Lue keskustelun säännöt.
Älkää ikinä alkako henkilökohtaisiksi avustajiksi!
03.07.2014 |
Siis työsuhteen päättymisestä on, mitä, kuukausi? Ja taas tipahti postilaatikosta entisen työnantajani kirjoittama haukkumakirje, jossa mm. arvioi mun psyykkistä hyvinvointiani. Voi herrantähden! Tässä nyt sitten mietin, että pitäisikö kirjottaa jonkinlainen vastine vai tuleeko siitä seurauksena joku noitavaimo kun kehtaan kiusata vammaista ihmistä. Ärsyttää edes ajatella kuinka monelle ihmiselle tämä henkilö on mua mustamaalannut.
Mä en enää ikinä mene noihin töihin. En ikinä. Se ei voi enää olla huonoa tuuria, että kaikki mun avustettavani ovat olleet pelkkiä riesoja, jotka pitäisi sulkea laitoksiin. Mä olen aina luullut olevani ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, mutta rajansa kaikella! En ymmärrä sitä, että kun mä yritän työskennellä tehdäkseni heidän elämästään helpompaa ja mukavampaa niin mua kohtaan käyttäydytään niin epäkunnioittavasti ja paskamaisesti. Pitäkööt tunkkinsa, ei ihme, että avustajanpaikkoja olisi kokoajan auki. Ei toi oo ihmisen työtä. Ennemmin menen vaikka puhelinmyyjäksi jatkossa.
Kommentit (134)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 15:15"]
Taas virkaheiton avustajan yksipuolinen purkaus. Itsekin toimin avustajana, eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia avustettavien kanssa. En myöskään nirsoile työtehtävien kanssa.
Kannattaa vieroksuvien karttaa avustajan tehtäviä, täytyy asenteen olla kohdallaan, nimittäin. Mies 57v.
[/quote] Mieti hetki, onko ihan sama onko avustaja 57v mies kuin 20-25v nainen?
Ei avustettava hypi 57v miehen silmille samalla lailla tai ehdottele härskejä.
53v nainen
[/quote]
Voisitko hieman opetella mitä merkitsee ammatillisuus? Jos olet avustaja sinun tulee olla tilanteen ulkopuolella. En tarkoita yläpuolella, koska se kuulostaa pöyhkeältä.
Avustajan iän tai sukupuolen ei tule vaikuttaa työhön asennoitumiseen. Jos avutettava ehdottelee härskejä kuten esimerkkitapauksen mielenterveyspotilas, niin nekin kuuluvat taudin oireisiin. Keskustelemalla asiakkaan kanssa asetetaan rajat sopivalle käytökselle. Tietenkin loukkamatta avustettavaa. Nämä asiat, niinkuin työajat, työn sisältö yms. tietenkin käydään läpi jo ennen työsopimusta.
Parasta on kirjata mahdillisimman tarkkaan yksityiskohdat ylös. Kyllä niiden tarkastelu ristiriitatilanteissa yleensä auttaa. Myhös kunnan sosiaalityöntekijän puoleen voi kääntyä, tai ottaa lopputilin, jos ei muu auta.
Ammatillinen suhtautuminen sairaanhoitotyöhön on a ja o. Sitähän se avustaminen on suurelta osin ja se täytyy pitää mielessä. Eikä ottaa nokkiinsa joka nappausta. Mies 57v, lähihoitaja, merkonomi jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulehan nyt. missään muussa ammatissa EI tarvitse sietää YKSIN, ilman mitään työyhteisön tukea, esimerkiksi solvauksia tai seksuaalista häirintää! lisäksi vielä tuntilistojen hävittämistä, työaikojen mielivaltaista muuntelua ja muuta inhottavaa, joihin kaikissa muissa ammateissa puututtaisiin välittömästi. Muualla siihen puututaan välittömästi. On työsuojelua, on kokouksia, on yhteisön tuki. Avustajalla ei ole yhtään ketään, ei esimerkiksi todistajia vaikeissa tilanteissa.
Tilanne on mielestäni järkyttävä ja vaatii aikamoisia korjausliikkeitä ja pikaisesti.
Jos avustajan mielenterveys ei kestä jatkuvaa haukkumista ja ehdottelua ja hän ottaa loparit, antaa työkkäri karenssia!
Kuule mies 57 v, ei avustaminen ole mitään sairaanhoitotyötä... Se on ihan vaan avustamista, missä se ongelma onkin. Työvoima on pääsääntöisesti nuorta, kokematonta ja kouluttamatonta (siis sellaiselle alalle, joka liippaisi läheltäkään). Huono yhtälö yhdessä osaamattoman työnantajan, sillä osaamatonhan moni kuitenkin kun sitä koulutusta vähemmän järjestetään.
Mun mielestäni on paljon työntekijän omalla vastuulla hakea sitä tietoa. Joka työpaikassa. Työnantajan tietysti kuuluisi myös, vaan harvapa hakee. Kunta velvoittaa vammaiset toimimaan työnantajina, taitaisi usein mennä helpommin muuta kautta... Mutta ne resurssit... Ja kyllähän osa myös haluaa itse olla työnantajana, näin pääsee mm. itse valitsemaan työntekijänsä.
Tuolle työssä aloittavalle ehdottaisin, että et mene töihin asenteella "mä olen tullut tänne hyvyyttäni auttamaan sua ja parantamaan sun elämää, olen sulle välttämätön" vaan menet niin, että "tulin nyt töihin, kerrotko mitä mun pitää tehdä"? Tässä monella on menee sukset ristiin saman tien. Se on se asenne. Sinä olet työntekijä, et elämän muuttaja tms. Ystävystytte varmaan myöhemmin. Sopikaa oikein tarkkaan, mitä sun tehtäviisi kuuluu ja missä järjestyksessä, ja millä tavoin. Sitten yrität niitä noudattaa. Niin pärjäät ihan varmasti.
Näitä nirppakuonoja on nähty yllin kyllin, jotka ei suostu tekemään sitä ja tätä, istuvat rappaamassa puhelinta puoli päivää, lintsaavat ja juputtavat vastaan, kokevat "tulleensa juoksutetuksi". En välttämättä tarkoita, että tämän ketjun vastaajat ovat niitä. Mutta mulla on niin kasapäin esimerkkejä näistä...
Tuosta juoksutuksesta puheenollen, niin työnantajalla on ihan oikeus täyttää se päivä työllä, ruokatauosta sovitte erikseen. Vaikka se olisi pölynpyyhkimistä 5 kertaa päivässä, niin siitäkin huolimatta. Ei sitä minnekään muuallekaan mennä töihin vain istumaan ja rappaamaan puhelinta, vai? Jossakin luukussa avustajalauma kasasi roskapussit parvekkeelle (ehkä 30 kpl) kun eivät viitsineet viedä ulos asti. Yhden miehen avustaja ei suostunut poistumaan vammaisen kanssa ulos, ei vaan viitsinyt, vaikka oli vapaa-ajan avustaja. Yksi oli päihdevammainen lääkevaras. Toinen tuli juovuksissa töihin. Kolmas teeskenteli jatkuvasti saikkaria ja jäi siitä kiinni (niinkuin neljäskin). Joku jätti partsinoven tuulettumaan yöksi pakkaseen lähtiessään illalla, vammainen oli jo sängyssä. Ja se yksi, joka luuli, että perunoita voi keittää ilman vettä. jne. jne. jne.
Eli kyllä niitä ongelmia on puolin toisin.
Mitä tuohon seksuaaliseen ahdisteluun tulee, niin kyllä minäkin oon siihen törmännyt paristi. Taisin vastata vaan että älähän siinä nyt höpise joutavia. Sillon saa vastata rumastikin. Mutta hyvin ymmärrän se, että jos on nuori ja epävarma, niin se voi olla kaamea tilanne. Etenkin jos kukaan ei usko. Sillä kyllä sitä sattuu, että avustajia ahdistellaan tarkoituksella.
Tosin on oikeasti niitä sairauksia joissa ihminen vähän höpisee mitä sattuu. Neutraali asenne, puheenaiheen vaihto, noteeraamatta jättäminen näissä tilanteissa lienee suotavinta.
terv. se reilu 10 vuotta avustajana toiminut
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 18:38"]
Kuulehan nyt. missään muussa ammatissa EI tarvitse sietää YKSIN, ilman mitään työyhteisön tukea, esimerkiksi solvauksia tai seksuaalista häirintää! lisäksi vielä tuntilistojen hävittämistä, työaikojen mielivaltaista muuntelua ja muuta inhottavaa, joihin kaikissa muissa ammateissa puututtaisiin välittömästi. Muualla siihen puututaan välittömästi. On työsuojelua, on kokouksia, on yhteisön tuki. Avustajalla ei ole yhtään ketään, ei esimerkiksi todistajia vaikeissa tilanteissa.
Tilanne on mielestäni järkyttävä ja vaatii aikamoisia korjausliikkeitä ja pikaisesti.
Jos avustajan mielenterveys ei kestä jatkuvaa haukkumista ja ehdottelua ja hän ottaa loparit, antaa työkkäri karenssia!
[/quote]
Tunneista pitää/kannattaa myös pitää itse kirjaa - muutamia kertoja on mun kohdalla käynyt että vammaispalvelu on maksanut väärin. Silloin voit myös tuoda valmiiksi täytetyn listan työnantajalle ja todeta että tässä, allekirjoita niin minä vien postiin. Vp on tästä tarkka, eli jos kieltäytyy soita heti sinne. Ole yhteydessä ensisijassa vammaispalveluun, jos on ongelmia palkanmaksussa.
Työvuorot pitää saada ajoissa - ennen kuukauden vaihtoa. Ja mielivaltaiseen muunteluun ei tarvitse oikeasti suostua. Sanoo vaan et sori, nyt ei käy. On hyvä joustaa mahdollisimman paljon, oman joustovaransa raameissa jotta saa samaa kohtelua. Mutta mahdottomiin ei taivu kukaan, ja silti me, jotka on oltu avustajina pitkään, työllistytään yleensä aina vaikka ei joka kerta suostuta vuorojen vaihteluun. Kertakaikkiaan vaan pitää osata sanoa niihin ei, jos tälläistä tulee koko ajan, ja meinaa jaksaa tehdä avustustöitä pitkään!
Mut olet oikeassa, kyllä tarvittaisiin monenlaista toimenpidettä, että työ saataisiin sujumaan. Kuitenkin se vammaispalvelu, joka palvelut myöntää ja maksaa on taho, mihin voi myöskin valittaa.
45
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 15:15"]
Taas virkaheiton avustajan yksipuolinen purkaus. Itsekin toimin avustajana, eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia avustettavien kanssa. En myöskään nirsoile työtehtävien kanssa.
Kannattaa vieroksuvien karttaa avustajan tehtäviä, täytyy asenteen olla kohdallaan, nimittäin. Mies 57v.
[/quote] Mieti hetki, onko ihan sama onko avustaja 57v mies kuin 20-25v nainen?
Ei avustettava hypi 57v miehen silmille samalla lailla tai ehdottele härskejä.
53v nainen
[/quote]
Voisitko hieman opetella mitä merkitsee ammatillisuus? Jos olet avustaja sinun tulee olla tilanteen ulkopuolella. En tarkoita yläpuolella, koska se kuulostaa pöyhkeältä.
Avustajan iän tai sukupuolen ei tule vaikuttaa työhön asennoitumiseen. Jos avutettava ehdottelee härskejä kuten esimerkkitapauksen mielenterveyspotilas, niin nekin kuuluvat taudin oireisiin. Keskustelemalla asiakkaan kanssa asetetaan rajat sopivalle käytökselle. Tietenkin loukkamatta avustettavaa. Nämä asiat, niinkuin työajat, työn sisältö yms. tietenkin käydään läpi jo ennen työsopimusta.
Parasta on kirjata mahdillisimman tarkkaan yksityiskohdat ylös. Kyllä niiden tarkastelu ristiriitatilanteissa yleensä auttaa. Myhös kunnan sosiaalityöntekijän puoleen voi kääntyä, tai ottaa lopputilin, jos ei muu auta.
Ammatillinen suhtautuminen sairaanhoitotyöhön on a ja o. Sitähän se avustaminen on suurelta osin ja se täytyy pitää mielessä. Eikä ottaa nokkiinsa joka nappausta. Mies 57v, lähihoitaja, merkonomi jne...
[/quote]
Siis et osaa nähdä eroa sillä, onko 57v mies vai 20-25v nainen. Asia harvinaisen selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan monella huonoja kokemuksia.
Olen itse työskennellyt avustajana ja täytyy sanoa että jos avustettava olisi heittäytynyt ilkeäksi tai törkeäksi tms. olisin selvittänyt siinä paikassa hänen kanssaan sen ettei minua kohdella noin. Aiheettoman karenssin uhatessa olisin lähtenyt selvittämään asiaa viranomaisille niin pitkälle että asia selviää, vienyt jutun eteenpäin. Tunnen avustajan joka joutui avustettavansa vainoamaksi, ja hän hoiti asian hienosti loppuun asti, "voitti jutun" eikä jäänyt sitä katkerana murehtimaan. Eli kannattaa selvittää ne koetut vääryydet vaikka sitten virallista tietä (työsuojelupiiri, AVI) perin pohjin sen sijaan että pakenee tilannetta ja sitten murehtii sitä kauan jälkeenpäin.
Olen avustanut ihmisiä lyhytaikaisesti esim. matkoilla ja kotiin jalkautuvassa keikkatyyppisessä palvelussa. Sen lisäksi olin 2 vuotta töissä avustajana liikuntavammaisella ihmisellä, työaika 30 tuntia kuukaudessa.
Noissa lyhytaikaisissa avustettavissa sitä koko kirjoa näki, eli aivan kuin muissakin ihmisissä, siellä oli tyyppejä laidasta laitaan. Oli mukavia, outoja, komentelevia, ärähteleviä, sydämellisiä jne.
SItten tuo henkilö jonka avustajana toimin pidempään, meillä ei ollut mitään hankaluuksia koska tein ne hommat jotka hän pyysi ja tein ne siten miten hän pyysi ne tekemään, eikä niissä ollut mitään kohtuutonta. Aika paljon kodinhoitoa ja leipomista sekä hänen avustamistaan. Tein työni asenteella "toimi niin kuin haluaisit oman avustajasi toimivan jos tarvitsisit avustajaa". Esim. siinä olin tosi tarkka että laitoin tavarat juuri niille paikoille joihin hän ne toivoi laitettavan, koska koko hänen arjen selviytymisensä silloin kun hän oli yksin kotona oli kiinni niistä yksityiskohdista.
Jos en tiennyt miten joku homma kannattaa tehdä, kysyin. Avustajan pitää jaksaa ottaa neuvoja ja ohjeita vastaan, jos ei pysty olemaan neuvottavana niin hommasta ei tule mitään.
Itseäni eniten vaivaa työssä aikataulujen joustamattomuus. On tietyt asiat, mitkä yksinkertaisesti vaan pitää tehdä avustettavan oman hyvinvoinnin kannalta. Avustettava välillä pistää tosi pahasti vastaan eikä hän esimerkiksi meinaa mitenkään suostua lähtemään sohvalta iltapesulle ja pakottaa ei voi. Aikansa saa vääntää aikataulusta ja ollaankim armottomasti myöhässä. Lopulta ehkä suostuu, mutta tulee aina kauhea kiire. Meinaa sitten loppuhommat tulla tehtyä todellakin vasemmalla kädellä ja ylitöihin en todellakaan suostu palkatta jäämään! Kuitenkin pakko huolehtia hänestä niin, että pärjää yksin ennen ku seuraava tulee paikalle. Tulee aina ihan todella huono omatunto tästä, mutta en voi myöhästyä bussista illalla ja mitään palkkaa en saa yliajasta.
Kipeäksi tuleminen on hirveää. Ei mikään kiva soitto kun tyyppi ei pärjää yksin ja ei meinaa saada ketään sijaiseksi. Voi olla aamulla lähtö terapiaan ja hän jää avuttomana sängyn vangiksi kun kukaan ei tuu auttaa edes vessaan. Yleensä joku sukulainen tulee paikalle heti kun omilta menoiltaan ehtii, mutta ei varmaan kiva fiilis maata sängyssä 12 asti kauheessa vessahädässä, lääkkeet ottamatta, varmaan olis nälkäkin ja todennäköisesti lemmikki tehnyt tarpeet jo lattialle.
Hänellä sentään on kivoja ja kilttejä sukulaisia, jotka yrittävät tuurata kukin miten ehtii. Kaikilla ei kuitenkaan ole. Miten käy näiden henkilöiden? Ketään ei voi pakottaa vapaapäivänä töihin, itse en ole aina edes paikkakunnalla enkä tosiaan voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
49 tahtoisi kuulla, että kenen vastuulla ovat nämä yksinäiset, joiden avustajat sairastuvat eikä sijaista löydy.
"Jos en tiennyt miten joku homma kannattaa tehdä, kysyin. Avustajan pitää jaksaa ottaa neuvoja ja ohjeita vastaan, jos ei pysty olemaan neuvottavana niin hommasta ei tule mitään. "
Tästä tuli oma kokemus mieleen. Työnantaja tiesi, että en ole toiminut henkilökohtaisena avustajana ennen ja sanoi, että perehdyttää kyllä tehtäviin. Sitten kun mä kyselin jotain niin huokaili oikein liioitellusti ja vastasi todella alentavaan sävyyn ihan kuin mun kysymykset olisivat olleet jotenkin typeriä ja niihin vastailu hirveä vaiva. Taisi pari kertaa sanoakkin mulle, että ei jaksa vastailla mun kysymyksiini. Välillä teeskenteli, ettei kuullut mua.
Ja kysymykset nyt oli sitä luokkaa, et "mihin tää ja tää menee?" jos vaikka pyykkejä laitoin paikoilleen ja jos tein ruokaa niin saatoin kysyä, että missä on jotain ainesosaa tai työvälinettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50, en ole 49 mutta yksi tuttavani on tehnyt kunnan kautta avustajien sairaustuurauksia. Sillä pienellä paikkakunnalla kunnan vammaispalvelut järjestävät jotain apua tilanteen vaatiessa.
Ironista, että mä luin näitä vauva.fin ja suomi24:n keskusteluja vielä pari viikkoa sitten ja ajattelin, että ei nää voi pitää paikkaansa. Olin just saanut töitä henkilökohtaisena avustajana ja kaikki vaikutti ihan hyvältä, työnantajakin vaikutti mukavalta.
No, siitä on nyt pari viikkoa ja työsuhde on irtisanottu. En lähde syitä spekuloimaan sen enempää. Mutta työnantajani paljasti kyllä todellisen luonteensa parin päivän vieraskoreuden jälkeen ja loppujenlopuksi irtisanoi mut luottamuspulaan vedoten. Luottamuspula syntyi tapahtumasta, joka on vieläkin vähän epäselvä mulle, koska mä en mielestäni sitä aiheuttanut vaan avustettava, mutta hän on täysin varma, että mä tein väärin. Tuntilistat lähetti postissa, mutta oli töhrinyt ne mustekynällä ja irtisanomisilmoituksessa oli pistänyt syyksi jotain todella loukkaavaa ja liioiteltua. Nyt pitäisi sitten kerätä rohkeutta, että soittaisin ja pyytäisin uudet tuntilistat ILMAN mitään töhrimisiä ja että korjaisi irtisanomisen syyn oikeaksi syyksi. Melko varmasti joko ei vastaa puhelimeensa ollenkaan tai alkaa huutamaan ja haukkumaan mua puhelimessa niinkuin teki työpaikallakin. Mä vaan toivon, että saisin tän asian nopeasti ja kivuttomasti käsiteltyä niin ei tarvitsisi enää olla tekemisissä sellaisen katkeran ihmiskuvotuksen kanssa.
Inhottavaa, että niin epäkypsät ja epäammattimaiset ihmiset ovat vastuussa tuntilistoista ja muista työntekijän asioista. Kyllä se mielivalta kävi aika hyvin ilmi. Pitää muistaa vielä tarkistaa, että pisti edes tunnit oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ymmärrä sua AP!! Ja tsemppiä, parempi unohtaa koko ihminen, ei sairaan kanssa kannata alkaa tappelemaan.
Lisäksi en tajua teitä autettavan puolella olevia ja muita joiden mielestä avustajien ja hoitajien täytyy nöyristellä ja kestää kaikkea mitä eteen tulee. EI! Hoitohenkilökunta on IHMISIÄ ja TÖISSÄ, ei ketään tarvitse alkaa nöyristelemään ja pyytelemään anteeksi olemassa oloaan. Vammasisilta, sairailta ja kaikilta odotan aikuismaista, kohteliasta käytöstä. Vammaisuus, ikä, sairaus tms. ei todellakaan ole syy käyttää ihmisiä hyväkseen, ilkeimmällä mahdollisella tavalla. Ja jos pärjää kotihoidossa, täytyy olla sen verran hyväkuntoinen että yhteiskuntakin olettaa ihmisen pystyvän normaalin kanssakäymiseen. Muuten laitoselämä kutsuu. Ja voin kertoa varmuudella että laitoksissa ei nöyristellä.
Oma kokemukseni henkilökohtaisena avustajana työskentelemisestä: vuorolistat ei pidä lainkaan paikkaansa, vuorolistoja katoili jne. En saanut palkkaani ja lopulta jouduin hommaamaan itselleni oikeusavustajan.
En taida tehdä kyseistä työtä enää ikinä. Varmasti on paljon mukavia ja asiallisia avustettavia eikä kaikki ihmiset ole huijareita, mutta ei ole varaa enää samanlaiseen taloudelliseen tappioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 23:57"]
Samaa mieltä. Miksette itse irtisanoudu, jos on noin kamalaa?
[/quote]
Täällähän aika moni kertookin eronneensa (/tulleensa erotetuksi). Mutta kyllä se on aina iso askel irtisanoutua. Tietysti karenssinkin takia, mutta myös sen, että ei se ole kovin kiva jättää avustettavaa pulaan. Mä olen kyllä omissa työsuhteissani sinnitellyt mahdollisimman pitkään ja yrittänyt löytää ratkaisuja ennenkuin olen tehnyt sen lopullisempia päätöksiä.
Olen itse sh, pitkällä työkokemuksella, ja työskennellyt myös Ruotsissa. Olen kovasti ihmetellyt tätä "henkilökohtainen avustaja"- ammattikuntaa, joka on nyt rantautunut Suomeenkin. Mieheni toimii siis myös ha:na. jotenkin ulkopuolisen silmin koko ammattikunta tuntuu turvattomalta, ja kokemattomalta. Aika hurjaa että hyvinkin siaraille osoitetaan avustajia vailla mitään koulutusta. Kuntouttavasta tai omatoimisuuteen kannustavasta työotteesta ei ole monikaan koskaan kuullutkaan. Töissä törmään henkilöihin, joilla käy ha, ja heitlä kun kysyy mitä sitten yhdessä avustajan kanssa teette.. niin vastaus on "katson kun avustaja siivoaa"???? Kun sen avustajan kanssa voisi vaikka tehdä kotitöitä yhdessä, avustajan vain auttaessa asioissa mihin asiakas ei pysty, tai voisi esim käydä asioimassa, tai ulkoilemassa.
En osoita syyttävällä sormella avustajia, he usein ovat puun ja kuoren välissä. Ennemminkin ammattikunta kaipaisi tukea ja parempaa organisointia, säännöllistä työpaikkakoulutusta, verkostoitumista puiden avustajien kanssa, ammatin yleistä tunnustamista, ja työnkuvan selkiyttämistä. Ei avustajan pidä olla "kotiorja" vaan nimenomaan avustaja. Pelisäännöt pitää olla selvät ja niitä pitää niin avustajan kuin avustettavankin noudattaa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:35"]Olen itse sh, pitkällä työkokemuksella, ja työskennellyt myös Ruotsissa. Olen kovasti ihmetellyt tätä "henkilökohtainen avustaja"- ammattikuntaa, joka on nyt rantautunut Suomeenkin. Mieheni toimii siis myös ha:na. jotenkin ulkopuolisen silmin koko ammattikunta tuntuu turvattomalta, ja kokemattomalta. Aika hurjaa että hyvinkin siaraille osoitetaan avustajia vailla mitään koulutusta. Kuntouttavasta tai omatoimisuuteen kannustavasta työotteesta ei ole monikaan koskaan kuullutkaan. Töissä törmään henkilöihin, joilla käy ha, ja heitlä kun kysyy mitä sitten yhdessä avustajan kanssa teette.. niin vastaus on "katson kun avustaja siivoaa"???? Kun sen avustajan kanssa voisi vaikka tehdä kotitöitä yhdessä, avustajan vain auttaessa asioissa mihin asiakas ei pysty, tai voisi esim käydä asioimassa, tai ulkoilemassa.
En osoita syyttävällä sormella avustajia, he usein ovat puun ja kuoren välissä. Ennemminkin ammattikunta kaipaisi tukea ja parempaa organisointia, säännöllistä työpaikkakoulutusta, verkostoitumista puiden avustajien kanssa, ammatin yleistä tunnustamista, ja työnkuvan selkiyttämistä. Ei avustajan pidä olla "kotiorja" vaan nimenomaan avustaja. Pelisäännöt pitää olla selvät ja niitä pitää niin avustajan kuin avustettavankin noudattaa.
[/quote]Kirjoitat varmasti asiaa. Tilanne on Suomessa niin huono sote-sektorilla että varmasti tulee lainvastaisia tilanteita sekä autettavien että auttajien kohdalla. Rahapulaan vedoten luodaan uskomattomia tilanteita jossa monisairaat vanhukset ja vammaiset lukitaan omaan kotiinsa hyvän kotihoidon nimissä jossa hoitaja heittää nopeasti lääkkeet ja ruokapalvelu ruuat.öHuh huh tätä menoa! Pahenee vaan.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:44"]
Mä olin mielenterveysongelmaisen liikuntavammaisen miehen avustajana työkkärin painostuksesta, muuten olisi tullut karenssia, jos en olisi ottanut paikkaa. Koulutukseni eikä aiempi työni liity mitenkään hoitoalaan, mutta avustaminen oli miehen kotona siivoamista, kauppareissuilla avustamista ja harrastuksiin mukaan lähtemistä. Palkka oli noin 9 € / tunti. Aiemman työpaikkani menetin massiivisessa joukkoirtisanomisessa, joten työttömäksi jääminen ei ollut minun vikani.
Mielenterveysongelmainen työnantajani ehdotteli lähes päivittäin rivouksia, hän esim. toivoi että siivoaisin alasti, mitä en tietenkään toteuttanut. Hän pyysi mua useasti näyttämään rintani ja kiroili ja puhui itsekseen kun en suostunut. Kerroin näistä esimiehelle, joka pyysi ymmärtämään että työnantajani ei pysty kontrolloimaan kaikkia puheitaan. Lopetin työn kun tämä pyörätuolissa istunut mies kävi minuun lopulta käsiksi ja hänen fyysisen kuntonsa vuoksi pääsin nopeasti ulos asunnosta.
Mies kielsi kaikki lähentelyt ja sain kuin sainkin karenssia! Voisin yrittää viedä tapauksen oikeuteen, mutta en jaksa. Oloni on nöyryytetty, häväisty.
[/quote]
Olisit nostanut sellaisen metelin että kuuluu Iltalehteen asti! Ai niin mutta vammaisiahan pitää aina suojella ja auttaa vaikka olisivat kuinka vittumaisia ihmisiä...
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:35"]
Olen itse sh, pitkällä työkokemuksella, ja työskennellyt myös Ruotsissa. Olen kovasti ihmetellyt tätä "henkilökohtainen avustaja"- ammattikuntaa, joka on nyt rantautunut Suomeenkin. Mieheni toimii siis myös ha:na. jotenkin ulkopuolisen silmin koko ammattikunta tuntuu turvattomalta, ja kokemattomalta. Aika hurjaa että hyvinkin siaraille osoitetaan avustajia vailla mitään koulutusta. Kuntouttavasta tai omatoimisuuteen kannustavasta työotteesta ei ole monikaan koskaan kuullutkaan. Töissä törmään henkilöihin, joilla käy ha, ja heitlä kun kysyy mitä sitten yhdessä avustajan kanssa teette.. niin vastaus on "katson kun avustaja siivoaa"???? Kun sen avustajan kanssa voisi vaikka tehdä kotitöitä yhdessä, avustajan vain auttaessa asioissa mihin asiakas ei pysty, tai voisi esim käydä asioimassa, tai ulkoilemassa.
En osoita syyttävällä sormella avustajia, he usein ovat puun ja kuoren välissä. Ennemminkin ammattikunta kaipaisi tukea ja parempaa organisointia, säännöllistä työpaikkakoulutusta, verkostoitumista puiden avustajien kanssa, ammatin yleistä tunnustamista, ja työnkuvan selkiyttämistä. Ei avustajan pidä olla "kotiorja" vaan nimenomaan avustaja. Pelisäännöt pitää olla selvät ja niitä pitää niin avustajan kuin avustettavankin noudattaa.
[/quote]
Avustaja ei virallisesti edes saisi harjoittaa "kuntouttavaa työotetta", vaan tulee tehdä mitä avustettava käskee. Tilanne on ihan hullu, koska usein avustettavat todellakin olisivat sen kuntouttavan otteen tarpeessa, mutta heille annetaankin työnantajan oikeudet!
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:55"]
En ole ap, mutta tiedän tunteen. Arvostuksella tarkoitetaan varmaan sitä, että avustajaa tulisi kohdella ihmisenä.
[/quote]
Näin on, avustajakin on ihminen ja häntä tulisi arvostaa myös työssään ihmisenä.
En ole itse työskennellyt avustajana, mutta olen joutunut sivusta seuraamaan erään perheen avustajien töitä. Itse avustettava on aivan ihana ihminen, mutta se perhe., mamma mia... Työsopparissa on selkeästi määritelty tehtävät, jotka avustajalle kuuluvat ja hän on siis yhden perheen jäsenen henkilökohtainen avustaja. Muu perhe kuvittelee avustajan olevan jonkinlaisen "yleispiian", jolla voi pesettää pyykit, teettää viikkosiivoukset jne. Niinpä avustajat vaihtuvatkin tiuhaan tahtiin ja nyt alkaa olla jo vaikeaa saada avustajaa, koska työnhakijat ovat epäluuloisia, jos sama paikka on usein haussa. Ei ollut tarkoitus, että teksti muuttui tällaiseksi. Ensin katosi kaikki kirjoittamani ja sitten muuttui fontti... Huokaus.
Kyllä henkilökohtaisilla avustajilla on HETA-liitto ja työehtosopimus. Tämä vaan edellyttää sitä, että työnantaja liittyy siihen liittoon, eikä työntekijä, sitä en kyllä ihan tajua?
Itse olen ollut vuosikausia henkkarina samalle ihmiselle, joka on maailman ihanin ja kultaisin henkilö, paras ystäväni jopa:)
Ymmärrän kyllä ja olen nähnytkin näitä hankalia tapauksia, heitä taitaa olla aika paljon. Kerran kaupassa joku huusi pää punaisena avustajalleen, että onko hän ihan idiootti ja karjui vaikka mitä solvauksia. Kävi kyllä sitä avustajaa sääliksi. Itse olisin lähtenyt lätkimään siinä tilanteessa ja sanonut, että soronnoo vaan!!