Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Tää ei liity äiteihin mitä otsikko käsittelee, mutta isiin. Oliko muilla ällöttävää vähän ”insestihtävää” kommentoitia naiseudesta? Oli helvetin nöyryyttävää kun teini-iässä isä yritti pakottaa saunaan vanhempien kanssa, kommentoi rintoja (muhkeat melonit, ovatpas kasvaneet), takapuolta (onpas muhkea ja hyllyvä perä), alapään eritteitä (minkäslaisia tahroja alushousuissasi on, onko keltaista, valkoista vai punaista?), naisellista hormonikiertoa (onps sulla naama nurinpäin, taitaa olle ne päivät).
Mistään ei puhuttu siis muutoin, siis kuukautisista ei valistettu, siteitä ei ostettu. Siteisiin ei annettu rahaa eli vessapaperilla mentiin vuosikaudet täälläkin. Kaikki naiseus oli tabu, paitsi sitten nuo isän nöyryyttävät kommentit.Miettikää miten itse suhtautuisitte jos miehenne ilkkuisi teinitytöllenne tuolla tavoin? Ja ylipäätään tarkkailisi rintojen kokoa ja kasvua? Olisiko ok?
Ei ole ok eikä normaalia. Kauheeta,
Mulle nuo oli kauheita tilanteita, muistan palan kurkussa, sen että raivosta ja nöyryytyksestä kyyneleet kihosi, mutta itkeä ei saanut koska siitä isä rankaisi. Vastaan ei voinut sanoa tai sai selkään.
Sain selkääni vielä myöhäisessä teini-iässä, joka sekin on minusta vähän arveluttavaa sillä isä oikein nautti kun sai käyttää väkivaltaa lapseensa, siis teiniin. Hyi hitto.
Mutta siis kasarilla/ysärillä tämä naisten ulkonäön kommentointi kai oli aika yleistä ja normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, tuota kommentointia oli, mutta ei ehkä ihan noin törkeää. Vieläkin isäni kommentoi, jos olen lihonut/laihtunut. Ja kyttää äitini painoa. Ja kommentoi kaikkia naisia TV:ssa. Ikään kuin kaikkien merkityksellisyys elämässä olisi hänen visuaalinen miellyttäminen.
80-90-luvulla tämä oli ihan tavallista. Miettikää esim Speden tuotantoa, kaikissa sama niljakas tunnelma.
Uuno Turhapurojen naiskuva on kyllä niin tunkkainen ja limainen, että saisivat jättää jokakesäiset uusintakierrokset välistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuota kommentointia oli, mutta ei ehkä ihan noin törkeää. Vieläkin isäni kommentoi, jos olen lihonut/laihtunut. Ja kyttää äitini painoa. Ja kommentoi kaikkia naisia TV:ssa. Ikään kuin kaikkien merkityksellisyys elämässä olisi hänen visuaalinen miellyttäminen.
80-90-luvulla tämä oli ihan tavallista. Miettikää esim Speden tuotantoa, kaikissa sama niljakas tunnelma.
Joo hyi saakeli miten muistankin, isä kommentoi kaikkien tuttujen naisten ulkonäöt, rinnat, perän ja painon, ja myös JOKAISEN telkkarissa olevan naisen arvosteli ääneen. Mikään muu meriitti ei meinannut mitään, siis tyyliin esim KTT sirkka hämäläinen (suomen pankin pääjohtaja) oli isän mielestä hirveän näköinen ja epäpätevä tehtäväänsä tämän takia. Isä itse oli elämänkoulu juntti.
Silloin kasarilla/ysärillä se että oli MIES, pätevöitti kaikkeen, ja tyhminkin urpojuntti mies oli tietenkin viisaampi ja parempi kuin joku kauppatieteiden tohtori nainen.
Koska ”naisista ei ole mihinkään”. Tän lauseen sain kuulla tuhansia kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuota kommentointia oli, mutta ei ehkä ihan noin törkeää. Vieläkin isäni kommentoi, jos olen lihonut/laihtunut. Ja kyttää äitini painoa. Ja kommentoi kaikkia naisia TV:ssa. Ikään kuin kaikkien merkityksellisyys elämässä olisi hänen visuaalinen miellyttäminen.
80-90-luvulla tämä oli ihan tavallista. Miettikää esim Speden tuotantoa, kaikissa sama niljakas tunnelma.
Joo hyi saakeli miten muistankin, isä kommentoi kaikkien tuttujen naisten ulkonäöt, rinnat, perän ja painon, ja myös JOKAISEN telkkarissa olevan naisen arvosteli ääneen. Mikään muu meriitti ei meinannut mitään, siis tyyliin esim KTT sirkka hämäläinen (suomen pankin pääjohtaja) oli isän mielestä hirveän näköinen ja epäpätevä tehtäväänsä tämän takia. Isä itse oli elämänkoulu juntti.
Silloin kasarilla/ysärillä se että oli MIES, pätevöitti kaikkeen, ja tyhminkin urpojuntti mies oli tietenkin viisaampi ja parempi kuin joku kauppatieteiden tohtori nainen.
Koska ”naisista ei ole mihinkään”. Tän lauseen sain kuulla tuhansia kertoja.
Meillä tähän tv:n naisten arvosteluun liittyi jotenkin outo äidin nöyryytys. Isä jos näki alastomia/vähäpukeisia naisia telkkarista, huusi hän alistetun tossukkaäitini paikalle ”tule äkkiä tänne katsomaan”. Äiti laahusti alistuneesti paikalle ja kuunteli sitten kun isä arvosteli rinnat, ulkoäön, ja vielä siis kehui niitä telkkarin naisia ja niiden rintoja ja muotoja. Nöyryytetty äiti vaikean ja vaivautuneen näköisenä vieressä, koska ei itse ollut kovinkaan kaunis tai pitänyt itsestään huolta.
En tajua miten äiti alistui kaikkeen, siis väkivaltaan, nöyryyttämiseen ja siihen että lapsiaan pahoinpideltiin eikä hän mitenkään estänyt sitä. On tuon sovinistiporsaan kanssa vieläkin, isä edelleen 70v iässä yhtä hirveä kuin ennenkin ja äiti laahustaa apaattisen näköisenä isää palvellen ja palvoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua jäi kiinnostamaan ketjussa se, miksi niin moni yhä on väleissä vanhempiinsa? Ja saa loukkauksia vielä vaan lisää?
Itse en ole kohta 20 vuoteen nähnyt/kuullut vanhemmistani
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi kiinnostamaan ketjussa se, miksi niin moni yhä on väleissä vanhempiinsa? Ja saa loukkauksia vielä vaan lisää?
Itse en ole kohta 20 vuoteen nähnyt/kuullut vanhemmistani
Haluatko avata, miksette ole tekemisissä? Oliko se oma valintasi? Miten vanhempasi suhtautuivat asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi kiinnostamaan ketjussa se, miksi niin moni yhä on väleissä vanhempiinsa? Ja saa loukkauksia vielä vaan lisää?
Itse en ole kohta 20 vuoteen nähnyt/kuullut vanhemmistaniHaluatko avata, miksette ole tekemisissä? Oliko se oma valintasi? Miten vanhempasi suhtautuivat asiaan?
En ole tekemisissä turvallisuussyiden takia. Isä on käyny niin monta kertaa ”kiinni”, siis ei ole mukiloinut nyrkillä tms, mutta retuuttanut tai töninyt, kerran nosti vaatteista seinälle. Isä kilahtaa aina jos joku ei sokeasti tottele ja ole samaa mieltä hänen kanssaan.
Siedin tätä itse vielä lapsettomana (liiankin pitkään) mutta oman lapsen saatuani päätin että en voi ottaa noita ihmisiä lasteni elämään, siellä ei vaan ole turvallista.
Surettaa valtavasti se että mulla ei ole hyviä turvallisia vanhempia jotka olisi isovanhemmat lapsille. Mutta se taas ei sureta, että en tapaa vaarallisia epävakaita rajattomia vanhempia.
Meillä tämä ihan sama kuvio. En vaan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo meillä sama. Halonen ei ollut hyvä pressa, vaikka isäni oli demari, koska Halonen oli nainen. Tai jos lääkäri, bussikuski, taksikuski, mikä vaan muu kuin kaupan kassa, sairaanhoitaja tms oli nainen, niin kauhea haloo. Kerran kehtasi valittaa, kun joutui ambulanssilla sairaalaan, et oli nainen kuskina. Olis vissiin hänen arvonmenetys pitänyt jostain hälyttää mieskuski. Ihme, kun suostui lähtemään.
Ja tuo, et äidille kehui kaikkien naisten ulkonäköä, et tuollainen pitää olla, onpas hyvät tissit jne. Miksi sitten oli naimisissa äitini kanssa, jos tämä ei kelvannut millään tavalla, vaan oli ulkonäöltäänkin erilainen kuin hänen ihanne.
Ja se, että poikien reissuilla käytiin huorissa. Äitini tiesi, mutta sieti. Äitini ei saanut yksin matkustaa edes oman äitinsä luo toiselle paikkakunnalle.
Tästä ketjusta pitää tehdä kirja!!
Oikeasti.
Kuka tarttuu tähän aiheeseen?
Kiitos ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se äitien tekemä tytärten nöyryyttäminen ja kiusaaminen johtui myös osin siitä että heitä itseään usein nöyryytettiin ja kiusattiin, ja se nöyryyttäjä oli se oma mies.
Sota traumatisoi kolme sukupolvea. Suomessa on puhuttu tästä yllättvän vähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten mollaaminen "ämmiksi" ja "akoiksi" on vanhempieni puheissa edelleen arkipäivää. Äänensävyn perusteella joka toisessa naisessa on jotain vikaa, joko ulkonäköön tai käytökseen liittyvää. Itse eivät havaitse mitään kaavaa käytöksessään ja ajatusmalleissaan. Ihmisten ulkonäkö nyt vain on sellainen asia heille, jota kokevat saavansa arvostella mennen tullen. Oma peilikuva ei kai miellytä, kun pitää yrittää noin kovasti painaa muita pinnan alle.
- se, jonka isä kutsui häntä häissä "nolon näköiseksi"
Vierailija kirjoitti:
Niin.. No.. Äitini oli narkomaani, joka repsahti kunnolla isäni kuoltua 1976, ja siitä lähin asuin sijaisperheessä ja laitoksessa. Aika paljon olisin valmis antamaan siitä hyvästä, että minulla olisi ollut lapsena koti, vanhemmat ja että lapsillani olisi isovanhemmat.
No, olet ehkä saanut käsityksesi ydinperheestä Carl Larssonin taiteesta ja muista kiiltokkuvamaisista ihanteista. Totuus on usein aika kaukana siitä, kuten tämä ketjukin osoittaa.
Minusta insestisävytteinen suhtautuminen tyttöihin oli yleistä. Muistan kun ällö enoni hyppyytti minua polvellaan ja otti korvani suuhunsa, olin noin 6. Tosi hauskaa joo.
Vierailija kirjoitti:
Naisten mollaaminen "ämmiksi" ja "akoiksi" on vanhempieni puheissa edelleen arkipäivää. Äänensävyn perusteella joka toisessa naisessa on jotain vikaa, joko ulkonäköön tai käytökseen liittyvää. Itse eivät havaitse mitään kaavaa käytöksessään ja ajatusmalleissaan. Ihmisten ulkonäkö nyt vain on sellainen asia heille, jota kokevat saavansa arvostella mennen tullen. Oma peilikuva ei kai miellytä, kun pitää yrittää noin kovasti painaa muita pinnan alle.
- se, jonka isä kutsui häntä häissä "nolon näköiseksi"
Mun vanhemmat tekee samaa, eli haukkuu kaikki naiset ja nimittelee äm-miksi ja a-koiksi, mutta sen lisäksi vielä sitten toivovat niille pahaa. Tää on mun mielestä aivan sekoa. Esim siis:
- kyllä se Aila on sen uuden mökkinsä kanssa, mokoma äm-mä, leuhka on, kunpa tulipalo tuhoaisi sen mökin niin siitäpäs saisi!
- näitkö miten nokkavasti Ritva tiuskaisi miehelleen, helvetin ak-ka, kumpa sen mies hak-kaisi sen sinipunaiseksi illalla kotona!
- s-tanan ämmä tuokin tuossa suojatiellä, kumpa jäisi auton alle niin siinäpä oppis!
Miehille ei tietenkään koskaan toivota pahaa vaan heitä arvostetaan. Vain naisille. Pahinta ja oudointa on se että äitini tekee tätä myös ja oikein komppaa ja kannustaa isää. Sii nainen tekee tätä toisille naisille. Tämä on varmaan sitä kulttuurista misogyniaa?
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi kiinnostamaan ketjussa se, miksi niin moni yhä on väleissä vanhempiinsa? Ja saa loukkauksia vielä vaan lisää?
Itse en ole kohta 20 vuoteen nähnyt/kuullut vanhemmistani
Odotan perintöä. Äitini tuhkat suunnittelen hautaavani huusinjätteiden mukana kesämökille. Sopiva loppu tälle suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa YouTubesta videoita hakusanoilla "emotionally immature parents". Omat 50-luvulla (itse s. 1980) syntyneet vanhempani sopivat niiden kuvaukseen täydellisesti. Kun ei osata käsitellä omia tunteita, läikkyy kaikki negatiivinen lasten niskaan. Ikinä ei ole riittävän hyvä, vaan aina on jotain kritisoitavaa. Emotionaalisesti epäkypsä vanhempi on mielestään aina oikeassa, ei pyydä anteeksi ja jättää lastensa tunteet huomiotta.
Eikös tuo ole myös narsistin määritelmä? Kuulostaa ainakin siltä. Tunteiltaan epäkypsä on ehkä vähän vähättelevä termi narsistille minusta.
Alue: Aihe vapaa
Tää ei liity äiteihin mitä otsikko käsittelee, mutta isiin. Oliko muilla ällöttävää vähän ”insestihtävää” kommentoitia naiseudesta? Oli helvetin nöyryyttävää kun teini-iässä isä yritti pakottaa saunaan vanhempien kanssa, kommentoi rintoja (muhkeat melonit, ovatpas kasvaneet), takapuolta (onpas muhkea ja hyllyvä perä), alapään eritteitä (minkäslaisia tahroja alushousuissasi on, onko keltaista, valkoista vai punaista?), naisellista hormonikiertoa (onps sulla naama nurinpäin, taitaa olle ne päivät).
Mistään ei puhuttu siis muutoin, siis kuukautisista ei valistettu, siteitä ei ostettu. Siteisiin ei annettu rahaa eli vessapaperilla mentiin vuosikaudet täälläkin. Kaikki naiseus oli tabu, paitsi sitten nuo isän nöyryyttävät kommentit.
Miettikää miten itse suhtautuisitte jos miehenne ilkkuisi teinitytöllenne tuolla tavoin? Ja ylipäätään tarkkailisi rintojen kokoa ja kasvua? Olisiko ok?
Mulle nuo oli kauheita tilanteita, muistan palan kurkussa, sen että raivosta ja nöyryytyksestä kyyneleet kihosi, mutta itkeä ei saanut koska siitä isä rankaisi. Vastaan ei voinut sanoa tai sai selkään.
Sain selkääni vielä myöhäisessä teini-iässä, joka sekin on minusta vähän arveluttavaa sillä isä oikein nautti kun sai käyttää väkivaltaa lapseensa, siis teiniin. Hyi hitto.
Mutta siis kasarilla/ysärillä tämä naisten ulkonäön kommentointi kai oli aika yleistä ja normaalia.