Lue keskustelun säännöt.
Vuosia kotona olevat - haluaisin vilpittömästi tietää!
20.02.2008 |
Kun olette heittäytyneet vuosiksi ja vuosiksi kotiin, esim. hoitaneet kolme parin vuoden välein syntynyttä lasta jokaisen kolmevuotiaaksi kotona, miten olette varautuneet sellaiseen tilanteeseen, että yhtäkkiä jäätte yksin? Onko teillä työ odottamassa vai uskotteko työllistyvänne hetkessä vai pärjäättekö pelkällä kotihoidontuella ja lapsilisillä. Eikö kellään ole asuntovelkaa ja ovatko kaikki täällä höyryävät 21-vuotiaita opiskelijoita.
Siis että mies joko jättää tai ihan yksinkertaisesti kuolee?
Vai ajatteletteko pullantuoksuisessa kotiäitielämässä kaiken jatkuvan ikuisesti ihanana auvona?
Kysyn tätä siksi, kun omassa lähipiirissäni on sattunut lähekkäin kaksi tapausta jossa äiti jäi yksin useamman lapsen kanssa. Toisessa perheessä mies yksinkertaisesti rakastui työkaveriin ja lähti. Toinen on surullisempi, mies menehtyi todella nopeasti edenneeseen sairauteen.
Kun pankki, Sonera ja sähkölaitos eivät juuri saamisiaan jää odottamaan, muuttuvat periaatteetkin aika nopeasti.
Noiden tapausten jälkeen aloin itse ensimmäistä kertaa ihan tosissaan ajatella asiaa tältä kantilta. Nyt olen onneksi takaisin työelämässä, mutta silloin lähes kolmen vuoden kotonaolo taustalla häiritsi kyllä muutaman yönä yöunta vaikka henkemme ovatkin vakuutettuja asuntolainan arvosta jne.
Mielipiteitä? Kokemuksia? Järjestelyjä?
Kommentit (32)
Ajattelin, että myyn talomme ja menen ihan mihin työhön vaan, jos jään yksin. Ei niin onneksi ole käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin palasin vuosi sitten. Mieheni ei kuollut eikä jättänyt minua eli selvisin kotiäitiydestä.
Miksi pitää ajatella niin pessimistisesti, että jos minut jätetään mitä sitten teen?
Minä ajattelen, että asiat järjestyvät aina jotenkin. Turha etukäteen murehtia asiaa joka ei edes todennäköisesti tapahdu. Meille ei siis tapahtunut, miksi mun olis siis pitäny kotiäitivuodet märehtiä sellasta asiaa. Ennemmin nautin lasten kanssa olosta.
Meillä oli koko ajan asuntolainaa maksettavana. Lainassa on kyllä vakutus kuoleman varalta. Mulla oli vakityö odottamassa.
Ei elämää kannata hukata murehtimiseen, sitten selvittää asiat, kun sellaset oikeasti tulee vastaan.
Ei lapsiperhe Suomessa kuole nälkään asunnottomana. Ja joku aikaisempi oli väärässä, kyllä sosiaalitoimi auttaa vaikka omistaa talon.
aika monella tavalla. Miehellä on hyvä henkivakuutus, olemme naimisissa ja meillä on avioehto joka takaa minulle kivan elämän aika pitkäksi aikaa, omaisuutta on siirretty minun nimeeni. Eli avioeron tai kuoleman sattuessa saisin heti käteeni yli 300000e joten uson et pärjäisin sen aikaa kun etsisin töitä + lisäksi minulla on akateeminen tutkinto.
Jos mies jättäisi niin omaisuus kuitenkin puolittuisi, koska ei ole avioehtoa. Ja töitä saa jos ei pelkää tehdä muutakin kuin alansa työtä.
Olen ollut vuosia kotiäiti, joten eläkekin tulee olemaan aika pieni. Mutta olen optimisti: asioilla on taipumus järjestyä. Jos mies jättäisi minut, niin antaisin hänelle lapsetkin, tai näin ainakin uhkailen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein hoitovapaan ohella ilta- ja viikonlopputöitä, niin että tienasin ihan ok. Sain jopa säästöön (plus että oli entisiäkin säästöjä). Mä olen nuorena ottanut ekan asuntolainan, ja viimeinen erä siitä tuli maksettua hoitovapaalla. Olin siis velaton, osa-aikatöissä, mulla oli säästöjä. Meillä on henkivakuutus, lisäksi mulla on korkeakoulututkinto, eli en todellakaan olisi jäänyt tyhjän päälle jos jotain olisi sattunut. Palasin juuri työelämään, löysin uuden työn koulutusta vastaavalta alalta.
Oikeassa olette siinä että naisten pitäisi vähän enemmän turvata selustaansa ettei tarvitse mennä sossun asiakkaaksi jos mies jättää!
Mulla on vakityö odottamassa ja mulla olisi varaa asua tässä talossa yksinkin lasten kanssa. Lainat on mitoitettu niin, että ne on varaa maksaa yhden ihmisen palkalla, onhan meitä nytkin vain yksi tienaamassa kun olen hoitovapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos toinen kuolisi, niin vakuutus maksaisi jäljellä olevat lainat lähes kokonaan. Isovanhemmat varmasti myös tukisivat vaikeimman ajan yli.
jos tulisi ero, puolet asunnosta saatavasta myyntivoitosta auttaisi hyvin alkuun.
Vakituista työpaikkaa ei ole odottamassa, mutta uskoisin, että töitäkin löytyy sitten, kun se on taas ajankohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei vakiduunia odottamassa, mutta olen lähihoitaja ja ennen omien lapsien syntymää työskennellyt päiväkodissa ja olen 100 % varma, että saisin oman alan töitä heti, kun töihin haluaisin (ainakin Seurelta). Meillä on myös vakuutus kuolemaa, tapaturmaa yms. varten.
minä etsisin jonkun työpaikan. Lainan hoitaisi pankki puoliksi eli olemme ottaneet turvan miehen kuoleman ym varalta. Luultavasti myisin talomme ja muuttaisin kaupunkiin mistä töitäkin saisi. Olen myös säästänyt jo vuosia eläkevakuutuksia.
Kauhea skenaario mutta huomisesta ei voi koskaan tietää. Toivottavasti niin ei tule käymään.
olin itse neljä vuotta kotona. Kummallakin henkivakuutus. Jos olisi avioero tullut, niin olisin mennyt töihin, ei siinä sen kummempaa. Sairaanhoitajilla työtilanne on erittäin hyvä. Asuntolainaa ei ole.