyklien välisten heräilyjen asteessa vaikuttavat todennäköisesti enemmän kuin pelkkä vanhempien " johdonmukainen käsittely" . Tutustukaapa vaikka HUS:n lastenklinikan " Vauvojen unihäiriöt" - artikkeliin HUS:n sivuilla.
Meidän temperamenttinen lapsemme huusi -PITKÄÄN- vauvana, kun hänet pistettiin sänkyyn, päivä- tai yöunille. Pahalta se huuto tuntui mutta jossain vaiheessa vauva tottui hommaan. Kaverit taasen toteutti tätä hellempää mallia, eli taputteli, silitteli, imetti jne.
Nykyisin tää ex-vauva on kuusivuotias. Uniongelmia ei ole vauvaiän jälkeen ollut. Mutta jos olisin lähtenyt lapsentahtisuuslinjalle ja pelännyt itkua, niin taatusti olisi ollut paljon ongelmaa ja väsymystä.
Mä kans suosittelen tuota vauvan ja leikki-ikäisen nukutusohjelmaa. Hyvä ja toimiva kirja sellaiselle rationaaliselle äidille.
tulipahan todistettua kun asuttiin rivitalossa ja naapurissa oli 3 viikkoa vanhempi tyttö. Mentiin usein samaa rytmiä kumpikin, eli sitten käveltiin pitkiä matkoja vaunujen kanssa. Yleensä minun vauva nukkui koko ajan, naapurin vauva heräili. Sama jos vauvat nukkuivat vierekkäisillä kuisteilla etupihalla, jos ohi ajoi moottoripyörä tai äänekkämpi auto, yli lensi hornetti tai vastaava, naapuriomakotitalossa sahattiin moottorisahalla: meidän vauva ei herännyt, naapurin vauva heräili. Pikkuisen erilaiset unenlahjat...
Uniongelmaisia lapsia voi olla. Itse en heijaa lasta nukahtamaan. Yöllä ei hytkytetä vauvaa. Meillä ne kukahtaneet ylensä tissille sen ekan vuoden aikana(siis illalla ja yöllä)
sitä mäkään en ymmärrä että syönnin aikana pitäs olla kaikenmaailman viihdykkeitä.
T: se neljän lapsn äiti joka imettänyt kaikkia yli yhden vuoden.
lue toi sun viestis uudestaan ja mieti ihan oikeasti onko sulla varaa olla noin itsevarma? että jos toisten lapset eivät ole kuten omasi niin toiset ei ole jaksaneet hoitaa vanhemman tehtäviään, mutta onneksi sä olet " viitsinyt" .. onneksi en kuulu tuttavapiiriisi, koska epäilen että noin tuomitsevan ja kapea-alaisen ihmisen lähellä on paha olla. olen mieluummin tekemisissä vaikka virheitä tekevien vanhempien kanssa kuin " super-äitien" jotka " viitsii" ..
Meillä alkoi vauva nukkua paremmin, kun päätin että nyt loppuu yöpalvelut ja kun vauva heräsi ja inisi, laitoin tulpat korviin ja jatkoin unia. Päätin, että vasta aamulla nähdään. Pian oppi, eikä kertaakaan itkenyt hysteerisesti. Monet vanhemmat on liian nössöjä, ja luulevat että vauvalle tulee traumoja jos ininään ei vastata. Päin vastoin. Silloin te opetatte vauvalle sen, että hän saa määrätä ja että yölläkin voi valvoa. Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, jos opettaa pienokaiselle että yö on nukkumista varten. Pieni lapsi tarvitsee aikuista ohjaamaan elämää.
Ja niin kasvoi meidänkin " heitteille jätetystä" pienokaisesta ihana iloinen ja onnellinen 2-vuotias. Se siitä traumasta, jonka aiheutin...
kuvailemasi kohtelu saa kyllä lapsen tottumaan yksinjättämiseen ja yksin nukahtamiseen hiljaa. Mutta samalla se aiheuttaa lapselle kokemuksen siitä, että hänen hätäänsä ei vastata, oli huuto miten kova tahansa, tämä voi johtaa itsetunnon ja minäkuvan vaurioihin, masennukseen ja apatiaan. Eli en niin ylpeänä retostelisi vauvan laiminlyönnilläni.
Ja ihan oikeasti kuvittelet, että en olisi tuota yrittänyt..? Montako tuntia niitä käsiä täytyy siinä pitää, jos vain huutaa?
14
Vierailija:
14, tassuttele sitä! Ole hiljaa ja taputtele, pidä käsiä päällä että rauhoittuu!
Sitäpaitsi meistä jokainen herää öisin ainakin kerran, mutta useimmiten jatkamme uniamme saman tien. Ei siis ole mitenkään realistista edes olettaa, että lapset pystyisivät nukkumaan heräämättä koko yön.
Vauvojen (isompien) kohdalla useimmitien kyse lienee siitä, että vauva on tottunut herätessään saamaan maitoa, ja se taas väsyttää äitiä joka joutuu heräämään ja syöttämään vauvaa joskus montakin kertaa yössä, vaikka se ei enää ravitsemuksellisesti olisi vauvalle tarpeellista.
Siinä suhteessa vauvan voi kyllä opettaa, että yöllä ei syödä, vaan nukutaan. Siihen on olemassa erilaisia konsteja, unikoulumalleja vaikka kuinka paljon, mutta kaikkein tärkein asia on se, että ollaan sitten johdonmukaisia ja päättäväisiä ja toteutetaan se hanke alusta loppuun eikä luovuteta kesken, jolloinka vauva ei ole oppinut yhtään mitään.
Onneksi olen sitten itse sattunut saamaan ne hyvin nukkuvat yksilöt:)
T. 11 lapsen äiti
Vierailija: