Lue keskustelun säännöt.
Älkää ikinä alkako henkilökohtaisiksi avustajiksi!
03.07.2014 |
Siis työsuhteen päättymisestä on, mitä, kuukausi? Ja taas tipahti postilaatikosta entisen työnantajani kirjoittama haukkumakirje, jossa mm. arvioi mun psyykkistä hyvinvointiani. Voi herrantähden! Tässä nyt sitten mietin, että pitäisikö kirjottaa jonkinlainen vastine vai tuleeko siitä seurauksena joku noitavaimo kun kehtaan kiusata vammaista ihmistä. Ärsyttää edes ajatella kuinka monelle ihmiselle tämä henkilö on mua mustamaalannut.
Mä en enää ikinä mene noihin töihin. En ikinä. Se ei voi enää olla huonoa tuuria, että kaikki mun avustettavani ovat olleet pelkkiä riesoja, jotka pitäisi sulkea laitoksiin. Mä olen aina luullut olevani ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, mutta rajansa kaikella! En ymmärrä sitä, että kun mä yritän työskennellä tehdäkseni heidän elämästään helpompaa ja mukavampaa niin mua kohtaan käyttäydytään niin epäkunnioittavasti ja paskamaisesti. Pitäkööt tunkkinsa, ei ihme, että avustajanpaikkoja olisi kokoajan auki. Ei toi oo ihmisen työtä. Ennemmin menen vaikka puhelinmyyjäksi jatkossa.
Kommentit (134)
Tästä ollut pitkä ketju täällä. Ymmärrän teitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mäkin ja varmaan sulla on ollut paskoja työnantajia. Mutta pikku virheen löydän sustakin "työskentelen tehdäkseni heidän elämästään helpompaa ja mukavampaa". Kuulostat vähän marttyyrilta, joka työskentelee pyhän johdatuksen seuraamana helpottamassa ihmisten elämää. Sori mut oli pakko sanoa. Sanot vaan että teet työtä avustajana, niin se riittää.
No näistä töistähän täällä keskustelua riittää.
Eikö tosta kirjeestä voisi tehdä jotain tutkintapyyntöä poliisille?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:38"]
Ymmärrän mäkin ja varmaan sulla on ollut paskoja työnantajia. Mutta pikku virheen löydän sustakin "työskentelen tehdäkseni heidän elämästään helpompaa ja mukavampaa". Kuulostat vähän marttyyrilta, joka työskentelee pyhän johdatuksen seuraamana helpottamassa ihmisten elämää. Sori mut oli pakko sanoa. Sanot vaan että teet työtä avustajana, niin se riittää
[/quote]
Ei ollut tarkoitukseni vaikuttaa marttyyriltä, lähinnä halusin painottaa sitä, että kun kuitenkin niin kokonaisvaltaisesta työstä on kyse niin voisi odottaa edes jonkin verran kunnioitusta työnantajalta, koska heille se avustaja on kuitenkin tärkeässä asemassa. Avustajan puuttuminen ei ole pelkkä pieni hidaste vaan monille se on ihan lamauttava asia, joten en käsitä miten eivät ymmärrä kohdella avustajiaan sitten paremmin? Luulevatko ihan tosissaan, ettei avustaja voi irtisanoutua? Näin mä ainakin tein eikä mun omaatuntoani kolkuta ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:42"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:38"]
Ymmärrän mäkin ja varmaan sulla on ollut paskoja työnantajia. Mutta pikku virheen löydän sustakin "työskentelen tehdäkseni heidän elämästään helpompaa ja mukavampaa". Kuulostat vähän marttyyrilta, joka työskentelee pyhän johdatuksen seuraamana helpottamassa ihmisten elämää. Sori mut oli pakko sanoa. Sanot vaan että teet työtä avustajana, niin se riittää
[/quote]
Ei ollut tarkoitukseni vaikuttaa marttyyriltä, lähinnä halusin painottaa sitä, että kun kuitenkin niin kokonaisvaltaisesta työstä on kyse niin voisi odottaa edes jonkin verran kunnioitusta työnantajalta, koska heille se avustaja on kuitenkin tärkeässä asemassa. Avustajan puuttuminen ei ole pelkkä pieni hidaste vaan monille se on ihan lamauttava asia, joten en käsitä miten eivät ymmärrä kohdella avustajiaan sitten paremmin? Luulevatko ihan tosissaan, ettei avustaja voi irtisanoutua? Näin mä ainakin tein eikä mun omaatuntoani kolkuta ollenkaan.
[/quote]
No just tämä: kokonaisvaltaisessa työssä, pitäisi osoittaa kunnioitusta, tärkeässä asemassa. Juuri tätä tarkoitin. No, sinä olet vain työntekijä, tilallesi tulee toinen. Ja työnantaja on vaan työnantaja, sinä menet töihin jollekin toiselle.
Ihan typeräähän tuo on lähetellä jotain lappusia vielä kk jälkeenpäinkin, mutta on sun asenteessakin korjattavaa. Ei kukaan halua avustajaa, jolle pitää osoittaa jatkuvaa kunnioitusta, koska se on niin tärkeässä asemassa. Eikä toisinpäinkään. Voi olla, että et luontevasti sovi avustajaksi, mutta löydät kyllä varmasti vielä työtä, joka sopii sulle paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta tiedän tunteen. Arvostuksella tarkoitetaan varmaan sitä, että avustajaa tulisi kohdella ihmisenä.
"No just tämä: kokonaisvaltaisessa työssä, pitäisi osoittaa kunnioitusta, tärkeässä asemassa. Juuri tätä tarkoitin. No, sinä olet vain työntekijä, tilallesi tulee toinen. Ja työnantaja on vaan työnantaja, sinä menet töihin jollekin toiselle.
Ihan typeräähän tuo on lähetellä jotain lappusia vielä kk jälkeenpäinkin, mutta on sun asenteessakin korjattavaa. Ei kukaan halua avustajaa, jolle pitää osoittaa jatkuvaa kunnioitusta, koska se on niin tärkeässä asemassa. Eikä toisinpäinkään. Voi olla, että et luontevasti sovi avustajaksi, mutta löydät kyllä varmasti vielä työtä, joka sopii sulle paremmin!"
Miten noi luettelemasi väittämät ovat mielestäsi vääriä?
Ja miten "jatkuva kunnioitus" on niin vaikeaa? Ei ketään tarvitse kumarrella, mutta mun mielestäni kunnioitusta voi näyttää ihan niinkin, että ei kyykytä tai hauku toista ihmistä. Onko se niin kovin vaivalloista? Ymmärrän, että on pahoja päiviä, on niitä mullakin, mutta ei millään muullakaan alalla työnantaja voi mennä henkilökohtaisuuksiin, mököttää, kyykyttää tai haukkua työntekijäänsä. Vai onko meillä jotenkin erilainen käsitys siitä mitä toisten ihmisten kunnioittaminen tarkoittaa? En mä odota, että mun avustettavani ovat mulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa tai että heidän pitäisi palvoa mua epäjumalana ja pitää mulle uhrialttaria, en odota edes täysin ammattimaista suhdetta, koska kun ollaan keskenään sen 8 tuntia päivässä niin tottakai se on vähän eri asia kun olla jossain toimistolla ja vaihtaa pari sanaa kollegoiden kanssa, mutta sulla ei selvästi ole kokemusta kyseisestä alasta, koska et tiedä miten paljon henkkarin niskaan sitä paskaa voidaan kaataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 13:39"]
Eikö tosta kirjeestä voisi tehdä jotain tutkintapyyntöä poliisille?
[/quote]
Olen kyllä harkinnut asiaa. Voisin myös halutessani irtisanomisenkin riitauttaa, koska tapahtui lääkehuuruissa ja ilman oikeaa syytä, mutta mä en yksinkertaisesti halua olla noin oksettavan ihmisen kanssa tekemisissä enempää. Saattaa olla, että kirjoitan vastineen, jossa asiallisesti selitän, että nyt kun työsuhde on loppunut niin en odota häneltä enää katkeria yhteydenottoja. Jos haluaa purkaa pahaa oloaan niin tulisi vaikka vauvapalstalle itkemään niinkuin mä :D
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:02"]
"No just tämä: kokonaisvaltaisessa työssä, pitäisi osoittaa kunnioitusta, tärkeässä asemassa. Juuri tätä tarkoitin. No, sinä olet vain työntekijä, tilallesi tulee toinen. Ja työnantaja on vaan työnantaja, sinä menet töihin jollekin toiselle.
Ihan typeräähän tuo on lähetellä jotain lappusia vielä kk jälkeenpäinkin, mutta on sun asenteessakin korjattavaa. Ei kukaan halua avustajaa, jolle pitää osoittaa jatkuvaa kunnioitusta, koska se on niin tärkeässä asemassa. Eikä toisinpäinkään. Voi olla, että et luontevasti sovi avustajaksi, mutta löydät kyllä varmasti vielä työtä, joka sopii sulle paremmin!"
Miten noi luettelemasi väittämät ovat mielestäsi vääriä?
Ja miten "jatkuva kunnioitus" on niin vaikeaa? Ei ketään tarvitse kumarrella, mutta mun mielestäni kunnioitusta voi näyttää ihan niinkin, että ei kyykytä tai hauku toista ihmistä. Onko se niin kovin vaivalloista? Ymmärrän, että on pahoja päiviä, on niitä mullakin, mutta ei millään muullakaan alalla työnantaja voi mennä henkilökohtaisuuksiin, mököttää, kyykyttää tai haukkua työntekijäänsä. Vai onko meillä jotenkin erilainen käsitys siitä mitä toisten ihmisten kunnioittaminen tarkoittaa? En mä odota, että mun avustettavani ovat mulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa tai että heidän pitäisi palvoa mua epäjumalana ja pitää mulle uhrialttaria, en odota edes täysin ammattimaista suhdetta, koska kun ollaan keskenään sen 8 tuntia päivässä niin tottakai se on vähän eri asia kun olla jossain toimistolla ja vaihtaa pari sanaa kollegoiden kanssa, mutta sulla ei selvästi ole kokemusta kyseisestä alasta, koska et tiedä miten paljon henkkarin niskaan sitä paskaa voidaan kaataa.
[/quote]
No ei kun mulla nimenomaan on, tein sitä 10 vuotta aikanaan. Ja oli mulla niitä hankalampiakin avustettavia, joilla avustajat vaihtui jatkuvasti. Mutta siinä hommassa tuli nähtyä yhtä ja toista taapertajaa niissä avustajissakin. Toki av on sellainen paikka, jossa ketjusta toiseen jauhetaan kuinka paskaa hommaa ja paskoja vammaisia, mutta avustaja ei ikinä ole mihinkään syyllinen.
Sanoisin vaan, että asialinja, ja turhaan kiihtymättä. On turha ottaa henkilökohtaisesti. Yleensä hankalampi työnantaja on sitä vähän kaikille. Ei se oikein ole, mutta turha jäädä itkemään. Sun työsuhde on ohi jo. Ilmoita tekstiviestillä ex-työnantajalle, että et ole millään muotoa enää halukas pitämään hänen kanssaan yhteyttä, ja hänen tulee lopettaa yhteydenotot. Jos ei lopu, sanot vaan että teet tästä jutun, jos häirintä ei lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin myös erään todella vaikean ihmisen henk. koht. avustaja aikoinaan.
Mistään ei saanut tukea, työnantaja kohteli todella epäasiallisesti, työajat vaihtuivat jopa kesken päivän, soitteli mulle vapaa-aikanakin, kaiken tein aina väärin,olin esim liian ystävällinen...
Lopetin työt, mistä tieten karenssi työkkäristä.Nyt tällä henkilöllä avustajat vaihtuvat tosi tiuhaan. Eikö oikeasti joku työsuojelu voisi puuttua näihin, kun tavallisillakin työpaikoilla on selvät säännöt, miten työnantaja saa kohdella työntekijöitään...
Mä olin mielenterveysongelmaisen liikuntavammaisen miehen avustajana työkkärin painostuksesta, muuten olisi tullut karenssia, jos en olisi ottanut paikkaa. Koulutukseni eikä aiempi työni liity mitenkään hoitoalaan, mutta avustaminen oli miehen kotona siivoamista, kauppareissuilla avustamista ja harrastuksiin mukaan lähtemistä. Palkka oli noin 9 € / tunti. Aiemman työpaikkani menetin massiivisessa joukkoirtisanomisessa, joten työttömäksi jääminen ei ollut minun vikani.
Mielenterveysongelmainen työnantajani ehdotteli lähes päivittäin rivouksia, hän esim. toivoi että siivoaisin alasti, mitä en tietenkään toteuttanut. Hän pyysi mua useasti näyttämään rintani ja kiroili ja puhui itsekseen kun en suostunut. Kerroin näistä esimiehelle, joka pyysi ymmärtämään että työnantajani ei pysty kontrolloimaan kaikkia puheitaan. Lopetin työn kun tämä pyörätuolissa istunut mies kävi minuun lopulta käsiksi ja hänen fyysisen kuntonsa vuoksi pääsin nopeasti ulos asunnosta.
Mies kielsi kaikki lähentelyt ja sain kuin sainkin karenssia! Voisin yrittää viedä tapauksen oikeuteen, mutta en jaksa. Oloni on nöyryytetty, häväisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun. Mä en ehtinyt työskennellä kuin yhdelle ihmiselle, mutta päätin, että en kyllä enää hakeudu niihin hommiin. Avustettavani oli ymmärrettävästi katkera tilanteestaan ja se heijastui jatkuvasti muhun. Mä yritin tietysti vastailla kevyeen sävyyn kun tuli jotain piilovittuilua ja muuta, mutta kyllä mä pari kertaa itkin työpäivien jälkeen kun eka työpaikka ja ajattelin, että mussa on pakko olla aika paljon vikaa kun työnantajakin tuntuu inhoavan mua niin paljon. Onneks netissä on näitä keskusteluja, on ollut lohdullista huomata, että ehkä kyse ei ollut musta ihmisenä.
Tuolla toisessa keskustelussa joku oli ottanut esille sen, että miksi näillä joillain avustettavilla on lemmikkejä? Mä mietin ihan samaa. Mun avustettavani asui yksin ja oli silti hankkinut lemmikkejä. Luulisi sitä järjellä tajuavan, että jos ei pysty pitään huolta edes itsestä niin ei ehkä kannata hankkia eläimiä. Mä sit olin vastuussa niistäkin sen ajan mitä töissä olin. Työnantaja ei tuntunut edes tajuavan, että viime kädessä vastuu on nimenomaan hänellä, lemmikeiden omistajalla, koska syytti mua välillä asioista, jotka hänkin olisi voinut helposti tarkistaa.
Onneksi työsuhde on ohi. Meilläkin se päättyi vähän niin ja näin. Olen nyt työelämässä oppinut (ei siis omakohtaista kokemusta :D), että ennen irtisanomista pitäisi antaa kolme varoitusta. Mä en saanut yhtäkään, avustettava vaan ilmoitti työpäivän päätteeksi, että mun ei sitten tarvitse tulla takaisin. Sitä edelsi tietenkin monta tuntia mökötystä, koska olin tehnyt jonkun virheen.
Että on kyllä todella paskahommaa. Sympatiat sinne! Toivottavasti tohon henkkareiden työhön tulisi jotain tolkkua, että sitä valvottaisiin jotenkin jne. Eihän siinä ole mitään järkeä, että sun tuntilistat ja ylipäätään työsuhde on jonkun katkeroituneen invalidin tai kehitysvammaisen mielivallan varassa.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:46"]
Samaistun. Mä en ehtinyt työskennellä kuin yhdelle ihmiselle, mutta päätin, että en kyllä enää hakeudu niihin hommiin. Avustettavani oli ymmärrettävästi katkera tilanteestaan ja se heijastui jatkuvasti muhun. Mä yritin tietysti vastailla kevyeen sävyyn kun tuli jotain piilovittuilua ja muuta, mutta kyllä mä pari kertaa itkin työpäivien jälkeen kun eka työpaikka ja ajattelin, että mussa on pakko olla aika paljon vikaa kun työnantajakin tuntuu inhoavan mua niin paljon. Onneks netissä on näitä keskusteluja, on ollut lohdullista huomata, että ehkä kyse ei ollut musta ihmisenä.
Tuolla toisessa keskustelussa joku oli ottanut esille sen, että miksi näillä joillain avustettavilla on lemmikkejä? Mä mietin ihan samaa. Mun avustettavani asui yksin ja oli silti hankkinut lemmikkejä. Luulisi sitä järjellä tajuavan, että jos ei pysty pitään huolta edes itsestä niin ei ehkä kannata hankkia eläimiä. Mä sit olin vastuussa niistäkin sen ajan mitä töissä olin. Työnantaja ei tuntunut edes tajuavan, että viime kädessä vastuu on nimenomaan hänellä, lemmikeiden omistajalla, koska syytti mua välillä asioista, jotka hänkin olisi voinut helposti tarkistaa.
Onneksi työsuhde on ohi. Meilläkin se päättyi vähän niin ja näin. Olen nyt työelämässä oppinut (ei siis omakohtaista kokemusta :D), että ennen irtisanomista pitäisi antaa kolme varoitusta. Mä en saanut yhtäkään, avustettava vaan ilmoitti työpäivän päätteeksi, että mun ei sitten tarvitse tulla takaisin. Sitä edelsi tietenkin monta tuntia mökötystä, koska olin tehnyt jonkun virheen.
Että on kyllä todella paskahommaa. Sympatiat sinne! Toivottavasti tohon henkkareiden työhön tulisi jotain tolkkua, että sitä valvottaisiin jotenkin jne. Eihän siinä ole mitään järkeä, että sun tuntilistat ja ylipäätään työsuhde on jonkun katkeroituneen invalidin tai kehitysvammaisen mielivallan varassa.
[/quote]
Niin siis yksi sun työtehtävistäsi on hoitaa ne elukat ja piste. Ei se edes kuulu sulle, miksi vammainen niitä haluaa pitää, ei missään tapauksessa ellei itse halua kertoa sitä. Avustajan tehtävä on tehdä ne työtehtävät jotka on sovittu, elikä mahdollistaa mahdollisimman normaali elämä, eikä arvioida sitä, mitä työnantaja saa/voi tehdä. Kyllä teidänkin asenteissa jotakin vikaa on. Jos nyt ette välttämättä ole olleet huonoja työntekijöitä ollenkaan, ja työnantajat hankalia, niin juuri nämä tälläiset sen kertovat.
Mut ne työtehtävät olisi hyvä eritellä aika tarkoin työsopimuksessa, niin ei tule erimielisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:44"]
Mä olin mielenterveysongelmaisen liikuntavammaisen miehen avustajana työkkärin painostuksesta, muuten olisi tullut karenssia, jos en olisi ottanut paikkaa. Koulutukseni eikä aiempi työni liity mitenkään hoitoalaan, mutta avustaminen oli miehen kotona siivoamista, kauppareissuilla avustamista ja harrastuksiin mukaan lähtemistä. Palkka oli noin 9 € / tunti. Aiemman työpaikkani menetin massiivisessa joukkoirtisanomisessa, joten työttömäksi jääminen ei ollut minun vikani.
Mielenterveysongelmainen työnantajani ehdotteli lähes päivittäin rivouksia, hän esim. toivoi että siivoaisin alasti, mitä en tietenkään toteuttanut. Hän pyysi mua useasti näyttämään rintani ja kiroili ja puhui itsekseen kun en suostunut. Kerroin näistä esimiehelle, joka pyysi ymmärtämään että työnantajani ei pysty kontrolloimaan kaikkia puheitaan. Lopetin työn kun tämä pyörätuolissa istunut mies kävi minuun lopulta käsiksi ja hänen fyysisen kuntonsa vuoksi pääsin nopeasti ulos asunnosta.
Mies kielsi kaikki lähentelyt ja sain kuin sainkin karenssia! Voisin yrittää viedä tapauksen oikeuteen, mutta en jaksa. Oloni on nöyryytetty, häväisty.
[/quote]
Älä ajattele noin (viitaten lihavoituun kohtaan). Kyllä, mies ehdottomasti kohteli sinua nöyryyttävästi, mutta mitään hävettävää sinulla ei ole. Muista se.
Sinuna yrittäisin kyllä jaksaa viedö asiaa eteenpäin. Tuollaiset hyväksikäyttävät paskiaiset luottavatkin siihen, että kukaan ei pane heille vastaan.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:44"]
Kerroin näistä esimiehelle, joka pyysi ymmärtämään että työnantajani ei pysty kontrolloimaan kaikkia puheitaan.
[/quote]
Tää muuten on kans todella ärsyttävää! Kaikki vaan lässyttävät, että näitä avustettavia täytyy ymmärtää. Voi kun se on sairas ja katkera niin täytyy ymmärtää. Ja kun se ei kontrolloi puheitaan niin täytyy ymmärtää. Ja kun on kehitysvammainen niin täytyy ymmärtää. Kun kyse ei oo siitä, ettenkö mä _ymmärtäisi_, että kyseessä on tietynlainen ihminen, joka käyttäytyy tietynlaisesti. Mutta tarkoittaako se todellakin, että mun pitäisi hyväksyä asia ja jatkaa työsuhdetta? Fakta on se, että henkilökohtaisella avustajalla ei ole mitään oikeuksia. Sut voidaan irtisanoa milloin ja mistä syystä tahansa, sua voi pompotella, haukkua, jopa pahoinpidellä ja ahdistella. Jos kukaan muu kohtelisi toista ihmistä (saati sitten alaistaan) niin veemäisesti niin sehän olisi käräjillä ennenkuin ehtisit kissaa sanoa. Mutta jos haluat riitauttaa tai tehdä oikeusjutun jostain avustettavaa vastaan niin varmaan poliisitkin pyytäisivät sulta vaan vähän sympatiaa kun yhyy avustettavalla on niin vaikea tilanne.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:46"]
Samaistun. Mä en ehtinyt työskennellä kuin yhdelle ihmiselle, mutta päätin, että en kyllä enää hakeudu niihin hommiin. Avustettavani oli ymmärrettävästi katkera tilanteestaan ja se heijastui jatkuvasti muhun. Mä yritin tietysti vastailla kevyeen sävyyn kun tuli jotain piilovittuilua ja muuta, mutta kyllä mä pari kertaa itkin työpäivien jälkeen kun eka työpaikka ja ajattelin, että mussa on pakko olla aika paljon vikaa kun työnantajakin tuntuu inhoavan mua niin paljon. Onneks netissä on näitä keskusteluja, on ollut lohdullista huomata, että ehkä kyse ei ollut musta ihmisenä.
Tuolla toisessa keskustelussa joku oli ottanut esille sen, että miksi näillä joillain avustettavilla on lemmikkejä? Mä mietin ihan samaa. Mun avustettavani asui yksin ja oli silti hankkinut lemmikkejä. Luulisi sitä järjellä tajuavan, että jos ei pysty pitään huolta edes itsestä niin ei ehkä kannata hankkia eläimiä. Mä sit olin vastuussa niistäkin sen ajan mitä töissä olin. Työnantaja ei tuntunut edes tajuavan, että viime kädessä vastuu on nimenomaan hänellä, lemmikeiden omistajalla, koska syytti mua välillä asioista, jotka hänkin olisi voinut helposti tarkistaa.
Onneksi työsuhde on ohi. Meilläkin se päättyi vähän niin ja näin. Olen nyt työelämässä oppinut (ei siis omakohtaista kokemusta :D), että ennen irtisanomista pitäisi antaa kolme varoitusta. Mä en saanut yhtäkään, avustettava vaan ilmoitti työpäivän päätteeksi, että mun ei sitten tarvitse tulla takaisin. Sitä edelsi tietenkin monta tuntia mökötystä, koska olin tehnyt jonkun virheen.
Että on kyllä todella paskahommaa. Sympatiat sinne! Toivottavasti tohon henkkareiden työhön tulisi jotain tolkkua, että sitä valvottaisiin jotenkin jne. Eihän siinä ole mitään järkeä, että sun tuntilistat ja ylipäätään työsuhde on jonkun katkeroituneen invalidin tai kehitysvammaisen mielivallan varassa.
[/quote]
Niin siis yksi sun työtehtävistäsi on hoitaa ne elukat ja piste. Ei se edes kuulu sulle, miksi vammainen niitä haluaa pitää, ei missään tapauksessa ellei itse halua kertoa sitä. Avustajan tehtävä on tehdä ne työtehtävät jotka on sovittu, elikä mahdollistaa mahdollisimman normaali elämä, eikä arvioida sitä, mitä työnantaja saa/voi tehdä. Kyllä teidänkin asenteissa jotakin vikaa on. Jos nyt ette välttämättä ole olleet huonoja työntekijöitä ollenkaan, ja työnantajat hankalia, niin juuri nämä tälläiset sen kertovat.
Mut ne työtehtävät olisi hyvä eritellä aika tarkoin työsopimuksessa, niin ei tule erimielisyyksiä.
[/quote]
Komppaan tätä. Kamalia työnantajia on, se on selvä, mutta ei tosiaan ole työntekijän tehtävä alkaa sanelemaan, että vammaisen pitäisi tyytyä elämään mahdollisuuksiensa rajoissa.
Henkilökohtaisen avustajan pointtihan on juuri mahdollistaa vammaisen elämässä ne asiat - mukaanlukien harrastukset ja lemmikitkin - joihin hän ei pystyisi ilman ulkopuolista apua.
Psyykkiset tapaukset ja neurologiset potilaat vaikeita. Mutta on myös aivan ihania avustettavia myös. Kannattaa noi em vaivaiset välttää, pääsee helpommalla.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 14:46"]
Samaistun. Mä en ehtinyt työskennellä kuin yhdelle ihmiselle, mutta päätin, että en kyllä enää hakeudu niihin hommiin. Avustettavani oli ymmärrettävästi katkera tilanteestaan ja se heijastui jatkuvasti muhun. Mä yritin tietysti vastailla kevyeen sävyyn kun tuli jotain piilovittuilua ja muuta, mutta kyllä mä pari kertaa itkin työpäivien jälkeen kun eka työpaikka ja ajattelin, että mussa on pakko olla aika paljon vikaa kun työnantajakin tuntuu inhoavan mua niin paljon. Onneks netissä on näitä keskusteluja, on ollut lohdullista huomata, että ehkä kyse ei ollut musta ihmisenä.
Tuolla toisessa keskustelussa joku oli ottanut esille sen, että miksi näillä joillain avustettavilla on lemmikkejä? Mä mietin ihan samaa. Mun avustettavani asui yksin ja oli silti hankkinut lemmikkejä. Luulisi sitä järjellä tajuavan, että jos ei pysty pitään huolta edes itsestä niin ei ehkä kannata hankkia eläimiä. Mä sit olin vastuussa niistäkin sen ajan mitä töissä olin. Työnantaja ei tuntunut edes tajuavan, että viime kädessä vastuu on nimenomaan hänellä, lemmikeiden omistajalla, koska syytti mua välillä asioista, jotka hänkin olisi voinut helposti tarkistaa.
Onneksi työsuhde on ohi. Meilläkin se päättyi vähän niin ja näin. Olen nyt työelämässä oppinut (ei siis omakohtaista kokemusta :D), että ennen irtisanomista pitäisi antaa kolme varoitusta. Mä en saanut yhtäkään, avustettava vaan ilmoitti työpäivän päätteeksi, että mun ei sitten tarvitse tulla takaisin. Sitä edelsi tietenkin monta tuntia mökötystä, koska olin tehnyt jonkun virheen.
Että on kyllä todella paskahommaa. Sympatiat sinne! Toivottavasti tohon henkkareiden työhön tulisi jotain tolkkua, että sitä valvottaisiin jotenkin jne. Eihän siinä ole mitään järkeä, että sun tuntilistat ja ylipäätään työsuhde on jonkun katkeroituneen invalidin tai kehitysvammaisen mielivallan varassa.
[/quote]
Niin siis yksi sun työtehtävistäsi on hoitaa ne elukat ja piste. Ei se edes kuulu sulle, miksi vammainen niitä haluaa pitää, ei missään tapauksessa ellei itse halua kertoa sitä. Avustajan tehtävä on tehdä ne työtehtävät jotka on sovittu, elikä mahdollistaa mahdollisimman normaali elämä, eikä arvioida sitä, mitä työnantaja saa/voi tehdä. Kyllä teidänkin asenteissa jotakin vikaa on. Jos nyt ette välttämättä ole olleet huonoja työntekijöitä ollenkaan, ja työnantajat hankalia, niin juuri nämä tälläiset sen kertovat.
Mut ne työtehtävät olisi hyvä eritellä aika tarkoin työsopimuksessa, niin ei tule erimielisyyksiä.
[/quote]
Siis ei varmasti työntekijänä kuulukkaan, mutta olen eläinrakas ihminen ja tottakai mua huolestuttaa lemmikeiden hyvinvointi jos omistajana on ihminen, joka ei pysty pitämään huolta edes itsestään. Jos mulla ei olisi vaitiolovelvollisuutta niin olisin tehnyt eläinsuojeluilmoituksen ajat sitten. Mutta kyllä ne motiivit silti mietityttää. Ymmärrän kyllä sen, että lemmikistä on seuraa, mutta kun niistä on myös vastuuta. Et sä voi mennä esimerkiksi hankkimaan koiraa jos et pysty käymään sen kanssa lenkeillä tai vaihtamaan sen vesikupin vesiä. Tai jyrsijää jos et pysty siivoamaan sen häkkiä. Tottakai avustaja auttaa näissä asioissa, mutta entä jos tulee joku tapaturma tai sairastuminen, että ensiapua pitäisi eläimelle antaa tai eläinlääkäriin viedä? Kyllä painottaisin vähän vastuuta noissa lemmikkihankinnoissa, enkä pelkästään vammaisille tai invalideille vaan muillekkin ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty pitämään huolta.
Tuli tosi paha mieli teidän kaikkien puolesta. Itse olen tuo kovasti parjattu työnantaja, jolla on henkilökohtainen avustaja töissä 40 h/ kk. Minun avustajani on maailman ihanin ihminen, enkä tulisi toimeen ilman häntä. Kiitos hänelle arvokkaasta työstä! Minulla on myös 2 pientä koiraa. Niistä otan täyden vastuun itse. Perheenjäseneni huolehtivat pääasiassa koirieni ulkoilutuksesta. Muutaman kerran ei ole ollut ketään kotona ulkoiluttamassa koiria. Silloin ulkoilutamme koirani yhdessä avustajani kanssa. Minä liikun ulkona apuvälineeni avulla. Yritän muistaa antaa avustajalleni positiivista palautetta ja kiitosta työstää. Nämä kirjoituksenne ovat hyvä muistutus meille kaikille siitä, miten käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan.
Aurinkoista kesää kaikille! T. invalidi, joka ei toivottavasti ole katkeroitunut omasta vaikeasta tilanteestaan
jaan tuskasi. enää viikko nykyistä työsuhdetta jäljellä, en yhtään enempää jaksaisi. henkisesti miljoona kertaa rasittavampaa kuin olisi uskonut.