Meidän esikoinen ehkä sijoitetaan jonnekin.

Kyllä tälläisessä tilanteessa saa minun mielestäni arvostella ap:ta ja ihan urakalla.



Ap on kuitenkin aikuinen ihminen mutta hänen lapsensa sen sijaan täysin viaton ja syytön ihminen, joka on vain sattunut syntymään tämän " väsyneen ja masentuneen" ihmisen lapseksi.



Jos jotakuta pitää ymmärtää, tukea ja puolustaa, niin tätä lasta!



Todennäköisesti hänellä ei edes ole mitään adhd:ta tai muuta vastaavaa, vaan hän ainoastaan reagoi äitinsä ongelmiin. Jos ei reagoisi, niin SILLOIN hänessä olisi jotakin vikaa.

Vierailija:

Kyllä tälläisessä tilanteessa saa minun mielestäni arvostella ap:ta ja ihan urakalla.

Ap on kuitenkin aikuinen ihminen mutta hänen lapsensa sen sijaan täysin viaton ja syytön ihminen, joka on vain sattunut syntymään tämän " väsyneen ja masentuneen" ihmisen lapseksi.

Jos jotakuta pitää ymmärtää, tukea ja puolustaa, niin tätä lasta!

Todennäköisesti hänellä ei edes ole mitään adhd:ta tai muuta vastaavaa, vaan hän ainoastaan reagoi äitinsä ongelmiin. Jos ei reagoisi, niin SILLOIN hänessä olisi jotakin vikaa.

(Jotenkin toivoisi aikuisten ihmisten ymmärtävän sellaisenkin mahdollisuuden...)



-50-

Ja jos totta, oireilee vanhempien levottomuuden ja kyvyttömyyden vuoksi.

kuinka te kehtaatte lyödä lyötyä?!



Sitten jos AP yrittäisi omin voimin jaksaa niin kauan että naksahtaisi lopullisesti ja tekisi jotain peruuttamatonta, johan täällä äimisteltäis, että miksi se ei hakenu apua.



HÄVETKÄÄ!

pohjalla on todella paljon adhd-oireita ja kuten sanoin, sukurasite siihen on vahva. Oletko siis sitä mieltä ettei poikaa edes pitäisi tutkia, vaikka jos adhd löytyisi, sitä voi hoitaa sekä toimintaterapialla että lääkityksellä?

että muutamalla sanalla on hirveän vaikea selittää koko vaikeaa tilannetta. Jos ap sanoo, että lapsi heittää ketsupit seinälle ja kiusaa sisaruksiaan, ei se tarkoita sitä, ettäkö nämä ovat ainoat syyt miksi ap on sijoittamassa lasta (viimeisenä vaihtoehtonaan) toiseen perheeseen.

Jotain suhteellisuudentajua ja rivien välistä lukemista OIKEALLA tavalla toivoisin teille joillekin.

Vierailija:

(Jotenkin toivoisi aikuisten ihmisten ymmärtävän sellaisenkin mahdollisuuden...)

-50-

Äidin irti synnytysmasennuksesta ry. ? Sieltä saa oikeasti apua, tukea ja ymmärrystä.

eikös sen kuuluis auttaa lastenhoidossa. Jos " vaikea lapsi" on päivähoidossa päivät, niin eikös teitä sitten ole kaksi vanhempaa hoitamassa lapsia illat?? Ei pitäisi sairaan äidin päälle kaatua kaikki jos mies tekee osansa (ja terveenä ihmisenä vielä enemmänkin).

Minäkin kyllä sitä mieltä, että ei kyllä kannattaisi lapsia alkaa tekemään, niitä ensimmäisiäkään, jos on koko iän ollut " päässä vikaa" !!! Ja kyllä asiat aika huonosti on, jos ainoa lohtu elämässä on rakastelu, hah-haa...

a sulla rankkaa, eikä sais ollenkaan heittää eriävää näkemystä kehiin. Kuten tässä tapauksessa sen, että ei kaikki aina johdu adhd:sta.

Siis Äidit irti synnytysmasennuksesta. Myös muut kuin synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneet masentuneet äidit voivat ottaa yhteyttä.

Vierailija:

Äidin irti synnytysmasennuksesta ry. ? Sieltä saa oikeasti apua, tukea ja ymmärrystä.

i on oikeus olla sairaudessaan uupunut, ja on todella hyvä, että hän tunnistaa ja tunnustaa ongelmansa, eikä tosiaan jää odottelemaan sitä lopullista napsahdusta!) myös isänsä ja sisarustensa luota. Miksei ap itse " sijoitu" vähäksi aikaa muualle? Mitäpä, jos ap muuttaisi väliaikaisesti jonnekin pois perhe-elämän kaaoksesta? Sukulaisten luo tms. Keskittyisi omaan paranemiseensa ja lepäämiseen. Miehelle voisi pyytää koti- ja lastenhoitoapua vaikka kunnan kautta?



Kaikki mahdollisuudet kannattaa nyt miettiä tarkkaan. Ilmeisesti tässä nyt kohtaavat kaksi (tai useampikin) ongelmaa; lapsen erityistarpeet, joihin ei byrokraattisista syistä ole saatu apua ja keinoja ajoissa ja äidin sairaus, joka estää häntä jaksamasta erityistarpeisen lapsen kanssa. Minusta ammattiapua pitäisi saada nyt molemmille osapuolille ja lisäksi käytännönapua koko perheelle. Oletteko ottaneet selvää tukiperheistä, mahdollisesta kodin- ja lastenhoitoavusta (joko itse palkatusta tai kunnan avustamasta), oletteko käyneet sielläperheneuvolassa ja katsoneet, mitä heillä on tarjota? Entä tosiaan se, jos sinä ap itse lähtisit joksikin aikaa parantelemaan itseäsi? Eihän siihen välttämättä sairaalapaikkaa tarvita! Kyllä kaikki tahot ja keinot kannattaa hyödyntää!



Voimia!

58: kerrottakoon nyt vielä, että en minä ollut ymmärtänyt olleeni lapsena todella vaikeasti masentunut ja muuta, masennukseni huomattiin vasta neuvolassa esikoista odottaessani. Ja sen syvyys ymmärrettiin vasta kun toinen lapseni oli jo syntynyt.



Ihan sama kun sanoisit jollekin joka on jo kauan kantanut tietämättään jotain sairaudelle altistavaa geeniä joka aktivoituu sitten, kun on saanut jo lapsia, että miksi edes teit lapsia kun kerta sussa on ollut vikaa iänkaiken.



Ja 49:ltä odotan yhä kiinnostuneena vastausta.

Totta kai lasta pitää tutkia ja auttaa, en ole sitä kyseenalaistanutkaan.



Mutta koska todennäköisempi syy oirehdinnalle ovat SINUN ongelmasi, niin eiköhän niistä kannattaisi aloittaa. Ennen kuin mätkäistään lapselle " hankala tapaus" -leima, diagnoosi ja bonuksena sijoittaminen pois perheen luota. Tyhmempikin ymmärtää, että sen jälkeen tilanne huononee HÄNEN kohdallaan entisestään, vaikka sinun elämäsi helpottuisikin.



Täsyin normaalit ja tasapainoisetkin lapset reagoivat siihen, jos perheessä on vaikkapa tilapäisesti huono ilmapiiri tai vanhempi on poissa tolaltaan.



-49-

Hän on mun tukenani. Hän on kuitenkin yrittäjä ja normityöpäivien lisäksi hänen täytyy iltaisin tehdä myös jonkin verran paperihommia. Loput iltansa hän käyttää tehden niitä kotitöitä, joita minä en jaksa tehdä - sekä tietenkin hänenkin täytyy välillä saada levätä, eli on jonkin verran (ei kohtuuttomasti) päivittäin mm. aapelissa pelaamassa. Hän osallistuu arkeen aivan älyttömän paljon ja sen lisäksi hoitaa mm. kauppa-asiat ynnä muut, koska mulla ei ole ajokorttia ja meiltä on kauppaan aika pitkä matka (asutaan haja-asutuaslueella).

jos ei lapsia hoida? Laittaa vaan siirappeja väärään kaappiin??



58

Esim lääkityksen alottaminen on aika riskipeliä, jos ei taustalla oikeasti olekaan adhd:ta. Terapiasta nyt tuskin haittaa on kenellekään.

kotona. Ja kun isäkin on olemassa, eiköä hän voisi olla jonkin aikaa pois töistä, että saisit levätä? Kun sinä paranet, myös lapsi voi paremmin. Ja muutenkin, lapsesi kuulostaa aivan normaalilta lapselta, joka vaan oireilee.

Meillä perheessä on liikuntavammainen isä. Kodin ulkopuolista apua emme ole koskaan saaneet. Meillä ei ole sukulaisia tai tuttavia, jotka auttaisivat. Minä hoidan kauppa-asiat, käyn töissä, vien lapset ulos, siivoan, tiskaan, teen ruoan jne.



Myönnän, että joskus on ollut raskaita kausia ja välillä on pinna ollut tosi kireällä. Nyt kun nuorinkin menee jo eskariin, nyt elämä on helppoa. Kuitenkaan en ole edes koskaan ajatellut, että lapset pitäisi ajaa pois kotoa.



Tietysti elämäni on pyörinyt täysin perheen parissa. En ole paljon ehtinyt muuta ajattelemaan. Se on vain hyväksyttävä.

eikä ole sitä ajoissa saanut, ja nyt tilanne on kärjistymässä. Ei meistä kukaan toivo sijoitusta, ja lapselle se olisi kaikista kamalin tilanne. Kuitenkin jos käy niin, ettei minua oteta minnekään " sisään" tms, on varmaan teidän kaikkien mielestä parempi VIIMEISENÄ KEINONA sijoittaa poika jonnekin, toivottavasti perheeseen eikä laitokseen, jossa voisimme häntä käydä tapaamassa, kuin että jonain iltana mulla naksahtaisi ja tapahtuisi jotain todella pahaa.



Ja sanottakoon, että tässä samalla olen asioita järjestellyt ja mm. äitini kanssa juuri puhuin puhelimessa. Lapset voisivat kenties mennä mummolaan joksikin aikaa, siinä on vain ongelmana se että vanhempani ovat vielä työelämässä ja kun asuvat tosiaan kaukana täältä, on päivähoidon järjestäminen kiinni heidän asuinkuntansa (eli entisen kotikuntamme) viranomaisten halusta osallistua auttamiseen, vaikka kotikaupunkimme tietenkin olisi se joka maksaisi viulut.