Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Minä olen viime päivinä paljon miettinyt sitä, miksi 40-luvulla syntynyt äitini on ollut aina niin ilkeä, pilkkaava, halveksiva ja puhuu ihan törkeästi minusta, omasta tyttärestään. Sekä suoraan päin naamaa, että selän takana. Isä komppaa täysillä. Sattuikin tämä ketju taas sopivasti ponnahtamaan esille aiheesta.
En todellakaan oleta, että kaikilla ikäluokassani olisi näin. Ainakin ulospäin näyttää siltä, että joillakin on ihan toimiva ja mahtava suhde vanhempiinsa.
Onhan siitä ihan kirjojakin kirjoitettu, miten sodanjälkeinen sukupolvi on laajasti tunne-elämältään kehittymätöntä, narsistista ja häiriintynyttä. Myös alkoholisoitunutta. Tässäkin ketjussa näkee hyvin paljon esimerkkejä ärhäkkäästä kirjoittelusta, pilkasta, vähättelystä ja narsistisesta maailmankuvasta. Ihan viimeiseen asti yritetään hiljentää, talloa matalaksi ja laittaa polvilleen.
Tästä ketjusta on ollut paljon tukea omille ajatuksille. Minun perheeni oli ihan normaali ja silti niin uskomattoman ahdistava ja musertava. Se kertoo paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin sitä Maslowin pyramidia. )Naurakaa nyt 50 v maisterit )
40-luvulla syntyneet ovat syntyneet sodan jälkimaininkeihin. Aika on ollut ankeaa, n. 11 % ikäluOkista ylioppilaita. Heidän nuoruutensa sattui maaltamuutttoon, moni köyhistä huonoista oloista.
Eivät he vatvoneet tunteitaan, oli ne perustarpeet tyydytettävä, asunto, ruoka, vaatteet.
Kun 70- luvulla lapsey ovat eläneet jo nousukaudessa, ei taloudellista huolta, opiskeluun mahdollisuus ja hyviin tuloihin ei heidän ole tarvinnut huolehtia perusasioista.
Sitä joutaa vatvomaan tunteitaan ja terapiomaan itseään. Ei tarvitse keskittyä perustarpeisiin eikä pärjäämään kuten keskenkasvuiset 40-lukulaiset teineinä työelämässä. Kovin tunteilla eläjät eivät pärjänneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli eteisessä takkien ja hattujen seassa naulassa paksu ruskea nahkavyö, jossa tuhti metallisolki. Se oli pahamaineinen kurinpalautusremmi.
Vanhemmat uhkasivat meitä kolmea poikaa (s.1973, 76 ja 79) ja yhtä tytärtä (s.1978) säännöllisesti sen käytöllä mikäli yhtään pokkurointia tai vastalausetta tuli mihinkään heidän vaateeseensa.
Remmi jätti tosi hurjaa jälkeä ihoon riippuen kumpaa puolta isä tai äiti kurinpalautuksessa käytti.
Helpolla päästiin jos soljelta säästyimme.
Tätä viestiä lukiessa tuli sellainen olo, että jos olisin ollut aikuinen tuohon aikaan, olisin tullut hakemaan kaikki teidät neljä pois. Ajankohdasta riippuen käynyt tekemässä myös rikosilmoituksen. Mutta ennen kaikkea pitänyt huolen siitä, että ketään teistä ei enää omassa kotona satutettaisi ja terrorisoi
-46 syntynyt. Minua ja sisaruksiani ei ole koskaan lyöty. Kehumalla kyllä vaadittiin jaksamaan vaikka pitkät päivät heinäpellolla.
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä Maslowin pyramidia. )Naurakaa nyt 50 v maisterit )
40-luvulla syntyneet ovat syntyneet sodan jälkimaininkeihin. Aika on ollut ankeaa, n. 11 % ikäluOkista ylioppilaita. Heidän nuoruutensa sattui maaltamuutttoon, moni köyhistä huonoista oloista.
Eivät he vatvoneet tunteitaan, oli ne perustarpeet tyydytettävä, asunto, ruoka, vaatteet.
Kun 70- luvulla lapsey ovat eläneet jo nousukaudessa, ei taloudellista huolta, opiskeluun mahdollisuus ja hyviin tuloihin ei heidän ole tarvinnut huolehtia perusasioista.
Sitä joutaa vatvomaan tunteitaan ja terapiomaan itseään. Ei tarvitse keskittyä perustarpeisiin eikä pärjäämään kuten keskenkasvuiset 40-lukulaiset teineinä työelämässä. Kovin tunteilla eläjät eivät pärjänneet
Kyllä. Jokin tälläinen on syynä siihen, että lähes kokonainen sukupolvi on jäänyt tunne-elämän kehityksessään lapsen tasolle, kehittänyt itselleen kovan kuoren ja roolin, jonka mukaan yhä tätäkin päivää. Jokin tälläinen on syynä siihen, että niin moni on ollut äitinä kylmä ja tunteeton. Tässäkin viestissä pomppasi kuitenkin silmään sana "tunteiden vatvominen", jota käytettiin parikin kertaa. Se jotenkin tälläisessä suht järkevässä tekstissä tuo esiin sen perusolettamuksen, että näistä asioista puhuminen on heikkoutta.
Mutta miksi niin moni vanhus yhä edelleen käyttäytyy ilkeästi, tunteettomasti, vähättelevästi, loukkaavasti ja pilkkaavasti jälkeläisiään kohtaan? EIhän monen 40-luvulla syntyneen tarvitsisi ENÄÄ miettiä pelkkiä perustarpeita? Onko se haluttomuutta vai sitä tunne-elämän kehittymättömyyttä?
Ihmeissään täytyy kyllä olla noiden hullujen mummojen juttujen kanssa. Ihan uskomatonta sepustusta taas yhdeltä sekopäältä jostain vihasolmuista plus jotain alentuvaa pään rääpimistä, että mene terapiaan ja toivottavasti sulla ei ole lapsia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä Maslowin pyramidia. )Naurakaa nyt 50 v maisterit )
40-luvulla syntyneet ovat syntyneet sodan jälkimaininkeihin. Aika on ollut ankeaa, n. 11 % ikäluOkista ylioppilaita. Heidän nuoruutensa sattui maaltamuutttoon, moni köyhistä huonoista oloista.
Eivät he vatvoneet tunteitaan, oli ne perustarpeet tyydytettävä, asunto, ruoka, vaatteet.
Kun 70- luvulla lapsey ovat eläneet jo nousukaudessa, ei taloudellista huolta, opiskeluun mahdollisuus ja hyviin tuloihin ei heidän ole tarvinnut huolehtia perusasioista.
Sitä joutaa vatvomaan tunteitaan ja terapiomaan itseään. Ei tarvitse keskittyä perustarpeisiin eikä pärjäämään kuten keskenkasvuiset 40-lukulaiset teineinä työelämässä. Kovin tunteilla eläjät eivät pärjänneet
Kyllä.
En oikein usko tuohon vanhusten ilkeyteen, en tunne sellaisia. Muistisairaus tietenkin tekee vihamieliseksi.
Itse ainakin olen ylpeä lapsistani, en pilkka heitä eivätkä he minua, oppimatonta mummua. Mutta mitään lirkuttavaa, halailevaa ja rakkautta vakuuttelevaa ei minusta, perushämäläisestä kyllä ole tullut eikä tule. Kuten nykyisin on tapana tuo amerikkalaistyylinen lällättely.
Hyvin olen lastenlastenkin kanssa pärjännyt vaikka en riipu heitä lääppimässä ja lirkuttele vaan leikitään ja nykyisin keskustellaan.
Äidistä muisto, ei meillä halattu tms mutta iltaisin kun olimme sängyssä äiti tuli kaminaan selkäänsä lämmittämään, juteltiin niitä näitä, koulusta tms ja sanottiin hyvää yötä. Se oli rakkautta ilman suuria eleitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä Maslowin pyramidia. )Naurakaa nyt 50 v maisterit )
40-luvulla syntyneet ovat syntyneet sodan jälkimaininkeihin. Aika on ollut ankeaa, n. 11 % ikäluOkista ylioppilaita. Heidän nuoruutensa sattui maaltamuutttoon, moni köyhistä huonoista oloista.
Eivät he vatvoneet tunteitaan, oli ne perustarpeet tyydytettävä, asunto, ruoka, vaatteet.
Kun 70- luvulla lapsey ovat eläneet jo nousukaudessa, ei taloudellista huolta, opiskeluun mahdollisuus ja hyviin tuloihin ei heidän ole tarvinnut huolehtia perusasioista.
Sitä joutaa vatvomaan tunteitaan ja terapiomaan itseään. Ei tarvitse keskittyä perustarpeisiin eikä pärjäämään kuten keskenkasvuiset 40-lukulaiset teineinä työelämässä. Kovin tunteilla eläjät eivät pärjänneet
Ette eh
Asiaton yleistävä syytös. Olisitte niin avun tarpeessa - kyllä. Elämä varmaan kohdellut muutenkin huonosti.
Äitini oli orpo kunnan huutolaistyttö. Elämänmyönteisempää ihmistä ei olisi voinut olla, ei siis mikään halaileva rakkautta hokeva, vaan ystävällinen ja huumoria vääntäen selvitti raskaan ja työteliään elämänsä syrjäkylän raatajana .
Hänhän olisi voinut katkeruuteensa tikahtua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeissään täytyy kyllä olla noiden hullujen mummojen juttujen kanssa. Ihan uskomatonta sepustusta taas yhdeltä sekopäältä jostain vihasolmuista plus jotain alentuvaa pään rääpimistä, että mene terapiaan ja toivottavasti sulla ei ole lapsia jne.
Tässäkin tänään näyttänyt olevan useampi sekopäämummo.
Viiskymppiset ihmiset eivät tosiaan käyttäydy hyvin keskusteluissa. Miten on sujunut lasten kanssa, miten rääpivät ja nimittelevät koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tamponit on tulkeet markkinoille 1931.
Vitsipalstahan tämä on, mielikuvitus on hyvä huvitus , kun joutilasta aikaa on.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tamponit-ovat-nayttaneet-samalta-jo…
Toki ne olivat markkinoilla. Eihän sitä kukaan ole muuksi väittänytkään, paitsi sinä joka et kenties ymmärrä lukemaasi. Niiden olemassaolosta ja/tai edes käytön suunnittelemisesta tuli raivo ja huuto, koska tampponin laittamalla oli H.U.Ora.
Kirjoituksesta sain käsityksen että hän oli saanut ne Ruotsista uutena asiana, edes lääkäriäiti ei tietänyt tamponeista. Noin minä sen luin, ehkä huonosti
JÄRKYTTÄVÄÄ! Vanhemmistanne olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus poliisille ja ottaa teidät lapset huostaan! Miksi kukaan ei auttanut Teitä lapsia? Oliko Teillä turvana sukulaisia, naapureita, ystäviä, kavereita, koulun henkilökuntaa ja turvallisia ihmisiä esimerkiksi harrastuksista? Vai oliko vanhempien harjoittama kuritusväkivalta perheessänne tabu?
Kirjoituksenne koskettaa voimakkaasti. Äitinä olen todella surullinen puolestanne. Ja toivon todella, että Te kaikki lapset olette aikuisena laittaneet välit poikki lapsia uhkaileviin ja väkivaltaisiin vanhempiinne! Tuollaiset luonnehäiriöiset ja väkivaltaiset sadistit eivät ansaitse mitään hyvää lapsiltaan! Lapsenlapsia ei tule antaa ilman valvontaa heidän seuraansa. Arvaamattomasta, narsistisesta, tunnekylmästä ja väkivaltaisesta äidistä ja isästä ei tule luotettavaa ja turvallista isovanhempaa. Sopivan tilaisuuden tullen myös lapsenlapset tulevat saamaan osakseen uhkailua ja selkäsaunan.
ÄITI ja ISÄ ovat ihmisiä, jotka rakastavat lapsiaan, toivovat lapsilleen kaikkea hyvää ja pitävät omista lapsistaan huolta!
Olen hoitanut kaikenikäisiä ihmisiä - myös vanhuksia. Valitettavan monet vanhukset - yli 65-vuotiaat - hyväksyvät lapsiin kohdistuvan alistavan kasvatuksen ja kuritusväkivallan. Kotihoidossa, vanhainkodeissa ja hoitokodeissa on vanhuksia, joitten lapset ovat katkaisseet kokonaan välit vanhempiinsa. Aikuiset tyttäret ja pojat eivät pysty käymään vanhempiensa luona, koska heillä on lapsuudestaan ikävät muistot ja elinikäiset traumat. Äiti ja/tai isä on ollut tunnekylmä, lapsiaan laiminlyövä ja kaltoinkohteleva narsisti, arvaamaton ja väkivaltainen tai käyttänyt runsaasti päihteitä. Lapsia on kohdeltu kaltoin ja laiminlyöty ja lapsen ikätasoiset tarpeet ja tunteet on sivuutettu. Nämä väkivaltaiset ja sadistiset vanhukset ansaitsevat kitua hoitolaitoksessa - hylättyinä ja unohdettuina. He eivät ansaitse äidin ja isän arvonimeä.
Osa vanhuksista on todella ilkeitä, aggressiivisia ja arvaamattomia ihmisiä. He huutavat, valittavat, kiroilevat, haistattelevat, uhkailevat, käyvät päälle, sylkevät, repivät hiuksista, lyövät ja potkivat toisia asukkaita ja henkilökuntaa. Myös hoitajiin ja toisiin asukkaisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on varsin yleistä vanhusten hoitolaitoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli eteisessä takkien ja hattujen seassa naulassa paksu ruskea nahkavyö, jossa tuhti metallisolki. Se oli pahamaineinen kurinpalautusremmi.
Vanhemmat uhkasivat meitä kolmea poikaa (s.1973, 76 ja 79) ja yhtä tytärtä (s.1978) säännöllisesti sen käytöllä mikäli yhtään pokkurointia tai vastalausetta tuli mihinkään heidän vaateeseensa.
Remmi jätti tosi hurjaa jälkeä ihoon riippuen kumpaa puolta isä tai äiti kurinpalautuksessa käytti.
Helpolla päästiin jos soljelta säästyimme.
Tätä viestiä lukiessa tuli sellainen olo, että jos olisin ollut aikuinen tuohon aikaan, olisin tullut hakemaan kaikki teidät neljä pois. Ajankohdasta riippuen käynyt tekemässä myös rikosilmoituksen. Mutta ennen kaikkea pitänyt huolen siitä, että ketään teistä ei enää omassa kotona satutettaisi ja terrorisoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhusten hoitolaitoksissa hoitajat voivat olla hoitoapulaisia lyhyellä koulutuksella tai lähihoitajillekaan ei ole annettu tietoa dementioista tai ovat niin leipääntyneet työhönsä jotta näkevöt Alzheimer-potilaat vain ilkeinä.
Sellainen on vanhusten hoidon tila, pätevää henkilökuntaa ei ole jolle olis edes yksi luento persoonaa muuttavasta taudista pidetty.
Hoitokoteihin ei pääse kuin todella huonossa kunnossa olevat. Siinä vaiheessa kun vanhukselta "varastetaan" tavarat ja "varkaat tulee yöllä " ei vielä puhettakaan laitokseen pääsemisestä.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet on narsisteja. Tästä ketjusta sen hyvin näkee.
Jep. Keski-ikäisiä uhriutuvia narsisteja. Kehittelevät traumoja jostain tampooneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet on narsisteja. Tästä ketjusta sen hyvin näkee.
Jep. Keski-ikäisiä uhriutuvia narsisteja. Kehittelevät traumoja jostain tampooneista.
Tappaisivat itsensä jos se keski-ikä on niin raskasta.
Tämä ei sitten ole mikään Ylilauta, tiedoksi sinulle. Keski-ikä on sinullakin edessä parin vuosikymmenen päästä. Jos luulet että nuoren miehen elämä on raskasta, odota kunnes olet viisikymppinen mies. Ei helpotu.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeissään täytyy kyllä olla noiden hullujen mummojen juttujen kanssa. Ihan uskomatonta sepustusta taas yhdeltä sekopäältä jostain vihasolmuista plus jotain alentuvaa pään rääpimistä, että mene terapiaan ja toivottavasti sulla ei ole lapsia jne.
Vihasolmut oli siis sinulle noin tarkka osuma. Etkö itse tuota asiaa huomaa? Niitä todella voisi yrittää purkaa terapiassa, mikäli niistä siis haluaisi eroon, eikä tavoite ole velloa pelkästään siinä vihassa.
En ole tiennyt, että terapia on alentavaa, mutta aina sitä oppii uusia asioita. Edellinen kommentti sekopää ja hullu nimittelyineen oli tietysti taas taattua empaattista lähestymistä muita kohtaan 70-luvun lapsilta. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun hirviömummu ( minkälainen Kyy voi ihminen olla) aloittelee nyt joka päivä ketjuja 70-luvulla syntyneistä pilkaten heitä. Poistatan jokaisen.
Sekin todistaa miten kammottavia 40-luvun lopulla syntyneet ovat.
Joo se sama mummo eilenki alotti taas ja puhuu pedofiili ym juttuja joka kerta.
Itsekin varmaan ymmärrätte, että vierailunne ylilaudalla on saanut jonkun häiriintyneen käyttäjän (nuorempia kuin te) tekemään näitä törkeitä haukkumisia 70 luvulla syntyneistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun hirviömummu ( minkälainen Kyy voi ihminen olla) aloittelee nyt joka päivä ketjuja 70-luvulla syntyneistä pilkaten heitä. Poistatan jokaisen.
Sekin todistaa miten kammottavia 40-luvun lopulla syntyneet ovat.
Joo se sama mummo eilenki alotti taas ja puhuu pedofiili ym juttuja joka kerta.
Itsekin varmaan ymmärrätte, että vierailunne ylilaudalla on saanut jonkun häiriintyneen käyttäjän (nuorempia kuin te) tekemään näitä törkeitä haukkumisia 70 luvulla syntyneistä.
Kyllä nuo nuoret osaavat itse tulla tänne. Ei ole mitään täsmävierailuja tekeviä mammoja härnäämässä parikymppisiä miehiä Ylilaudalla. Nuoret tulevat tänne pilkkaamaan keski-ikäisiä, koska osittain he pelkäävät vanhenemista, kuitenkin osittain luulevat olevansa voittamattomia ja aina nuoria. He eivät osaa puhua tunteistaan ja provosoituvat, kun heidän vanhempiensa ikäiset puhuvat omistaan. Pahinta on, jos niihin tunteisiin liittyvät tabuaiheet, kuten kuukautiset.
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Äitini on syntynyt 1950. Lapsuudestani en muista saaneeni häneltä hellyyttä. Minun vikani oli, ettei hän ollut voinut tehdä elämässään muuta kuin mennä naimisiin. Siitä sainkin kuulla 30 vuotta elämäni alusta, ei se kyllä minun vikani ollut, että hän oli harrastanut seksiä ilman ehkäisyä isäni kanssa. Kylmyys heijastui myös hänen parisuhteeseensa ja ainut keino saada avioliitto pysymään pystyssä oli hankkiutua varttuneella iällä raskaaksi. Tämä lapsihan oli sitten toivottu ja maailman napa. Moninaisten tapahtumien jälkeen välit ovat häneen katkenneet, tämä on ollut oman mielenterveyteni kannalta paras ratkaisu. Fyysistä väkivaltaa ei paljoa ollut, mutta henkistä sitäkin enemmän. Isäni kanssa olen aina pärjännyt hyvin. Lasten lastensa kanssa äitini ei ole koskaan halunnut olla tekemisisssä ja parhaansa mukaan hän on myös yrittänyt estää isäni yhteydenpidon. Olen sitä mieltä, että kaikista naisista ei ole äideiksi. Tuon ajan kasvateilla ei vain ollut sellaisia mahdollisuuksia elämässä kuin nykypäivänä naisilla on.
Kateus! Alusta asti, äitisi kadehtii sinua eikä toivo mitään hyvää.
Sama kokemus.