Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Yliholhoavuusko sitten on parempi? Tyttäreni on ikäisesi, kyllä hän (pitkin hampain) yrittää antaa kotona asuvalle lukiolaiselle vapautta kulkea omissa jutuissaan, yrittämättä itse olla myös aikuisteini. Ja tunkematta itseään mukaan nuorten juttuihin. Tukien tietysti harrastusmaksuissa, välineissä jne.
Se tekee joskus kipeää antaa lapsensa itsenäistyä. Löytää puoliso. Mutta niin pitää tapahtua.
Eikö tyttäresi halua tehdä lapsensa kanssa edes yhden yön hotellireissua naapurikaupunkiin tai kauemmas? Tai keksiä jotain muuta asiaa, jota voi joskus tehdä yhdessä? Minä olen luullut, että tuo on ihan yleistä.
Teini on kyllä nyt kesätöissä mutta silti heti kesän alussa tekivät KOKO perheenä ulkomaan matkan, teini on mukana mökkireissuilla eli he viihtyvät perheenä. Yhdessä. Isää ei ole erotettu pois porukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Yliholhoavuusko sitten on parempi? Tyttäreni on ikäisesi, kyllä hän (pitkin hampain) yrittää antaa kotona asuvalle lukiolaiselle vapautta kulkea omissa jutuissaan, yrittämättä itse olla myös aikuisteini. Ja tunkematta itseään mukaan nuorten juttuihin. Tukien tietysti harrastusmaksuissa, välineissä jne.
Se tekee joskus kipeää antaa lapsensa itsenäistyä. Löytää puoliso. Mutta niin pitää tapahtua.
Eikö tyttäresi halua tehdä lapsensa kanssa edes yhden yön hotellireissua naapurikaupunkiin tai kauemmas? Tai keksiä jotain muuta asiaa, jota voi joskus tehdä yhdessä? Minä olen luullut, että tuo on ihan yleistä.
Mennä naapurikaupunkiin hotelliin? Omille lapsille se olisi ollut ehkä kokemus kuten vähäiset matkamme ja risteilymme.
Mutta heillä näkyy olevan, sen minkä teini kalkkisten kanssa viihtyy , KOKO perheen kanssa monenlaista puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Totta, en pelannut jalkapalloa/ jääkiekkoa, en näytelmäkerhoissa, tanssiharkoissa , nuoret saivat liikkua ilman äiskää. Huono äiti.
Mahdollistettiin se, mutta koska ei minusta ollut valkaksi/ohjaajaksi en tupannut mukaan ees käskyttämään valkkoja ja ohjaajia.Kun lähtivät opiskelukaupunkeihin, en tunken ut opiskelijajuttuihin mukaan ja annoin heille mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita ilman äitiä.
Et tuolla soimaamisella ja nalkuttamisella vaikuta minuun mitenkään. Minulla on hyvät välit lapsiin, juuri siksi kun en edes heidän puolisoitaan ärsytä olemalla päällepäsmäri heidän perheissään. Nalkuta ihan vapaasti.
Kirjoitustyylistäsi ja sanavalinnoistasi päätellen olet yli 60, joten turha tässä on kanssasi keskustella. Boomeri on boomeri vaikka voissa paistaisi.
PS. Oletkohan tunnistanut omien lastesi moitteita tässä ketjussa?
En tosiaankaan. Olimme melko terve perhe kun lapset olivat nuorempia eikä nämä "biletetään tyttären kanssa" sovi heihin nytkään.
Ja en ollut yh, heillä on isä myös. Eikä mitenkään nurkkaan sysätty kuten täällä vauvapalstoilla isät on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Totta, en pelannut jalkapalloa/ jääkiekkoa, en näytelmäkerhoissa, tanssiharkoissa , nuoret saivat liikkua ilman äiskää. Huono äiti.
Mahdollistettiin se, mutta koska ei minusta ollut valkaksi/ohjaajaksi en tupannut mukaan ees käskyttämään valkkoja ja ohjaajia.Kun lähtivät opiskelukaupunkeihin, en tunken ut opiskelijajuttuihin mukaan ja annoin heille mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita ilman äitiä.
Et tuolla soimaamisella ja nalkuttamisella vaikuta minuun mitenkään. Minulla on hyvät välit lapsiin, juuri siksi kun en edes heidän puolisoitaan ärsytä olemalla päällepäsmäri heidän perheissään. Nalkuta ihan vapaasti.
Kirjoitustyylistäsi ja sanavalinnoistasi päätellen olet yli 60, joten turha tässä on kanssasi keskustella. Boomeri on boomeri vaikka voissa paistaisi.
PS. Oletkohan tunnistanut omien lastesi moitteita tässä ketjussa?
En tosiaankaan. Olimme melko terve perhe kun lapset olivat nuorempia eikä nämä "biletetään tyttären kanssa" sovi heihin nytkään.
Ja en ollut yh, heillä on isä myös. Eikä mitenkään nurkkaan sysätty kuten täällä vauvapalstoilla isät on.
Myönnä nyt että olet iältäsi mun äitiä lähempänä kuin mua, joten miten voisitkaan ymmärtää tämän päivän vanhemmuutta ja äitiyttä. Tyttäresi on varmasti läheinen oman tyttärensä kanssa, jos hänellä sellainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Yliholhoavuusko sitten on parempi? Tyttäreni on ikäisesi, kyllä hän (pitkin hampain) yrittää antaa kotona asuvalle lukiolaiselle vapautta kulkea omissa jutuissaan, yrittämättä itse olla myös aikuisteini. Ja tunkematta itseään mukaan nuorten juttuihin. Tukien tietysti harrastusmaksuissa, välineissä jne.
Se tekee joskus kipeää antaa lapsensa itsenäistyä. Löytää puoliso. Mutta niin pitää tapahtua.
Edellä mainitussa kuviossa jää juuri se oikea kasvu ja irtautuminen tapahtumatta. Ei liiallinen, ei liian vähäinen. Että aikuisesta lapsesta tulee tasavertainen aikuinen, oma persoona. Ja sitten molemminpuolisesta kunnioituksesta voi tutustua toiselle tärkeisiin asioihin mielenkiinnolla, koska haluaa pysyä läheisenä.
Nuorilla on omat juttunsa, mutta sitten kun ollaan kaikki aikuisia, voi ihan hyvin puuhastella yhdessä. Rempata, vanhemmilla monia taitoja ehkä opettaa. Marjastaa, ehkä vanhemmat polvet tietävät hyvät paikat. Vastavuoroisesti ehkä tuoreempaa kulttuuritapahtumaa. Nähdä ja kokea yhdessä, jakaa asioita vastavuoroisesti. Opettaa ja oppia, kumpikin, koko ikä. Tuo joko-tai kertoo juuri siitä, että irrottautuminen on niin hankalaa, että täytyy jo melkein ulkoistaa itsensä perheestä jotenkin, että edes onnistuu. Ei mitään joustavuutta, hyvää tahtoa tai uteliaisuutta missään, läsnäolosta puhumattakaan. Ei osata olla itse mukavia, muutkaan ei ole oikein mukavia, helkatin hankalaa ja kankeata on. Kyllä on.
Meidän äiti pyörii mustikkametsässä. Eilen hän toi ämpärillisen puhdistettuja mustikoita ja puoli korillista kanttarelleja. Itse en marjasta.
Äiti asuu talvet Gran Canarialla, jonne hän aina tarjoaa yhteisen joulun meille lapsille perheineen. Ei voi valittaa... ;)
Olen tytär 53v ja äitini on 71v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Yliholhoavuusko sitten on parempi? Tyttäreni on ikäisesi, kyllä hän (pitkin hampain) yrittää antaa kotona asuvalle lukiolaiselle vapautta kulkea omissa jutuissaan, yrittämättä itse olla myös aikuisteini. Ja tunkematta itseään mukaan nuorten juttuihin. Tukien tietysti harrastusmaksuissa, välineissä jne.
Se tekee joskus kipeää antaa lapsensa itsenäistyä. Löytää puoliso. Mutta niin pitää tapahtua.
Edellä mainitussa kuviossa jää juuri se oikea kasvu ja irtautuminen tapahtumatta. Ei liiallinen, ei liian vähäinen. Että aikuisesta lapsesta tulee tasavertainen aikuinen, oma persoona. Ja sitten molemminpuolisesta kunnioituksesta voi tutustua toiselle tärkeisiin asioihin mielenkiinnolla, koska haluaa pysyä läheisenä.
Nuorilla on omat juttunsa, mutta sitten kun ollaan kaikki aikuisia, voi ihan hyvin puuhastella yhdessä. Rempata, vanhemmilla monia taitoja ehkä opettaa. Marjastaa, ehkä vanhemmat polvet tietävät hyvät paikat. Vastavuoroisesti ehkä tuoreempaa kulttuuritapahtumaa. Nähdä ja kokea yhdessä, jakaa asioita vastavuoroisesti. Opettaa ja oppia, kumpikin, koko ikä. Tuo joko-tai kertoo juuri siitä, että irrottautuminen on niin hankalaa, että täytyy jo melkein ulkoistaa itsensä perheestä jotenkin, että edes onnistuu. Ei mitään joustavuutta, hyvää tahtoa tai uteliaisuutta missään, läsnäolosta puhumattakaan. Ei osata olla itse mukavia, muutkaan ei ole oikein mukavia, helkatin hankalaa ja kankeata on. Kyllä on.
Mitä joko tai tuo on on, jos "aikuinen" lukiolainen asuu kotona, harrastuksia tuetaan ja maksetaan, käydään esityksissä, aikaa vietetään perheenä saman padan äärellä mutta äiti heittäänny teinityöksi, kaveriksi. Vaan pitää sen aikuisuuden.
Joillekin voi olla kova paikka jos tytär hakeekin yliopistoon toiselle puolelle maata vaikka kotikaupungissakin olisi sama mahdollisuus, avioituu, aviomies tuleekin äidin tilalle ystäväksi?
Ei se helppoa ollut lasten lähtö mutta ei heitä voi sitoa. Vaikka onkin äiti eikä kaveri. Kotikaupungissa ei olisi ollut opiskelumahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Totta, en pelannut jalkapalloa/ jääkiekkoa, en näytelmäkerhoissa, tanssiharkoissa , nuoret saivat liikkua ilman äiskää. Huono äiti.
Mahdollistettiin se, mutta koska ei minusta ollut valkaksi/ohjaajaksi en tupannut mukaan ees käskyttämään valkkoja ja ohjaajia.Kun lähtivät opiskelukaupunkeihin, en tunken ut opiskelijajuttuihin mukaan ja annoin heille mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita ilman äitiä.
Et tuolla soimaamisella ja nalkuttamisella vaikuta minuun mitenkään. Minulla on hyvät välit lapsiin, juuri siksi kun en edes heidän puolisoitaan ärsytä olemalla päällepäsmäri heidän perheissään. Nalkuta ihan vapaasti.
40-luvulla syntyneelle naiselle siinä onkin ihan riittävästi temmellyskenttää: koti, perhe ja lapset. Keskitytään oman kylän tapahtumiin, koulutus ja vaikkapa kotimaan saati maailmantapahtumat ovat liian vaikeita ja monimutkaisia. Ne sopivat paremmin miehille, varsinkin niille erityisen älykkäille insinööreille.
Julkisuuden ihmisistä tätä 40-luvun ajatusmaailmaa ilmentää mielestäni osuvasti Pirkko Arstila. Lehdestä luettua on tämä:
hänen silmäänsä pistää edelleen puolialastomat ihmiset, jotka eivät ole Arstilan itsensä mielestä bella figura, eli italialaisittain kovin kaunista katsottavaa.
Arstilan suurinta osaamisaluetta on itseään nuorempien naisten ulkonäön arvostelu. Huulitäytteistä hän toteaa, että nehän ovat kuin häpyhuulet. Toimittajana työskennellyt ihminen, ja sittenkään päähän ei ole jäänyt mitään muuta kuin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä, äärimmäisen toksista moskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Totta, en pelannut jalkapalloa/ jääkiekkoa, en näytelmäkerhoissa, tanssiharkoissa , nuoret saivat liikkua ilman äiskää. Huono äiti.
Mahdollistettiin se, mutta koska ei minusta ollut valkaksi/ohjaajaksi en tupannut mukaan ees käskyttämään valkkoja ja ohjaajia.Kun lähtivät opiskelukaupunkeihin, en tunken ut opiskelijajuttuihin mukaan ja annoin heille mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita ilman äitiä.
Et tuolla soimaamisella ja nalkuttamisella vaikuta minuun mitenkään. Minulla on hyvät välit lapsiin, juuri siksi kun en edes heidän puolisoitaan ärsytä olemalla päällepäsmäri heidän perheissään. Nalkuta ihan vapaasti.
40-luvulla syntyneelle naiselle siinä onkin ihan riittävästi temmellyskenttää: koti, perhe ja lapset. Keskitytään oman kylän tapahtumiin, koulutus ja vaikkapa kotimaan saati maailmantapahtumat ovat liian vaikeita ja monimutkaisia. Ne sopivat paremmin miehille, varsinkin niille erityisen älykkäille insinööreille.
Julkisuuden ihmisistä tätä 40-luvun ajatusmaailmaa ilmentää mielestäni osuvasti Pirkko Arstila. Lehdestä luettua on tämä:
hänen silmäänsä pistää edelleen puolialastomat ihmiset, jotka eivät ole Arstilan itsensä mielestä bella figura, eli italialaisittain kovin kaunista katsottavaa.Arstilan suurinta osaamisaluetta on itseään nuorempien naisten ulkonäön arvostelu. Huulitäytteistä hän toteaa, että nehän ovat kuin häpyhuulet. Toimittajana työskennellyt ihminen, ja sittenkään päähän ei ole jäänyt mitään muuta kuin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä, äärimmäisen toksista moskaa.
Sinä se tahdot sanoa viimeisen sanan etkä hyväksy kjin oman ajatusmallisi.
40- luku on vähän eri asia kuin 40- luvulla syntyneet jotka monessa asiassa ovat tehneet teidän "nykytyttöjen" tasa-arvoa paremmaksi toimimalla esim. Ay-liikkeessä, murtaen tuota naiset kuuluu kotiin.
Esim. Äitiysetuudet ovat aivan toista nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Totta, en pelannut jalkapalloa/ jääkiekkoa, en näytelmäkerhoissa, tanssiharkoissa , nuoret saivat liikkua ilman äiskää. Huono äiti.
Mahdollistettiin se, mutta koska ei minusta ollut valkaksi/ohjaajaksi en tupannut mukaan ees käskyttämään valkkoja ja ohjaajia.Kun lähtivät opiskelukaupunkeihin, en tunken ut opiskelijajuttuihin mukaan ja annoin heille mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita ilman äitiä.
Et tuolla soimaamisella ja nalkuttamisella vaikuta minuun mitenkään. Minulla on hyvät välit lapsiin, juuri siksi kun en edes heidän puolisoitaan ärsytä olemalla päällepäsmäri heidän perheissään. Nalkuta ihan vapaasti.
40-luvulla syntyneelle naiselle siinä onkin ihan riittävästi temmellyskenttää: koti, perhe ja lapset. Keskitytään oman kylän tapahtumiin, koulutus ja vaikkapa kotimaan saati maailmantapahtumat ovat liian vaikeita ja monimutkaisia. Ne sopivat paremmin miehille, varsinkin niille erityisen älykkäille insinööreille.
Julkisuuden ihmisistä tätä 40-luvun ajatusmaailmaa ilmentää mielestäni osuvasti Pirkko Arstila. Lehdestä luettua on tämä:
hänen silmäänsä pistää edelleen puolialastomat ihmiset, jotka eivät ole Arstilan itsensä mielestä bella figura, eli italialaisittain kovin kaunista katsottavaa.Arstilan suurinta osaamisaluetta on itseään nuorempien naisten ulkonäön arvostelu. Huulitäytteistä hän toteaa, että nehän ovat kuin häpyhuulet. Toimittajana työskennellyt ihminen, ja sittenkään päähän ei ole jäänyt mitään muuta kuin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä, äärimmäisen toksista moskaa.
Sinä se tahdot sanoa viimeisen sanan etkä hyväksy kjin oman ajatusmallisi.
40- luku on vähän eri asia kuin 40- luvulla syntyneet jotka monessa asiassa ovat tehneet teidän "nykytyttöjen" tasa-arvoa paremmaksi toimimalla esim. Ay-liikkeessä, murtaen tuota naiset kuuluu kotiin.
Esim. Äitiysetuudet ovat aivan toista nykyisin.
Ja koska joskus oli 40-luku ja joskus heikommat äitiysetuudet, viettää 40-luvulla syntynyt katkeroitunut boomeri elämäänsä yksin kotona pilkaten netissä tyttäriään, jotka käyvät rannalla, festareilla, matkoilla ja pelaamassa lentopalloa. 40-luvulla syntyneet eivät näin voi tehdä, koska 60-luvulla oli huonot äitiysetuudet ja ay-liikekin voi niin huonosti. Boomeri kuitenkin tuntee aiheesta suurta ylemmyyttä ajatellen, että hän ei sentään ole tatuoitu eikä juo pussikaljaa. Tosin ei hän koe eikä tee mitään muutakaan, mutta se on paljon parempaa kuin olla tatuoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerin mielestä on itsestäänselvää, että aikuisiin lapsiin etääntyy kun omalla kylällä ei ollut opiskelumahdollisuuksia. Toki tunnen tyttären, joka lähti Kaliforniaan ja soittaa joka aamu videopuhelun äidilleen (ainoa yhteinen aika kun on kymmenen tunnin aikaero). Tunneköyhän boomerin mielestä kyse on siitä, että äiti roikkuu aikuisessa lapsessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Ei meillä ainakaan päästettäisi teinejä yksinään Helsinkiin keikalle. Kyllähän se oli vuoden kohokohta, kun vanhemmat käyttivät teinin silloin maailmankuulun lempiartistin keikalla Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Jos on oikein hyvin oman tunneköyhyytensä saanut periytettyä, niin näin se menee. Ei tunnu isommin missään edes omien vanhempien hautaaminen. Tunnen tällaisia ihmisiä, harmitti kun piti ottaa töistä vapaata kun piti perunkirjoituskin järjestää. Muista kuolinsiivous, säästät lapsesi siltäkin rasitteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Totta, en pelannut jalkapalloa/ jääkiekkoa, en näytelmäkerhoissa, tanssiharkoissa , nuoret saivat liikkua ilman äiskää. Huono äiti.
Mahdollistettiin se, mutta koska ei minusta ollut valkaksi/ohjaajaksi en tupannut mukaan ees käskyttämään valkkoja ja ohjaajia.Kun lähtivät opiskelukaupunkeihin, en tunken ut opiskelijajuttuihin mukaan ja annoin heille mahdollisuuden solmia ystävyyssuhteita ilman äitiä.
Et tuolla soimaamisella ja nalkuttamisella vaikuta minuun mitenkään. Minulla on hyvät välit lapsiin, juuri siksi kun en edes heidän puolisoitaan ärsytä olemalla päällepäsmäri heidän perheissään. Nalkuta ihan vapaasti.
40-luvulla syntyneelle naiselle siinä onkin ihan riittävästi temmellyskenttää: koti, perhe ja lapset. Keskitytään oman kylän tapahtumiin, koulutus ja vaikkapa kotimaan saati maailmantapahtumat ovat liian vaikeita ja monimutkaisia. Ne sopivat paremmin miehille, varsinkin niille erityisen älykkäille insinööreille.
Julkisuuden ihmisistä tätä 40-luvun ajatusmaailmaa ilmentää mielestäni osuvasti Pirkko Arstila. Lehdestä luettua on tämä:
hänen silmäänsä pistää edelleen puolialastomat ihmiset, jotka eivät ole Arstilan itsensä mielestä bella figura, eli italialaisittain kovin kaunista katsottavaa.Arstilan suurinta osaamisaluetta on itseään nuorempien naisten ulkonäön arvostelu. Huulitäytteistä hän toteaa, että nehän ovat kuin häpyhuulet. Toimittajana työskennellyt ihminen, ja sittenkään päähän ei ole jäänyt mitään muuta kuin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä, äärimmäisen toksista moskaa.
Sinä se tahdot sanoa viimeisen sanan etkä hyväksy kjin oman ajatusmallisi.
40- luku on vähän eri asia kuin 40- luvulla syntyneet jotka monessa asiassa ovat tehneet teidän "nykytyttöjen" tasa-arvoa paremmaksi toimimalla esim. Ay-liikkeessä, murtaen tuota naiset kuuluu kotiin.
Esim. Äitiysetuudet ovat aivan toista nykyisin.Ja koska joskus oli 40-luku ja joskus heikommat äitiysetuudet, viettää 40-luvulla syntynyt katkeroitunut boomeri elämäänsä yksin kotona pilkaten netissä tyttäriään, jotka käyvät rannalla, festareilla, matkoilla ja pelaamassa lentopalloa. 40-luvulla syntyneet eivät näin voi tehdä, koska 60-luvulla oli huonot äitiysetuudet ja ay-liikekin voi niin huonosti. Boomeri kuitenkin tuntee aiheesta suurta ylemmyyttä ajatellen, että hän ei sentään ole tatuoitu eikä juo pussikaljaa. Tosin ei hän koe eikä tee mitään muutakaan, mutta se on paljon parempaa kuin olla tatuoitu.
Täsmälleen näin. Tunnen suurta ylemmyyttä näitä viiskymppisiä teinejä kohtaan. Ovatko he oikeesti kysyneet joltain 14-18 vuotiaaltaan onko ok että tulen teidän rantalenttis-porukkaan pikkubikineissäni tai oon reilu mutsi ja tarjoan oluet porukalle alaikäisiä?
Eiköhän aikuisille ole lentisporukoita vaikka ei ihan siihen tiettyyn nuorten porukkaan änkeydykään mukaan.
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai äidin kuulu kuvitella että on 15- vuotias tai 22- vuotias ja kulkea etenkään aikuisen mukana festareilla tms. Äiti on äiti, kyllä lasten pitää antaa itsenäistyä eikä kuvitella että me ollaan ihan samanikäisen näköisiäkin.
Eikös vanhempien pitäisi olla yhdessä jossain, aikuinen tytär kavereineen omissa nuirten menoissaan.Kunnon anoppeja on tulossa. Tytär pysyköön komennossani kun "ollaan nii samiksia ja ystäviä."
Mitä ihmettä boomeri siellä selittää?
Mun tytär HALUAA minut mukaan sinne keikoille tai leffaan, enkä väittänyt missään kohtaa olevani nuoren näköinen tai mitään sellaista. Hänellä on toki omat ystävänsä joiden kanssa myös menee ja viettää aikaansa, mutta usein ehdottaa myös minulle että kiinnostaisiko ja lähtisitkö mun kanssa tuonne tai tuonne. Taitaa olla itsellesi ihan vieras asia?
Entä se isä? Eikö käy mukaan?
Kyllä minäkin liikun aikuisten lasteni kanssa kun näen heitä muutamia kertoja vuosia mutta emme ole ystäviä tai kavereita vaan äiti ja aikuinen jälkeläiseni lapsineen. Ystävällisissä ja rakastavissa väleissä.Tokko olisin kelvannut parikymppisten nuorteni mukaan heidän menoihinsa tai kolmanneksi pyöräksi kun ollaan niin hyvät kaverukset. Mikä minusta taas on täysin normaalia.
Aika etäisiltä kuulostavat välinne. Minkä ikäinen olet?
Siis hertsyygeli, kunnon äiti on samalla innolla kaiken maailman keikoilla ja festareilla ja nuorten jutuissa kuin teininsä ja nuorensa?
Ei kai nyt aikuiset perheelliset koko ajan seukkaile äitinsä kanssa? Etenkin kun välimatkaa on. Paljonhan täällä vamitetaan äideistä jotka tunkevat lastensa perheisiin alinomaa seukkailemaan.
Päättäkää nyt mikä on hyvä.Niin sen pitää mennäkin, nuoret irtaantuvat vanhemmistaan, elävät aikuiselämäänsä itsekin vanheten, vanhat kuolevat eikä se aikuisista enää tunnu niin pahalta kuin heistä jotka menettävät vanhempansa lapsena.
Miksi minun pitäisi roikkua lapsissani tai päinvastoin? Heidät on hyvin huolehdittu aikuisuuteen ja köydet irroitettu normaalisti.
Rivien välistä voi lukea miten olet juuri sellainen äiti/mummo, jonka mielestä lapset ja lastenlapset on kivoja kun ne on vain kuvina takanreunuksella ja seinällä, mutta ei niiden kanssa halua tekemisissä olla. Kiva kun käyvät jouluna, mutta vielä kivempi kun lähtevät kotiinsa.
Minä kasvatin heidät aikuisiksi, heillä on nyt omat perheensä, eli minun työni on tehty!
Lyön vaikka vetoa että lapsesi kirjoittavat anonyymisti tälle palstalle kylmästä ja etäisestä äidistä, joka ei halunnut lähteä heidän kanssaan mihinkään, eikä ollut kiinnostunut heidän kanssaan samoista asioista. Koska minä olen äiti, enkä mikään kaveri.
Onpa ironista että kirjoitat juuri tähän lankaan, jossa moititaan kaltaisiasi äitejä.
Yliholhoavuusko sitten on parempi? Tyttäreni on ikäisesi, kyllä hän (pitkin hampain) yrittää antaa kotona asuvalle lukiolaiselle vapautta kulkea omissa jutuissaan, yrittämättä itse olla myös aikuisteini. Ja tunkematta itseään mukaan nuorten juttuihin. Tukien tietysti harrastusmaksuissa, välineissä jne.
Se tekee joskus kipeää antaa lapsensa itsenäistyä. Löytää puoliso. Mutta niin pitää tapahtua.
Eikö tyttäresi halua tehdä lapsensa kanssa edes yhden yön hotellireissua naapurikaupunkiin tai kauemmas? Tai keksiä jotain muuta asiaa, jota voi joskus tehdä yhdessä? Minä olen luullut, että tuo on ihan yleistä.
Mennä naapurikaupunkiin hotelliin? Omille lapsille se olisi ollut ehkä kokemus kuten vähäiset matkamme ja risteilymme.
Mutta heillä näkyy olevan, sen minkä teini kalkkisten kanssa viihtyy , KOKO perheen kanssa monenlaista puuhaa.
No ok. Yksi tuntemani viisikymppinen äiti käy tyttärensä kanssa ratsastamassa. Minusta on ihan kiva, että jokaisella lapsella on myös kahdenkeskistä aikaa toisen vanhempansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Tuossa voi sanoa, että niin makaa kuin petaa. Aikuistuvaan lapseen ja aikuiseen lapseen ei kannata suhtautua samoin kuin alle kouluikäiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä nyt ollaan niin äidin tyttöjä ja pidetään äitiin yhteyttä vaikka ensimmäiset 5100 kommenttia on korostettu etten siihen naiseen pidä yhteyttä, iloinen kun kuolee, auttaa en aio millään lailla
Sehän oli sitä tervettä irtaantumista jota boomerivanhemmat toivovatkin. Hehän ovat oman osansa tehneet lastensa suhteen, suotta heitä rasittaa.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi vain, mutta en ole ikääni kertonut? Mistä siis päättelet että tyttäresi on saman ikäinen kuin minä? En ole se joka kirjoitti festareista ja muista jutuista tyttönsä kanssa.