Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppiset häpesivät äitejään nuorina, semmosia tanttoja ja vanhanaikaisia.
Nyt ei tarvi tytärten hävetä kun äidit kulkee tatuoituna revityissä farkuissa III ankanhuulilla tai pikku shortseissa pikkunen paitanen päällä pikku siiderissä flirttailen hädin tuskin täysi-ikäisille pojille.Niin se maailma aika ajoin keikahtaa ylösalaisin.
Niin se on tässäkin polvi tyttärestä parantunut. Ei ole se häpeä enää boomereista kolmanteen sukupolveen saakka kantautunut. Ei vaikka tässäkin ketjussa boomeri kuinka yrittää pilkata tatuoinneista, revityistä farkuista, ankanhuulista, lyhyistä shortseissa ja isoista siidereistä. Saat sen häpeäsi ihan itseksesi kantaa, sori siitä. Alkoipa viestisi luettuani tekemään mieli siideriä, hmmm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppiset häpesivät äitejään nuorina, semmosia tanttoja ja vanhanaikaisia.
Nyt ei tarvi tytärten hävetä kun äidit kulkee tatuoituna revityissä farkuissa III ankanhuulilla tai pikku shortseissa pikkunen paitanen päällä pikku siiderissä flirttailen hädin tuskin täysi-ikäisille pojille.Niin se maailma aika ajoin keikahtaa ylösalaisin.
Niin, tottahan se on. Minunkin äitini (samoin kuin suurin osa kavereiden äideistä) oli jo ihan mummo 40-45-vuotiaana. Ajatusmaailmaltaan, ulkonäöltään ja arvoiltaan. Kun katsoo kuvia niiltä ajoilta, on vaikea uskoa että olen itse nyt vanhempi kuin äitini niissä kuvissa. Ihan mummo, vaikka pikkujutuilla olisi ollut raikkaamman ja nuorekkaamman oloinen. Eikä se pelkkä ulkonäkö, vaan sama ahdasmielinen maailma kuin sulla, minkä takia en edelleenkään pidä mielelläni yhteyttä. Vain sen verran että saan varmasti perintöä sen mikä mulle kuuluu sitten aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Yliholhoavuusko sitten on parempi? Tyttäreni on ikäisesi, kyllä hän (pitkin hampain) yrittää antaa kotona asuvalle lukiolaiselle vapautta kulkea omissa jutuissaan, yrittämättä itse olla myös aikuisteini. Ja tunkematta itseään mukaan nuorten juttuihin. Tukien tietysti harrastusmaksuissa, välineissä jne.
Se tekee joskus kipeää antaa lapsensa itsenäistyä. Löytää puoliso. Mutta niin pitää tapahtua.
En ole tähän keskusteluun ottanut kantaa, mutta nyt on pakko. Ottaapa sinulla koville se, että jonkun tytär haluaa viettää aikaansa äitinsä kanssa matkoilla, keikoilla tai ihan muuten vaan.
Meillä viihdytään perheenä yhdessä. Mieheni viihtyy lastemme kanssa ilman minua, samoin minä heidän kanssaan ilman miestä. Viihdymme myös miehen kanssa kahdestaan.
Nuoret aikuiset lapsemme ovat saaneet itsenäistyä ja vapautta kulkea ystäviensä kanssa. Meillä on fiksut lapset. Molemmat asuvat jo omillaan kaukana meistä, mutta käyvät paljon lapsuudenkodissaan ja pitävät yhteyttä. Me annamme heille tilaa ja tehdä itse päätöksiä, vanhempina toki neuvomme ja opastamme tarvittaessa = kysyttäessä.
Kuulostat äidiltäni, joka on kateellinen minun ja lasteni hyvistä väleistä ja siksi haukut toisia äitejä ripustautuviksi sekä teini-ikää haikaileviksi kun he viettävät aikuisten lastensa kanssa aikaa ja kaikki ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Äitini ei myöskään ymmärrä että hän on omalla, minua vähättelevällä käytöksellään itse aiheuttanut sen että välimme ovat etäiset. Omien lasten kanssa olen toiminut paljolti päinvastoin ja erityisesti niin, kuten olisin halunnut äitini kanssani toimivan. Minulla ei lähtökohtaisesti ole tarvetta epäillä heti pahinta etukäteen ja sen takia olla luottamatta lapsiini.
Onnea elämääsi, hyvä jos olet tyytyväinen. Minäkin olen tyytyväinen siitä että olen läheinen lasteni kanssa ja hei muuten, mun tytär osti mulle ja itselleen keikkaliput ja kysyi lähdenkö, ilman muuta lähden, hänhän on tyttäreni ja minulle rakas.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Niin? Kollektiivisesti ollaan iloisia siitä, että omat lapset haluavat pitää yhteyttä ja on heihin lämpimät välit. Ei ole yhtä etäistä ja kolkkoa kuin omiin tunneköyhiin ja kylmiin vanhempiin. Mikä tässä on outoa? Toki boomeri ehti tähän sanomaan että happamia sanoi kettu ja on tyytyväinen kun ei itse ole sellainen bikinejä käyttävä, rantalentistä pelaava, festareilla käyvä, tatuoitu ja pussikaljaa juova kuten nykyajan viisikymppiset. Ainahan se oma tytär on ollut huono nainen, teininä sitä piti huoritella ja nyt sitä samaa vastaa se että huulet on kuin häpyhuulet ja nolouden huipentuma kun käyttää bikinejä. 🤣 Ja viisikymppinen tytär on aina tilanteen mukaan nolon vanha tai nolon nuori hempukka. Ihan samanlainen kuin teininäkin, ei vieläkään ymmärrä hävetä itseään vaikka on puoli vuosisataa sitä ahkerasti opettanut.
Aamen! Hienosti tiivistit asian ytimen! Varmasti kyseinen boomeri halveksii aikuista tytärtään, joka haluaa tehdä oman tyttärensä kanssa kaikenlaista kivaa. Kun eihän niin pidä tehdä! Lapset kasvatetaan aikuiseksi ja potkaistaan pihalle, koska tärkeämpää on mökkeillä miehensä kanssa. Nih.
Tuo on kyllä surullista ettei tänne vauvaan kirjoittavilla ole miehiään kohtaan kuin hiljaisen maksajan rooli. Ei muutA yhteistä. Kuin entisajan lapsilla, ei saa näkyä eikä kuulua.
Sinun mielestä vauvalle kirjoittavilla nyt ei muuta olekaan kuin surullisia asioita, bikineistä lähtien kaikki on kauhiaa ja häpyhuuletkin on naamassa. Surullista kun pukeutuu bikineihin, ja surullista on sekin kun pukeutuu shortseihin kun nekin on liian lyhyet. Eikä käy farkutkaan kun nekin on rikkirevityt. Eikä ehjät trikootkaan kun nekin on nolot. Mekko taas ei käy kun on liian lyhyt tai liian iso kaula-aukko tai liian räävin värinen. Varmaan olisi sitten surullista sekin kun burkaankin pukeutuisi, vaikka burkalla ne naamassa olevat häpyhuulet ja nolonolot ripsienpidennykset peittyisivät kyllä kätevästi. Kyllä kunnon naiset pukeutuvat kesäisin boomerityyliin beigeen kesäulsteriin! Jalassa mätsäävät Eccon terveyskengät koska tennarit olis niiiiin nolot.
PS. Miksi minusta tuntuu, että muut häpeävät minun nolouttani? 🤔 Noloa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Niin? Kollektiivisesti ollaan iloisia siitä, että omat lapset haluavat pitää yhteyttä ja on heihin lämpimät välit. Ei ole yhtä etäistä ja kolkkoa kuin omiin tunneköyhiin ja kylmiin vanhempiin. Mikä tässä on outoa? Toki boomeri ehti tähän sanomaan että happamia sanoi kettu ja on tyytyväinen kun ei itse ole sellainen bikinejä käyttävä, rantalentistä pelaava, festareilla käyvä, tatuoitu ja pussikaljaa juova kuten nykyajan viisikymppiset. Ainahan se oma tytär on ollut huono nainen, teininä sitä piti huoritella ja nyt sitä samaa vastaa se että huulet on kuin häpyhuulet ja nolouden huipentuma kun käyttää bikinejä. 🤣 Ja viisikymppinen tytär on aina tilanteen mukaan nolon vanha tai nolon nuori hempukka. Ihan samanlainen kuin teininäkin, ei vieläkään ymmärrä hävetä itseään vaikka on puoli vuosisataa sitä ahkerasti opettanut.
Aamen! Hienosti tiivistit asian ytimen! Varmasti kyseinen boomeri halveksii aikuista tytärtään, joka haluaa tehdä oman tyttärensä kanssa kaikenlaista kivaa. Kun eihän niin pidä tehdä! Lapset kasvatetaan aikuiseksi ja potkaistaan pihalle, koska tärkeämpää on mökkeillä miehensä kanssa. Nih.
Tuo on kyllä surullista ettei tänne vauvaan kirjoittavilla ole miehiään kohtaan kuin hiljaisen maksajan rooli. Ei muutA yhteistä. Kuin entisajan lapsilla, ei saa näkyä eikä kuulua.
40-luvun boomerinaisen oletus on tietenkin se, että miehellä on maksajan rooli. Nainen leipoo, siivoaa ja tekee makkarapottua eli terveellistä ja lisäaineetonta kotiruokaa, mies elättää perheen ja tankkaa auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Niin? Kollektiivisesti ollaan iloisia siitä, että omat lapset haluavat pitää yhteyttä ja on heihin lämpimät välit. Ei ole yhtä etäistä ja kolkkoa kuin omiin tunneköyhiin ja kylmiin vanhempiin. Mikä tässä on outoa? Toki boomeri ehti tähän sanomaan että happamia sanoi kettu ja on tyytyväinen kun ei itse ole sellainen bikinejä käyttävä, rantalentistä pelaava, festareilla käyvä, tatuoitu ja pussikaljaa juova kuten nykyajan viisikymppiset. Ainahan se oma tytär on ollut huono nainen, teininä sitä piti huoritella ja nyt sitä samaa vastaa se että huulet on kuin häpyhuulet ja nolouden huipentuma kun käyttää bikinejä. 🤣 Ja viisikymppinen tytär on aina tilanteen mukaan nolon vanha tai nolon nuori hempukka. Ihan samanlainen kuin teininäkin, ei vieläkään ymmärrä hävetä itseään vaikka on puoli vuosisataa sitä ahkerasti opettanut.
Aamen! Hienosti tiivistit asian ytimen! Varmasti kyseinen boomeri halveksii aikuista tytärtään, joka haluaa tehdä oman tyttärensä kanssa kaikenlaista kivaa. Kun eihän niin pidä tehdä! Lapset kasvatetaan aikuiseksi ja potkaistaan pihalle, koska tärkeämpää on mökkeillä miehensä kanssa. Nih.
Tuo on kyllä surullista ettei tänne vauvaan kirjoittavilla ole miehiään kohtaan kuin hiljaisen maksajan rooli. Ei muutA yhteistä. Kuin entisajan lapsilla, ei saa näkyä eikä kuulua.
Paljon surullisempaa on se, että omat lapset eivät merkitse teille boomereille oikein mitään. He ovat sentään omaa lihaa ja verta, toisin kuin mies joka kaikesta huolimatta on vain joku jonka kanssa eletään. Minä olen eronnut niin kuin moni muukin, eikä yksikään mies pääse lähellekään sitä rakkautta mitä lapsiani kohtaan tunnen. Sulle ja muille boomereille mies on jostain syystä se tärkein ihminen maailmassa, mikä on ihan sairasta ja kieroutunutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Niin? Kollektiivisesti ollaan iloisia siitä, että omat lapset haluavat pitää yhteyttä ja on heihin lämpimät välit. Ei ole yhtä etäistä ja kolkkoa kuin omiin tunneköyhiin ja kylmiin vanhempiin. Mikä tässä on outoa? Toki boomeri ehti tähän sanomaan että happamia sanoi kettu ja on tyytyväinen kun ei itse ole sellainen bikinejä käyttävä, rantalentistä pelaava, festareilla käyvä, tatuoitu ja pussikaljaa juova kuten nykyajan viisikymppiset. Ainahan se oma tytär on ollut huono nainen, teininä sitä piti huoritella ja nyt sitä samaa vastaa se että huulet on kuin häpyhuulet ja nolouden huipentuma kun käyttää bikinejä. 🤣 Ja viisikymppinen tytär on aina tilanteen mukaan nolon vanha tai nolon nuori hempukka. Ihan samanlainen kuin teininäkin, ei vieläkään ymmärrä hävetä itseään vaikka on puoli vuosisataa sitä ahkerasti opettanut.
Aamen! Hienosti tiivistit asian ytimen! Varmasti kyseinen boomeri halveksii aikuista tytärtään, joka haluaa tehdä oman tyttärensä kanssa kaikenlaista kivaa. Kun eihän niin pidä tehdä! Lapset kasvatetaan aikuiseksi ja potkaistaan pihalle, koska tärkeämpää on mökkeillä miehensä kanssa. Nih.
Tuo on kyllä surullista ettei tänne vauvaan kirjoittavilla ole miehiään kohtaan kuin hiljaisen maksajan rooli. Ei muutA yhteistä. Kuin entisajan lapsilla, ei saa näkyä eikä kuulua.
Paljon surullisempaa on se, että omat lapset eivät merkitse teille boomereille oikein mitään. He ovat sentään omaa lihaa ja verta, toisin kuin mies joka kaikesta huolimatta on vain joku jonka kanssa eletään. Minä olen eronnut niin kuin moni muukin, eikä yksikään mies pääse lähellekään sitä rakkautta mitä lapsiani kohtaan tunnen. Sulle ja muille boomereille mies on jostain syystä se tärkein ihminen maailmassa, mikä on ihan sairasta ja kieroutunutta!
70-lukulaisten saamat lapset ovat toivottuja ja heitä haluttiin. 40-lukulaisten lapsista suuri osa oli vahinkoja tai niitä lapsia vaan kuului tehdä. 70-luvun huippuvuosina joka kolmas raskaus keskeytettiin koska ollenkaan kaikilla ei ollut toimivaa ja tehokasta ehkäistä. Ei suinkaan kaikkia ei-toivottuja raskauksia keskeytetty, niitä mukuloita vaan piti silloin sietää vaikkei olisi halunnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä ymmärrä miten ette ole katkaisseet välejä kokonaan sellaisiin hirviövanhempiim kuin tässä ketjussa on kuvailtu
Mä olen syntynyt vuonna -76 ja äitini -40. Ja ei ole ollut tuollaista lapsuutta. Ei minulla eikä kellään lapsuudenkavereistani.
Edellinen jatkaa vielä. Vanhempani olivat korkeasti koulutettuja ja niin taisi suuri osa tällä alueella asuvista olla. Hyvät työpaikat ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Niin? Kollektiivisesti ollaan iloisia siitä, että omat lapset haluavat pitää yhteyttä ja on heihin lämpimät välit. Ei ole yhtä etäistä ja kolkkoa kuin omiin tunneköyhiin ja kylmiin vanhempiin. Mikä tässä on outoa? Toki boomeri ehti tähän sanomaan että happamia sanoi kettu ja on tyytyväinen kun ei itse ole sellainen bikinejä käyttävä, rantalentistä pelaava, festareilla käyvä, tatuoitu ja pussikaljaa juova kuten nykyajan viisikymppiset. Ainahan se oma tytär on ollut huono nainen, teininä sitä piti huoritella ja nyt sitä samaa vastaa se että huulet on kuin häpyhuulet ja nolouden huipentuma kun käyttää bikinejä. 🤣 Ja viisikymppinen tytär on aina tilanteen mukaan nolon vanha tai nolon nuori hempukka. Ihan samanlainen kuin teininäkin, ei vieläkään ymmärrä hävetä itseään vaikka on puoli vuosisataa sitä ahkerasti opettanut.
Aamen! Hienosti tiivistit asian ytimen! Varmasti kyseinen boomeri halveksii aikuista tytärtään, joka haluaa tehdä oman tyttärensä kanssa kaikenlaista kivaa. Kun eihän niin pidä tehdä! Lapset kasvatetaan aikuiseksi ja potkaistaan pihalle, koska tärkeämpää on mökkeillä miehensä kanssa. Nih.
Tuo on kyllä surullista ettei tänne vauvaan kirjoittavilla ole miehiään kohtaan kuin hiljaisen maksajan rooli. Ei muutA yhteistä. Kuin entisajan lapsilla, ei saa näkyä eikä kuulua.
Paljon surullisempaa on se, että omat lapset eivät merkitse teille boomereille oikein mitään. He ovat sentään omaa lihaa ja verta, toisin kuin mies joka kaikesta huolimatta on vain joku jonka kanssa eletään. Minä olen eronnut niin kuin moni muukin, eikä yksikään mies pääse lähellekään sitä rakkautta mitä lapsiani kohtaan tunnen. Sulle ja muille boomereille mies on jostain syystä se tärkein ihminen maailmassa, mikä on ihan sairasta ja kieroutunutta!
Siinä tuli kunnon feministinen kanta. Tulevaisuudessa ei olekaan kuin siemenpankkimiehet, tarkkaan valitut hyvägeeniset luovuttamaan siementä laboratoriohedelmöitykseen. Siitähän on jo paljon visioita. Uloskaan
Naiset ovat koulutetumpia, älykkäämpiä, naiset kuitenkin kestää yhteiskunnan paineet paremmin esimerkiksi alkoholisoitumatta.
Mihin me miehiä tarvisemme?
Varmaan alkioistakin voi tutkia että varmastin tulee tyttö.Loppuiko boomerilta argumentit? 😃 Vai onko boomerille jotenkin käsittämätöntä olla parisuhteessa vaikka siitä ei hyötyisikään mitään - muuta kuin että saa säännöllisesti makkaraa? 🤣 Voiko lämpimiä tunteita olla parisuhteessa vaikka siitä ei saakaan taloudellista tai sosiaalista hyötyä? Tähän kohtaan voi vielä lisätä boomerinaisten vahvaa ylemmyydentunnetta siitä, että eivät sentään ole vanhojapiikoja tai miehensä jättämiä. 👌🏻
Lue kommentti 5278. Boomeriahan pilkattiin kun viihtyy miehensä kanssa mökillä. Kun pitäisi olla bilettämässä tyttären kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Niin? Kollektiivisesti ollaan iloisia siitä, että omat lapset haluavat pitää yhteyttä ja on heihin lämpimät välit. Ei ole yhtä etäistä ja kolkkoa kuin omiin tunneköyhiin ja kylmiin vanhempiin. Mikä tässä on outoa? Toki boomeri ehti tähän sanomaan että happamia sanoi kettu ja on tyytyväinen kun ei itse ole sellainen bikinejä käyttävä, rantalentistä pelaava, festareilla käyvä, tatuoitu ja pussikaljaa juova kuten nykyajan viisikymppiset. Ainahan se oma tytär on ollut huono nainen, teininä sitä piti huoritella ja nyt sitä samaa vastaa se että huulet on kuin häpyhuulet ja nolouden huipentuma kun käyttää bikinejä. 🤣 Ja viisikymppinen tytär on aina tilanteen mukaan nolon vanha tai nolon nuori hempukka. Ihan samanlainen kuin teininäkin, ei vieläkään ymmärrä hävetä itseään vaikka on puoli vuosisataa sitä ahkerasti opettanut.
Aamen! Hienosti tiivistit asian ytimen! Varmasti kyseinen boomeri halveksii aikuista tytärtään, joka haluaa tehdä oman tyttärensä kanssa kaikenlaista kivaa. Kun eihän niin pidä tehdä! Lapset kasvatetaan aikuiseksi ja potkaistaan pihalle, koska tärkeämpää on mökkeillä miehensä kanssa. Nih.
Tuo on kyllä surullista ettei tänne vauvaan kirjoittavilla ole miehiään kohtaan kuin hiljaisen maksajan rooli. Ei muutA yhteistä. Kuin entisajan lapsilla, ei saa näkyä eikä kuulua.
Paljon surullisempaa on se, että omat lapset eivät merkitse teille boomereille oikein mitään. He ovat sentään omaa lihaa ja verta, toisin kuin mies joka kaikesta huolimatta on vain joku jonka kanssa eletään. Minä olen eronnut niin kuin moni muukin, eikä yksikään mies pääse lähellekään sitä rakkautta mitä lapsiani kohtaan tunnen. Sulle ja muille boomereille mies on jostain syystä se tärkein ihminen maailmassa, mikä on ihan sairasta ja kieroutunutta!
Siinä tuli kunnon feministinen kanta. Tulevaisuudessa ei olekaan kuin siemenpankkimiehet, tarkkaan valitut hyvägeeniset luovuttamaan siementä laboratoriohedelmöitykseen. Siitähän on jo paljon visioita. Uloskaan
Naiset ovat koulutetumpia, älykkäämpiä, naiset kuitenkin kestää yhteiskunnan paineet paremmin esimerkiksi alkoholisoitumatta.
Mihin me miehiä tarvisemme?
Varmaan alkioistakin voi tutkia että varmastin tulee tyttö.Loppuiko boomerilta argumentit? 😃 Vai onko boomerille jotenkin käsittämätöntä olla parisuhteessa vaikka siitä ei hyötyisikään mitään - muuta kuin että saa säännöllisesti makkaraa? 🤣 Voiko lämpimiä tunteita olla parisuhteessa vaikka siitä ei saakaan taloudellista tai sosiaalista hyötyä? Tähän kohtaan voi vielä lisätä boomerinaisten vahvaa ylemmyydentunnetta siitä, että eivät sentään ole vanhojapiikoja tai miehensä jättämiä. 👌🏻
Lue kommentti 5278. Boomeriahan pilkattiin kun viihtyy miehensä kanssa mökillä. Kun pitäisi olla bilettämässä tyttären kanssa.
Jos se mökki ei ole missään ulkosaaristossa, niin varmaan sieltä pääsee yhdeksi illaksi pois, jos tytär on ehdottanut jotain menoa yhdessä äitinsä kanssa. Vaikka kesäteatteriin tai sitten sinne bileisiin, jos kumpikin haluaa. Olen minäkin tehnyt lasten kanssa sellaista, joka kiinnostaa meitä, mutta ei lasten isää. Aikuinen mies pärjää vähän aikaa yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä miten ette ole katkaisseet välejä kokonaan sellaisiin hirviövanhempiim kuin tässä ketjussa on kuvailtu
Mä olen syntynyt vuonna -76 ja äitini -40. Ja ei ole ollut tuollaista lapsuutta. Ei minulla eikä kellään lapsuudenkavereistani.
Minä olen boomeriäiti. Ja ei meidän eikä naapurin lapsilla ole myöskään ollut tuollaista. Että ihan hirveän yleistä ei ole ollut. Eikä lapset eikä lapsenlapset häpeä. Muodikkaita ja tyylikkäitä ollaan vielä liki kahdeksankymppisinä ja osataan myös käyttäytyä. Oli vaan keskustelua meidän vanhanaikaisuudesta tuossa edellä. Esimerkiksi Paula Koivuniemi, Katri-Helena ovat samaa ikäluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
70-v. kirjoitti:
Surullista, miten vaikeaa lapsuus ja nuoruus voi olla. Olen syntynyt 50- luvun alussa. Toimeentulo oli niukkaa, vanhemmat olivat aina töissä. Olin ns. avainlapsi. Kotona ei ollut hellyyttä, itkin piilossa suruni. Nuoruus oli samanlaista. Eniten minua surettaa kuitenkin , etteivät aikuiset ihmiset ole päästäneet irti ja unohtaneet lapsuuden ilmapiiriä. Vanhempani yrittivät parhaansa, mikä minä olen heitä arvostelemaan. Muista toki ankean lapsuuden ja nuoruuden, mutten kanna sitä mukanani. En muistele, en kerro muille ihmisille. Elän tässä päivässä, enemmän tai vähemmän onnellisena.
Jo useasti ketjussa todettu, mutta ilmeisesti ei vain tätä ikinä tajuta; ei lapsuuden niukkuus aiheuta traumoja, tässäkin kirjoittaja kertoo kuinka vanhemmat tekivät parhaansa.
Vanhempien aidosti tehdessä parhaansa lapset selviävät hyvin kurjissakin oloissa.
Lukemattomat 70-luvulla syntyneet kertovat täysin toisenlaisesta lapsuudesta. Vanhemmilla on ollut kulissit tukevasti pystyssä, on asuttu omakotitaloissa, pihalta on löytynyt hyvä auto, vanhemmilla on ollut hyvät työpaikat ja rahaa ihan kivasti. Silti nämä samat vanhemmat ovat pahoinpidelleet, käyttäneet hyväksi ja laiminlyöneet.
Jälki on aivan toista kuin vaatimattomista oloista, mutta järkevien vanhempien lapsena kasvaneilla.
Tosin se, että tätä ei tajuta ei pitäisi minuakaan yllättää.
Omat vanhempani olivat ivan hirviöitä, vaikka materiaalista hyvää heille olikin kertynyt.
Välejä ei enää ole, en jaksanut olla sylkykuppi ja juoksutyttö ja lytättävä ovimatto, jonka yli ja päältä olisi pitänyt saada kävellä kaikkien kaikessa. Vaikka lapsena asuinkin tiilitalossa, vaikka vanhemmillani olikin kaksi autoa ja vene ja vaikka äitini halusta kävinkin baletti,-ja pienotunneilla.
Pahimmin tunneköyhät eivät ihan oikeasti ymmärrä sellaista. Elämä on sitä tavaraa, materiaa ja sellaista. Se materia on isoin osa identiteettiä, itsekin sanovat ollaan mersumiehiä ja Marimekko- ja tiilitaloihmisiä. Ja kuten toistuvasti on todettu, koti oli siisti. Siinä sitä on kaikki mitä ihminen elämältään voi toivoa, ja oikeasti ihmettelevät kiittämättömiä kakaroitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähänlaiset traumat viiskymppisillä olisi jis olisi pienestä pitänyt tehdä töitä. Työt korvasivat leikit, mäkikelkoilla klapuja sisälle, kanat hoidettava, tiskattava, siivottava, tehtävä käsitöitä, silitettävä, pyykätä, alle 10- vuotiaana osasin keittää perunat ja tehdä läskisoossin ( puuhellalla) jos äitikin pellolla tai muissa töissä.
Kaikki tähtäsi siihen että 15- vuotiaana on oppinut monia taitoja ja jaksamista että pärjää työelämässä.
Rakkaudesta ei luriteltu. Rakkautta oli kun äiti tuli selkää lämmittämään kamarin kakluuniin ja jutusteli hetken niitä näitä ennen nukahtamista. Sammuttakaas jo öljylamppu ja ruvetkaa nukkumaan jo. Aamulla viideltä isä lähtee tukin ajoon, nousette navetalle avuksi.Olen tähän ketjuun kirjoittanut, että siitä jäi traumat. Koko lukioajan piti käydä useampana päivänä viikossa töissä siivoamassa, aika monen kilometrin päässä ja sinne mentiin lihasvoimalla. Viikonloppuisin sain lisäksi huushollata omassa lapsuudenkodissa ja hoitaa viikon tiskit ja pyykit. Kotona ei oikein ollut ruokaa mutta ei sitä isäni ymmärtänyt ongelmaksi. Hänhän söi kaikkina työpäivinä lounaan töissä ja seitsemänä päivänä viikossa iltaisin ravintolassa. Mutta me 70-lukulaiset olemme se toinen hiljainen sukupolvi. Jos kirjoittaa viestin ketjuun nuoruudestaan, boomeri tulee ja jyrää vielä 2020-luvullakin sen ylitse. 🤣 Ja sitä täällä jaksavat rankuttaa että he eivät päässeet lukioon opiskelemaan kun ei ollut varaa. Ei ollut minullakaan varaa, mutta silti kävin lukion kolmessa vuodessa, ostin oppikirjat itse ja osaa valokopioin, ja kirjoitin pelkkiä kiitettäviä. Että se pieni ero meissä sukupolvissa tässäkin tapauksessa kuitenkin on. 🤩Vieläkään boomerit eivät pysty myöntämään, että lukioon ei menty koska ei pälli riittänyt, ja sitä katkeruutta yhä puretaan seuraaviin sukupolvien. Oppikouluun pääsi lahjakkaat aina kyllä vapaaoppilaspaikalla jos ei perheellä ollut varaa, mutta silloin olisi pitänyt jotain osatakin. Boomerirouville riittää elämäntaidoiksi makkarapotun teko ja tuo lainaamassanikin viestissä hyvin ilmenevä itseriittoinen muita halveksuva omahyväisyys sekä nuorempia että sodan kokenutta sukupolvea kohtaan.
Olet lukiot käynyt ja kai opiskellut lisääkin mutta ymmärrys on vähäinen. Tietoa on saatavissa 50-luvusta kyllä.
Oppikouluja ei ollut riittävästi, osa hyväksytyistä ei sopinut fyysisesti kouluun. Niitä perustettiin, yksityisiä, 50-luvun lopulla lisää.
Suurin kustaanus oppikoulussa ei ollut ne lukukausimaksut ja kirjat vaan asumisen ja elämisen järjestely sinne missä se oppikoulu oli.
Ei niitä lukiopaikkoja vieläkään ole kaikille. Useimpiin vaaditaan yli seiskan keskiarvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähänlaiset traumat viiskymppisillä olisi jis olisi pienestä pitänyt tehdä töitä. Työt korvasivat leikit, mäkikelkoilla klapuja sisälle, kanat hoidettava, tiskattava, siivottava, tehtävä käsitöitä, silitettävä, pyykätä, alle 10- vuotiaana osasin keittää perunat ja tehdä läskisoossin ( puuhellalla) jos äitikin pellolla tai muissa töissä.
Kaikki tähtäsi siihen että 15- vuotiaana on oppinut monia taitoja ja jaksamista että pärjää työelämässä.
Rakkaudesta ei luriteltu. Rakkautta oli kun äiti tuli selkää lämmittämään kamarin kakluuniin ja jutusteli hetken niitä näitä ennen nukahtamista. Sammuttakaas jo öljylamppu ja ruvetkaa nukkumaan jo. Aamulla viideltä isä lähtee tukin ajoon, nousette navetalle avuksi.Olen tähän ketjuun kirjoittanut, että siitä jäi traumat. Koko lukioajan piti käydä useampana päivänä viikossa töissä siivoamassa, aika monen kilometrin päässä ja sinne mentiin lihasvoimalla. Viikonloppuisin sain lisäksi huushollata omassa lapsuudenkodissa ja hoitaa viikon tiskit ja pyykit. Kotona ei oikein ollut ruokaa mutta ei sitä isäni ymmärtänyt ongelmaksi. Hänhän söi kaikkina työpäivinä lounaan töissä ja seitsemänä päivänä viikossa iltaisin ravintolassa. Mutta me 70-lukulaiset olemme se toinen hiljainen sukupolvi. Jos kirjoittaa viestin ketjuun nuoruudestaan, boomeri tulee ja jyrää vielä 2020-luvullakin sen ylitse. 🤣 Ja sitä täällä jaksavat rankuttaa että he eivät päässeet lukioon opiskelemaan kun ei ollut varaa. Ei ollut minullakaan varaa, mutta silti kävin lukion kolmessa vuodessa, ostin oppikirjat itse ja osaa valokopioin, ja kirjoitin pelkkiä kiitettäviä. Että se pieni ero meissä sukupolvissa tässäkin tapauksessa kuitenkin on. 🤩Vieläkään boomerit eivät pysty myöntämään, että lukioon ei menty koska ei pälli riittänyt, ja sitä katkeruutta yhä puretaan seuraaviin sukupolvien. Oppikouluun pääsi lahjakkaat aina kyllä vapaaoppilaspaikalla jos ei perheellä ollut varaa, mutta silloin olisi pitänyt jotain osatakin. Boomerirouville riittää elämäntaidoiksi makkarapotun teko ja tuo lainaamassanikin viestissä hyvin ilmenevä itseriittoinen muita halveksuva omahyväisyys sekä nuorempia että sodan kokenutta sukupolvea kohtaan.
Olet lukiot käynyt ja kai opiskellut lisääkin mutta ymmärrys on vähäinen. Tietoa on saatavissa 50-luvusta kyllä.
Oppikouluja ei ollut riittävästi, osa hyväksytyistä ei sopinut fyysisesti kouluun. Niitä perustettiin, yksityisiä, 50-luvun lopulla lisää.
Suurin kustaanus oppikoulussa ei ollut ne lukukausimaksut ja kirjat vaan asumisen ja elämisen järjestely sinne missä se oppikoulu oli.Ei niitä lukiopaikkoja vieläkään ole kaikille. Useimpiin vaaditaan yli seiskan keskiarvo.
Edelleenkin asumisen vielä 50-lukuakin moninverroin hurjempi, silkka ahneusperusteinen kalleus on suurin syy miksi moni ei todellisuudessa pysty opiskelemaan.
Ja jokaisen peruskoulutukseen kuuluu nykyisin peruskoulu 9 lk joka vastaa keskikoulua.
(Oppikoulu: keskikoulua 5 vuotta, senjälkeen lukio 3 v uuden haun jälkeen. Pohjalla kansakoulua 4 vuotta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei! Kaiken muun töryn lisäksi nää omaan napaansa tuijottavat pullamössöt ovat saaneet täällä ONGELMANSA laajasti tiedoksi. No ehkä he tästä vielä aikuistuvat.
Voisivat tutustua enemmän niihin olosuhteisiin, mihin heidän vanhempansa oli kasvatettu. Voisivat parjaamisen sijaan etsiä selitystä ilmiöille. Jos useamman mössön vanhemmat ovat toimineet samalla tavalla niin taustalla on yhteiskunnalliset näkemykset ja olot, saman sukupolven näkemys vanhemmuudesta.En mä enää mitään selitystä kaipaa, äiti määräsi kaikesta tai oli marttyyri. Nyt se pukkaa koiranputkea ja mä nautin elämästä.
Mitä nyt oma 16v syyttää väärästä kasvatuksesta, tuen puutteesta tms.... Olen vain yrittänyt antaa hänen tehdä omia valintojaan keskustellen, mutta ois kai vaan pitänyt sanella. Olis tullut ehkä paremmin toimeen mun äidin kanssa :) Salaa toivon hänellekin tytärtä sitten aikanaan :D
-tiejyrän tytär jostain ketjun alkupäästä-Tämä on kyllä "hauska" rangaistuksen ja koston toivominen naiselta omalle lapselleen. Toivon että saisit tyttären, kjeh kjeh!
Mitvit?
Minä toivoin tytärtä, ja sain tyttären, äiti toivoi minnulle tytärtä myös, jotta "sittenpähän saat nenillesi"! Olen tyttäreni kanssa niin hyvissä väleissä kuin olla ja voi! Tämähän se harmittaa äitiäni, kun luuli että minun tyttärestäni tulee yhtä hirveä kuin minäkin olin. Ei vain osannut ottaa huomioon että hän onkin itse se meidän huonojen välien syy.
Mitä ihmeen misogynistä kakkaa tuo on, ja miksi te äidit vihaatte tyttäriänne, ja vielä ilmeisesti heidänkin tyttäriään?
Ja sitten ihmettelette että mikä meni pieleen, ei nyt ainakaan teidän omissa teoissanee mikään, herranjestas sentään.
Olen aiemminkin samaa tänne kommentoinut, mutta oma äitini jaksaa ihmetellä ja päivitellä sitä miten hyvissä väleissä olen oman 22-vuotiaan tyttäreni kanssa, miten me matkustellaan, shoppaillaan ja käydään leffassa ja keikoilla yhdessä niin kuin kaverukset keskenään.
Kun minä olin parikymppinen, niin äiti arvosteli painoani, ulkonäköäni muutenkin, häpesi mieluummin kuin ylpeili lapsillaan, eikä ollut kiinnostunut mistään samoista asioista. Lapsuudessa ja teini-iässä kaikki kiellettiin, lapsiin ei uskottu ja me oltiin vaan riesa.
Olen sanonut useasti päin naamaa, että olen tehnyt kaiken päinvastoin kuin sinä, joten minun tyttäreni oikeasti tykkää minusta ja haluaa viettää kanssani aikaa.
Minulla muuten ihan sama, paitsi että lapseni on poika.
Me ollaan läheisiä, matkustellaan, shoppaillaan, käydään leffoissa ja keikoilla yhdessä.
Jostakin syystä tämä on (nuorille) naisille ongelma.
Ei saa kuulemma roikkua äidissään 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain omat lapset 90-luvulla, ensimmäinen oli käynnistetty synnytys, jossa sain epiduraalin, toinen oli sektio, koska lapsi ei lähtenyt syntymään. En vieläkään ymmärrä, miksi äitini ja hänen ikäluokkansa naiset olivat niin ilkeitä, kun oli puhetta lasten syntymistä. Jos paikalla oli kaksi tai kolme naista, he naureskeli ja puhuivat minun edessä, miten nykyajan naiset on heikkoja, ennen sentään synnytettiin ilman kivulievitystä eikä sektioita ollut. Minulla ei imetys onnistunut ja siitäkin sain pilkkaa osakseni. Sain arvostelua oman äidin, tätien, äidin tuttujen kuin miehen tätien osalta. Olen ajatellut, että he laittoivat pahan kiertämään omien kokemustensa perusteella. Minä en ole jatkanut tuota.
Ai niin, yksi poikkeus on, hyvän ystäväni äiti. Häneltä en ole ikinä kuullut mitään pahaa. Siinä on ihana ihminen.
Sektiot on vanhoja juttuja ( googlaa) mutta kivunlievitys ei. Miten tosiasia sinua loukkaa?
On hyvä että asiat ovat muuttuneet, ei tarvitse saunassa synnyttää kylän naisen tai anopin avustuksella kuten vanhempien naisten.
Olen -46 syntyneenä perheen kahdeksantena lapsena ainoa sairaalassa syntynyt, äitini korkean iän takia oli kunnanlääkäri passittanut viikkoa ennen sairaalaan.
Loukkaannu tästäkin.Niin, hän kirjoittaa siitä 1990-luvun ilmapiiristä, jossa vähän vanhemmat naiset sanoivat lapsen saaneelle että sinä et ole synnyttänyt sillä sektio ei ole synnytys. Vaikka maailma toki lähtökohtaisesti pyörii 1940-luvulla syntyneen navan ympärillä, häntä ei välttämättä kiinnosta kuulla mikä on sinun syntymäsijoituksesi sisarussarjassanne.
Ei kakaroilla sovi olla mitään omaa. Ei edes internetissä omaa keskusteluketjua, koska sekin pitää viedä pois ja kertoa siellä miten 40-luvulla oli pula-aika ja niin paljon sisaruksia, että sitä puuttuvaa huomiota haetaan vielä vuonna 2023 kertomalla siitä mitä kunnanlääkäri sanoi vuonna 1946.
Tuo oli ihan väärä väite että sektio olisi joku uusi juttu. Niin eivät ole hänen sukulaisensa voineet sanoa, keisarinleikkaus on hyvin vanha juttu jo.
Sama imetys, meillehän pikemmin suositeltiin pulliruokintaa kun äitiysloma oli lyhyt. Eikä kaikki ole voineet imettää kautta aikojen, lehmänmaidosta on vastikkeita keitelty. Vrt. Hyvämaitoiset tai kuolleen lapsen synnyttäjät toimivat imettäjinä.Joko nuori äiti on vaan tahtonut käsittää väärin rupattelut tai sitten on ollut hyvät imettäjät paikalla.
Nyt on pakko puuttua tähän sekopäisyyteen:
"Tuo oli ihan väärä väite että sektio olisi joku uusi juttu. Niin eivät ole hänen sukulaisensa voineet sanoa, keisarinleikkaus on hyvin vanha juttu jo."
Onko nyt todella niin, että tämä kirjoittaja ei ole koskaan kohdannut ketään, joka ei olisi jokaisesta maailman asiasta ihan ajan tasalla? Vai koskeeko tämä vain häntä ja sen myötä hänen ikäpolveaan, että siinä porukassa ei väärää tietoa voi millään muotoa olla, kukaan ei ole 90-luvullakaan voinut mitään virheellistä sanoa, vaan syy on tietysti kuten hän itsekin sanoi:
"Joko nuori äiti on vaan tahtonut käsittää väärin rupattelut tai sitten on ollut hyvät imettäjät paikalla."
Paino tietysti vielä sanalla TAHTONUT, koska sitähän tämä koko keskustelu näiden 40-luvun marttyyrien mielestä on, tahallista väärinymmärrystä heidän uljasta sukupolveaan kohtaan.
Isovanhemmat ovat ongelma, josta ei saa puhua. Moni on laittanut aikuisiällä välit poikki joko omiin vanhempiin tai appivanhempiin. Välirikkoon on painavat syyt: Jatkuvaa kotirauhan rikkomista, lähisuhdeväkivaltaa, jatkuvaa haukkumista, ylikävelyä, puhelinterroria, joka asiaan puuttumista ja luonnehäiriöisten ihmisten narsistisia oikkuja.
Näistä 1940-ja 1950-luvuilla syntyneistä löytyy besserwisserweitä ja täryjyriä, jotka eivät koskaan näe omassa käytöksessään mitään vikaa. Joukossa on myös omia lapsiaan henkisesti ja fyysisesti pahoinpidelleitä, laiminlyöneitä ja kaltoinkohdelleita äitejä ja isiä. Kaikki äidit ja isät eivät valitettavasti halua parasta omille lapsilleen.
1940-ja 1950-luvuilla syntyneistä löytyy liuta surkeimpia vanhempia koskaan. Nyt nämä vanhemmuutensa tyrineet ja surkeat vanhemmat yrittävät isovanhempina korjata omia virheitään. Se ilmenee raivokkaana puuttumisena ja sekantumisena aikuisten lasten ja lastenlasten asioihin ja kotirauhaan. Isovanhemmat yrittävät paikkailla omaa pieleen mennyttä lastenhoitoa ja lastenkasvatusta. Turhaa. Se juna meni jo!!!
Vanhemmat ovat lain mukaan lastensa huoltajia. Vanhemmat päättävät oman kotinsa ja perheensä asioista, lastenhoidosta, lastenkasvatuksesta - eivät suinkaan isovanhemmat!
Vierailija kirjoitti:
Äitinne ovat syntyneet 1940 luvulla? Maailma oli täysin erilainen silloin. Heidän äitinsä ei ole saaneet solmia edes työsopimusta ilman aviomiehen lupaa. Maailma on ollut aivan toinen myös 1940 luvulla. Äitiysloma oli 70 luvun alussa kun naiset viimein pääsivät töihin ilman miehen lupaa 3 kuukautta. Äiti on aina äiti ja useimmiten haluaa parasta omalle lapselleen.
Alue: Aihe vapaa
Viiskymppiset häpesivät äitejään nuorina, semmosia tanttoja ja vanhanaikaisia.
Nyt ei tarvi tytärten hävetä kun äidit kulkee tatuoituna revityissä farkuissa III ankanhuulilla tai pikku shortseissa pikkunen paitanen päällä pikku siiderissä flirttailen hädin tuskin täysi-ikäisille pojille.
Niin se maailma aika ajoin keikahtaa ylösalaisin.