*marraskuun maitonassut viikko 10*
Aloitanpa jo uuden viikon. Aivan ensiksi onnea helmee! Yritän päästä perästä;).
Olo on niin jännittynyt. Ajattelin, että sieltä ne menkat tulee, kun selkää särkee aivan valtavasti. Alaselkää jomottaa ja vihloo välillä pakaraan ja reiteen asti. Myös alavatsalla on tuntemuksia kamalasti. Sitten kuitenkin luin netistä, että alaselkäkivut ovat monella raskausoire. Tuli positiivisempi olo taas. Uskon, (tai yritän olla kyllä ajattelematta niin), että voisin olla raskaana. Nälkä on koko ajan. Vaikka olisi vasta äsken syönyt niin jo vatsa kurnii. Rinnat ovat arat eikä makeaa tee sillä tavalla mieli kuin ennen kuukautisia. Sen sijaan kaikkea terveellistä ja suolaista kyllä. Juustonaksuja teki aivan valtavasti mieli, mutta kuitenkaan en pystynyt syömään kuin pari. Enkä pystynut olemaan miehen lähelläkään kun söi niitä.
Valkovuoto on valtaisaa. Aivan kirkasta ja on niin hitsin märkä olo aina;). Kuvotusta esiintyy silloin tällöin. Sitä tosin myös ennen kuukautisia. On tämä niin jännää...
Tämä selkäsärky on kyllä tosi ikävää:(. Pistää tosi äkäiseksi kun koskee niin kovin koko ajan. Hieronta helpottaa hetkeksi, mutta ei koko ajan kehtaa miestä pyytää hieromaankaan.
Ja en tiedä voiko olla, mutta kohdunseutu on eri tuntuinen kuin normaalisti? Kova?
Ai niin ja päätä on särkenyt julmetusti noin viikon ajan. Hellittää vain vähäksi aikaa ja alkaa sitten taas.
Tuli niin omaa napaa taas...
viidenmutsi yk 3 kp 21/21-24? ovisplussa kp 10
Kommentit (107)
Ei vieläkään mitään... Yritän pitää kiinni siitä ens maanantaista eli ett sitten vasta testaan. Väsyttää, nälättää etc.
Viidenmutsi: Mä oon kans aivan totaalisessa Pepsi Max koukussa ja tääl missä asun nykyään on aivan järkyttävän erilainen maku vedessä kuin stadissa. En pysty juomaan kuin pakolla sitä " raakana" :) Joten maxia kuluu, koska mehuihinkin on kyllästynyt, kun niitä vuosia join tossa välillä. Hampaat varmaan tippuu kohta :D Toivottavasti ei...
Tähän on siis tultu! Tää on kyllä ihan järjetöntä tää meikäläisen testailu!
Vaikka kuinka yrittää olla testaamatta, ni ei pysty. Eli taas se nega aamulla pärähti, vaikka kuinka yritin aamupissasta sitä plussaa metsästää:(( Mun täytyy varmaan oikeesti odottaa tonne viikonloppuun seuraavan testin kanssa, ettei joka aamu pety:( Vaikken menis vannomaan että onnistuu toi odottelu multa. Muutenkin tuntuu, että oireet on enemmänkin menkkamaisia. Esim. mulla on aina just ennen menkkoja pää kipee pari päivää, mitä on nytkin. AAARRHHH! Tää on ihan hirveetä, tää odottelu!!!
Amber04: Mulla on siis kp 27/28 eli peräkanaa mennään:) Toivottavasti sullakin se testi näyttäisi parempaa tulosta viikonlopulla:)
Niin ja taisi se Shayen:kin olla aika samoilla päivillä.
Niin ja tervetuloa kaikki uudet " taustailijat" . Mukaan vaan, että saadaan paljon luettavaa. Itteäni ainakin rauhoittaa lueskella muiden turinoita. Sitä hetkeksi unohtaa oman tilanteen:)
Mangona ja taas yksi nega-testi tehtynä:(
Koralli: kiitoksia selvennyksestä lastwishin suhteen. Tuostahan sen todellakin täytyy johtua.
).( Täällä odotellaan miten käy tässä kierrossa. Kaikki voitava on nyt tehty ja nyt pitäisi pystyä rauhoittumaan. Piinaavan monta päivää on vielä jäljellä ennenkuin saa tietää. Onneksi on kiireinen loppuviikko tulossa niin ollaan taas vähän lähempänä piinan päättymistä. Eikös kevät pitäisi olla parasta mahdollista aikaa raskautumisen suhteen, joten toivossa on hyvä elää. :)
-Annique, kp19/24-29, yk13-
meitä viikkopinojen vakikalustoa ja tajusin, että Rizza, Vacsuli75 ja Annique kuumeilevat ensimmäistä. Piti oikein esittelyistä varmistaa. Rizzalle oli ainakin tehty tutkimuksia, mites muut? Haluatteko edes?
Itse olen tätä sekundääristen porukkaa. Ja kovasti on ollut mielessä viime aikoina miten pitkälle olen valmis sen toisen takia menemään. Rankat hoidot arveluttaa, kun on kuitenkin jo tuo yksi. Ensimmäisestä olisin mennyt hoitoihin herkemmin. Luulisin.
Clomit mulla on nyt toista kiertoa. Neljäksi kierroksi tuo purkki riittää. Mulle jäi epäselväksi syönkö purkin tyhjäksi. Olen käynyt siis vaan tavallisella gynellä, eikä hän voi auttaa tämän enempää. Seuraava aika olisi varattava asiaan erikoistuneesta paikasta ja siihen on kauhea kynnys. Ja kun mies on koko ajan jutellut, että hän ei halua mihinkään tutkimuksiin. Ja noille klinikoillehan mennään yhdessä.
Jos muistatte, sain houkutella kauan miestä vauvapuuhiin. Nyt on ihan kivasti ollut mukana ja tukena, mutta en ole varma suostuisiko ollenkaan tutkittavaksi.
Alan olla todella kyllästynyt tähän projektiin. Niinkuin muutkin kerroitte, eläminen oviksesta tätiin, tädistä ovikseen jne. alkaa olla puuduttavaa. Koralli oli miettinyt tätä pitkän matkan laatua. Mulla se laatu alkaa heiketä koko ajan. Pienen jännityksen tuo ehtiikö oviksen hyödyntää ja mahdolliset r-testit, joita syynään eri valoissa... Yritys on pakkopullaa ja olisi jo loppunut, jos palkinto ei olisi niin houkutteleva ;).
Ipan@lle onnenenkeleitä odotukseen!
Helmeekin oli plussanut, ONNEA!
Annique: Kiva kuulla sustakin =). Meillä on sama toivottu LA, joten kuumeillaan sitten ensiviikolla! Paitsi minä hätähousu testailen jo viikonloppuna, sunnuntaina olis dpo10. 5 testiäkin tilasin valmiiksi!
Lastwishin poissaolon olin kans huomannut. Jospa vielä palaa kuumeilemaan, ellei ole vaikka onnellisesti jo odotuspuolella =).
Muutamat on jo viimeisillä piinapäivillä, onnea Teille! Ja onnea oviksen pongaajille! Moit uusille!
Plussaonnea kaikille!
AnniHelen@ kp19/ n.28(Terot) dpo5 yk14
Minäkin astun varovasti piiriin. Me yritetään sitä ensimmäistä mussua. Parit kerrat on mennyt ohi, nyt ovulaatiosta kulunut 19 päivää. Tein sunnuntaina testin, sihen tuli semmonen pieni hairu. Tänään tein uudestaan ja viiva oli jo vahvempi, mutta edelleen melko vaalea. Siltikään ei tunnu, että olisin raskaana. Vaikka sitä hirveän kovasti toivommekin. Huomenna menen neuvolaan tekemään testin... :s Jännittää ihan hirveesti.
Mitään oireita ei sinänsä ole, nälkä on koko ajan. Kuukautisten alkamispäivän seuraavana iltana tuli ihan pikkuisen sellaista rusehtavaa vuotoa. Meinasin lyödä tämän kierron hanskat jo tiskiin, mutta kun ei jatkunut, niin toivo nosti taas päätään... :)
Kävin syyskuussa lapsettomuuteen erikoistuneella gynellä. Hän ultrasi ja katsoi että kaikki näytti hyvältä. Antoi myös lähetteen miehelle simppatestiä varten ja sanoi että sen voi käyttää sitten kun siltä tuntuu. Mies ei ole kovin halukas vielä siihen. Häntä luonnollisesti pelottaa että " vika" olisi hänessä. Gyne myös kiitteli että olin testaillut ovista ja mitannut lämpöjä, sanoi että siitä ainakin voi päätellä että ovuloin ja siinä mielessä kaikki pitäisi olla hyvin. Rauhoitteli minua että on aivan normaalia yrittää 1-2 vuotta ja siihen ajatukseen olen yrittänyt tässä tuudittautua. Sanoi että auttaisi kovasti jos pystyisin rauhoittumaan ja olemaan ajattelematta liikoja asiaa ja antaa luonnon hoitaa tehtävänsä. Se on vaan niin pirun vaikeaa, kuten moni täällä tietää.
Meillä mies on ollut jo vuosia valmis tyyliin " jos sinä haluat lapsen niin ok hänelle" . En vaan ole kestänyt sitä epävarmaa tulevaisuudenkuvaa, niin tämä yrittämisen aloittaminen kesti niin kauan. Odottelin ensin että saisimme molemmat vakituisen työpaikan. Mies vakinaistettiin jo muutama vuosi sitten. Pari vuotta sitten ostimme oman 4h+k asunnon. Vuosi sitten minut vakinaistettiin ja aloimme heti yrittää.
Olen miettinyt tuota, että jos joskus onnistumme saamaan lapsen, niin onko toisen alullesaaminen taas yhtä vaikeaa, vai voisiko se onnistua helpostikin. Pitääkö heti alkuunsa jättää ehkäisy väliin ja antaa tulla jos on tullakseen. Mutta kun nyt saisi edes sen yhden. Osaisin tämän pitkän yrittämisen jälkeen arvostaa todella paljon enemmän raskautta kuin että se olisi onnistunut heti tai muutamassa kuukaudessa. Vauva olisi minulle entistäkin kallisarvoisempi aarre. Nyyh! =( Ja sitten on vielä sekin, että vaikka onnistuisi, niin se voi mennä kesken. No ei saa miettiä tuollaisia... Ei vaan ole ketään jolle näistä asioista vuodattaa, joten pakko saada täällä jakaa tuntojaan. Varmaan kuitenkin on muitakin joilla on samoja aatteita.
Minuakin tympii tämä pakkoyrittäminen, kun ei välillä voisi vähempää kiinnostaa, mutta kun ei sitä vauvaa voi saada alulle ilman yrittämistä niin on pakko... On mukavaa että täällä on tuttuja seurana ja tukena, vaikka ei tietenkään toivoisi että kukaan joutuu pitkään yrittämään. Välillä käy väkisinkin mielessä, että eikö jo pikkuhiljaa olisi minun ja meidän vuoromme onnistua.
-Annique-
Eli olen siis taustaillut välillä enemmän ja välillä vähemmän ja nyt arvelin uskaltautua ääneen minäkin.
Kovasti olen ollut tuntevinani edellisissä kierroissa kaikenmoisia oireita ja nega on silti tullut. Nyt tässä kierrossa on samoja oireita ja ehkä uusia luulemiani oireita (ota tästä nyt selvä) entisten lisäksi.
Nyt mennään kp22/26 tai31. Pupuilut ei sattunut ihan kohdalleen, vaan kolme päivää ennen oletettua ovista, kovasti toivon että" kaverit" olisi jaksanut siihen asti sinnitellä..
Nyt on erillaisia oireita, rinnat on aristanu ja ollut turvoksissa kp15 asti, pientä väsymistä, närästystä(polttelua kurkun päässä) joka kuulostaa aika kummalta.
Eilen ja tänään yökin oikein kunnolla aamulla kun huono olo yllätti. Tosin olen yökkinyt myös muulloinkin eikä se ole merkinnyt silloin mitään. Tänäaamuna tein malttamattomana sitten testin jonka arvelin menevän ihan hukkaan, mutta siinä näkyikin haamujen haamu!!! En ole koskaan ennen saanut edes haamua testiin, joten voitte uskoa että toivonkipinä syttyi uuteen loistoonsa..
Anteeksi omanapaisuus
oliko se sun gyne asiaan erikoistuneella klinikalla (väestöliittö, Ava tms.) vai ihan " tavallisessa" paikassa? Kysyn, kun mietin tätä omaa jatkoa.
On se vaan ihanaa, kun saa tätä vertaistukea täältä. Voitaisko kaikki plussata samasta kierrosta ja mennä samaan odotuspinoon. Mieluiten marraskuisiin ;).
Viivan vahvistumista kmk75:lle!
AH
Kävin yksityisellä lääkäriasemalla. Kaveri suositteli tätä gyneä ja oli itse hänellä käynyt. Muistaakseni kolme vuotta yrittivät ensimmäistä. Ja olisiko ollut niin että kolme vuotta toista yritettyään tuli raskaaksi, mutta meni kesken ja siitä parin vuoden jälkeen tuli uudelleen raskaaksi. Antaa toivoa että vuosienkin jälkeen voi onnistua, vaikkakaan ei todellakaan toivoisi itselleen/kenellekään yhtä pitkää tietä.
Gyne sanoi että muutaman viimeisen vuoden aikana on hoidot kehittyneet huimasti, että joitakin vuosia sitten kaikilla ei välttämättä olisi ollut toivoa.
Sitä kuulee niin paljon juttuja että tärppää kun lopettaa yrittämisen, mutta miten ihmeessä pystyy siirtämään ajatuksensa pois siitä mitä ajattelee ensimmäisenä aamulla herätessään ja viimeisenä illalla silmät sulkiessan ja näkee jopa unia yöllä. :(
-Annique-
että piti tänä aamuna tehdä testi. Tottakai nega, tiesin jo etukäteen mut oli siltikin pakko.. Kp on vasta 24/29 tai jotain tuonne päin. Rinnat on tosi kipeät ja turvoksissa, kipeytyy vain koko ajan ja maha on ihan outo. Piti vaan tehdä toi testi, kun aattelin et eihän sitä tiedä vaikka se ovis ois ollut jo aiemmin.. Edellisessä raskaudessa kun testasin jo kp26/29 ekan plussan.. Voi hitsi tätä kuumeilua! Miten te oikein maltatte odottaa testailua????
Onnittelut ananas-pieni ja kmk75, toivottavasti viivat vahvistuu!
Tinttana
Minäkin olen täällä roikkunut mukana enemmän ja vähemmän aktiivisesti noin vuoden verran. Vuosi sitten ehdin olla syyskuisten odottajien pinossakin jo hyvän tovin (km 9+4) ja tänä vuonna olin lokakuisten odottajien pinossa pari päivää (km 4+5). Esikoinen vaan ei ota tullakseen.
Mutta kuumeilu jatkuu. Anniquen teksti kolmossivulla oli melkein kuin olisin sen itse kirjoittanut! Tosi samanlaisia mietteitä. Mä en kanssa osaa olla stressaamatta tätä asiaa... Mulla on niin pitkät ja epäsäännölliset kierrot ja ei todellakaan ehditä harrastaa mitään joka toinen päivä pupuilua, joten pakko sitä on kiertoansa seurata suht tarkkaan, ettei ovis karkaa joka kerta!
Tsemppiä kaikille!
Essi78 (kp 23/35)
Taas on vierähtänyt tovi kun viimeksi kirjoitin (heh, kaikki kirjoitukseni alkaa samalla tavalla) Lähes päivittäin käyn kuitenkin lukemassa marraskuun maitonassujen uutiset :)
Itsellä ei juuri tilanteessa ole ihmeteltävää ja siksi olen tyytynyt välillä vain taustailemaan!
ON: nyt kahtena päivänä satunnaista menkka juilintaa.. lämmöt normaalit 35.2 joten tuskinpa ainkaan raskautunut olen (sillon lämmöt mulla 37) Oottelen jo kovasti viikonloppua ni pääsen testailemaan, ja jos sitten näyttää negaa ni varmaan siirryn joulukuisiin oottelemaan mekkoja tahi plussaa :)
Oon parina päivänä eksyny lueskelemaan tonne av-palstalle ja huhuh mitä sakkia siellä on.. tuntuu et suurinosa on ihan pelkkää huuhaata ja paljon epäasiallista tekstiä/kommentointia, mutta sitähän se taitaakin olla kun pääsee rekisteröimättä kirjottelemaan.
Voih, eilen tulil tasan vuosi siitä kun mulla on viimeks ollu menkat, joten haaveilin kovasti et ne ois alkanu, sittenpä oltais voitu alkaa haaveilemaan joulukuista ja varmaan ois mukuloille tullu n.1v ikäeroa :D
mammmaa yk1 kp?/?
Mangona: samoissa siis mennään, ja minäkin (kun kukaan täällä ei kommentoinu vastaan, heh,) niin hain innoissani aamupissasta sitä plussaa, tuloksena ei mitään muuta ku kontroliviiva :(
No, sulla mangona näyttää olevan ainakin iloinen ja positiivinen mieli vaikka negaatkin, miten saisin ite saman, just tossa puhuin miehelle että tää kierto oli tässä, alan nyt jo odotella tätiä, en usko enää plussaan, kai noihin olis joku haamu tullu jos olis niin hyvä onni meitä potkassu :(
Ensi kuun pinoon en tule, otetaan ehkäisy (kumit) käyttöön, päätin siis antaa pääkopalle vähän ilmaa ja alan vaikka dieetinkin taas, ehkä sitten jos ainakin yhden kierron jättäis väliin, sais stressihormonia ja vaikka painoakin ees pari kiloa alemmas ja vois ehkä olla toivoakin plussaan eri lailla.
Voi itkujen itku, esikoinenkin puhuu iloisena sitku sitku, eli tarttunu selvästi häneenkin tää " sitku meillä on vauva" mentaliteetti.
Pakko antaa nyt päälle tilaa ja koittaa vaan selviytyä, henkisesti oon jo valmis että täti siis kohta mut löytää. Pelottaa että jos se km syksyllä vaikka pilas jotain minussa ja en enää voi edes saada lasta, mitään jälkitarkastuksia tms ei tehty kun vuoto loppui n viikon päästä ja ei tullut kummempia kipuja tms.
No, kyllä mä tän kierron katon loppuun kuitenkin, eli testaan perjantaina aamulla kp30 vielä kerran jos ei ole täti tullut, mies sanoi että voin ostaa apteekista ihan " oikean" testin (acon vaikka) ettei tarvi noilla RFSUn halpiksilla sitä tehdä sitten ;)
Onnea teille kaikille plussauksiin!!
amber kp27/26-30 yk5 (2 negaa testanneena tähän kiertoon)
Osanottoni keskenmenoistasi. Tosi ikävää. Mutta positiivisesti ajateltuna tuohan antaa jo paljon toivoa että kuitenkin on tärpännyt. Mulla ei oo ollut viimeisen vuoden aikana mitään merkkejä onnistumisesta. Kerran oli täti myöhässä kaksi päivää, mutta lämmöt oli jo laskeneet enkä sitten tehnyt testiä. Kun viimein vakuutuin että nyt saattais olla tosi kyseessä ja lähdin apteekista testiä hakemaan, niin matkalla alkoi vuotaa. :( Olen ajatellut että tulisipa edes joskus positiivinen testitulos, niin olisi jotain elonmerkkejä kuitenkin mun kropassa, että toivoa edes on. Välttämättä en olisi samaa mieltä jos olisin joskus onnistunut saamaan plussan testiin ja sitten olisikin täti tullut. On tullut tässä vuoden aikana tullut mietittyä kerran jos toisenkin että miksi ihmeessä tää on niin vaikeeta...
Onko muilla sellainen olo, että on jotenkin viallinen ja epäonnistunut ihminen, kun muut raskautuu ja itse ei? Mun täti ei oo aikoinaan voinut saada lasta. Siitä on kyllä jo kauan aikaa, että ei sitä siihen aikaan niin tarkkaan tutkittu ja nykyään varmaan voisi onnistuakin. On käynyt mielessä että onko tää joku sukuvika kenties. Hän itse sanoo vaan että niin ei ollut tarkoitettu. Jotenkin niin lohdutonta...
-Annique-
Tuntuu, että aika ovulaatiosta kuukautisiin kuluu aina ihan älyttömän hitaasti. Vasta ensi viikolla pääsen jännäilemään, pääsenkä marraskuun odottajiin. Epäilen kyllä vahvasti - niin monta kertaa olen jo joutunut pettymään.
Oireita on jo hurjasti, mutta kaikki taitavat enteillä menkkoja. Esim. rinnat ovat olleet jo melkein viikon todella arat ja turvonneet. Etenkin urheillessa vihloo pahasti. Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa, että menkkaoireet alkavat aina heti oviksen jälkeen? Tuntuu, ettei kierrossa jää kuin muutama päivä, ettei ole mitään oireita. Siksi on vaikea rentoutua ja olla miettimättä, liittyvätkö oireet menkkoihin vai raskauteen.
Moni olikin jo testannut haaleita viivoja. Toivottavasti ne vahvistuvat lähipäivinä.
Vaikka meillä ei olekaan ollut yritystä vielä yhtä pitkään kuin monilla muilla täällä, monet teidän jatuksenne tuntuivat tutuilta. Olen jo nyt välillä kyllästynyt yrittämiseen ja olen pakostakin miettinyt, miksi meille ei tule vauvaa vaikka kaikilla muilla tuntuu onnistuvan niin helposti. Miksi me emme kelpaa vanhemmiksi. Vielä jaksan kuitenkin uskoa, että meille tulee joskus vauva, vaikka en olekaan enää ihan yhtä toiveikan kuin yrityksen alkaessa.
Tiitikkä kp 19/26, yk 6
Anni Helen@: me käytiin yksityisellä gynellä viime toukokuussa, miehelle tehty siemen analyysi ja mulle perus labroaj. kaikki näytti ok ja ironista kyllä tulin juuri tuosta kierrosta raskaaksi (joka sitten päättyi keskenmenoon). Toukokouun alussa varattuna aika Jorviin nasiten polille, Clomit olis kivat.
Annique: musta on kamalaa ajatella että yritettäisiin vielä vuosi ilamn tulosta.
Tinttana76: en mä maltakkaan, viime kierrossa meni neljä testiä.
On: eilen tuli kunnon limat ja pupuiltiin. Huomenna vois varmistella vielä. Painon pudotus projekti alkoi taas kun vaaka näytti viikonlopun jälkeen huippuluvut ever. 5-8 kiloa pois. Ei pitäis olla liikaa vaadittu. Jouduin aloittamaan kaloreidien laskemisen (vihaan sitä) kun musta 5-6 kertaa viikossa liikuntaa on ihan tarpeeksi.
T: Vacsuli kp 14/30-40, yk 5
Pakko oli sitten ajaa apteekkiin ja käydä hakee testi. Ostin aconin testin ja negaa näytti. Tosin tein sen päivällä ja olin jo käynyt aiemmin useasti vessassa. Kontrolliviiva vain tuli. Hmm... tädistä ei silti näy merkkejä ja nippailut mahastakin on vähentynyt. Väsy on ja nälkä, mutta...
Pakko kai tässä on nyt sitten vain odotella ja katsella, mihin tilanne muuttuu. Aioin joka tapauksessa käydä gynellä tiedustelemassa endon tilannetta, niin eiköhän se sitten osaa valistaa tilannetta:)
ja useemmin.
Joten kai sitä pitää jo vähän kirjoitellakin=)
Eli meidän tarina on sellainen,että 4 lapsukaista jo on.Esikoista aikanaan yritettiin yli vuosi ja jo tutkimuksia aloiteltiin,kunnes sitten tärppäsi.Toisen yritys aloitettiin aika pian,kun ajattelin että ei ehkä ala ihan pian uusikaan raskaus,parissa kuukaudessa olinkin jo raskaana,kolmas tuli heti kun annettin " lupa" ja nelonen otti varas lähdön...Lapsiemme piti olla siinä...vaan vauvakuume on oireillut hiljalleen,ja vuoden alussa jätettiin ehkäisy pois.
Tammikuussa sitten melkein " järkytyin" että olenkohan raskaana,rinnat tosi arat,huimasi,paleli ja menkat viipyi(kierto minulla välillä kyllä tosi pitkä),tein testin ja negaa näytti.Oli kyllä hölmistynyt olo,luulin jo tietäväni millaiset on menkka ja millaiset kuukautis oireet...
Helmikuussa vielä sama juttu ja oireet kovemmat!Kierto oli 33 päivää.Kerkesin taas tehdä nega testin.
Nyt mennään kp 17,oviksesta ei tietoa,pitäisi varmaan tikutella ja etsiä se.Nyt suht normaalit kierrot ennen esikoista jopa 82 päivän kiertoja ja menkat 6 kertaa vuoden aikana että ei ihmekään kun ei helposti tärpännyt.
En ole oikeen koskaan seurannut kunnolla noita kiertojani,mutta täällä useasti vierailevana,sitä innostuu greippimehuista ja muista " apujutuista" ja kuume senkun kasvaa,sekä miehellä että minulla.On kiva lukea muiden juttuja ja olla iloinen toisten plussista,sekä toivoa sitä omaa viitosta.
Välillä tunnen itseni aivan hulluksi kun vielä vauvaa kaipaan,mutta vauvakuume on kumma tauti,ja kyllä sitä jo suurinpiirtein tietää mihin on taas päänsä pistämässä=)
Onnea plussanneille ja kahta viivaa toivottelen muille!
heräsi kun luin tekstejänne. Kyynel herähti silmäkulmaan empatiasta. *hali* kaikille, jotka ovat yrittäneet jo ihan liian kauan tai kokeneet km:n.
Meillä on vielä suht vähän yritystä takana ja silti välillä huomaan ajattelevani samoja ajatuksia kuin moni teistä. Siksi tää palstailu on mulle hyvää terapiaa; saan lukea muiden kokemuksia ja saan asioihin vähän perspektiiviä ja etäisyyttä siihen omaan napaan ja sen ympärillä pyörimiseen. Kiitos teille siitä (vaikkei se ketään taida lohduttaakaan.)
Kaks viikkoa sitten hyvästä ystävästäni tuli isä. Heillä tärppäs heti. Kesällä hyvä ystäväni teki abortin koska oli seurustellut miehen kanssa 3viikkoa ja heillä oli tärpännyt ekasta sekstailusta. Parhaalla ystävälläni on niin paha endometrioosi, että vaikka se on leikattu ja hän syö pillereitä jatkuvasti, jottei menkkoja tulisi (että mahdollisuus raskautumiseen olisi edes jonkinlainen). Hän on asennoitunut siihen, ettei tule koskaan saamaan lapsia.
Elämä on välillä epäreilua ja syvältä. Mutta silti me jaksamme uskoa, toivoa ja odottaa hyvää, kaunista, ihanaa.... Sitä ei saa menettää.
Tsemppiä ja jaksamista jokaiselle marraskuun maitonassusta haaveilevalle! Ja mieletöntä plussapyörrettä!!!!!!!
).( ovis hakusessa.
yk5, kp 16/27-31
" taustapiruna" olen jo jonkin aikaa seuraillut palstaa ja nyt päätin uskaltautua mukaan keskusteluun. Meillä toivotaan kovasti ensimmäistä pienokaista. Yritystä on takana joitakin kuukausia, tosin välillä oviksen aikaan olemme olleet eri paikkakunnilla miehen kanssa, joten niiltä kierroilta haikara on lentänyt suoraan ohi. Huomasin, että piinailen samoilla päivillä kuin Amber04 ja Mangona. Kovasti tekis mieli koko ajan testata, vaikka järki sanoo että negahan sieltä tulee vielä näillä päivillä, mutta silti... Mitään oireita ei kyllä ole (toisin kuin joskus aiemmin, kun sitä on toiveissaan kuvitellut vaikka mitä). Muutamat teistä ovat plussan jo saaneet ja onnittelut siitä, toivottavasti plussapuhuri vielä jatkuisi.