Meidän esikoinen ehkä sijoitetaan jonnekin.

Olen myös ymmärtänyt, että ap on saanut tukea, vaikkakin se on ollut kovan työn takana.





Ap lapsesi vaikutta älykkäältä ja hän yrittää purkaa turhautumistaan keksimällä " koiruuksia" . Hän tarvitsee ohjausta hillitäkseen käytöstään.

Hän on todellinen energiapakkaus.









" " " Vierailija - 31.03. 11:12 vastaa tähän viestiin (54/58)

Menkää ihmiset itteenne,

kuinka te kehtaatte lyödä lyötyä?!



Sitten jos AP yrittäisi omin voimin jaksaa niin kauan että naksahtaisi lopullisesti ja tekisi jotain peruuttamatonta, johan täällä äimisteltäis, että miksi se ei hakenu apua.



HÄVETKÄÄ

Tuli vain mieleen, että kannattaisiko miehesi siirtyä tavalliseen päivätyöhön vieraalle (lyhennettyyn työpäivään?), että saisitten asiat kuntoon, sekä sinun että pojan, sekä muidenkin lasten... Eikös nyt olisi tärkeämpää hoitaa perhe kuntoon kuin tehdä paljon rahaa ja " toteuttaa itseään yrittäjänä" ... Tai voisitteko palkata apua kotiin (siivous, lastenhoito) jos tulot ovat tarpeeksi isot?



58

Kamalaa miten tällä palstalla ei edes osata lukea! AP kirjoittaa selvästi asioista ja te kirjoitatte ja väännätte niistä ihan muuta, tai olette ihan huomaamatta mitä ap kirjoittaa. Täällä jos jossakin luulísi saavan tukea äidiltä äidille. En ihmettele yhtään enää miksi tänä päivänä tapahtuu kamalia asioita, eihän kukaan enää edes uskalla toisilleen ongelmista kertoa, kun saa tällaista p***** niskaan. Ihan kamalaa!



Itse olen kavereilleni ilmoittanut, että meille saa tuoda lepsen hoitoon jos tarvitsee ja monet tätä on käyttänytkin esim. yksi käy psykiatrin luona juttelemassa ja lapsi sillä aikaa meillä. Eikö voitaisiin kaikki yrittää elää toisiamme auttaen? Saataisiin itsellemme ja toisillemme parempi mieli ja lapsillemme ja heidän lapsilleen jne. parempi paikka elää.



Ap:lle ja perheelle voimia ja toivottavasti saatte paljon apua!

ootteko kokeillu viikonloppuhoitoa? esim. jossain kuntoutuskeskuksessa? itelläni on 4,5vuotias poika jolla on lennox-tyyppinen epilepsia johon liittyy ylivilkkaus, vaarantajunpuute yms muuta mukavaa. ite oon kiinni pojassa 24h koko ajan tätyy olla silmät kiinni pojassa ja osata ennakoida tulevaa rankkaa on mutta oon kait siihen jo tottunut. ite joudun siivoon kans koko ajan pissat saattaa olla viis kertaa päivässä pytyn vieressä ja toisinaan kakat housussa, jääkaappi saattaa tyhjentyä keittiön lattialle ja tavarat hajoaa niinku ihan koko ajan ja aina ei kyseessä ole mitkään lelut vaan on hajonnu teeveetä pari kappaletta ja mikroja pari. pihalle poikaa ei voi päästää sekunniksikkaan yksin vaikka maalla asutaan ja piha on aidattu pojan takian. lopulakin vuosi sitte saatiin diagnoosi tohon epilepsiaan niin saatiin kaikki mahdollinen tukitoimi esim. poika on kuntouttavassa päivähoidossa ja on kerran kuukaudessa kolme päivää kotoa pois, saatiin hänet semmoiseen hoitopaikkaan joka on tarkoitettu ylivilkkaille lapsille ja siellä hoitsut opettaa rauhoittumaan ja keskittymään. en yhtään ihmettele vaikka oletkin masentunut mut uskon kyllä että sullakin joslus helpottaa rankkaa se on mutta voimia ja jaksamisia oikein paljon teidän koko perheelle!

että kunpa se siirtyminen toisen palvelukseen olisikin noin helppoa. Ikävä kyllä miehellä on sopimus pääurakoitsijan kanssa siitä, että hän sitoutuu tekemään tietyn määrän urakoita vuodessa. Siksi toisekseen rakennusalalla tilanne on se, että yhä enenevissä määrin halutaan teettää aliurakkaa toisella firmalla, kukaan ei mielellään ota palkolliseksi jos on mahdollista saada yrittäjä tekemään sama homma urakalla. nimim. kokemusta on tästä asiasta.



Ja yrittäjä ei voi noin vain jäädä pois töistä. Mistään et mitään rahaa saa, sairaslomaakin on turha hakea koska itse on se jonka pitäisi maksaa ne sairaspäivien palkatkin. Parempi perheen siis nähdä nälkää (sitäkin on nähty eikä edes niin kovin kauan sitten) vai mitä?



Tottakai sijoitus on viimeinen vaihtoehto. Kuinka moneen kertaan se pitää sanoa? Ja voihan se olla että täytyy sijoittaa kaikkikin lapset ellei muuta keinoa löydy. Se olisi kyllä sinällään hassua, että tyttöjen kanssa mulla ei ole mitään ongelmaa. Niitä hoitaa vasemman käden pikkusormella, kun on tottunut siihen että pakko sen on riittää niille, kun yksi lapsi tarvitsee ja OTTAA MYÖS kaiken muun huomion.

A) Jos olet ongelmainen, älä tee lapsia



B) Jos et halua lapsia, käytä ehkäisyä



C) Jos ei ehkäisyä ole sillä hetkellä saatavilla, älä harrasta seksiä





Toivon todella, että ap:n lapselle sattuu poikkeuksellisen hyvä tuuri, ja hän selviää tästä kaikesta leimaamisesta ja mahdollisesta sijoituksesta kunnialla.

Vierailija:

ootteko kokeillu viikonloppuhoitoa? esim. jossain kuntoutuskeskuksessa? itelläni on 4,5vuotias poika jolla on lennox-tyyppinen epilepsia johon liittyy ylivilkkaus, vaarantajunpuute yms muuta mukavaa. ite oon kiinni pojassa 24h koko ajan tätyy olla silmät kiinni pojassa ja osata ennakoida tulevaa rankkaa on mutta oon kait siihen jo tottunut. ite joudun siivoon kans koko ajan pissat saattaa olla viis kertaa päivässä pytyn vieressä ja toisinaan kakat housussa, jääkaappi saattaa tyhjentyä keittiön lattialle ja tavarat hajoaa niinku ihan koko ajan ja aina ei kyseessä ole mitkään lelut vaan on hajonnu teeveetä pari kappaletta ja mikroja pari. pihalle poikaa ei voi päästää sekunniksikkaan yksin vaikka maalla asutaan ja piha on aidattu pojan takian. lopulakin vuosi sitte saatiin diagnoosi tohon epilepsiaan niin saatiin kaikki mahdollinen tukitoimi esim. poika on kuntouttavassa päivähoidossa ja on kerran kuukaudessa kolme päivää kotoa pois, saatiin hänet semmoiseen hoitopaikkaan joka on tarkoitettu ylivilkkaille lapsille ja siellä hoitsut opettaa rauhoittumaan ja keskittymään. en yhtään ihmettele vaikka oletkin masentunut mut uskon kyllä että sullakin joslus helpottaa rankkaa se on mutta voimia ja jaksamisia oikein paljon teidän koko perheelle!

Mutta niin teilläkin näyttää olevan, että apua alkoi saada vasta kun tuli diagnoosi... Ja me ei vielä sellaista olla saatu, tutkimukset on vasta alkamassa. Me on kokeiltu viikonloppuhoitoa, pojalla on eno tukihenkilönä, häntä tapaa kerran kuukaudessa ja eno siis viettää silloin pojan kanssa päivän tai kaksi, joka toinen kuukausi kaksi vanhinta ovat viikon mummolassa. Nämä siis ihan sosiaalitoimen kanssa sovitut tukitoimet. Sen lisäksi tarpeen mukaan meille järjestetään vapaata, täällä tosin vaikeampaa kun ei asu sukulaisia ja ystäviäkään ei vielä juuri ole ehtinyt tällä seudulla kertyä. :(

miksi meillä on lapsia vaikka olenkin sairas.



Joskus melkein toivoisin, että tässä maassa toimittaisiin natsityylisesti niin, että kaikille tehtäis kaikki mahdolliset testit ja kokeet joissa selviäisi piilevätkin ongelmat, ja sitten ei muuta kuin raakasti pallit pois ja kohtu pihalle. Kun sterilointihan ei ole täysin 100%:n varma... Kyllä se helpottaisi ainakin meidän hullujen ja muuten sairaiden elämää, kun ei tarttisi muiden syyllistämistä kuulla. Tai hei, vielä parempi vaihtoehtohan olis kaasuttaa hengiltä kaikki meidänlaisemme. Jee. Ja samantien myös alkoholistien lapset ynnä muut, joilla on suurempi riski sairastua ym. Heil Hitler.

Vierailija - 31.03. 11:43 vastaa tähän viestiin (82/84)

ja 80 ei näköjään taaskaan ole vaivautunut lukemaan mitä kirjoitin siitä,

miksi meillä on lapsia vaikka olenkin sairas.



Joskus melkein toivoisin, että tässä maassa toimittaisiin natsityylisesti niin, että kaikille tehtäis kaikki mahdolliset testit ja kokeet joissa selviäisi piilevätkin ongelmat, ja sitten ei muuta kuin raakasti pallit pois ja kohtu pihalle. Kun sterilointihan ei ole täysin 100%:n varma... Kyllä se helpottaisi ainakin meidän hullujen ja muuten sairaiden elämää, kun ei tarttisi muiden syyllistämistä kuulla. Tai hei, vielä parempi vaihtoehtohan olis kaasuttaa hengiltä kaikki meidänlaisemme. Jee. Ja samantien myös alkoholistien lapset ynnä muut, joilla on suurempi riski sairastua ym. Heil Hitler.

Se, että lapset mellastaa on ihan normaalia lapsiperheen arkea. Pojilla varsinkin on paljon energiaa.



Minusta jotenkin tuntuu, että ihan arjen perushallinnassa on ongelmia ja siksi tilanne tuntuu riistäytyvän käsistä. Ja miksi lapselle antaa tilaa mellastaa. Lapset yleensä tykkää katsoa videoita, jos lapsi voisi katsoa vaikka niitä, niin sitten ei saisi koko ajan olla korjaamassa jälkiä. Tai jos lapselle voisi kehittää jonkun harrastuksen. Voisiko isä vaikka viedä lasta iltaisin ulos tai johonkin, missä saisi purkaa energiaansa.



Äidin ei pidä myöskään syyttää itseään siitä, että lapsi on vilkas. Suurin osa lapsista on vilkkaita ja jos heillä ei ole selkeitä rajoja, heistä tulee vielä vilkkaampia.

että kun se katsoo videon - on se sitten Aku Ankkaa, Peter Pania, Muumia tai vaikka TELETAPPIA, niin se kopioi sieltä kaiken mahdollisen ja sittenhän sitä vauhtia vasta riittää!! t. ap

Sen enempää muuhun keskusteluun puuttumatta sanon, että sairaudestasi huolimatta voit silti olla hyvä äiti. Itse sairastuin 15-vuotiaana vakavaan masennukseen, aluksi sitä ei edes huomattu saati hoidettu. Sen jälkeen minua alettiin pitää käytöshäiriöisenä nuorena ja kävin lävitse erilaisia perhekoteja ja kriisikeskussijoituksia, lähellä oltiin myös tilapäistä huostaanottoa.. No, nämä vain vaiheita, pääsin sitten lopulta myös hoitoon - tai osastolle ja lääkitykselle, siinä vaiheessa olin istuskellut jo pidempiä aikoja junaradalla.. Terapiaa en ole koskaan saanut, enkä osannut vaatiakaan.



Tulin kuitenkin sattumalta raskaaksi vasta 18-vuotiaana. Olimme seurustelleet vasta lyhyen aikaa, mutta menimme myöhemmin naimisiin ja saimme toisen lapsen. Masennus on välillä edelleen oireillut, koska sitä ei ole hoidettu pois, mutta lapset voivat hyvin.



Sinulla on varmasti itkuinen, vaikea vaihe menossa. En saa kirjoitettua sitä, mitä tarkoitan, tällä hetkellä asia koskettaa minua liian syvästi.. Mutta sinä voit olla ja varmasti oletkin hyvä äiti lapsillesi!



Sen sijaan, että Sinun pitäisi olla täysin kunnossa hoitaaksesi poikaasi sinun täytyisi antaa lapselle ns. positiivinen kohtaaminen joka päivä, monta kertaa. Itse opin tämän monen mutkan kautta, lähinnä Lapsikirjaa lukemalla (Anna Wahlgren) - ei äidin tarvitse olla täydellisen sopusointuinen voidakseen antaa lapselle kaiken sen tuen ja turvan, jota tämä tarvitsee. Lapsesi ei välttämättä kärsi sairaudestasi, jos vain pystyt saamaan häneen kontaktin. Ei sekään ole niin helppoa.. Jos kuitenkin mahdollista, yritä! Yritä ajatella hänestä hyvää, sellaisina hetkinä kuin se on mahdollisimman helppoa, yrittäkää jutella, tehkää pieniä asioita yhdessä. menkää vaikka kahdestaan jonnekin, missä joudutte yhdessä tekemään työtä - mökki olisi hyvä :)



Toivon sydämestäni, että poikasi saa diagnoosin, jos se on tarpeen avun saamiseksi. Halusin kirjoittaa sinulle jotain rohkaisevaa, lämmintä, mutta en kuitenkaan osannut sanoa kuten halusin. Älä syyllistä itseäsi, teette perheenä ratkaisunne ja se on varmasti paras ratkaisu Teille.

Vierailija:

että kun se katsoo videon - on se sitten Aku Ankkaa, Peter Pania, Muumia tai vaikka TELETAPPIA, niin se kopioi sieltä kaiken mahdollisen ja sittenhän sitä vauhtia vasta riittää!! t. ap

Minusta kuulostaa, että teillä ei ihan perus arjenhallinta ole kunnossa ja lapsella ei ole selkeitä rajoja. Saako hän mitään sanktioita siitä, että heittää ketsuppipullot seinään.

Te voisitte tehdä asialle jotain, mutta helpompaa on piiloutua masennusdiagnoosien ja adhd-diagnoosien alle.

Lapsenne kuulostaa suht normaalilta lapselta, joka on vilkas siksi, että kodissa ei ole selkeitä rajoja ja arjenhallintaa. Oletko katsonut supernnannyn Jo Fosterin ohjelmia ja jäähypenkkimetodista, niistä voisi olla paljon apua teille. Lapsenne tarvitsee selkeät rajat ja tapoja purkaa energiaansa.

osittainen, esim. joka toinen viikonloppu tukiperheessä?



Ihan vain yleisesti olen miettinyt, että vanhempien on mahdollista päästä eroon lapsistaan, yksinkertaisesti sanomalla viranomaisille että en jaksa, sijoittakaa. Joskus tämä on varmasti ihan perusteltua ja viisasta.



Lapsella, teini-ikäiselläkään, ei taas ole mitään mahdollisuutta päästä eroon vanhemmistaan, esimerkkeinä tämä 16-v tyttö, joka yritti äitinsä murhaa tai Ruotsissa se 17-v tyttö, jonka hyväksikäyttävä ja pahoinpitelevä, psykiatrisessa hoidossa oleva isä on määrätty taas huoltajaksi.



Ap on oikealla asialla kun pohtii kaikkia vaihtoehtoja koko perheen elämän turvaamiseksi.

ei voi olla totta...

Vierailija:

Vierailija:

että kun se katsoo videon - on se sitten Aku Ankkaa, Peter Pania, Muumia tai vaikka TELETAPPIA, niin se kopioi sieltä kaiken mahdollisen ja sittenhän sitä vauhtia vasta riittää!! t. ap

Minusta kuulostaa, että teillä ei ihan perus arjenhallinta ole kunnossa ja lapsella ei ole selkeitä rajoja. Saako hän mitään sanktioita siitä, että heittää ketsuppipullot seinään.

Te voisitte tehdä asialle jotain, mutta helpompaa on piiloutua masennusdiagnoosien ja adhd-diagnoosien alle.

Lapsenne kuulostaa suht normaalilta lapselta, joka on vilkas siksi, että kodissa ei ole selkeitä rajoja ja arjenhallintaa. Oletko katsonut supernnannyn Jo Fosterin ohjelmia ja jäähypenkkimetodista, niistä voisi olla paljon apua teille. Lapsenne tarvitsee selkeät rajat ja tapoja purkaa energiaansa.

Ja sanottakoon, että kyllä niitä positiivisia kohtaamisia minun ja pojan välillä on. Poika tietää täsmälleen kuinka rakas hän on, muistan sanoa hänelle joka päivä monta kertaa kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka surullinen olen siitä että olen niin väsynyt etten jaksa hänen kaikkia touhujaan. Luen pojalle päivittäin, useita kertoja päivässä, hän rakastaa kirjoja. Soitan hänelle pianolla niitä lauluja, joita hän haluaa, laulan kun hän pyytää. Usein pyydän hänet kainaloon kun vaikka levähdän sängyllä tai sohvalla, joskus hän tulee, joskus ei. Iltaisin minä hoidan nukuttamisen, luen iltasadun, joskus useitakin, ja laulan taas niitä lauluja mitä hän ja pikkusiskot milloinkin keksivät pyytää. Ja muistan myös kehua kun hän on reipas ja auttaa, esim. hän tykkää kuoria perunoita ja kysyn aina ensin häneltä, haluaako hän nyt kuoria potut tai ainakin osan niistä - en koskaan pakota kuitenkaan. Hän on myös älykäs ja sen hänelle kerron kun syytä siihen on - usein.



Varmaan teksteistäni on huokunut pelkkää epätoivoa ja kenties (virheellisesti) jonkinlaista vihaa lastani kohtaan. Ensinmainittua tämä arki paljolti onkin, viimeksi mainittua ei, silkkaa uupumusta vain. Mutta totta on tuokin mitä nyt jaksoin kirjoittaa - kun tuli joku, joka kertoi selvinneensä.

Kuulostat ap ihan hyvältä äidiltä

Itse 4 ja 6 ja 1 vuotiaiden lasten äitinä, en pidä normaalina käytöksenä esikoisesi käytöstä. Jotain on vialla varmasti. Hyvä, että saatte apua. Voimia elämään!

Vierailija:

ei voi olla totta...

Minusta kuulostaa, että teillä ei ihan perus arjenhallinta ole kunnossa ja lapsella ei ole selkeitä rajoja. Saako hän mitään sanktioita siitä, että heittää ketsuppipullot seinään.

Te voisitte tehdä asialle jotain, mutta helpompaa on piiloutua masennusdiagnoosien ja adhd-diagnoosien alle.

Lapsenne kuulostaa suht normaalilta lapselta, joka on vilkas siksi, että kodissa ei ole selkeitä rajoja ja arjenhallintaa. Oletko katsonut supernnannyn Jo Fosterin ohjelmia ja jäähypenkkimetodista, niistä voisi olla paljon apua teille. Lapsenne tarvitsee selkeät rajat ja tapoja purkaa energiaansa.

No ei tietenkään, meillähän ei lapsia rangaista! No ei vaan, ihan tosissaan, tottakai hän saa. On tietokonekiellot/karkkipäivänmenetykset/kotiarestit silloin kun hän tekee jotain TODELLA törkeää (kuten taannoin rikkoi ison ikkunan ihan tarkoituksellisesti, vain koska naapurin poika ei tullut pihalle leikkimään) ja " pienemmistä" jutuista kuten nuo ketsuppileikit, seuraa aresti nukkumahuoneessa, jossa ei hirveästi virikkeitä ole, tai jäähy sohvannurkassa. Jos olen oikein väsynyt ja hän tekee jotain ikävää, ilmoitan että nyt otat vaikka kirjan ja menet sänkyysi, ja sieltä et tule ennen kuin luvan saat. Tuo aika saattaa silloin venyä pitkäksikin, puoleksi tunniksi tai jopa yli, että saan esim. ruoan laitettua tai muun pakollisen jutun tehtyä... Mutta silloin hänellä on aina jotain tekemistä, eli nimenomaan kirja tai sarjis tutkittavana (tykkää niistä) tai joku rauhallinen cd soimassa. Vakavia keskusteluja käydään myös ja joskus panen pojan siivoamaan tekemänsä sotkun - mikäli se on hänen ikäiselleen sopiva homma, esim. siirappeja en kyllä yrittäisikään laittaa häntä putsaamaan, tai kananmunavellejä.

Joo, arjenhallinta meillä on hukassa ajoittain, kuten nyt, koska minä en jaksa. Jo ruoanlaitto on todellinen voimainponnistus, pyykistä ja siivouksesta puhumattakaan - tiskit onneksi menee yleensä siinä ruoanlaiton lomassa koneeseen ja sieltä pois. Ja varmasti kodin yleinen kaaos vaikuttaa myös lapsen mieleen, mutta siinäpä se oravanpyörä onkin: kun minä en jaksa, lapsi sotkee enemmän, josta johtuu että uuvun siivoukseen, josta johtuu että sotku kasvaa, josta johtuu että lapsi reagoi voimakkaammin, josta johtuu etten jaksa senkään vertaa ja lapsi on lopulta se joka kärsii eniten. Vaan kuka keksisi keinon katkaista tämän? Siis sellaisen keinon jota emme ole vielä kokeilleet. :(

Mikään adhd-tapaus tuskin osaa rauhoittua. Lisäksi kun pari vuotta menee ja lapsi kasvaa, niin lapsi entisestään rauhoittuu, esikoiset on usein sellaisia, että haluvat olla esimerkkinä pienemmille sisaruksilleen. Tuo sijoitus kuulostaa vain niin äärimmäiseltä toimenpiteeltä ja järkyttää lapsen perusturvallisuutta, koska hänestä tuntuu, että isä ja äiti ei enää tykkää hänestä ja haluavat hänestä eroon.



Sinun ei tarvitse myöskään kantaa vastuuta yksin tai yrittää yksin. Isä on perheen pää, kasvatusvastuu kuuluu ennenkaikkea hänelle. Olisiko mahdotonta, että isä ja poika illalla tekisivät yhdessä jotain, menisivät vaikka kotipihalle leikkimään.



Lisäksi voisitte harkita vaikka siivoojaa vaikka pari kertaa kuussa, joka laittaisi kodin kuntoon. Einesruokia voi käyttää hyvällä omallatunnolla, lapsethan syö päiväkodissa.



Minusta te tarvitsette ennen kaikkea käytännön vinkkejä arjenhallintaan, koska tuo jatkuva kaaos on se mikä stressaa koko perhettä. Kolmen pienen lapsen äitinä on uuvuttavaa, tiedän, itsellänikin on kolme pientä lasta.



Lisäksi on kaiken maailman arjenhallinta ja koti järjestykseen-oppaita, jospa niistä löytyisi vinkkejä ja elämäkin alkaisi maistua taas mielekkäämmältä.

Lapsihan on tarhassa arkisin koko päivän, sinuna hakisin pienimmällekin paikan. Sinulle terapiaa ja tarvittaessa lääkitys ja omaa aikaa sekä riittävästi lepoa. Siivousapua kotiin jottei arki mene kotitöissä. Tarvittaessa viikonloppusin mies hoitaa lapset ja sinä hoidat itseäsi ainakin aluksi et voimat palaavat. Lapsen huostaaotto on ihan kamala asia ja kun se siihen menee niin voi olla ettet saa lasta enää ikinä takaisin. 4,5v on vielä niin pieni etten lähtisi siitä et lapsessa on vikaa, voi olla mutta syyt voivat olla myös rajojen puute ja masennuksesi jonka takia lapsi hakee huomiota.