Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Niillä lapsen kavereillakin on omia menoja, töitä ja opiskeluja, joten ei sitä seuraa saa aina, kun itsellä on vapaata. Olen minäkin matkustellut omien lasteni kanssa ja hauskaa on ollut. Jos minulla on aikaa ja rahaa ja lapsella on aikaa muttei rahaa, niin kivahan se on, jos haluaa tulla mukaan. Vuodessa on kuitenkin 360 päivää touhuta muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olin pitkään vakuuttunut, että en halua ikinä yhtään lasta. Sitten ystäväpiirissä alkoi tulla vauvauutisia ja olin hämmästynyt, miten onnellisilta he vaikuttivat raskausaikana. Aloin miettiä, onko äitini väite, että lapset pilaavat naisen elämän, sittenkään totta. Pahin pelkoni oli, että saan tytön, mutta onneksi tuli vain poikia.
Muutama vuosi sitten sanoin äidilleni, että on meillä yksi ero: minulla on kerrassaan ihanat lapset toisin kuin sinulla. Äiti oli ihan hiljaa.
Miksi pidät tyttäriä huonompana kuin nyt pidät poisiasi? Naisvihaista.
Pelkäsin, että minusta tulee tytölle samanlainen äiti mitä äitini oli minulle. Siis sellainen, joka kyttää, vahtii, vaatii selityksiä joka minuutilta, kohdistaa minuun vihaa, kun joku minulle tuntematon tyttö on tehnyt jotain sopimatonta ja huorittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.
Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika paljon on äitejä jotka ottaa tosissaan kun joku setämies sanoo sisaruksiksi äitiä ja tytärtä. Tyttärelle varmaan aika loukkaavaa parikymppusenä olla 40+ näköinen, ehkä.
Sitte äiskä kirjoittaa someen että kun olen hoikkana pysynyt ja hoidan itseäni ja ostan nuorisoputiikeista vaatteeni enkä mitään tantta-vaatteita marketista luullaan minua 19 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Tuo että itsekin epäilet ettet olisi KELVANNUT parikymppisten seuraksi kertoo paljon. Sinulla ei siis ole yhtä hyvät ja läheiset välit lapseesi/lapsiisi kuin minulla. Miksi näet heitä vain muutaman kerran vuodessa? Minäkin tapaan vanhempani vain pari kertaa vuodessa, koska en halua nähdä heitä yhtään sen useammin ja se on ihan heidän oma syynsä.
Miksei äiti voi olla myös kaveri? Outo on ajatusmaailmasi, tai sitten olet itsekin syntynyt siellä 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Tuo että itsekin epäilet ettet olisi KELVANNUT parikymppisten seuraksi kertoo paljon. Sinulla ei siis ole yhtä hyvät ja läheiset välit lapseesi/lapsiisi kuin minulla. Miksi näet heitä vain muutaman kerran vuodessa? Minäkin tapaan vanhempani vain pari kertaa vuodessa, koska en halua nähdä heitä yhtään sen useammin ja se on ihan heidän oma syynsä.
Miksei äiti voi olla myös kaveri? Outo on ajatusmaailmasi, tai sitten olet itsekin syntynyt siellä 50-luvulla.
Kaikki ei jää kotinurkille asumaan vaan työ vie kauemmas. En ole halunnut sitoa ja roikkua lapsissani.
Olisi se nyt (lievä kirosana) outoa jos kakskymppiset olisi pyytäneet viiskymppisen äitylin mukaan lähtiessään jonnekin festareille tai jotain jalkkispeliä katsomaan tai vaikka rantaan rantalenttistä pelaamaan.
Olen iloinen että lapsillani oli ystäviä, meillä taas miehen kanssa omat menot ja harrastukset. (Mökkeily , kalastus, luonto)
Sitten kun näiden kaverivanhempien lapset avioituvat tulee ehkä yhtä kiivaita anoppi/sun äitis- kiistoja kuin mitä nyt huonoja ja kylmiä boomerivanhempiakin solvataan tuppautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.
Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Miksi et kerro ikääsi? Selväksi tuli että sinä olet vain kasvattaja, et kaveri tai ihminen kenen kanssa jälkikasvusi haluaisi viettää aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Tuo että itsekin epäilet ettet olisi KELVANNUT parikymppisten seuraksi kertoo paljon. Sinulla ei siis ole yhtä hyvät ja läheiset välit lapseesi/lapsiisi kuin minulla. Miksi näet heitä vain muutaman kerran vuodessa? Minäkin tapaan vanhempani vain pari kertaa vuodessa, koska en halua nähdä heitä yhtään sen useammin ja se on ihan heidän oma syynsä.
Miksei äiti voi olla myös kaveri? Outo on ajatusmaailmasi, tai sitten olet itsekin syntynyt siellä 50-luvulla.
Kaikki ei jää kotinurkille asumaan vaan työ vie kauemmas. En ole halunnut sitoa ja roikkua lapsissani.
Olisi se nyt (lievä kirosana) outoa jos kakskymppiset olisi pyytäneet viiskymppisen äitylin mukaan lähtiessään jonnekin festareille tai jotain jalkkispeliä katsomaan tai vaikka rantaan rantalenttistä pelaamaan.
Olen iloinen että lapsillani oli ystäviä, meillä taas miehen kanssa omat menot ja harrastukset. (Mökkeily , kalastus, luonto)
Sitten kun näiden kaverivanhempien lapset avioituvat tulee ehkä yhtä kiivaita anoppi/sun äitis- kiistoja kuin mitä nyt huonoja ja kylmiä boomerivanhempiakin solvataan tuppautumisesta.
Miksi sinusta olisi ollut niin kirosanan outoa, että viisikymppinen äiti olisi ollut mukana siellä festareilla tai rannalla? Minä olen 46 ja tyttäreni siis 22, ja minä ainakin nautin musiikista ja festareista, samoin kuin rannalla olemisesta siinä missä nuoremmatkin! Oletko koskaan ollut festareilla? Siellä on paljon viisikybäsiä ja vanhempiakin ihmisiä, ja voi kauhistus, monella on tatuointeja, lävistyksiä ja nuorekkaita vaatteitakin 😱
En oikeasti ymmärrä yhtään miksi vedät niin ison rajan siihen mitä minkäkin ikäinen tai vanhempi voi (aikuisten) lastensa kanssa tehdä! Olen varmaan mielestäsi tosi outo, kun en välitä yhtään noista sinun mainitsemistasi harrastuksista, eli mökkeily, kalastus ja luonto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Miksi et kerro ikääsi? Selväksi tuli että sinä olet vain kasvattaja, et kaveri tai ihminen kenen kanssa jälkikasvusi haluaisi viettää aikaansa.
Lapsillani oli kotona isä ja äiti. Kaverit olivat kodin ulkopuolella.
Ei vanhempien tarvitse kaveerata nuorten kanssa pussikaljoja juoden päiväkodin pihalla kuten kai nykyisin.
En edellenkään kuvitrele olevani lasteni kanssa samanikäinen ja heidän kaverinsa. Heillä on omat aikuisikänsä ystävät, olen edelleen äiti. Vaikka aikuisten tasolla kohdataankin.
Miksi sinulla on vaikea hyväksyä äitisuhde ja väittää että sen pitäisi olla kaverisuhde? Kyllä minäkin innolla leivoin hiekkakakkuja mutten enää lähtenyt limudiscoihinkaan mukaan.
Missä on isät, kavereita?, isiä? vai eikö heitä ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Tuo että itsekin epäilet ettet olisi KELVANNUT parikymppisten seuraksi kertoo paljon. Sinulla ei siis ole yhtä hyvät ja läheiset välit lapseesi/lapsiisi kuin minulla. Miksi näet heitä vain muutaman kerran vuodessa? Minäkin tapaan vanhempani vain pari kertaa vuodessa, koska en halua nähdä heitä yhtään sen useammin ja se on ihan heidän oma syynsä.
Miksei äiti voi olla myös kaveri? Outo on ajatusmaailmasi, tai sitten olet itsekin syntynyt siellä 50-luvulla.
Kaikki ei jää kotinurkille asumaan vaan työ vie kauemmas. En ole halunnut sitoa ja roikkua lapsissani.
Olisi se nyt (lievä kirosana) outoa jos kakskymppiset olisi pyytäneet viiskymppisen äitylin mukaan lähtiessään jonnekin festareille tai jotain jalkkispeliä katsomaan tai vaikka rantaan rantalenttistä pelaamaan.
Olen iloinen että lapsillani oli ystäviä, meillä taas miehen kanssa omat menot ja harrastukset. (Mökkeily , kalastus, luonto)
Sitten kun näiden kaverivanhempien lapset avioituvat tulee ehkä yhtä kiivaita anoppi/sun äitis- kiistoja kuin mitä nyt huonoja ja kylmiä boomerivanhempiakin solvataan tuppautumisesta.
Miksi sinusta olisi ollut niin kirosanan outoa, että viisikymppinen äiti olisi ollut mukana siellä festareilla tai rannalla? Minä olen 46 ja tyttäreni siis 22, ja minä ainakin nautin musiikista ja festareista, samoin kuin rannalla olemisesta siinä missä nuoremmatkin! Oletko koskaan ollut festareilla? Siellä on paljon viisikybäsiä ja vanhempiakin ihmisiä, ja voi kauhistus, monella on tatuointeja, lävistyksiä ja nuorekkaita vaatteitakin 😱
En oikeasti ymmärrä yhtään miksi vedät niin ison rajan siihen mitä minkäkin ikäinen tai vanhempi voi (aikuisten) lastensa kanssa tehdä! Olen varmaan mielestäsi tosi outo, kun en välitä yhtään noista sinun mainitsemistasi harrastuksista, eli mökkeily, kalastus ja luonto.
Sinun mielestäsi olen paljon menettänyt kun en ollut tatuoitu bilettävä 46 v tyttären kanssa ja rantalenttiksessäkin nuorten kanssa mukana. Nuorten suosimissa baareissa jne.
Minusta taas olet menettänyt paljon jos ei ole hyvää suhdetta puolisoon ja halua viettää hänen kanssaan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Tuo että itsekin epäilet ettet olisi KELVANNUT parikymppisten seuraksi kertoo paljon. Sinulla ei siis ole yhtä hyvät ja läheiset välit lapseesi/lapsiisi kuin minulla. Miksi näet heitä vain muutaman kerran vuodessa? Minäkin tapaan vanhempani vain pari kertaa vuodessa, koska en halua nähdä heitä yhtään sen useammin ja se on ihan heidän oma syynsä.
Miksei äiti voi olla myös kaveri? Outo on ajatusmaailmasi, tai sitten olet itsekin syntynyt siellä 50-luvulla.
Kaikki ei jää kotinurkille asumaan vaan työ vie kauemmas. En ole halunnut sitoa ja roikkua lapsissani.
Olisi se nyt (lievä kirosana) outoa jos kakskymppiset olisi pyytäneet viiskymppisen äitylin mukaan lähtiessään jonnekin festareille tai jotain jalkkispeliä katsomaan tai vaikka rantaan rantalenttistä pelaamaan.
Olen iloinen että lapsillani oli ystäviä, meillä taas miehen kanssa omat menot ja harrastukset. (Mökkeily , kalastus, luonto)
Sitten kun näiden kaverivanhempien lapset avioituvat tulee ehkä yhtä kiivaita anoppi/sun äitis- kiistoja kuin mitä nyt huonoja ja kylmiä boomerivanhempiakin solvataan tuppautumisesta.
Miksi sinusta olisi ollut niin kirosanan outoa, että viisikymppinen äiti olisi ollut mukana siellä festareilla tai rannalla? Minä olen 46 ja tyttäreni siis 22, ja minä ainakin nautin musiikista ja festareista, samoin kuin rannalla olemisesta siinä missä nuoremmatkin! Oletko koskaan ollut festareilla? Siellä on paljon viisikybäsiä ja vanhempiakin ihmisiä, ja voi kauhistus, monella on tatuointeja, lävistyksiä ja nuorekkaita vaatteitakin 😱
En oikeasti ymmärrä yhtään miksi vedät niin ison rajan siihen mitä minkäkin ikäinen tai vanhempi voi (aikuisten) lastensa kanssa tehdä! Olen varmaan mielestäsi tosi outo, kun en välitä yhtään noista sinun mainitsemistasi harrastuksista, eli mökkeily, kalastus ja luonto.
Entä kun lapsesi avioituvat, perustavat perheen, jäätkö heitteille?
Omissa lapsissa ainakin olen nähnyt että lasten myötä muuttuivat hyvinkin perhekeskeiseksi, menot muuttuivat lapsien hoidon mukaisiksi, "jäivät rilluvuodet."
Minä tykkään yhdestä bändistä ja yksi lapsistani tykkää siitä myös. Jos minulla on mahdollisuus päästä heidän keikalleen, kysyn haluaako lapsi lähteä mukaan. Siitä saa kivan reissun muutamaksi päiväksi. Minä maksan kulut ja vastineeksi saan hyvää matkaseuraa. En ymmärrä, mikä tuossa on kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Tuo että itsekin epäilet ettet olisi KELVANNUT parikymppisten seuraksi kertoo paljon. Sinulla ei siis ole yhtä hyvät ja läheiset välit lapseesi/lapsiisi kuin minulla. Miksi näet heitä vain muutaman kerran vuodessa? Minäkin tapaan vanhempani vain pari kertaa vuodessa, koska en halua nähdä heitä yhtään sen useammin ja se on ihan heidän oma syynsä.
Miksei äiti voi olla myös kaveri? Outo on ajatusmaailmasi, tai sitten olet itsekin syntynyt siellä 50-luvulla.
Kaikki ei jää kotinurkille asumaan vaan työ vie kauemmas. En ole halunnut sitoa ja roikkua lapsissani.
Olisi se nyt (lievä kirosana) outoa jos kakskymppiset olisi pyytäneet viiskymppisen äitylin mukaan lähtiessään jonnekin festareille tai jotain jalkkispeliä katsomaan tai vaikka rantaan rantalenttistä pelaamaan.
Olen iloinen että lapsillani oli ystäviä, meillä taas miehen kanssa omat menot ja harrastukset. (Mökkeily , kalastus, luonto)
Sitten kun näiden kaverivanhempien lapset avioituvat tulee ehkä yhtä kiivaita anoppi/sun äitis- kiistoja kuin mitä nyt huonoja ja kylmiä boomerivanhempiakin solvataan tuppautumisesta.
Miksi sinusta olisi ollut niin kirosanan outoa, että viisikymppinen äiti olisi ollut mukana siellä festareilla tai rannalla? Minä olen 46 ja tyttäreni siis 22, ja minä ainakin nautin musiikista ja festareista, samoin kuin rannalla olemisesta siinä missä nuoremmatkin! Oletko koskaan ollut festareilla? Siellä on paljon viisikybäsiä ja vanhempiakin ihmisiä, ja voi kauhistus, monella on tatuointeja, lävistyksiä ja nuorekkaita vaatteitakin 😱
En oikeasti ymmärrä yhtään miksi vedät niin ison rajan siihen mitä minkäkin ikäinen tai vanhempi voi (aikuisten) lastensa kanssa tehdä! Olen varmaan mielestäsi tosi outo, kun en välitä yhtään noista sinun mainitsemistasi harrastuksista, eli mökkeily, kalastus ja luonto.
Sinun mielestäsi olen paljon menettänyt kun en ollut tatuoitu bilettävä 46 v tyttären kanssa ja rantalenttiksessäkin nuorten kanssa mukana. Nuorten suosimissa baareissa jne.
Minusta taas olet menettänyt paljon jos ei ole hyvää suhdetta puolisoon ja halua viettää hänen kanssaan aikaa.
Minulla on hyvä suhde puolisooni, mutta lapsi -se aikuinen- on siitä huolimatta aina tärkeämpi ja rakkaampi kuin isänsä, ja nautin siitä että minulla ja hänellä on läheiset ja luottamukselliset välit. Siitä huolimatta että olen kasvattaja ja äiti, voin olla myös lapseni ystävä. Ja sitä sinä et nähtävästi tajua ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Totta, en pelannut jalkapalloa/ jääkiekkoa, en näytelmäkerhoissa, tanssiharkoissa , nuoret saivat liikkua ilman äiskää. Huono äiti.
Mahdollistettiin se, mutta koska ei minusta ollut valkaksi/ohjaajaksi en tupannut mukaan ees käskyttämään valkkoja ja ohjaajia.
Kun lähtivät opiskelukaupunkeihin, en tunken ut opiskelijajuttuihin mukaan ja annoin heille mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita ilman äitiä.
Et tuolla soimaamisella ja nalkuttamisella vaikuta minuun mitenkään. Minulla on hyvät välit lapsiin, juuri siksi kun en edes heidän puolisoitaan ärsytä olemalla päällepäsmäri heidän perheissään. Nalkuta ihan vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Yliholhoavuusko sitten on parempi? Tyttäreni on ikäisesi, kyllä hän (pitkin hampain) yrittää antaa kotona asuvalle lukiolaiselle vapautta kulkea omissa jutuissaan, yrittämättä itse olla myös aikuisteini. Ja tunkematta itseään mukaan nuorten juttuihin. Tukien tietysti harrastusmaksuissa, välineissä jne.
Se tekee joskus kipeää antaa lapsensa itsenäistyä. Löytää puoliso. Mutta niin pitää tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Yliholhoavuusko sitten on parempi? Tyttäreni on ikäisesi, kyllä hän (pitkin hampain) yrittää antaa kotona asuvalle lukiolaiselle vapautta kulkea omissa jutuissaan, yrittämättä itse olla myös aikuisteini. Ja tunkematta itseään mukaan nuorten juttuihin. Tukien tietysti harrastusmaksuissa, välineissä jne.
Se tekee joskus kipeää antaa lapsensa itsenäistyä. Löytää puoliso. Mutta niin pitää tapahtua.
Eikö tyttäresi halua tehdä lapsensa kanssa edes yhden yön hotellireissua naapurikaupunkiin tai kauemmas? Tai keksiä jotain muuta asiaa, jota voi joskus tehdä yhdessä? Minä olen luullut, että tuo on ihan yleistä.
Alue: Aihe vapaa
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.
Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."