Lue keskustelun säännöt.
Meidän esikoinen ehkä sijoitetaan jonnekin.
31.03.2008 |
Kun en minä enää yksinkertaisesti jaksa. Vaativa lapsi, lähete lasten psykiatriselle polille laitettu ja lääkäriaika sinne saatiin vasta toukokuulle. Nyt oon ihan puhkipoikki. En haluais erottaa lasta muusta perheestä mutta äsken kun soitin sosiaalityöntekijälle, niin oltiin molemmat yhtä mieltä siitä että asiaa lienee pakko ruveta miettimään... Ennen kuin tapahtuu hirveitä. Onneks meillä on niin ihana sossu! Tästä arjesta ei selviäis ilman sitä.
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enemmänkin narsistiselta ja hieman vainoharhaiselta. Kirjoituksistasi päätellen mielialasi vaihtelevat vähän väliä ja olet välillä todella marttyyrimainen ja lapsellinen. Maanisdepressiivinen saatat myös olla. Keittiöpsykologiaa tässä harrastan joo, itselläni on lievä maanisdepressiivisyys ajoittain.
Mutta siis sinun ap arkesi on täysin normaalia, sinulla on ruhtinaallisesti aikaa levätä kun isommat lapset ovat tarhassa, lisäksi hoitopaikkoja (mummola, eno) on. Ongelma ei ole raskas arki ja raskas poika. Sinulla todellakin tuntuu kohta keittävän yli, mielenterveytesi ei ole kohdallaan todellakaan, mutta pelkkä masennusdiagnoosi ei kuulosta oikealta, jotain muutakin on.. Psykoosissa olet siis ollutkin, luepa myös skitsofrenian oireista netistä, suosittelisin varaamaan piakkoin ajan psykiatrilta ja tutkimaan sinut uudestaan, se että rivien välistä uhkaat lapsesi henkeä ja omaa henkeäsi kertoo että olet todella sairas. Psykiatrille aika ja kerrot rehellisesti tunnoistasi ja näistä pimeistä ajatuksista, ihan takuulla pääset osastolle, missä sinun pitäisi jo olla hoitoa saamassa. Jos nyt tuntuu kuitenkin lähiaikoina että keittää yli, niin voithan ottaa ainakin nuorimman mukaan ja mennä mummolaan pahimman yli, että on jokin pakopaikka pahimman hetkellä.
Voimia