Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin näiltä 70-luvulla syntyneiltä mestariäideiltä kommentin tähän aiemmin kirjoittamaani: "Siitä voi tietysti lukea vaikka lastensuojelun tilastoista, onko tuo teidän avautumisenne auttanut ketään. Väitän että nykyaikana lapsilla on enemmän ongelmia kuin koskaan aiemmin. Liki viikottain luemme lehdistä, miten teinit ainakin yrittävät tappaa toisiaan, muutama siinä onnistuukin. Kouluväkivalta sen kun raaistuu. Kuolleisuus ikäluokassa 15 - 19 on selvässä kasvussa, sehän tarkoittaa itsemurhia lähinnä. Näiden lasten ja nuorten äidit ovat tietysti juuri enimmäkseen teitä 70-luvun lapsia. Ojasta allikkoonhan tuossa on selvästi menty."
Jos siis äidit ovat nyt NIIN paljon parempia ja fiksumpia kuin ennen, miksi lastensuojelun nykytila, nuorten väkivalta ja mielenterveysongelmat ovat nousseet näin paljon juuri kun 70-luvulla syntyneet ovat tulleet äideiksi? Mitä hyvä
Tämä olisi kiinnostavaa tietää. Miten ne täydelliset 70-luvulla syntyneet ovat noin huonosti kasvattaneet lapsensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissako vei nuoremmilta naisilta kielen, vai miksi ette vastaa kysymyksiin?
Haluaisin näiltä 70-luvulla syntyneiltä mestariäideiltä kommentin tähän aiemmin kirjoittamaani: "Siitä voi tietysti lukea vaikka lastensuojelun tilastoista, onko tuo teidän avautumisenne auttanut ketään. Väitän että nykyaikana lapsilla on enemmän ongelmia kuin lapsilla koskaan aiemmin. Liki viikottain luemme lehdistä, miten teinit ainakin yrittävät tappaa toisiaan, muutama siinä onnistuukin. Kouluväkivalta sen kun raaistuu. Kuolleisuus ikäluokassa 15 - 19 on selvässä kasvussa, sehän tarkoittaa itsemurhia lähinnä. Näiden lasten ja nuorten äidit ovat tietysti juuri enimmäkseen teitä 70-luvun lapsia. Ojasta allikkoonhan tuossa on selvästi menty."
Jos siis äidit ovat nyt NIIN paljon parempia ja fiksumpia kuin ennen, miksi lastensuojelun nykytila, nuorten väkivalta ja mielenterveysongelmat ovat kur
Tiedätkö mitä, minä kuusikymmenluvulla syntynyt äiti-ihminen olen tehnyt ihan samat muutokset ja saanut aikaan akateemisesti koulutettuja lapsia ilman, että olen jäänyt rähmälleni äitini mahdollisiin vuosikymmeniä sitten tehtyihin virheisiin. Enkä edes koe, että olisin mitenkään paljoa joutunut asioihin erityisesti keskittymään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun on väitetty miten vanhemmat naiset nimittelevät ja haukkuvat ketjussa nuorempia, tilasto tältä päivältä:Nuorempien naisten kirjoittamista on mainittu vonkumiseksi. Tämä on vähän tulkinnanvaraista, mutta lasken sen, siis 1 piste vanhemmille naisille nimittelystä.Nuoremmat naiset ovat käyttäneet vanhemmista naisista ilmaisuja:Kylmä, ilkeä, tyhmä, pässi, boomeri, helvetti sentään, kyy-mummo, yksinkertainen, et ymmärrä lukemaasi, huvittava, epäkypsä kuin lapsi, vonkuja, lauot juttuja, marttyyri, laitoshoidon tarpeessa, kuolisivat jo pois, narsisti, panetko omaa äitiäsi perseeseen, törkeä, sinulla on päässä vikaa, kateuskortti, ilkeä, häiriintynyt, tunteeton, hullu, sepustaja, sekopää ja rääppijä. Yhteensä nuoremmille naisille 28 pistettä.
Miten se olikaan, kuka nimittelee ja ketä...
70-luvulla syntyneet nimittelee ja haukkuu kaikkia muita paitsi oman ikäisiään. Vamhempia ihmisiä erityisesti, mutta nimittelevät myös 2000-luvun lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen isotäti parille n 45-vuotiaalle ja olen 80. Eli siis heidän isoisänsä sisar. Heidän isoisänsä 97. isänsä 68. Vanhin isotäti 93.
Se on mahdollista perheissä missä sisaruksilla , vanhimman ja iltatähden väliä on n. 20 vuotta.
Viimeinen minun isotätini kuoli kymmenisen vuotta sitten 99-vuotiaana. Olin itse silloin päälle viisikymppinen, äitini samaan aikaan päälle 85.
"Tiedätkö mitä, minä kuusikymmenluvulla syntynyt äiti-ihminen olen tehnyt ihan samat muutokset ja saanut aikaan akateemisesti koulutettuja lapsia ilman, että olen jäänyt rähmälleni äitini mahdollisiin vuosikymmeniä sitten tehtyihin virheisiin. Enkä edes koe, että olisin mitenkään paljoa joutunut asioihin erityisesti keskittymään."
Ok, hieno juttu. Selittikö äitisi sinulle, miksi hän haukkui sinua huoraksi satoja kertoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero.
Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.
Juuri tuosta uhriutumisen poteron syventymisestä eli vahvistuksesta on kyse kun 70-luvun äidit tässä ketjussa haluavat savustaa kaikki muut kuin samaa mieltä olevat ketjusta pois.
Tämä on vertaistukiketju. Perustakaa oma ketju, jossa kerrotte, miten kauheita 70-luvulla syntyneet naiset ovat.
Niitähän on näkynyt olevan joka päivä mutta poistatatte ne. Tämäkin keskustelu eilen vai toissapäivänä vilkastui kun joku ensin kirjoitti että tulee poistattamaan jokaisen 70-lukulaisia arvostelevan keskustelun.
Miksi teitä ei kiinnosta puolustuspuheenvuorot? Muidenkin naisten kun sen oman äitylin ajatukset.
Jos minun pitäisi valita kumman äidin lapseksi synnyn, 70 luvun vai 40 luvun, ja mitään muuta tietoa ei olisi, niin ei ole vaikea valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niitähän on näkynyt olevan joka päivä mutta poistatatte ne. Tämäkin keskustelu eilen vai toissapäivänä vilkastui kun joku ensin kirjoitti että tulee poistattamaan jokaisen 70-lukulaisia arvostelevan keskustelun."
Ilmeisesti ketjun aloittaja kopsasi täältä kaikki kommentit, kun ne oli sanasta sanaan samoja kuin täällä. Olisitte edes kirjoittaneet jotain uutta eri sanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero.
Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.
Juuri tuosta uhriutumisen poteron syventymisestä eli vahvistuksesta on kyse kun 70-luvun äidit tässä ketjussa haluavat savustaa kaikki muut kuin samaa mieltä olevat ketjusta pois.
Tämä on vertaistukiketju. Perustakaa oma ketju, jossa kerrotte, miten kauheita 70-luvulla syntyneet naiset ovat.
On tehtykin, mutta tulit sinnekin herjaamaan ja nimittelemään boomereita ja kaikkia muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero.
Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.
Juuri tuosta uhriutumisen poteron syventymisestä eli vahvistuksesta on kyse kun 70-luvun äidit tässä ketjussa haluavat savustaa kaikki muut kuin samaa mieltä olevat ketjusta pois.
Tämä on vertaistukiketju. Perustakaa oma ketju, jossa kerrotte, miten kauheita 70-luvulla syntyneet naiset ovat.
On tehtykin, mutta tulit sinnekin he
No en tullut, ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero.
Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.
Juuri tuosta uhriutumisen poteron syventymisestä eli vahvistuksesta on kyse kun 70-luvun äidit tässä ketjussa haluavat savustaa kaikki muut kuin samaa mieltä olevat ketjusta pois.
Tämä on vertaistukiketju. Perustakaa oma ketju, jossa kerrotte, miten kauheita 70-luvulla syntyneet naiset ovat.
Eli todellakaan et halua mitenkään päästä traumoistasi yli, haluat ainoastaan niitä vahvistettavan tällä palstalla.
Olet ymmärtänyt ihan väärin, ainakin minusta suurin osa 70-luvulla syntyneistä on ihan tavallisia ja mukavia ihmisiä. Mutta tämän ketjun kollektiivista vihaa muutaman kirjoittajan kohdalla yleisesti kaikkia vanhempia naisia kohtaan en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero.
Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.
Juuri tuosta uhriutumisen poteron syventymisestä eli vahvistuksesta on kyse kun 70-luvun äidit tässä ketjussa haluavat savustaa kaikki muut kuin samaa mieltä olevat ketjusta pois.
Tämä on vertaistukiketju. Perustakaa oma ketju, jossa kerrotte, miten kauheita 70-luvulla syntyneet naiset ovat.
On tehtykin, mutta tulit sinnekin he
En kirjoittanut niihin yhtään kommenttia, kun huomasin, että ei sinne kirjoittanut kukaan muukaan. Pelkkiä kopsattuja kommentteja tästä ketjusta. No en olisi kirjoittanut muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero.
Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.
Juuri tuosta uhriutumisen poteron syventymisestä eli vahvistuksesta on kyse kun 70-luvun äidit tässä ketjussa haluavat savustaa kaikki muut kuin samaa mieltä olevat ketjusta pois.
Tämä on vertaistukiketju. Perustakaa oma ketju, jossa kerrotte, miten kauheita 70-luvulla syntyneet naiset ovat.
On tehtykin, mutta tulit sinnekin he
Vilkaisin niitä ennenkuin aina hävisivät. Kyymummo-addikti jokaiseen kirjoitti Kyymummosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero.
Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.
Juuri tuosta uhriutumisen poteron syventymisestä eli vahvistuksesta on kyse kun 70-luvun äidit tässä ketjussa haluavat savustaa kaikki muut kuin samaa mieltä olevat ketjusta pois.
Tämä on vertaistukiketju. Perustakaa oma ketju, jossa kerrotte, miten kauheita 70-luvulla syntyneet naiset ovat.
Eli todellakaan et halua mitenkään
Mitä se sinua liikuttaa, mitä minä omasta elämästäni tänne kerron? Enkö saisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero.
Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.
Juuri tuosta uhriutumisen poteron syventymisestä eli vahvistuksesta on kyse kun 70-luvun äidit tässä ketjussa haluavat savustaa kaikki muut kuin samaa mieltä olevat ketjusta pois.
Tämä on vertaistukiketju. Perustakaa oma ketju, jossa kerrotte, miten kauheita 70-luvulla syntyneet naiset ovat.
&
Niitä oli parina päivänä useampi ja kaikki poistuivat. Olihan ne ylilautalaisten parodioita tästä keskustelusta, mutta ei seiskytlukulaisten huumorintaju kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kissako vei nuoremmilta naisilta kielen, vai miksi ette vastaa kysymyksiin?
Haluaisin näiltä 70-luvulla syntyneiltä mestariäideiltä kommentin tähän aiemmin kirjoittamaani: "Siitä voi tietysti lukea vaikka lastensuojelun tilastoista, onko tuo teidän avautumisenne auttanut ketään. Väitän että nykyaikana lapsilla on enemmän ongelmia kuin lapsilla koskaan aiemmin. Liki viikottain luemme lehdistä, miten teinit ainakin yrittävät tappaa toisiaan, muutama siinä onnistuukin. Kouluväkivalta sen kun raaistuu. Kuolleisuus ikäluokassa 15 - 19 on selvässä kasvussa, sehän tarkoittaa itsemurhia lähinnä. Näiden lasten ja nuorten äidit ovat tietysti juuri enimmäkseen teitä 70-luvun lapsia. Ojasta allikkoonhan tuossa on selvästi menty."
Jos siis äidit ovat nyt NIIN paljon parempia ja fiksumpia kuin ennen, miksi lastensuojelun nykytila, nuorten väkivalta ja mielenterveysongelmat ovat kurjistuneet näin paljon juuri kun 70-luvulla syntynee
Minä vastasin jo aikaisemmin tähän kysymykseen. Nyt voin vain ihmetellä, miksi vastaukseni ei kelvannut, jäi huomiotta ja sivuutettiin täysin.
Kyseessä on ylisukupolvinen trauma. Ongelma siis periytyy sukupolvelta toiselle. En tiedä mistä olet keksinyt, että kaikki 70-luvulla syntyneet olisivat jo katkaisseet tämän kierteen. Tässäkin yritetään hirvittävällä voimalla estää asian tulemista tietoisuuteen, yleistä keskustelua ja ajatusten vaihtoa avoimesti. Ihan varmasti iso osa nykyäideistä jatkaa tätä traumaa seuraavalle sukupolvelle olemalla tunnekylmä, ilkeä, sydämetön ja etäinen. Kyllä, se näkyy nykyään mielenterveysongelmina, joita ei "ennen ollut olemassakaan".
Miksi siis väität edelleen, että kaikki 70-luvulla syntyneet äidit ovat mestariäitejä, niin paljon parempia, fiksumpia kuin ennen? Eivät ole. Osa työstää asiaa ja käsittelee omia traumojaan katkaistakseen kierteen. Mitä sinä teet?
Vierailija kirjoitti:
"Tiedätkö mitä, minä kuusikymmenluvulla syntynyt äiti-ihminen olen tehnyt ihan samat muutokset ja saanut aikaan akateemisesti koulutettuja lapsia ilman, että olen jäänyt rähmälleni äitini mahdollisiin vuosikymmeniä sitten tehtyihin virheisiin. Enkä edes koe, että olisin mitenkään paljoa joutunut asioihin erityisesti keskittymään."
Ok, hieno juttu. Selittikö äitisi sinulle, miksi hän haukkui sinua huoraksi satoja kertoja?
Äitini ei haukkunut minua huoraksi, turha taas yleistää kaikkien äitien niin tehneen. Tosin veljeni vaimoa (17-v.) äiti kyllä kerran haukkui niin kun veljellä tuli vaimonsa kanssa ajolähtö naimisiin. Siitäkään ei jäänyt kenellekään traumoja myöhemmin märehdittäväksi.
Tämä on nyt sellainen neuvo, minkä olen antanut myös omille lapsilleni. Kun oikein ketuttaa, kannattaa kysyä omalta itseltä yksi kysymys: Onko se tärkeää. Noin 99 % ketutuksen aiheista menee sarakkeeseen ei ole. Elämässä ihan kaikilla sataa välillä pashaa tuulettimeen, mutta siitä mennään yli ja elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tiedätkö mitä, minä kuusikymmenluvulla syntynyt äiti-ihminen olen tehnyt ihan samat muutokset ja saanut aikaan akateemisesti koulutettuja lapsia ilman, että olen jäänyt rähmälleni äitini mahdollisiin vuosikymmeniä sitten tehtyihin virheisiin. Enkä edes koe, että olisin mitenkään paljoa joutunut asioihin erityisesti keskittymään."
Ok, hieno juttu. Selittikö äitisi sinulle, miksi hän haukkui sinua huoraksi satoja kertoja?
Äitini ei haukkunut minua huoraksi, turha taas yleistää kaikkien äitien niin tehneen. Tosin veljeni vaimoa (17-v.) äiti kyllä kerran haukkui niin kun veljellä tuli vaimonsa kanssa ajolähtö naimisiin. Siitäkään ei jäänyt kenellekään traumoja myöhemmin märehdittäväksi.
Tämä on nyt sellainen neuvo, minkä olen antanut myös omille lapsilleni. Kun oikein ketuttaa, kannattaa kysyä omalta itseltä yksi kysymys:
Vuosikymmeniä sitten tehdyt virheet on helppo unohtaa ja sivuuttaa. Mitäs, kun äiti on sama tunnekylmä, ilkeä ihminen yhä 80-vuotiaanakin? Onko pakko jaksaa?
Jos joku on lukenut aloituksen tekstin, viimeinen lause on:
"haluaisin ymmärtää äitiäni enemmän"
Äidit eivät tee siitä helppoa. Eivät tässä keskustelussakaan.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen isotäti parille n 45-vuotiaalle ja olen 80. Eli siis heidän isoisänsä sisar. Heidän isoisänsä 97. isänsä 68. Vanhin isotäti 93.
Se on mahdollista perheissä missä sisaruksilla , vanhimman ja iltatähden väliä on n. 20 vuotta.