Hienoa, että 45 minuuttia ohjelmassa tuotiin down-lasten

Itselläni on kaveri jolla on kehitysvammainen lapsi, ja se on aivan ihana. Tietyllä tavalla helpompi kuin ns. normaali-lapset. Kun ollaan heillä kylässä, niin nää normaalit riehuu ja heitä saa komentaa ja katsoa koko ajan perään (mikä on tietysti normaalia), mutta tää kehitysvammainen on kiltti ja rauhallinen, oikea enkeli :)



Itse olen kuitenkin sikiöseulontojen kannalla. Mä en itse haluasi vammaista lasta. Mutta en tiedä mitä tekisin jos sanottaisiin että nyt on sellainen tulossa. Ehkä pitäisin, tai sitten en? en tiedä? Mutta se on jokaisen ihan oma ja henkilökohtainen päätös, niitä en rupea kommentoimaan.

Ihanko oikeasti joku uskoo että näiden perheiden elämä olisi onnettomampaa jos olisivat saaneet downien sijasta terveet lapset?



Jos vanhemmat vielä ovat tuota mieltä niin mitenhän on lasten sisarusten kanssa? Kukahan todellisuudessa haluaisi terveen sisaruksen sijasta kehitysvammaisen? Lapsuus menee vamman varjossa, aina saa olla huomiossa kakkonen. Aikuisenakin sama jatkuu kun sisars ei aikuistu, pahimmillaan joutuu vanhempien jälkeen ottamaan itse vastuun tuosta.

Saisin näin itselleni aikaa sopeutua, tehdä surutyötä, kohdata pettymys ja ottaa selvää tuista ja kaikista käytännönasioista.



Siten pystyisin varmaan lapsen syntyessä ottamaan hänet vastaan aivan omana itsenään ja onnellisena uudesta lapsestani.

Kolmatta tekisi mieli. Mutta tietyllä tavalla ikä pelottaa, jos saataiskin ei terve. Mä en halua sitä! Kaikki kunnia niille joilla sellainen on, ja jotka jaksavat, no, onhan se varmaan vähän pakkokin? mutta kyllä mä varmaan menisin kaikkiin seuloihin mitkä mulle tarjottaisiin.



Kiperä paikka, ja varsinkin silloin jos oikeesti tietää että lapsi on sairas, synnyttääkö sen vai ei? En tiedä mitä tekisin?

saada terve tai ei terve lapsi.

Koska tiesin asian, seulonnat jäi väliin. Ultrissa kävin koska halusin nähdä lapseni mutta koska tätä kyseistä sairautta ei ultran avulla pysty toteamaan niin se siitä valinnan mahdollisuudesta. Valitsin jo ennen kuin aloin odottamaan lapsiani. Olipa tai ei heillä tämä sama sairaus kuin minulla, he saisivat syntyä tähän maailmaan. Ehdotettiinhan minulle että he ottaisivat verikokeen avulla selville ovatko lapseni terveitä vai ei mutta kieltäydyin kohteliaasti. En edes halunnut ajatella aborttia. Koska se olisi ollut kai seuraava lääkäreiden esittämä kysymys.

Ihmettelen suuresti miksi sairauttani pidetään vakavana asiana. Jos olen itse saanut elää 25-vuotta lähes tervettä täysipainoista elämää niin mikseivät sitten omatkin lapseni voisi saavuttaa samaa?

En voisi kuvitellakaan tilannetta etteikö minulla olisi noita kahta (joskin joidenkin mielestä sairaita, vammaisia) lapsiani. He kävelevät, puhuvat, leikkivät, syövät ja toimivat oman tahdon mukaan. Heillekö ei elämää? Koska heillä on taustalla sairaus jota kutsutaan vammaksi. Vamma joka ei näy edes päälle jos ei ole harjaantunut lääkäri. Kyse ei ole downin oireyhtymästä vaan toisesta oireyhtymästä. Kaikki oireyhtymätkö pitäisi karsia maailmasta pois? En ymmärrä. Minulla ei olisi lapsia sitten varmaan koskaan. En valitse tervettä munasolua tutkimuksen avulla tms. jotta saisin terveen lapsen. Haluan juuri sen lapsen joka sattumalta haluaa maailmaan tulla. Nyt tämä menee liian pitkäksi ajatteluksi joten hyvää yötä. Se että minä olen tätä mieltä, en kuitenkaan tallo muiden mielipiteitä ja tekoja.

Se ei ole sairaus. Vaikka vammainen olisi miten vaikea hoitoinen, se ei poista sitä tosiasiaa että hän on ihmisenä yhtä arvokas kuin muutkin eikä hänen elämänsä pituutta ole kenelläkään toisella oikeus päättää!

Minusta on kammottavaa, että jotkut ihan vakavissaan ovat valmiita abortoimaan omassa masussaan kasvavan ihmisenalun vain siksi, että hän

saattaa

olla kehitysvammainen :-/ Totuus on, että vain osa esim. juuri down-lapsista pystytään seulomaan raskausaikana ja osa diagnooseista menee jopa pieleen - täysin " normaalejakin" lapsia on abortoitu " epänormaaliuden" pelossa.

Minusta seulonnan tavoite pitäisi olla vanhempien valmentaminen tulevaan, ei aborttikortin väläyttely. Jokaisen kannattaisi tajuta lapsista haaveillessaan myös se fakta, että myös täysin " normaali" lapsi voi vahingoittua synnytyksessä tai hänen vammansa saattaa ilmetä vasta paljon syntymän jälkeen. Mikään ei takaa tervettä lasta, jokaisen vastuullisen aikuisen pitäisi tajuta tämä leikkiin ryhtyessään.

Mikset sinä voi tajuta sitä, että aborttikin voi olla vaihtoehto? Ei sinulle, mutta jollekin toiselle kyllä. .

Synnytäkää ne lapset ensin. Sitten jos tulee down niin sanokaa, että en halua tuota. Kyllä sille lapselle hyvä hoito ja huolenpito järjestyy muuallakin. Todennäköisesti tuo ihminen tulee elämään hyvän ja rikkaan elämän. Ajatelkaa joskus muutakin kuin omaa napaanne ja omia halujanne. Kyllä niitä lapsia halutaan, mutta sitten aletaan valkata jo olemassa olevista sikiöistä parhaat päältä.

Molemmat lapsesi siis ovat perineet sen sinulta. Minulla on ehler danlosin syndrooma, joka myös periytyy 50 prosentin todennäköisyydellä. Oireita on ollut parikymppisestä asti, mutta vasta nyt saatiin diagnoosi selville. Aika kamalaa, jos periyttää jonkun sairauden/vamman lapselleen.

Tämä tuttuni on sitä mieltä, että vaikka veli onkin rakas, niin hän tekisi abortin jos selviäisi että odottaa vammaista lasta (ellei ole 100 % varmaa että vamma on lievä ja kohtuullisen helposti hoidettavissa). Lapsuus oli tutullani aika rankka veljen vamman takia, veljen vamma piti aina ottaa tietysti huomioon mikä usein ajoi muiden lasten tarpeiden yli, vanhemmat olivat väsyneitä jne.

Se ei ole vammaisen syy. Hänellä on oikeus elää oma elämänsä vaikka sitten muualla kuin siinä syntymäperheessä. Miksi joidenkin toisten hyvän olon takia pitäisi yhden ihmisen menettää henkensä.

sairaat, vanhukset, vammautuneet ym yksinkertaisesti deletoidaan pois. Tätä tehdään nyt jo syntymättömien downien kohdalla. Eikä mitään väliä vaikka siinä sivussa menetetään monta ei-downiakin.

Tuttavani jo eläkeikäiset vanhemmat hoitavat nelikymppistä down-poikaansa vieläkin kotona. Ovat aina sidottuja siihen kuin lapsen hoitoon. Käyttää vaippoja. Heidän elämänsä kuluu täysin tämän ympärillä. Raskasta, vaikka hän onkin rakas. Aika hankalaa hoitaa sikäli, kun on jo aikuisen kokoinen. Ei osaa edes puhua, joten aika hankalasti on vammainen.

Haetaan muitakin trisomioita, esim- 13 ja 18, jotka johtavat aina vauvan kuolemaan, haetaan muita vakavia kehityshäiriöitä esim. pään ja aivojen ja ruuansulatuselimistön alueella. Haetaan sydänvikoja, joiden pitäisikin löytyä ennen syntymää, jotta synnytykseen ja mahd. kiireelliseen korjausleikkaukseen tiedetään valmistautua, esim. siirtämällä äiti jo ennen synnytystä Helsinkiin. Haetaan myös vaarattomampia tiloja, jotka kuitenkin vaativat seurantaa ja mahd, hoitoa syntymän jälkeen, esim. munuaisissa ja virtsateissä on paljon ongelmia. Down on oma lukunsa siinä mielessä, että kyseessä on kehityshäiriö, jonka vaikeutta ei voi usein ennustaa. Osa lapsista vähäoireisia, lähes " normaaleja" lapsia mutta suurella osalla on muita terveysongelmia syndroomaan liittyen, esim. leikkausta vaativat sydänviat yleisiä, syöpäriski on kohonnut, suuri infektioriski, syömisongelmat jne. Itsenäiseen elämään kykenee aika harva.

eilisessä ohjelmassa mainittiin, että peräti 90 prosenttia niistä sikiöistä, joilla epäillään epämuodostumia tms., abortoidaan! 90 prosenttia!



Ja samassa ohjelmassa professori myönsi, että nykyisillä seulonnoilla tulee liikaa vääriä hälytyksiä. Kuinka monta lasta siis abortoidaan ihan " turhaan" ?

Eikä ihmisarvo ole kiinni siitä miten paljon tuottaa.

Tekeekö se että tällä yhdellä on vamma muiden kärsimykset oikeutetuksi?

Ei kukaan ehdota, että jospa vain poistettaisiin tuo teidän vakavasti sairas perheenjäsenenne.... Sehän olisi kamalaa. Syntymättömiä lapsia poistetaan kuin syöpäkasvaimia niinkin lievän vamman kuin downin takia. Kyllä vaan, down on lievä vamma verrattuna lukemattomiin muihin kromosomimuutoksiin joita teille kuitenkin voi tulla. Niistä kun ei kaikkia lapsivesitutkimus paljasta. Ei kenenkään ole pakko hoitaa aikuista lastaan. Ei se ole edes suotavaa. Jokaisen täytyy päästä omaan kotiinsa viimeistään täysi-ikäisenä. Jos iäkkäät vanhemmat sanovat että eivät kerta kaikkiaan jaksa, niin ei sitä aikuista lasta heitteille jätetä. Pieni lapsikin voidaan laittaa jonottamaan hoitopaikkaa muualta. Koti voi olla muuallakin kuin siellä omien vanhempien luona.

ei ikinä tule sellaista lakia, että kaikki raskaana olevat joutuvat niihin ja vammainen sikiö pakkoabortoidaan. Vaikka siihen varmaan moni av-mamma olisi tyytyväinen.