Hienoa, että 45 minuuttia ohjelmassa tuotiin down-lasten

Siten eivät toki häviä kokonaan, mikä olisi suuri vahinko.

kukaan asioista perillä oleva taho kertoa kuinka paljon abortoidaan terveitä vammaiseksi luultuja vauvoja? Onko asiasta edes tehty mitään seurantaa, tilastoja?

ei ole meidän tehtävä päättää kuka saa elää ja kuka ei!!!!!!!!

Suuri osa kehitysvammaisista ym. on ei-down-oireyhtymäisiä. Näyttävät aivan tavallisilta, mutta myöhemmin paljastuvatkin esim. todella vaikeahoitoisiksi, esim. autismin kirjon lapset. Ei niitä seulonnat näytä. Synnytyksen yhteydessä tapahtuvat ongelmat ovat myös useiden kehitysviiveiden ja ongelmien taustalla. Raskaus on aina riski saada vammainen lapsi.

onkos sillä väliä että terveitäkin abortoidaan vahingossa kun tehdäänhän se murha yli 10 000 kertaa ihan tarkoituksellakin. Ihmiselämällä on niin kovin vähän arvoa, valitettavasti.

ja aika raastavaa oli nähdä alle 2-vuotiaita lapsia pysyvästi laitoshoidossa, kieltämättä tuli mieleen, että onko tämä paras vaihtoehto

Eikä heillä ole raastavaa. Heitä hoidetaan ja hellitään ja heillä on koti, koulu, harrastukset, ystävät. Voihan se tietenkin äkkiseltään näyttää rankalta. Joidenkin on vaikea kestää vammaisuutta. Äkkiä sitä kuitenkin alkaa nähdä sen ihmisen eikä vammaa.

Heille on muita virikkeitä.

seulonta tarkoittaa, jos väittää että rakenneultra vkoilla 18-20 ei ole mikään seulonta.



Toisekseen minulla on vaikeasti sydänvikainen poika, jonka poikkeama löytyi juuri tässä rakenneultrassa. Tämä löytö on näiden lasten tulevaisuuden kannalta ratkaiseva. Niimpä olen muissakin raskauksissa käynyt nimenomaan sen takia tässä ultrassa, että on katsottu onko tämä osin perinnöllinen juttu muillakin.



Näillä lapsilla nimittäin ensimmäiset elinpäivät ovat ratkaisevia.



Näissä asioissa on monta puolta, mutta itse en tekisi keskeytystä vaikka lapsella olisikin tuo sydänvika. Toki keskeytystä suositellaan.

Mutta tämä onkin sellainen juttu mikä nähdään 100% varmuudella eli huteja ei tule toisin kuin niskapoimuseulassa tms.

Ja on ihan turha väittää, että noin julmalla asenteella varustettu ihminen siitä vain kevyesti sitten ottaisi vammaisen lapsensa vastaan, jos pelkkä ajatuskin etukäteen saa paniikin valtaan ja abortoimaan tarvittaessa terveenkin ihmisenalun vammaisuuden pelossa.



Kyllä, on rankkaa huolehtia kehitysvammaisesta lapsesta. Mutta ei, kehitysvammaisen lapsen äidiksi ei valikoiduta vapaaehtoisen huutoäänestyksen perusteella vaan se kortti voi tulla ihan kenen tahansa käteen, halusipa sitä itse tai ei. Kannattaisi ajatella asiaa ennen kuin kuvittelee olevansa valmis äidiksi/isäksi!

Valitettavan harva kuitenkaan niin ajattelee, jos todellakin jopa 90% päätyy raskaudenkeskeytykseen. Nyt olen tosi ilkeä, mutta jotenkin olisi suorastaan kohtuullista, ettei heille niitä terveitäkään lapsia sen jälkeen enää suotaisi...

... näkyy esim. sydänviat ja ne on tärkeä tietää jotta saadaan lapselle turvallinen synnytys ja tarvittaessa nopea hoito... mutta siinä ultrassa ei tarvii käydä niin aikasessa vaiheessa... itse kävin vasta viikolla 30 jolloin tietenkää aborttia ei saa enää millään syyllä... niskaturvotusta ei edes mitattu, sydämen ym. elintärkeiden elinten rakenne näkyi hyvin... Jos vielä tulen raskaaksi niin, otan selvää paremmin millä viikolla ultraan kannattaa...eli siis niin että aborttia ei saa (suosittelijoita ja painostajia varmasti olisi mulla jos jotain tarpeeksi vakavaa vammaa näkyisi, mutta itse en hyväksy aborttia enkä siksi haluaisi kokea painostustakaan siihen) enää millään syyllä, mutta kohdussa on tilaa, jolloin ultraaminen helpompaa kuin esim viikolla 30

sehän on lakisääteisesti tarjolla, eikö olekin? Ja vaikuttaa, että siellä on ihan lämminhenkistä hoitohenkilökuntaa.

Ja kun sitten on kuitenkin oma lapsi kyseessä, voi olla vaikea laittaa laitokseen ainakaan kokonaan.



Ja noista lämminhenkisistä hoitajista: on niitä ja on sitten insuliinisurmaajiakin. Kaikkea löytyy.

Ehkä sikäli on ihan hyväkin, että osa päätyy aborttiin. Toisaalta se ei ratkaise sitä ongelmaa, että nämä samat tyypit saattavat kuitenkin saada vammaisen lapsen tai heidän " normaali" lapsensa saattaa vammautua myöhemminkin. Toivoa vain sopii, että silloin asenne on muuttunut inhimillisemmäksi, muuten lapsi kärsii. Ja onneksi on noita laitospaikkoja edes, vaikka mielellään soisin sielläkin oleville sellaiset vanhemmat, jotka sitä laitoksessa olevaa lastaan kuitenkin rakastaa ja käy edes vierailemassa säännöllisesti...

Ei vaan ymmärrä.

vaikka luulisi, että he olisi lapsettomuustuskissaan valmiita ottamaan kenet vaan



ei kukaan halua sairasta tai vammaista lasta

joku parempi ihminen voi sitten häntä hoitaa

Ja noista myöhemmin vammautumisista: monelle suhtautuminen niihin on totaalisen erilainen, koska silloin lapseen on jo ehtinyt kiintyä eri tavalla useiden vuosien ajan, ja vammatkin ovat usein erilaisia ja niillä on eri vaikutuksia kuin kehitysvammoilla.

eivät ole ajatelleet asiaa nenäänsä pitemmälle. Tai sitten ovat jotenkin muuten sosiaalisesti kyvyttömiä tai mielisairaita ihmisiä. Jos vähänkin istuu alas ja rupeaa miettimään asiaa, adobtioon antaminen ei ole mikään sormiennapsautus juttu vammaiselle lapselle, vaan erittäin traumaattinen prosessi sekä lapselle että äidille. Äiti saa ympäristön vihat päälleen ja ikuisen syyllisyyden. Vastasyntynyt vauva viedään lastenkotiin, ilman äitiä joka hänestä huolehtisi niin kuin äiti terveellä lapsella. Jos on hyvä tuuri, ehkä lapsi pääsee rakastavaan kotiin. Vai onko todellakin niin, että vammaisille lapsille löytyy jokaiselle heti ottaja?