Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Kun minulla on siivooja/ikkunanpesijä kysyn tarvitseeko hän minulta mitä välineitä, annan tikkaat ja ikkunan avauskahvan. Sitten pysyttelen aina toisessa huoneessa kuin missä hän tekee töitään. Kysyn juoko hän kahvit ja missä välissä.
Kerran oli joku lässyttäjä, hän liversi koko ajan kuin ääliölle ja riepu kädessä pyöri keskustelemassa. Siitä osuuskunnasta en ottanut toista kertaa.
Kumma asenne viiskymppisillä että siivousyrittäjät olisivat palveluskuntaa. Miten ne kaupan myyjät ja työpaikan vaksi?
Jos ostan työn, kunnioitan työntekijää, olipa siivooja, tapetoija, putkimies, en pidä palveluskuntana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla on siivooja/ikkunanpesijä kysyn tarvitseeko hän minulta mitä välineitä, annan tikkaat ja ikkunan avauskahvan. Sitten pysyttelen aina toisessa huoneessa kuin missä hän tekee töitään. Kysyn juoko hän kahvit ja missä välissä.
Kerran oli joku lässyttäjä, hän liversi koko ajan kuin ääliölle ja riepu kädessä pyöri keskustelemassa. Siitä osuuskunnasta en ottanut toista kertaa.
Kumma asenne viiskymppisillä että siivousyrittäjät olisivat palveluskuntaa. Miten ne kaupan myyjät ja työpaikan vaksi?
Jos ostan työn, kunnioitan työntekijää, olipa siivooja, tapetoija, putkimies, en pidä palveluskuntana.
Niin, ikkunanpesua valvonut äitini on buumeri, ja luonnollisesti siivoojat ovat hänelle palvelusväkeä. Te duunarit varmaan olette sinuja keskenänne, äitini arvostaa että talon rouvaa teititellään.
Yksi parhaimmista ystävistäni sanoo, että hänen vanhempansa haluavat maksaa puutarhurilleen aina käteisellä. Sillä tavalla palvelusväki oppii näkemään, keneltä raha talouteen tulee. 🤣 Toi on kyllä jo aika kiusallista!
Ruokakauppaostokset äitini pääsääntöisesti tilaa ja palvelusväki tuo ne ovesta sisään. Toki tykkää shoppailla että kaupoissa kierrellään kyllä kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla on siivooja/ikkunanpesijä kysyn tarvitseeko hän minulta mitä välineitä, annan tikkaat ja ikkunan avauskahvan. Sitten pysyttelen aina toisessa huoneessa kuin missä hän tekee töitään. Kysyn juoko hän kahvit ja missä välissä.
Kerran oli joku lässyttäjä, hän liversi koko ajan kuin ääliölle ja riepu kädessä pyöri keskustelemassa. Siitä osuuskunnasta en ottanut toista kertaa.
Kumma asenne viiskymppisillä että siivousyrittäjät olisivat palveluskuntaa. Miten ne kaupan myyjät ja työpaikan vaksi?
Jos ostan työn, kunnioitan työntekijää, olipa siivooja, tapetoija, putkimies, en pidä palveluskuntana.
Niin, ikkunanpesua valvonut äitini on buumeri, ja luonnollisesti siivoojat ovat hänelle palvelusväkeä. Te duunarit varmaan olette sinuja keskenänne, äitini arvostaa että talon rouvaa teititellään.
Y
Kommenttisi avaa aika hyvin viiskymppisten koppavuutta.
Mites tässä näin kävi, 1974 syntyneestä naisesta kirjoitetaan:
Naisen epäillään yrittäneen mur hata äitinsä ja veljensä Vantaan Keimolassa, KRP:n esitutkinta valmis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla on siivooja/ikkunanpesijä kysyn tarvitseeko hän minulta mitä välineitä, annan tikkaat ja ikkunan avauskahvan. Sitten pysyttelen aina toisessa huoneessa kuin missä hän tekee töitään. Kysyn juoko hän kahvit ja missä välissä.
Kerran oli joku lässyttäjä, hän liversi koko ajan kuin ääliölle ja riepu kädessä pyöri keskustelemassa. Siitä osuuskunnasta en ottanut toista kertaa.
Kumma asenne viiskymppisillä että siivousyrittäjät olisivat palveluskuntaa. Miten ne kaupan myyjät ja työpaikan vaksi?
Jos ostan työn, kunnioitan työntekijää, olipa siivooja, tapetoija, putkimies, en pidä palveluskuntana.
Niin, ikkunanpesua valvonut äitini on buumeri, ja luonnollisesti siivoojat ovat hänelle palvelusväkeä. Te duunarit varmaan olette sinuja keskenänne, äitini arvostaa että talon rouvaa teititellään.
Y
Mikäs muu kuin duunari sinä itse olet kun ei sinusta kerran maisteriakaan tullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla on siivooja/ikkunanpesijä kysyn tarvitseeko hän minulta mitä välineitä, annan tikkaat ja ikkunan avauskahvan. Sitten pysyttelen aina toisessa huoneessa kuin missä hän tekee töitään. Kysyn juoko hän kahvit ja missä välissä.
Kerran oli joku lässyttäjä, hän liversi koko ajan kuin ääliölle ja riepu kädessä pyöri keskustelemassa. Siitä osuuskunnasta en ottanut toista kertaa.
Kumma asenne viiskymppisillä että siivousyrittäjät olisivat palveluskuntaa. Miten ne kaupan myyjät ja työpaikan vaksi?
Jos ostan työn, kunnioitan työntekijää, olipa siivooja, tapetoija, putkimies, en pidä palveluskuntana.
Niin, ikkunanpesua valvonut äitini on buumeri, ja luonnollisesti siivoojat ovat hänelle palvelusväkeä. Te duunarit varmaan olette sinuja keskenänne, äitini arvostaa
Onko tässä ketjussa ollut yhtään 1970-lukulaista naista, jolla ei olisi korkeakoulututkintoa? Mehän ollaan Suomen koulutetuin ikäryhmä.
Onko tässä ketjussa ollut yhtään 1970-lukulaista naista, jolla ei olisi korkeakoulututkintoa? Mehän ollaan Suomen koulutetuin ikäryhmä.
Luulet, että se korkeakoulutettu vähemmistöosuus ikäluokasta viihtyy täällä vauva-palstalla? Tuskin. Enemmän tämä palsta vetää puoleensa vähän koulutettua osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa ollut yhtään 1970-lukulaista naista, jolla ei olisi korkeakoulututkintoa? Mehän ollaan Suomen koulutetuin ikäryhmä.
Luulet, että se korkeakoulutettu vähemmistöosuus ikäluokasta viihtyy täällä vauva-palstalla? Tuskin. Enemmän tämä palsta vetää puoleensa vähän koulutettua osaa.
Ja joo, olet siinä oikeassa etten ole maisteri vaikka yliopistosta olenko valmistunut ylemmällä loppututkinnolla. Siinä sinulle jumppaamista loppuillaksi kun mietit koulutustani. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa ollut yhtään 1970-lukulaista naista, jolla ei olisi korkeakoulututkintoa? Mehän ollaan Suomen koulutetuin ikäryhmä.
Luulet, että se korkeakoulutettu vähemmistöosuus ikäluokasta viihtyy täällä vauva-palstalla? Tuskin. Enemmän tämä palsta vetää puoleensa vähän koulutettua osaa.
Ja joo, olet siinä oikeassa etten ole maisteri vaikka yliopistosta olenko valmistunut ylemmällä loppututkinnolla. Siinä sinulle jumppaamista loppuillaksi kun mietit koulutustani. 😁
Taisi enkeli kirjoittaa juuri isoon kirjaan, että valehtelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin ihan Diplomi-Insinööri, isolla iillä. Onko ekonomi ylempi tutkinto?
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ihan Diplomi-Insinööri, isolla iillä. Onko ekonomi ylempi tutkinto?
Ekonomit on kauppatieteen maistereita, on siis ylempi korkeakoulututkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein pysty ajattelemaan poikieni, viiskymppisten dippi-inssien viettäneen 10 vuotta netissä äidistään motkottaen, boomereista ja duunareista motkottaen. Eivätkä tietysti olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla on siivooja/ikkunanpesijä kysyn tarvitseeko hän minulta mitä välineitä, annan tikkaat ja ikkunan avauskahvan. Sitten pysyttelen aina toisessa huoneessa kuin missä hän tekee töitään. Kysyn juoko hän kahvit ja missä välissä.
Kerran oli joku lässyttäjä, hän liversi koko ajan kuin ääliölle ja riepu kädessä pyöri keskustelemassa. Siitä osuuskunnasta en ottanut toista kertaa.
Kumma asenne viiskymppisillä että siivousyrittäjät olisivat palveluskuntaa. Miten ne kaupan myyjät ja työpaikan vaksi?
Jos ostan työn, kunnioitan työntekijää, olipa siivooja, tapetoija, putkimies, en pidä palveluskuntana.
Niin, ikkunanpesua valvonut äitini on buumeri, ja luonnollisesti siivoojat ovat hänelle palvelusväkeä. Te duunarit varmaan olette sinuja keskenänne, äitini arvostaa että talon rouvaa teititellään.
Y
Ei vaikuta katkelmalta todellisesta elämästä, vaan keksityltä tarinalta. Aika pienellä osalla suomalaisia on vanhana töissä puutarhuria. Eikä edes vanhempi polvi ole enää aikoihin puhunut palveluskunnasta. Ettei olisi mielikuvitusystävä vauhdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites tässä näin kävi, 1974 syntyneestä naisesta kirjoitetaan:
Naisen epäillään yrittäneen mur hata äitinsä ja veljensä Vantaan Keimolassa, KRP:n esitutkinta valmis
Niin, olisi kiva tietää, löytyykö syy naisen lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla on siivooja/ikkunanpesijä kysyn tarvitseeko hän minulta mitä välineitä, annan tikkaat ja ikkunan avauskahvan. Sitten pysyttelen aina toisessa huoneessa kuin missä hän tekee töitään. Kysyn juoko hän kahvit ja missä välissä.
Kerran oli joku lässyttäjä, hän liversi koko ajan kuin ääliölle ja riepu kädessä pyöri keskustelemassa. Siitä osuuskunnasta en ottanut toista kertaa.
Kumma asenne viiskymppisillä että siivousyrittäjät olisivat palveluskuntaa. Miten ne kaupan myyjät ja työpaikan vaksi?
Jos ostan työn, kunnioitan työntekijää, olipa siivooja, tapetoija, putkimies, en pidä palveluskuntana.
Niin, ikkunanpesua valvonut äitini on buumeri, ja luonnollisesti siivoojat ovat hänelle palvelusväkeä. Te duunarit varmaan olette sinuja keskenänne, äitini arvostaa
Sillä maisteriäidillä on puutarhurikin joka ei 80-luvulla antanut tyttärelleen siteitä ja rintaliivejä ja discojakin piti duunaripimujen jakopaikkana.
Vierailija kirjoitti:
En oikein pysty ajattelemaan poikieni, viiskymppisten dippi-inssien viettäneen 10 vuotta netissä äidistään motkottaen, boomereista ja duunareista motkottaen. Eivätkä tietysti olekaan.
Olethan sinäkin moittinut täällä poikiesi ikäisiä naisia kymmenen vuoden ajan. Kovasti väität heidän kärsivän valemuistoista ja kerrot, että heillä on ollut oikein onnellinen lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tässä näin kävi, 1974 syntyneestä naisesta kirjoitetaan:
Naisen epäillään yrittäneen mur hata äitinsä ja veljensä Vantaan Keimolassa, KRP:n esitutkinta valmis
Niin, olisi kiva tietää, löytyykö syy naisen lapsuudesta.
Ilman muuta tuokin oli vain uhrin, lähinnä äidin, oma vika, että siis melkein tapettiin. Seitkytlukulaiset on kaikki syyntakeettomia, täysin vailla vastuuta tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tässä näin kävi, 1974 syntyneestä naisesta kirjoitetaan:
Naisen epäillään yrittäneen mur hata äitinsä ja veljensä Vantaan Keimolassa, KRP:n esitutkinta valmis
Niin, olisi kiva tietää, löytyykö syy naisen lapsuudesta.
Ehkä tuo murhan yrittäjä olikin joku täällä palstailevista sähisijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein pysty ajattelemaan poikieni, viiskymppisten dippi-inssien viettäneen 10 vuotta netissä äidistään motkottaen, boomereista ja duunareista motkottaen. Eivätkä tietysti olekaan.
Olethan sinäkin moittinut täällä poikiesi ikäisiä naisia kymmenen vuoden ajan. Kovasti väität heidän kärsivän valemuistoista ja kerrot, että heillä on ollut oikein onnellinen lapsuus.
Taas on profilointi kohdallaan! Not.
Fiktiossa elävä hyökkäsi taas. Miten kehtaat keskustelusta toiseen yhdistää jotkut kommentit jollekin. Tuo olisi vainoamista elävässä elämässä, ei tietenkään fiktiossa. Onko sinulle kesä pahempaa aikaa kun elämäsi on keskustelusivustoilla?