Älkää ikinä alkako henkilökohtaisiksi avustajiksi!
Siis työsuhteen päättymisestä on, mitä, kuukausi? Ja taas tipahti postilaatikosta entisen työnantajani kirjoittama haukkumakirje, jossa mm. arvioi mun psyykkistä hyvinvointiani. Voi herrantähden! Tässä nyt sitten mietin, että pitäisikö kirjottaa jonkinlainen vastine vai tuleeko siitä seurauksena joku noitavaimo kun kehtaan kiusata vammaista ihmistä. Ärsyttää edes ajatella kuinka monelle ihmiselle tämä henkilö on mua mustamaalannut.
Mä en enää ikinä mene noihin töihin. En ikinä. Se ei voi enää olla huonoa tuuria, että kaikki mun avustettavani ovat olleet pelkkiä riesoja, jotka pitäisi sulkea laitoksiin. Mä olen aina luullut olevani ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, mutta rajansa kaikella! En ymmärrä sitä, että kun mä yritän työskennellä tehdäkseni heidän elämästään helpompaa ja mukavampaa niin mua kohtaan käyttäydytään niin epäkunnioittavasti ja paskamaisesti. Pitäkööt tunkkinsa, ei ihme, että avustajanpaikkoja olisi kokoajan auki. Ei toi oo ihmisen työtä. Ennemmin menen vaikka puhelinmyyjäksi jatkossa.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Kenen älynväläys oli tuo systeemi, että vammainen toimii työnantajana, vaikka ei itse maksa palkkaa? Palkan maksaa veronmaksajat.
Jos vammainen itse maksaisi palkan tekijälle, niin silloin voi vähän kukkoillakin.
No mutta eihän he nyt olekaan mitään työnantajia. Jos ei maksa työntekijälle palkkaa, ei ole työnantaja.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:35"]
Olen itse sh, pitkällä työkokemuksella, ja työskennellyt myös Ruotsissa. Olen kovasti ihmetellyt tätä "henkilökohtainen avustaja"- ammattikuntaa, joka on nyt rantautunut Suomeenkin. Mieheni toimii siis myös ha:na. jotenkin ulkopuolisen silmin koko ammattikunta tuntuu turvattomalta, ja kokemattomalta. Aika hurjaa että hyvinkin siaraille osoitetaan avustajia vailla mitään koulutusta. Kuntouttavasta tai omatoimisuuteen kannustavasta työotteesta ei ole monikaan koskaan kuullutkaan. Töissä törmään henkilöihin, joilla käy ha, ja heitlä kun kysyy mitä sitten yhdessä avustajan kanssa teette.. niin vastaus on "katson kun avustaja siivoaa"???? Kun sen avustajan kanssa voisi vaikka tehdä kotitöitä yhdessä, avustajan vain auttaessa asioissa mihin asiakas ei pysty, tai voisi esim käydä asioimassa, tai ulkoilemassa.
En osoita syyttävällä sormella avustajia, he usein ovat puun ja kuoren välissä.
Kuntouttava työote ja omatoimisuuteen kannustaminen ovat kyllä tiedossa. Useimmiten vain asiakkaat eivät arvosta tätä vaan kohta kimpussa ovat asiakkaan vanhemmat yms. koska avustaja ei hoida työtään vaan laittaa asiakkaan itse tekemään kaiken johon hän on kykenevä ja työnimikkeen mukaan avustaa puolesta tekemisen sijaan. Ei kenelläkään ole kotona palvelusväkeä ellei erikseen osta siivouspalvelua tai mitä palveluksia ostaakin. Henkilökohtaisen avustajan tehtävä on avustaa - ei olla palvelijana, jos asiakas on itsekin kykenevä.eri
Olen tätä pohtinut. Itse olin vaikeavammaisen avustajana. Tunsin tämän henkilön ennen vammautumistaan ja vammautuminen todella muuttaa ihmistä!
Vaikeavammaisena menetät itsenäisyytesi ja autonomiasi. Ihmiselle on tärkeä tarve kyetä hallitsemaan elämäänsä. Kun hän ei enää siihen fyysisesti kykene, hänen ainoa konstinsa olla oman elämänsä subjekti ja saada "hallinnantunne" omista asioistaan, on hallita ja manipuloida muita.
Itsellekin jäi traumoja avustajana toimimisesta. Katselen usein sarjaa "hengenvaarallisesti lihavat", missä sänkyynsä sidottu plösö kohtelee perhettään erittäin manipuloivasti ja jopa julmasti. Muut perheenjäsenet ovat selvästi traumatisoituneita tilanteesta, apaattisia ja vailla omaa tahtoa.
Avustajalla pitäisi olla "kuntouttava ote" eli jos hoidettava kykenee tekemään jotain itse, häneltä pitää vaatia tekemään se itse. Totuus kuitenkin on, että hoidettava manipuloi ja/tai solvaa ja rähjää niin kauan että saa tahtonsa läpi ja avustaja tekee sen hänen puolestaan. Avustajan ote muuttuu pikkuhiljaa kuntouttavasta mahdollistajaksi koska hän ei jaksa enää rähinää. Ilmeisesti nämä taistelut ovat vammautuneen omanarvontunteelle erittäin tärkeitä voittaa. On toki vammaisia joille oma vammaisuus on tärkeä voittaa, eli tehdä sisukkaasti niitä asioita joihin vielä kykenee.
Moni kuitenkin ilmeisesti ajattelee, että "what is the point?" Ja heittäytyy täysin avustajan palveltavaksi ja purkaa v'tutuksensa avustajaan, koska on tärkeää tai oikeudenmukaista että avustajankin olo on yhtä kärsimystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen älynväläys oli tuo systeemi, että vammainen toimii työnantajana, vaikka ei itse maksa palkkaa? Palkan maksaa veronmaksajat.
Jos vammainen itse maksaisi palkan tekijälle, niin silloin voi vähän kukkoillakin.
No mutta eihän he nyt olekaan mitään työnantajia. Jos ei maksa työntekijälle palkkaa, ei ole työnantaja.
Heitä sanotaan työnantajaksi. Todellisuudessa työnantajia ovat veronmaksajat.
Jos ne osais käyttäytyä, vois ajatella. Mut itepä pilasitte.
Yksi ongelma on se, että sairas ihminen on hoidettava (tai siis ei saa käyttää sanaa hoidettava vaan avustettava, vaikka työ on usein hoitamista) ja samalla esimies. Se on väärin. Siinä pitäisi olla välissä esimies ja myös selkeät säännöt, miten toimitaan.
Olen kuullut negatiivista ja myös positiivista siitä työstä. Mieluummin menen hoitoapulaiseksi palvelukotiin.
Menetin mielenterveyden noissa töissä. Ei enää koskaan. Mikä vaan muu työ!!!! On pitkä kipeä tämä sairasloma ja en tiedä palaako työkyky.
Ihmettelen myös miksei laiteta laitokseen!
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut negatiivista ja myös positiivista siitä työstä. Mieluummin menen hoitoapulaiseksi palvelukotiin.
Onko tuohon vielä mahdollisuus? Nuorena aikuisena vajaa 20 vuotta sitten olin tuollaisessa hommassa. Myöhemmin kouluttauduin lähihoitajaksi.
Avustettava vonkaa ja kourii. Karsein duuni ikinä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:55"]
En ole ap, mutta tiedän tunteen. Arvostuksella tarkoitetaan varmaan sitä, että avustajaa tulisi kohdella ihmisenä.
[/quote]
Näin on, avustajakin on ihminen ja häntä tulisi arvostaa myös työssään ihmisenä.
En ole itse työskennellyt avustajana, mutta olen joutunut sivusta seuraamaan erään perheen avustajien töitä. Itse avustettava on aivan ihana ihminen, mutta se perhe., mamma mia... Työsopparissa on selkeästi määritelty tehtävät, jotka avustajalle kuuluvat ja hän on siis yhden perheen jäsenen henkilökohtainen avustaja. Muu perhe kuvittelee avustajan olevan jonkinlaisen "yleispiian", jolla voi pesettää pyykit, teettää viikkosiivoukset jne. Niinpä avustajat vaihtuvatkin tiuhaan tahtiin ja nyt alkaa olla jo vaikeaa saada avustajaa, koska työnhakijat ovat epäluuloisia, jos sama paikka on usein haussa. Ei ollut tarkoitus, että teks
Avustaja ei ole orja eikä piika. Työsopimuksessa on todellakin sanottu työtehtävät. Ja muuta ei tarvitse tehdä. Jos ei avustettava tätä ymmärrä niin sitten on purettava sopimus. Avustettavan perhe ei kuulu millään tavalla tähän työhön. Heitä ei tarvitse palvella .
Se avustettava on ilmeisesti sairas.
Vie ne kirjeet sinne työnantajalle.
Ei ne sinulle kuulu.
Ehkä ei kannata ottaa sellaista työtä, jossa mennään noin iholle. Eikä kannata ottaa sitä niin henkilökohtaisesti, vaikka se nimike onkin henkilökohtainen avustaja.
Niitä on ihan kivoja avustettavia myös.
Luulen, että ihmisen asettuminen avustettavaksi on monelle kova paikka, koin on pärjännyt itse aiemmin.
Avustajien työ vaihtelee paljon ja tuo henkinen puoli siinä varmasti on raskas. Avustajien koulutus on vähäinen. Psykologiaa olisi hyvä olla enemmän, että tajuaisi enemmän sitä kokonaisuutta ja osasi asettaa työtehtävän työtehtäväksi.
Ihmisten kanssa työskentely on raskas. Avustajalla siinä vielä yksin se vastuu.
Se, että aapee ei pärjää avustajana tai, että aapeen avustettava on ollut rankka, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu pärjäisi. Avustettavia ja avustajia on moneks.
Minusta tuollainen vauhkoaminen osoittaa aapeestä sen, että hänellä on kovin suopea tuo näkemys. Että yhdellä menee paskasti, ei tarkoita, että kaikilla.
Työn raskaus on varmasti totta.
🤪🤪🤪